Thaimaa, Koh Samui, viikko 1

Maanantai 30.12. 2013

Kello on 13.40 maanantaina ja odottelemme Helsinkiin lähtevää konetta saapuvaksi. Matkalaukut saimme selvitettyä Bangkokiin asti, mutta koska Koh Samuin jatkolento on Bangkok Airwaysin, joudumme selvittämään laukut erikseen Bangkokista Koh Samuille. Virkailija lähtöselvityksessä sanoi, että jos minulla on kyynärsauva mukana koneessa, en ole oikeutettu istumaan hätäuloskäynnin kohdalla paikalla, jonka olen etukäteen varannut ja siitä ylimääräistä maksanut. Hän jätti kuitenkin Helsingin lähtöselvityksen arvioitavaksi, häädetäänkö minut liikuntarajoitteisena muulle paikalle vai saanko kenties sittenkin istua alunperin varaamallani paikalla.

Helsinkiin lähtevää konetta odotellessa

Sää on harmaa ja sumuinen niin kuin se on täällä ollut jo monta päivää. Lämpöasteita + 2 ja välillä tihuuttaa vettä. J heitti meidät ystävällisesti kentälle, joten jätimme talvitakitkin hänen autoonsa ja olemme reissussa pelkissä kesähepenissä. Pitkähihaiset tosin on molemmilla mukana kaiken varalta.

Lento Helsinkiin oli aikataulussaan ja kesti noin tunnin verran. Kello on nyt 16.24 ja olemme Helsinki-Vantaan lentokentällä odottamassa Bangkokin koneen lähtöä. 

Opasteet Helsinki-Vantaan kentällä ovat erittäin selkeät

Koneen lähtöaika Bangkokiin oli 18.30

Tapasimme täällä matkakumppanimme S:n ja A:n, joista jatkossa myös nuorisona kerrotaan.

Istumme nyt nuorison kanssa kuppilassa. S opiskelee thain kieltä muistiinpanoistaan ja A ja Papa lörpöttelevät niitä näitä. Papa kävi juuri hakemassa meille kahvit ja voileivät, jotka pistelimme poskeemme hyvällä halulla. S ja A olivat juoneet kahvit jo vähän aiemmin, joten he jättivät syömisen vähän myöhemmäksi. Koneen lähtöön on vielä aikaa pari tuntia. Lennon kesto on mennessä vajaat 10 tuntia ja takaisin tullessa 11 tuntia. Siinäpä sitä on meikäläisellä vaivoineen istumista.

Ensimmäinen rahanvaihto päätettiin jättää Bangkokiin, koska kurssi on täällä vain 39 ja nettitietojen mukaan sen pitäisi olla välikohteessa 45.

S ja A menivät syömään nyt ja me Papan kanssa kävelimme jo lähtöportille. Papa lähti etsimään vedenostopaikkaa alakerrasta, koska meitä lähinnä olevat juoma-automaatit olivat molemmat rikki. Samoin oli kuulemma alakerrassa, kävi Papa välillä kertomassa ja jatkoi etsintää toiseen suuntaan.

Ravintolasta joutui Papa lopulta vettä ostamaan riistohintaan. Viimein koitti aika nousta koneeseen ja juonimme porukalla minulle ja Papalle ne jo etukäteen varatut paikat. 

Onko Bangkokiin menijöitä?

Lunta kentällä ei ollut lähtiessä ollenkaan

Se oli nimittäin A, joka ystävällisesti otti minun kyynärsauvani mukaansa koneeseen. Häneltähän siitä ei mitään normaalipaikalla istuvana kyselty ja minä taas yritin olla nilkuttamatta koneeseen kävellessäni, ettei minun oikeuttani istua varauloskäytävän kohdalla  millään tavalla osattaisi kyseenalaistaa. Hämäys onnistui täydellisesti, mutta matka tuntui kestävän ikuisesti. Lennon aikana tarjoiltiin kaksi ateriaa ja reittilennoillahan ovat myös alkoholijuomat ruokailun yhteydessä maksuttomia.

Ruoka on jo syöty, mutta valkoviiniä on vielä jäljellä.

Ruokailu lentokoneessa on aina yhtä epämiellyttävää tilanpuutteen vuoksi

Matkalla kohti Bangkokia jossakin Uljanovskin ja Samaran välillä

Katsoimme aikamme kuluksi elokuvan "21 tapaa pilata avioliitto", joka olikin oikein hyvä.

Tiistai 31.12. 2013

Onnistuimme myös nukkumaan vähän ja lopulta laskeuduimme Bangkokiin tiistaina paikallista aikaa klo 9.15. Bangkokin lentokenttä on todella suuri ja aikaa kului oikeita paikkoja etsiessämme. Onneksi vaihtoaikaa lentojen välillä oli runsaasti, joten Koh Samuin lentoakin saimme odotella lopulta ihan kaikessa rauhassa.

Ensimmäinen rahanvaihto suoritettiin Bangkokin lentokentällä

Bangkok-Koh Samui-lennolla itsekukin meistä otti pienet tirsat, koska pitkän matkan rasitukset alkoivat jo painaa tosissaan päälle.

Koh Samuin kentältä otimme minibussikyydin hotellille, jossa olimme lopultakin noin kolmen maissa.

Emme malttaneet edes pieniä unia ottaa, vaan pulahdimme melkein heti tultuamme uima-altaaseen ja sieltä kävelimme rantaan ja mereen uimaan.

Asia harvinaisen selvä?

Uinnin jälkeen muut lähtivät tutustumaan lähiympäristöön ja hakemaan kaupasta vettä ym. 

Kylän raitilla kauppaa etsimässä

Family Mart, yllättävän lähellä!

Minä jäin suosiolla hotellille purkamaan matkalaukkuja ja päivittämään blogia. Paitsi että langaton verkko ei suostunut toimimaan. Muut tulivat kierrokseltaan ja sovimme, että lähdemme syömään joskus kahdeksan maissa ja sitä tässä nyt odotellaan. Papa meni suihkuun ja tytär kyseli tekstiviestitse kuulumisia ja vaihdoimme uuden vuoden toivotukset!

Hotellin uima-allas illalla

Katunäkymä hotellin lähistöltä

Keskiviikko.1.1.2014

Söimme uudenvuodenaaton illallisen hotellin ravintolassa. A ja S halusivat välttämättä tarjota sen meille (kuulemma kiitoksena päämatkanjärjestäjän työstäni) ja oikein hyvä illallinen se olikin jälkiruokineen kaikkineen.

Ensitapaaminen hotellin ravintolassa tämän raskaana olevan kissan kanssa

Uutta vuotta vastaanotimme rannalla yhdessä paikallisten ja muiden turistien kanssa.

Ilotulitus oli upea ja taivaalla oli satoja oransseja tulilyhtyjä yhtä aikaa.

...ja keskiyön aikaan...

Rakettien pauke oli korviahuumaava!

Yksi tulilyhty lähdössä korkeuksiin

Normaaliin uuden vuoden vastaanottoon kotomaassa kuuluvat yleensä pakkaset ja toppatakissa värjöttely. Nyt vaatetus oli hyvin kevyt ja pakkasen paukkeen korvasi aaltojen kohina hiekkarannalla. Olettehan nyt edes vähän kateellisia?

Aamulla laitoin kännykän herättämään yhdeksältä, että ehdimme aamiaiselle, mutta heräsinkin omia aikojani jo kahdeksan jälkeen. S:n ja A:n bungalow on seinän takana ja olin kuulevinani sieltäkin ääniä herätessäni. Nuoriso olikin jo aamiaisella, kun me menimme sinne.

Niin oli myös tuleva äiti...

...ja jo pentunsa synnyttänyt ja niitä imettävä äiti...

Itse aamiainenkin on ihan OK, mutta viihtyisämpää ympäristöä aamiaiselle saa kyllä etsiä. Aamiainen meren rannalla aaltojen kohistessa rantahiekkaan! Aika läyhyä :)

Koira tulossa aamiaiselle

Päivän vietimme rannalla levon merkeissä. Nuoriso ja Papa nauttivat edullisista hieronnoista ja minä yritin saada blogia päivitetyksi ajan tasalle. 

Päivä meren rannalla

Ei ole päivitys vielä onnistunut, sillä läppärista loppui taas virta kesken kaiken! S lähti myöhemmin itsekseen taksilla paikalliseen löytöeläinpaikkaan katsomaan, miten voisi auttaa sairaita koiria ja kissoja. A ja Papa kävivät kävelemässä rantaa pitkin muutaman kilometrin.

Lamain rantaa etelään

Lamain rantaa pohjoiseen

Heidän palattuaan kävimme uimassa meressä ja syömässä lounasta hotellin ravintolassa.

A:n merellinen salaattiLounaan jälkeen palasimmekin jo bungaloweihimme ja suihkussa käytyäni aloin taas naputtelemaan tätä kertomusta ajan tasalle. S ja A lähtivät käymään räätälillä, sillä S halusi teettää itselleen iltapuvun. 

Gekkokin oli pistäytynyt räätälille

 Heidän palattuaan sovimme lähtevämme illemmalla jonnekin lähistölle syömään. Ennen lähtöä terassilla istuskellessamme saimme vieraan tai oikeastaan kaksikin. Ensimmäinen oli tämä...

Oli muuten iiiiiso etana!

 ...ja toinen tämä jo aamiaiselta tullessamme tapaamamme koira, joka otti mielellään rapsutuksia vastaan.

Saa rapsuttaa!

Torstai 2.1.2014

Illalla kävimme syömässä lähistöllä ravintolassa nimeltä Jeerapa Seafood, jossa oli hyvä ja halpa ruoka. Paitsi että nuorison vegepasta oli aika chilistä, vaikka oli pyydetty nimenomaan mietona!

Alunperin oli tarkoitus mennä S:n löytämään kasvisruokapaikkaan, mutta se olikin mennyt kiinni jo klo 18. Jalkakäytävät ovat muuten täällä Lamaissa pimeitä (illalla), kapeita ja niissä on sekä kuoppia että kaikenlaisia kohoumia, joten ainakin meikäläinen joutuu katsomaan tarkkaan, mihin jalkansa asettelee, ettei menisi turvalleen. Syömästä tultuamme istuimme vielä vähän aikaa meidän terassillamme ja puolilta öin olimmekin taas jo aivan kypsiä unten maille.

Aamulla heräsimme joskus kahdeksan jälkeen ja valuimme hissukseen aamiaiselle. Nuoriso nukkui niin pitkään, ettei ehtinyt meidän kanssamme samalle kattaukselle.

Nyt lepäilemme uima-altaalla ja iltapäivällä on tarkoitus lähteä sinne rescuekeskukseen, jonne S edellisenä päivänä lähti, mutta joutuikin vahingossa eri paikkaan! Ehkäpä tänään meidät viedään sinne oikeaan paikkaan!

Ihan oikeaan paikkaan tänään päädyimme. Paikka on nimeltään "Dog and cat rescue Samui" ja meiltä Lamaista sinne oli matkaa arviolta 15 km. Menimme sinne taksilla, joka maksoi 150 bahtia per nenä eli noin 3 €.

Selväksi tuli, mitä taksissa ei saa tehdä!

Tämä koirien ja kissojen hoitokeskus on perustettu vuonna 1999 ja sitä ennen koko saarella ei ollut edes eläinlääkäriä. Valtava määrä koiria ja kissoja kuoli vailla hoitoa aivan turhaan erilaisiin sairauksiin. Ihmisten välinpitämättömyydestä johtuen myös liikenteen uhreina loukkaantuneet eläimet jätettiin makaamaan tienvarsille niille sijoilleen. Keskuksen perustajat palkkasivat töihin eläinlääkärin ja hoitajatiimin ja aloittivat eläintenauttamisohjelman. Tällä hetkellä keskuksessa on 280 koiraa ja kymmeniä kissoja.

Ainakin osa kissoista  oli esitelty seinällä olevassa kuvakollaasissa

Papa sai heti kavereita

Yksi halusi oikein reppuselkään

Koira halusi sisälle kissataloon, mutta ei sitä päästety.

Tämä seurasi koko ajan minua

Papa olisi halunnut ottaa mukaan tämän yksisilmäisen!

Näiden eläinten hoitoon tarvitaan kipeästi avustuksia

Tämä koira, jonka takajalat eivät toimineet kunnolla, joi vettä vesikasvialtaasta.

Jouduimme kuitenkin lähtemään paikasta aiemmin kuin oli alunperin tarkoitus, sillä nuoriso joutui lähtemään sairaalaan, kun S:n toissapäivänä käteensä saama kissanpuremä äityi pahaksi. Me Papan kanssa kävimme hoitokeskuksesta palattuamme suihkussa huuhtomassa enimmät keskuksesta mukaamme lähteneet kirput bungalowimme viemäriin ja valmistaudumme lähtemään kohta puoliin kylälle syömään.

Perjantai 3.1. 2014

Illalla kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa Curry Potissa ja hotellille palattuamme istuimme vielä vähän aikaa terassilla, ennen kuin menimme nukkumaan.

Rukoilijasirkka pistäytyi terassillamme

Aamulla kömmimme taas rantaravintolaan yhdeksän maissa ja hyvinpä se maistui aamiainen edelleen.

Päivän ohjelmassa oli mm. vierailu saaren koilliskärjessä olevalle Big Buddhalle ja sinne tosiaan muutaman mutkan kautta pääsimmekin. Ensin kävimme sairaalassa S:n luona , joka oli edelleen siellä.

Sairaalasta otimme kyydin kohti Big Buddhaa, mutta taksikuski jättikin meidät satamaan, josta on vielä muutama kilometri Big Buddhalle. Saimme kuitenkin vielä kiinni saman kuskin ja hän lähti viemään meitä uudestaan kohti Buddhaa. Paitsi että jätti sitten meidät seuraavaan satamaan, josta edelleen oli matkaa Big Buddhalle. Joko hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt, minne olimme menossa tai sitten hän kusetti meitä törkeästi! Enää emme saaneet kuskia kiinni, vaan kävelimme loppumatkan temppelialueelle.

Big Buddhan satamasta on vielä matkaa patsaalle, joka pilkottaa taustalla.

Buddhalle kävellessämme näimme matkan varrella mm.

Värikkäitä kalastajaveneitä...

...ja uponneita veneitä!

Buddha näkyy jo paremmin

Big Buddha on saaren tärkein nähtävyys. Suuri Buddhapatsas kuuluu Wat Phra Yain temppeliin. Tämä 12 metriä korkea patsas pystytettiin vuonna 1972.

Big Buddha näkyy kilometrien päähän

Kiertelimme jonkun aikaa alueella, kunnes A ehdotti, että menisimme syömään jotakin.
Niinpä kävimmekin lounaalla temppelialueella ravintolassa, joka oli osittain meren päällä.

Ravintolan ikkunapöydästä avautui näkymä minnekäs muualle kuin merelle.

Temppelialueelta löytyi myös Fish Spa, joka minun oli kertakaikkiaan pakko kokeilla! Se oli kyllä sanoinkuvaamattoman erikoinen kokemus, suosittelen!

Ihan kamalaa, vaikkei se suinkaan koskenut!

Aikamme temppelialueella kierreltyämme otimme taksin takaisin Lamaihin. "Kotona" kävimme vielä altaalla uimassa ja huomasimme suihkun vieressä kasvien varjossa sen ravintolassa päivystävän mustan kissan pentuineen. Suloinen kolmikko!

Musta emokissa pentuineen

Uituamme ja pari tuntia lepäiltyämme olikin jo aika lähteä iltasyöminkeihin. 

Iltaelämää Lamaissa

Päädyimme vaihteeksi pizzeriaan ja saimmekin aivan erinomaiset pizzat.
Iltaistumiset jaksoimme terassilla normaaliin tapaan ja punkkaan könysimme puolen yön aikoihin.

Lauantai 4.1.2014

Aamulla heräsin jo ennen kahdeksaa ja ajattelin päivittää blogin lopultakin ajan tasalle, mutta eihän sitä nettiyhteyttä taaskaan ollut. Papa sai lopulta jonkunlaisen yhteyden toimimaan, mutta taaskin vain hetkeksi, joten lopulta hän joutui vaihtamaan verkkokortin. Jopa alkoi kone pelittää. Kysyinkin vähän närkästyneenä, että miksei sitä voinut jo aiemmin vaihtaa, prkl? Normaaliaikaan aamiaiselle ja A:kin ilmestyi paikalle, kun me olimme jo lopettelemassa.

Hedelmät olivat herkullisia

Sovimme tapaamisesta rannalla ja siellähän se A jo olikin, kun me sinne menimme. Tai oikeammin tänne, sillä rannalla tässä nytkin ollaan. 

Laiska ihminen räpsii kuvia makuultaan :)

Tällä vehkeellä näytti pääsevän kovaa

Hotellin henkilökuntaa oransseissa paidoissaan

A lähti sairaalaan sieltä tänään poispääsevän S:n luo, joten jäimme kaksin Papan kanssa. Uimaankin uskaltauduin, vaikka nyt olikin A:n puuttuessa yksi mies vähemmän vetämässä minua merestä ylös, heh! Rantaan noustessa on nimittäin niin korkea "rappu", että en huonoine jalkoineni pääse sen yli, varsinkin jos aallokko on yhtään normaalia isompi. Tänään ei ole juurikaan aaltoja ja "rappukin" oli tällä kohtaa rantaa sen verran matalampi, että pääsin merestä pois ihan vain Papan nimellisellä avustuksella!

Rannalla nähtiin muuten tämmöinenkin kummajainen! Niin, tai ainakin minulle ja Papalle kummajainen!

Tämä ei onnistukaan ihan joka pojalta!

Paikalliset myyjät suojautuivat peittävällä vaatetuksella auringolta ja hiekkapölyltä 

Ennen rannasta lähtöä kävimme syömässä hotellin ravintolassa burgerit lounaaksi ja siirryimme uima-altaalle.

Uima-allas oli pieni, mutta yleensä ihan tyhjä.

Bungaloweilta rantaan johtava käytävä

Tänään on täydellinen lepopäivä, mutta huomenna on ainakin näillä näkymin tiedossa taas jo pientä ohjelman tapaistakin. Jos vain sää pysyy poutaisena, menemme katsomaan muumiomunkkia.

 Illalla kävimme syömässä Lamain keskustassa, josta tämäkin näkymä on kuvattu..

Tyttöbaareihin näytti riittävän istujia

Haitakin olisi ollut tarjolla syötäväksi

Minun ruokani olikin kalaa (ei kuitenkaan haita) ja se oli erinomaisen hyvää. Valkosipulia oli tarpeeksi! Ranskalaiset perunatkin olivat kaikista ikinä syömistäni sieltä parhaasta päästä.

Sunnuntai 5.1. 2014

Eiliseen vielä sen verran, että  iltapäivällä kävimme uima-altaalla loikoilun lomassa läheisessä hieromapaikassa, jossa otimme jalkahieronnat. Lisähintaisia palveluita meille yritettiin tuputtaa ihan väkisin, kunnes Papa sanoi ihan kovan sanan ja tuputtaja hiljeni kertalaakista. Papalle sattui juuri se huonoin hieroja eli tuputtajanainen eikä Papa ollut hänen työhönsä ollenkaan tyytyväinen. Minun hierojani teki ihan hyvän työn eikä minulla ollut mitään moittimista. Sieltä palasimme takaisin altaalle vähäksi aikaa ja sitten suihkuun ja valmistautumaan iltarientoihin. Toisin sanoen syömään ja takaisin hotellille. Ihan hyvän ravintolan löysimmekin ja kaikki olivat tyytyväisiä ruokiinsa. Hotellimme ravintolassa oli livemusiikki-ilta ja päätimme pistäytyä siellä. Muita siellä ei sitten laulaja-soittajamiehen ja meidän lisäksemme ollutkaan. Me Papan kanssa otimme siinä yhdet Mai thait ja A ja S jäätelöä. Aikaisin kämpille ja puolilta öin nukkumaan.

Aamulla Papa herätti minut yhdeksältä! Valvoin nimittäin yöllä  ja otin muutaman ylimääräisen dropin. Sitten kun lopulta nukahdin, niin en olisi millään jaksanut nousta aamulla, mutta pakkohan se oli. Ehdimme hyvin aamiaiselle ja nyt olemme altaalla aamu-uinnilla. Iltapäivällä on tarkoitus lähteä munkkia katsomaan, joten jatkan taas, kun ehdin ja nettiyhteys toimii.

Iltapäivällä kävimme tosiaan tervehtimässä muumioitunutta munkkia.

Sitä ennen kävimme kuitenkin ihastelemassa Na Muangin vesiputousta. Na Muangin vesiputoukset osoittavat sen, ettei Koh Samuin viehätys perustu pelkästään sen rantoihin. Ne sijaitsevat sisämaassa ja niille pääsee kävellen parkkipaikalta. Ensimmäinen vesiputous, Na Muang 1, virtaa alas kauniiseen luonnonaltaaseen, jonka viileä vesi tarjoaa virkistystä kuumuuteen. Noin 30 minuutin kävelyn päässä ylämäkeen on pienempi vesiputous Na Muang 2. Me tosin kävimme vain ykkösputouksella.

Putoukselle mennessämme oli tietä ylittämässä norsusafariseurue, jonka nähdessään S kertoi meille norsujen erittäin julmasta koulutusohjelmasta, joka on thaiksi "phajaan". Olimme tämän saman nuorison kanssa viisi vuotta sitten Phuketissa itsekin norsusafarilla, mutta silloin vielä edes S ei tiennyt tästä koulutuksesta. Thaimaassa kaikki työtä tekevät norsut käyvät läpi tämän kidutuksen. Nuori norsu riistetään emoltaan ja kahlitaan pieneen häkkiin. Sitä hakataan kepeillä ja pistellään piikeillä tauotta päivin ja öin. Koulutus kestää 3-7 vrk ja loppuu vasta, kun norsu on henkisesti täysin alistettu ihmisen tahtoon ja se tekee mitä vain, ettei sitä enää kidutettaisi. Koulutuksen läpikäytyään norsu suostuu tekemään kaikenlaisia sirkustemppuja, pelaamaan jalkapalloa ja kantamaan ihmisiä selässään pitkiä matkoja. Norsun selässä olevavassa tuolissa istuvien ihmisten paino ja myös itse tuoli painaa kuitenkin kipeästi norsun selkärankaa. Norsuja kontrolloidaan läpi niiden elämän piikeillä ja neuloilla pistelemällä vielä "phajaanin" jälkeenkin. Norsujen ohjaajat käyttävät näitä käsissään piilossa olevia välineitä myös turisteille suunnattujen ohjelmanumeroiden aikana. Ennen pitkää norsu ahdistuu, masentuu ja lopulta kuolee kymmeniä vuosia aikaisemmin kuin ne harvat vielä vapaana olevat lajitoverinsa. Surullista, mutta totta!

Älä lähde norsusafarille!

Na Muangin vesiputous numero 1

Putouksen veteen pääsee myös kastautumaan

Kastuminen näytti olevan kivaa!

Vesiputouksilta jatkoimme matkaa Wat Kunaramin temppeliin muumiomunkin luo ja siellähän se todellakin istui tämä munkki Loung Pordaeng lasivitriinissä meditointiasennossa pilottilasit silmillään. Ruumis muumioitui itsestään vuonna 1973 - juuri niin kuin munkki oli viimeisinä hetkinään ennustanutkin. Ruumis on esillä muistuttamassa Buddhan opetuksista ja elämän katoavaisuudesta.

Munkilta tulimmekin edelleen samalla tuktukilla takaisin hotellille. Heitimme vain ylimääräiset  tavarat  sisälle ja lähdimme lounastamaan erääseen kasvisruokapaikkaan, jota S oli jo aiemmin katsellut sillä silmällä, mutta se oli mennyt kiinni jo iltakuudelta. Tälläkään kertaa emme sinne päässeet, koska omistaja oli tehnyt töitä kellon ympäri ja halusi levätä hetken, sillä hänelle oli tulossa vielä illalla omia vieraita.  Niinpä lounastimme eräässä toisessa ravintolassa, joka olikin oikein oiva valinta, sillä ruoka oli halpaa ja hyvää. Kävelimme takaisin hotellille ja pysähtyessämme laguunin kohdalla huomasi Papa vedessä jotain liiketta ja tarkemmin liikehdintää seurattuamme olimme melko varmoja siitä, että alligaattorihan se siellä uiskenteli.

Alligaattoriksi sitä ensin luulimme...

Papa kysyi respan tytöltä, onko täällä alligaattoreita, mutta tyttö ei tainnut ymmärtää kysymystä ja asia jäi epäselväksi. Eräs toinen hotellin työntekijä kuitenkin ymmärsi kysymyksen ja kertoi laguunissa olevan *krokotiileja peräti kymmenkunta! (Vastapäisen bungalowin ruotsalaismies tosin väitti niiden olevan liskoja eikä krokotiilejä!) Olivatpa mitä olivat, mutta kyllä ne varmasti krokotiilejä olivat!
(*Korjaus 21.1. 2014: Ne olivat kuitenkin varaaneja eivätkä krokotiileja!)

Samana päivänä näimme vielä uudelleen varaanin, joka paistatteli päivää laguunissa olevalla kasvien peittämällä kivellä

Tarpeeksi krokotiilia ihmeteltyämme ja kuvattuamme Papa lähti hakemaan kaupasta vettä ym. Kello on nyt noin viisi iltapäivällä, joten tunnin päästä on jo pimeää ja tämä päivä alkaa olla iltaruokailua vaille pulkassa.

Papa kertoo...

Maman jalat eivät olleet myyjäistuulella, joten minä intouduini lähtemään illan suussa Lamain sunnuntaimarkkinoille ihan keskenäni. Markkinat oli rakennettu kahdelle risteävälle kadulle siten, että toisella kadulla oli monenlaista herkullista syötävää ja toisella muut tuotteet.

Väkeä oli kuin KuPSin pelissä silloin joskus aikoinaan, mutta jo ennen kuin ehdin kisapaikalle iski hotellin räätäli kimppuun mainospuheineen. Ei tullut kauppoja ainakaan vielä.

Katujen risteyksessä oli elävää musiikkia, jota veti vanhan rokkistaran näköinen kaveri. Hyvä tunnelma:)

Mutta sitten ostoksiin. Hurja ostosvimma valtasi minut, joka olen yleensä kaikkea muuta kuin shoppailijatyyppi! Ensimmäisenä tarttui mukaan kaksi kappaletta neljän pöytätabletin ja lasinalusen settiä. Myyjät ilkesivät pyytää aluksi yhdestä setistä kaksisataa bahtia, mutta taipuivat lopulta tinkimisen jälkeen kahteen settiin kolmella sadalla. Good shopping.

Tässä harmaa setti. Toinen oli ruskea. Maksoivat yhteensä noin 6 €!

Tarjolla oli paljon thaimaalaisia tuotteita, mutta myös perusrihkamaa muualta maailmasta. Tyrkytys ei ollut ollenkaan yhtä röyhkeää kuin esimerkiksi Turkissa. Seuraava ostosvimmani uhri oli paitakauppias, jolta löytyi juuri sellainen Led Zeppelin-paita, jollaista A oli etsinyt itselleen. Pyysivät siitä kolmesataa bahtia. Ah, ma nauran! Ankaran tinkimisen jälkeen paita irtosi viisikymppistä halvemmalla. Olisin ottanut itsellenikin, mutta kun täältä ei oikein saa aikuisten kokoja:). Good shopping.

Matkalla osuin myös paikallisen viinikauppiaan kojulle. Hän edusti thaimaalaisia viinejä. Maistaminen maksoi kymmenen bahtia, mutta kannatti. Ihan hyviä viinejä löytyi. En kuitenkaan vielä ostanut.

Viimeinen ostosmaniani uhri oli riisiastioita ja muita purkkeja myyvä kauppias. Hän olikin kova pala. Pyysi mokoma riisiastiasta kolmesataaviisikymmentä bahtia, eikä tahtonut millään pudottaa hintaa. Minun oli laitettava kaikki tinkimistaitoni peliin ja kymppi kympiltä hinta putosi lopulta kahteensataanseitsemäänkymmeneen. Kaikki päättyi yhteiseen nauruun ja kaupat syntyivät. Good shopping.

Näin selvisin taistelusta voittajana ja olin säästänyt koko pitkän kierroksen aikana 220 bahtia, kun summasta vähennetään se maistiaskymppi. Euron keskikurssin mukaan säästöä tuli siis vajaa viitonen ja kävelyä pari kilometriä ja aikaa tunnin verran. Good shopping.

Hotellin ovella odotteli se räätäli...

Maanantai 6.1. 2014

Kun Papa palasi markkinareissultaan ja oli esitellyt minulle ostoksensa, menimme syömään hotellin ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta sen nimeä en enää muista. Riisiä, kanaa ja kasviksia oli minun annoksessani ja Papalla muuten sama,mutta kanan tilalla possua. Kun kävelimme takaisin bungalowille, satoi jo vetta ja yöllä sitä kuulemma tuli enemmänkin, kertoi aamulla Papa. Minä tosin nukuin niin sikeästi, etten kuullut mitään.

Aamiaiselle mennessämme huomasimme, että ravintolan munakkaanpaistaja oli vaihtunut.

"Mitäs täytettä rouvan munakkaaseen laitetaan?"

Aamiaisen jälkeen menimme uima-altaalle, koska tuuli varsin navakasti ja aallot olivat niin korkeat, että minulla ei ollut mitään asiaa mereen.

Aamupäivä kului altaalla nopeasti  ja iltapäivällä menimme syömään siihen kasvisravintolaan, johon olimme jo tuloksetta pari kertaa aiemmin yrittäneet. Hyvä ruoka ja halpa hinta. Takaisin hotellille ja minä jäin altaalle päivittämään blogia ajan tasalle. Papa ja A lähtivät jälleen kävelylle lähiympäristöön ja S opiskelemaan thain kieltä respasssa erään hotellin työntekijän kanssa. Altaalla onkin nyt oikein tungosta, sillä laskin täällä olevan kokonaista 11 ihmistä tällä hetkellä. Tämän päivän sade- ja ukkosennuste meni sitten onneksi pieleen, sillä pisaraakaan vettä ei tänään ole tullut. Lähipäiviksikin on sadetta luvassa, mutta toivottavasti nekin ennusteet menevät yhtä paljon pieleen.

Huomiselle on alustavasti ajatuksissa käydä ostoksilla Chawengissa Tescossa ja Big C:ssä ainakin. Isoisä ja isoäiti-kivet pitäisi myös käydä katsomassa jossain vaiheessa. Yksi snorklausreissu Koh Taolle on myöskin vielä tekemättä, mutta onhan meillä vielä toinen viikko lomaa jäljellä. Aika on kulunut hirvittävän nopeasti ja on vaikea uskoa, että olemme olleet täällä jo melkein viikon.

Minun nivelrikkoiset jalkaparkani ovat olleet pari viime päivää tosi tiukilla ja särkylääkkeitä olen joutunut ottamaan tavallista enemmän. Päivittäiset kävelyt täällä kun ovat olleet vähintään kolminkertaiset minun normipäivän kävelyyni verrattuna. Mutta kävellään, kävellään sen verran kuin pystytään ja pitemmät matkat ajetaan joko tuktukilla tai mittaritaksilla. Sekään kun ei tässä maasssa vielä taloutta kaada.

Tästä hotellista eli Samui Laguna Resortista haluan vielä kertoa vähän. Ensinnäkin hotellin omien sivujen esittelykuvissa kaikki näytti paljon paremmalta, kauniimmalta ja hienommalta kuin paikan päällä omin silmin nähtynä. Aina se vain niin näyttää olevan, että esitekuvat ovat esitekuvia ja todellisuus jotain ihan muuta. Minun mielestäni hotelli on kyllä silti ihan OK. Miinuksena mainittakon muun muassa suihku, joka on pelkkä noro. Miinusta tulee huonojalkaiselta myös siitä, että merestä noustessa on niin korkea "rappu", että vedestä on vaikea päästä kuivalle maalle. Se nyt ei tosin ole hotellin vika! Plussaa siitä, että rantaan on lyhyt matka. Samoin siitä, että henkilökunta on kiitettävän ystävällistä. Toisin sanoen hotellimme ei ole mikään luksus-sellainen, mutta huonommissakin on oltu.

Papa ja A palasivat kävelyretkeltään ja Papa oli ostanut pari uutta päähuivia. Yhden huivin hän mukaan kotoa, mutta minä lainasin sitä ja kadotin sen jonnekin alta aikayksikön. Tässä Papan kävelyretken kuvasatoa.

Mopobensaa oli myynnissä kadunvarsilla noin 100 metrin välein

Papa lähtee vielä käymään kaupassa ja kohtapa se alkaakin jo olla taas itsekullakin suihkun aika.

Turisteja täällä on tietenkin paljon ja varsinkin venäläisiä tuntuu olevan joka puolella. Osa teksteistäkin esim. kauppojen kylteissä ja mainoksissa on thain ja englannin lisäksi myös venäjäksi. Myös saksalaisia ja skandinaaveja on paljon. Yksi suomalainen perhe meidänkin hotellissamme oli, mutta sekin lähti eilen kotimatkalle.

Sää on ollut enimmäkseen puolipilvinen tämän ensimmäisen viikkomme ajan. Siitä huolimatta olen pyrkinyt olemaan enimmäkseen varjossa ja oikein leveän lierihatunkin ostin lisävarjoksi. Tulos: Olen punainen kuin rapu! Eikä siinä vielä kaikki! Niitä hiivatin moskiittoja on niin maan prkleesti, ettei omaa ihoa enää paljon niiden aikaansaamien paukamien seasta näy! Onneksi on se Aloevera mukana ja varsinkin Papa sitä on käyttänytkin ahkerasti.

Papa osti vielä lähikaupasta paikallista iholle suihkautettavaa hyttyskarkotetta. Saas nähdä miten se tehoaa. Pelkästään Papan oikeassa pohkeessa on vajaat neljäkymmentä hyttysen aiheuttamaa paukamaa ja viimeinen tuli otsaan kauppareissulla, eikä isäntä huomannut mitään.

Moskiitot rakastavat Papaa

Tiistai 7.1. 2014

Eilen illalla kävimme laulamassa karaokebaarissa, jonka nimi on Karaoke OK. Papa ei kylläkään laulanut, vaan lähti syömään. Sitten kun Papa tuli, lähti nuoriso vuorostaan syömään. Minä lauloin vielä yhden biisin, joka oli minulla jonossa ja sitten me lähdimmekin jo pois. Menimme samaan paikkaan, jossa Papa oli aiemmin syönyt ja nyt minä vuorostani söin.

Papa näki, kuinka kokki suihkutti välillä letkusta kylmää vettä päähänsä.

Kävelimme hissukseen takaisin hotellille ja matkan varrella Papa innostui vielä ostamaan pari Chang-paitaa.

Näistä tyrkytyksistä pääsin ohi ihan sujuvasti

Kello oli jo yli yksitoista, kun tulimme hotellille. Näin "myöhään" emme vielä olleet ulkona olleetkaan.

Aamulla heräsin puoli yhdeksän maissa ja tarkistin sääennusteen. Sateen mahdollisuus näytti olevan melko pieni, joten ilmeisesti vietämme taas altaalla aikaa siihen saakka, kun lähdemme Chawengiin ostoksile. S:llä on taas käynti sairaalassa klo 14.30, joten lähdemme koko porukka samalla taksilla sinne ja jatkamme sitten siitä ostoksille. Aamiaisella käydessämme rannalla tuuli aika lailla, mutta ravintolassa ei kuitenkaan ollut pressuseinää kuten edellisenä aamuna. Toivottavasti sää pysyy poutaisena tänäänkin.

Tämä söpöläinen oli enemmänkin leikkisä kuin nälkäinen

Altaalla tässä on aamupäivä vietetty. Kokotiiliasiakin selvisi lopulta googlettamalla.  Laguunissa uiskentelijat ovat varaaneja. Ainakin kaksi niitä on nähty yhtä aikaa ja A nimesi ne heti Matiksi ja Tepoksi. Jos vielä kolmas varaani saadaan yhtä aikaa näkyville, on Seppokin mukana eli koko trio kasassa. 

Päivän varaanikuva

Papa lähti juuri A:n kanssa mereen uimaan ja minä taas naputtelen tässä tälle tarinalle jatkoa niin kauan kuin läppärissä virtaa riittää. Itse asiassa kohta puoleen pitääkin alkaa vamistautua sinne Chawengin kylälle lähtöön.

Big C:ssä käytiin ja vaikkei se nyt mikään valtavan iso ostospaikka ollutkaan, niin kaikki tarpeellinen ja vähän tarpeetontakin sieltä saatiin. Tyttärelle Converset, kahdenlaisia tabletteja eli itselle ja ystävälle pöytätabletit lasinalusineen ja Papalle tablettitietokone. Sushia käytiin syömässä siellä yläkerran sushipaikassa eikä maksanut paljon.

10 bahtia pala eli n. 20 cm

Parilla eurolla irtosi tämä meidän yhteisannoksemme

Big C:ssä oli kala-allas, jonka leveällä reunuksella pystyi istumaankin.

Siellä on kohtalaisen hyvä ostosvalikoima.

Ennen poislähtöä vielä nautimme jääkahvit ja donitsit

Illalla käytiin kylällä syömässa ja aina vaan hämmästyttää, miten halpaa ja hyvää ruokaa täällä saa ihan kansan muovituolipaikoissa. Tänään tultiinkin ruokailun jälkeen hotellille jo ennen yhdeksää, sillä nuoriso on väsyksissä eilisen karaokeiltansa jäljiltä.

Papa tilkitsi joka ilta oven rakoset moskiitoilta

Me Papan kanssa menemme huomenna katsastamaan Chawengin rannan ja sen snorklausmahdollisuudet, kun taas nuoriso suuntaa jälleen koira- ja kissakeskukseen.

Tarina jatkuu eri postauksena Thaimaa, Koh Samui, viikko 2.