Taas hautausmaalla

Isänpäivänä tuli taas käytyä hautausmaalla. Pyhäinpäivänä edellisen kerran. Nuo kaksi pyhäpäivää kun sattuivat olemaan viikon välein. 

Puro virtasi edelleen aivan vapaana muurin alapuolella.

Hautausmaalla on paljon tosi vanhoja ristejä ja hautakiviä. Risteistä on osa jo kaatunutkin.

Kotona piti laittaa syksyn pimeyttä piristämään jo yksi pieni valosarja.

Marraskuu on aika turha kuukausi!

Marraskuun harmaata ja joulu(kuu)npunaista!

Mua huvita mikään! Valot on pidettävä päällä keskellä päivääkin, että näkee edes lukea! Marraskuun syvin olemus näyttäytyy ainakin minulle harmaatakin harmaampana ja tylsääkin tylsempänä!

Pyhäinpäivänä hautausmaalla

Toisaalta, klipsujen toimittajat ovat olleet kiitettävän janoisia jäähtyneistä ilmoista huolimatta ja klipsuja on ropissut kulhoon tasaiseen tahtiin, joten virkkaushommaa on piisannut pimeiden päivien ratoksi.

Iltalaukku

Pikkujoulut ja isokin joulu lähestyvät koko ajan, joten vähän jouluisempaakin olen alkanut virkkailemaan. (Muistattehan, että teen näitä myös tilauksesta! Eikä maksa paljon :))

Korvakotut isoista klipsuista 

Rannekoru

Kaulaketju

Lisänä vielä virkattu koristeruusu juhlamekon rintamukseen

Musta-punaiset, kokonaan punaiset ja ne äskeiset isot korvikset.

Virkatakaan aina jaksa ja välillä tuntuu, että on pakko päästä edes hetkeksi ulos. Sitten ulos mentyäni en tosin ymmärrä, minkä ihmeen takia! Kesän kukkaloistosta on jäljellä enää harmaita törröttäviä varsia ja maahan liiskaantuneita perennojen lehtiä. Tuulee hyisesti tai sataa joko vettä tai räntää tai jopa lunta melkein koko ajan! Tunnistamattomiksi ovat monet kesän kaunottaret muuttuneet...

Maanpeittoruusu ainoana kukkii vieläkin

Tunnistaako kukaan tätä kasvia? Siinähän on ilmiselvä...

Aurinkonauhus! (Oikea keltainen aurinko! )

...kuin myös tässä...

Entäpäs tämä sitten? Lienee arvokaskin, kun kristallia pukkaa ilmoille...

Tuivio

...myös tässä...

 Sitten tämmöinen kummallinen verkkopussikukintoperenna?

Myskimalva

 Onkos tämä joku pumpulitähtönen vai?

No ei kun kanadanpiisku

Kulukoon marraskuu nopeasti! Ei tämä ole ihmisen parasta aikaa! Ikävistä ikävin marraskuu...

Lokakuinen Juhannusruusu

Pyynnöstä tuli taas virkattua yksi matto, Juhannusruusu nimeltään, harmaasta Lilli-ontelokuteesta. 

Juhannusruusu-matto

Halkaisijaltaan se on noin 110 cm ja lankaa kului n. 2,5 kg

Kärhöt vielä kukkisivat, mutta eivät enää voi, koska minä revin ne julmasti irti kaariportistaan, jonka purin osiksi ja vein talvivarastoon. Yhden kukan otin kuitenkin sisälle maljakkoon, joka on oikeastaan viinipullo, mutta toimii hyvin maljakkonakin.

Miss Bateman kukkii vielä muutaman päivän sisätiloissa

Eilen satoi pihaan keltaisia koivunlehtiä melkein koko päivän ja räystäskourutkin olivat täynnä niitä, niin vastasataneita kuin jo osittain maatuneitakin. Naapurin kirottu koivu!

Haravoitavaakin olisi

Venerannassa joutui suorastaan kahlaamaan lehdissä ja riitti niitä vielä veteenkin asti. Mentiin kääntämään vanha soutuvene talviteloilleen ja luulin, että olemme siinä hommassa viimeisiä, mutta yllätyksekseni suurin osa veneistä näytti olevan vielä kääntämättä! 

Soutuveneen kanssa tapaamme seuraavan kerran toukokuussa ja silloin on taas vesille venosen (kuin myös veneilijöiden) mieli...

Tölkinvetimistä virkattu iltalaukku ym.

Sitä mukaa kuin olen vakiotoimittajiltani materiaalia saanut, olen virkkaillut lisää koruja tölkinvetimistä. Klipsuja vain menee niin tuhottomasti vähänkin isompiin projekteihin, että välillä aina joutuu odottelemaan toimituksia ihan viikkojakin. Toki noita klipsuja omasta takaakin saadaan jonkun verran, mutta sillä määrällä ei vielä laukkuja virkkailla.  

Hopeanvärinen kaulakoru, lankana Novitan Silver.

Materiaalia odotellessa olen ehtinyt virkkaamaan muutakin. Tässä pari esimerkkiä viimeaikaisista tekeleistä.

Beige kolmiohuivi nauhalangasta

Pyöreät korvakorut ohuesta puuvillalangasta

Ja sitten taas takaisin klipsutöihin eli ensimmäinen virkkaamani laukku on tässä näin, dadaa! Ei se ehkä ihan täydellinen ole, mutta aika hyvä kumminkin.

Ketju laukkuun löytyi ihan omasta varastosta

Laukku on virkattu  mustalla puuvillalangalla ja Silverillä.

Vuorin virkkasin samaisella puuvillalangalla

Seuraavana esittelyvuorossa kullanväriset korvakorut ja kaulakoru, lankana Novitan Gold. Nämä korvakorut on tehty isommista klipsuista, joita saa mm. kissanruokapurkeista.

Kullanvärisiä klipsuja on paljon vaikeampi saada kuin hopeanvärisiä

Ja tässä myös niistä isommista klipsuista virkatut hopeanväriset Silverillä. Korukuvaukset on tehty enimmäkseen ulkosalla, kun näin syksyllä sisällä ei tahdo valo enää riittää kuvaukseen.

Kaikissa korvakoruissa käytän nikkelittömiä koukkuja

Jos joku on tämmöisistä koruista kiinnostunut, joko itselle tai vaikka lahjaksi, niin teen näitä kyllä tilauksestakin! 

Marraskuun puutarhakatsaus

Marraskuussa noin viiden asteen pakkasessa ja hyytävässä tuulessa ei puutarhan katsastuksessa kauaa mene, ainakaan minulla. Taitaa talvi yllättää tämän talon ilmeisen laiskan isäntäväen, ennen kuin piha saadaan talvikuntoon. Lehtiä on haravoitu useaankin otteeseen, mutta jostakin niitä vaan sinne näkyy aina uudestaan ionisoituvan! Ikkunatkin taitavat jäädä suurimmaksi osaksi pesemättä tältä syksyltä, mutta mitäs se haittaa, kun niin ne jäivät viime keväältäkin. Semmoista se on kun toinen on päivät työssä ja illalla on niin pimeää, ettei nää tehdä enää mitään. Se toinen, kotonaoleva, taas on niin "romuna" nivelrikkoineen sun muine vaivoineen, ettei pysty kuin enimmäkseen vaan muita käskyttämään. No huh huh!

Ryhmäruusu Europeana marraskuisessa kukoistuksessaan. Havuja ei ole onnistuttu talvisuojaksi mistään saamaan, mutta vielä ehtisi varret leikkaamaan vähän lyhemmiksi talveksi. Siis jos ehtisi...

Maanpeittoruusu Fairya en ole koskaan talveksi suojannutkaan, mutta pitäisiköhän sitäkin leikata ennen talven tuloa? Melkoisen sekasotkun nuo kuihtuneet perannat kyllä pihalla tähän aikaan vuodesta muodostavat.

Ruusu tämäkin, vaikkei ehkä ihan siltä näytäkään. Köynnösruusu Pohjantähti on kuulemma kestävä ja hyvin se ensimmäisestä talvesta selvisikin, mutta ei ainakaan vielä viime kesänä kukkinut ollenkaan. Pitäisiköhän tämäkin leikata talveksi matalaksi?

Kanadanpiiskut ovat oikeastaan aika kauniita vaihdettuaan keltaisen kesäasunsa valkoiseen talvipukuun. Nämä olen aina jättänyt talventörröttäjiksi ja leikannut vasta keväällä.

Syyshortensiat saavat myös törröttää talven ja pudotella toistaiseksi vielä olemattomat lumikuormat kukinnoistaan oksia hipaisevien ali- ja ohikulkijoiden niskaan. Leikkaaminen suoritetaan sitten joskus huhtikuussa.

Että tämmöistä kukkaloistoa täällä meillä marraskuussa. Joulukuussa en ehkä enää nenääni pihalle pistäkään kuin pakon edessä ja Tallinnan matkan ajaksi. Taidankin ottaa sitten pienet talviunet...

Väkerryksiä

Puutarhahommat alkavat olla tältä syksyltä ohi eikä matkojakaan ole tiedossa kuin vasta joulukuussa Tallinnaan, joten lienee syksyisen käsityökatsauksen aika. Kesäiseltä Tallinnan matkalta ostettu Austermannin Alpaca Silk-lanka on osoittautunut neuloessa ihanan pehmeäksi ja arvatenkin myös käytössä lämpimäksi. Tässä siitä neulotut palmikkolapaset (tai siis toinen niistä lapasista).

Tähän asti minulla ei ole ollut selvyyttä siitä, kuinka paljon kaikenlaisia lankoja minulla on hajallaan mikä missäkin pussissa ja kaapissa. Asia alkoi kiinnostaa lopulta siinä määrin, että sain tehtyä lankainventaarion, jee! Nyt kaikki tai ainakin melkein kaikki langat ovat samassa isossa laatikossa jaoteltuina villaisiin, puuvillaisiin ja muihin ja ne vielä erikseen langan paksuuden mukaan. Paljon on kaikenlaisia jämälankoja, mutta myös jonkun verran tarjouksista ostettuja usean sadan gramman lankapusseja. Novitan Isoveli-langasta tekaisin nämä lapsen raitalapaset.

Samasta Isoveli-langasta myös nämä toiset lapsen lapaset, luonnonvalkeat vaaleanpunaisin raidoin.

 
Sama lanka edelleen ja naisen tai nuoren vaaleanpunaiset palmikkokämmekkäät. Isoveli on aika paksua, joten siitä neulotut lapaset ja kämmekkäät ovat varmasti käytössä lämpimiä.

Sitten Tallinnasta tarjouksesta vyyhtenä ostettua paikallista villalankaa, josta muotoutuivat harmaat palmikkolapaset.

Samoin Tallinnasta samaisesta Käsityökammari Jollerista tarjouksena vyyhtenä ostetusta luonnonvalkoisesta villalangasta palmikkolapaset naiselle tai nuorisolle.

Novitan paksua Flip Flop-lankaa löytyi ainakin yksien musta-oranssien kämmekkäiden verran.

Novitan tummansinistä Rose Mohairia löytyi peräti 300 grammaa ja siitä tein sitten tämän ruusukoristeisen lierimyssyn ja lapaset virkkaamalla. Lankaa jäi vielä runsaasti jäljellekin.

Nyt pitänee taas alkaa jo neulomaan sukkia ja lapasia pukin konttiinkin, ettei tule sitten joulun alla liian kiire :O)

Puutarhaviikko kuvattuna

Omenoita, omenoita, omenoita... No okei, en mainitse omenoita enää sanallakaan, vaikka edelleen on sesonki parhaimmillaan. Valkosipulit kai pitäisi jo kaivaa maasta ylös, mutta en ole saanut nostettua kuin vasta muutaman. Sipulit ovat normaalikokoisia, mutta kynsiä on vähemmän ja ne ovat suurempia kuin "kaupan" valkosipuleissa.
Europeana-ruusu kukkii vielä ihan täyttä päätä, mutta ennen talven tuloa se on leikattava vähän matalammaksi, vaikka vielä kukkisikin.

Europeana-ruusuja ja valkosipulin varsia itusilmuineen

Neilikkaruusu ei pienistä syyskylmistä vielä hätkähdä, vaan kukkii edelleen ja odottelee kunnon lumipeitettä päälleen, ennen kuin suostuu lopettamaan kukintansa.

Neilikkaruusu ja sen vasemmalla puolella jo kukkinut myskimalva

Villiviini ei kuki, mutta ilahduttaa silmää syksyisellä väriloistollaan. Itse asiassa se kyllä kukkiikin jossakin vaiheessa, mutta kukinnot ovat aika mitättömiä lehdistön upean syysvärityksen rinnalla.

Villiviini kurkottelee kohti taivasta

Terveisiä omenansäilöntäasemalta!

Tänä syksynä molemmat vanhat omenapuumme tuottavat satoa harvinaisen runsaasti. Valkean kuulaan omenat ovat suurimmaksi osaksi jo kypsiä, mutta Bergiuksen eivät aivan vielä. Olenkin tässä keitellyt mehua, hilloa, sosetta ja marmeladia niin paljon, että juotavaa ja syötävää riittää varmaan moneksi vuodeksi, jos ne vain säilyvät niin kauan. Mihinkähän minä sen Bergiuksen sadon laitan, kunhan se aika on käsillä?

Pakko on hyväksyä se tosiasia, että kesä on mennyt ja syksy tullut, mutta onhan syksyssä toisaalta paljon hyvääkin. Esimerkiksi monet perennat ja ruusut kukkivat vielä täyttä päätä. Nurmikkoakaan ei tarvitse enää leikata yhtä usein kuin kesällä. Omenapuiden alimpia oksia pitääkin taas muuten sadonkorjuun jälkeen karsia, kun alimmat niistä roikkuvat omenoineen jo ruohonleikkaajan tiellä.

Alkavat kohta olla puutarhassa istuskelut loppusuoralla ilmojen viilenemisen myötä. Vielä siellä kuitenkin kaikenlaista silmäniloa on. Esimerkiksi viime päivinä on ollut liikkeellä tosi paljon kaiken maailman pörriäisiä, perhosia ja sudenkorentoja.Keltaisissa nauhuksissa varsinkin on pörriäisiä useitakin samanaikaisesti.  Samoin varsinkin neitoperhoja näkyy tietyissä kukissa tosi paljon.

Menneessä sateisessa kesässä oli hyvää muun muassa se, että eipä tarvinnut puutarhassa paljon istutuksia kastella. Seuraavaksi täytyy kai alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan kukkasipulien syysistutuksia, ahtaalla olevien vanhojen perennojen siirtoja sopivammille paikoille ja katsoa, vieläkö uusille perennoille löytyisi jostain pihan sopukasta tilaa :)