Juhannus on meillä herttainen (?)

Toissapäivänä päivän ylin lämpötila oli  +6 astetta. Takka oli lämmitettävä kuin konsanaan talvipakkasilla. Sisällä oli kalseata ja kylmää kuin haudassa.

Eilen jo vähän lämpimämpää. Omenapuihin on tulossa paljon hedelmiä. Toivottavasti lämpötila pysyttelee edes plussan puolella, etteivät nämäkin ole vaarassa paleltua. 

Tänään valkoinen pioni oli avannut jo muutaman kukan, muut vasta nuppuilevat. Lämpötila edelleen alle + 15 asteen. Voisiko juhannuksen siirtää vähän kesemmäksi? Vaikka heinäkuun puoleen väliin tai Saarenmaalle?

"Kerreeppä seihtemä er heinee tyyny alle
ja jos uamula o nivustaipeis ihottummoo tai piä kippeenä
ni allerkine oot!
Hyvvee juhannusta!"

Poutasäätä, kiitos!

Kovin on ollut vaihtelevaa tämä kesäsää viimeisen viikon aikana. Helteet ovat ainakin toistaiseksi takanapäin. Vettä on tullut taivaalta välillä rankastikin, mutta tätähän tämä Suomen kesä on. Pihalla kukkii silti...

Unikko on liekeissä...

Tietääkö joku tämän kivikkokasvin nimen?

Kun noin viikko sitten yöllä satoi vettä tosi rankasti, katkesi yhdestä sireenistä kaksi oksaa ja mihinkäpäs ne muualle retkahtivatkaan kuin pionien päälle. Papa huomasi tapahtuneen aamulla lehteä hakiessaan ja siirsi oksat pois pionien päältä.Onneksi pionit jostain ihmeen syystä olivat säästyneet pahemmitta vaurioitta.

Sireeninoksat painavine kukkaterttuineen repesivät irti puusta.

Pensasruusutkin ovat aloittaneen kukintansa.

Tornionlaaksonruusu

Juhannusruusu

Aikaisimpien kurjenpolvien kukinta on parhaimmillaan.

Lehtosinilatvakin aloittelee jo...

Takapihan luonnontilaisessa nurkassa kukkivat mm. leinikit...

....ja metsäkurjenpolvi.

Sen sijaan paraatipaikalla kukkii tämä kaunokainen.

Akileija Black Barlow

Kovasti odottelen pionien kukintaa alkavaksi ja samalla toivon, ettei tulisi rankkoja sateita, koska silloin pionit tuista huolimatta katkeavat ja se kukkaloisto on sitten taas vuodeksi menetetty! Sadepilvet hus pois! 

Olisipa jo kesä ja pionit kukkisivat...

Otin kokeiltavaksi Adobe Photoshop Elements 12-kuvankäsittelyohjelman. Sitä saa käyttää ilmaiseksi 30 päivää. Ei olisi ehkä pitänyt, koska hermot tässä menevät ohjelmaa opetellessa, kun mikään ei tahdo onnistua. Vanha koira ei uusia temppuja näköjään opi! Monta tuntia tänäänkin koneen äärellä nyhersin ja tässä on kaikki, mitä sain aikaiseksi. Yksi vaivainen kuvakollaasi rakkaista pioneistani ja isotöyhtöangervosta.  Onko jollakin teistä lukijoista kenties tämä ohjelma käytössä? 

Olisi se vaan niin kiva osata käyttää tämmöisiä ohjelmia kunnolla :)

Viime kesän kuusi kuvaa- haaste

Sain Minttulilta kivan haasteen kertoa viime kesästä kuvin. Tähän aikaan vuodesta, kun pimeä on todella pimeää eikä juuri muuta olekaan kuin pimeää, onkin mukava palata hetkeksi menneen kesän valoon ja lämpöön. Kesät aina menevät niin nopeasti ja ovat muutenkin luvattoman lyhyitä. Sanoo tämä viimeisen päälle kesäihminen!

Kesäkuussa juhlittiin juhannusta ja laitettiin lippu liehumaan salkoon!
Tänä vuonna muistettiin jopa juhannuksen viralliset liputusajat toisin kuin edellisenä kesänä. Silloin nimittäin liputettiin naapureiden kanssa oikein urakalla. Meille tuli joku oikosulku ja nostimme lipun salkoon juhannusaattona jo puolilta päivin eikä klo 18.00. Naapurit varmaan nauroivat vielä siinä vaiheessa partaansa, mutta lienee se hymy hyytynyt sielläkin, kun huomasivat oman lippunsa liehuvan iloisesti salossa vielä juhannuspäivän jälkeisenä aamunakin, tirsk! 

Onni-neiti olisi halunnut laajentaa ulkoilualuettaan Villa Verttilän ulkopuolelle.

Heinäkuussa lomailtiin muutama päivä autoillen Saarenmaalla ja ihailtiin mm. komeaa Kuressaaren piispanlinnaa...

ja kotipihalla nautittiin riippumatossa löhöilystä ja kukkivista perennoista.

Elokuussa käväistiin metsänomistajaystävän tiluksilla mm. polttopuun teossa, marjastamassa, sienestämässä ja makkaraakin ehdittiin nuotiolla paistamaan.

Elokuun lopun pimeinä iltoina ruokittiin pihapiirissä liikkuvia siilejä, joita olikin parhaimmillaan ruokailemassa yhtäaikaa peräti neljä.

Viime kesä olikin oikein hyvä kesä! Ainakin siltä tuntuu näin eilisen Eino-myrskyn jälkeisenä päivänä :)

Minä jatkan tätä kuuden kuvan haastetta eteenpäin 

Black Roselle

Helenalle ja Blackie The Catille

ja

Sirpalle

Olkaa hyvät!

Toki kaikki muutkin halukkaat voivat vapaasti napata haasteen.

Verkkolangasta neulottu poncho ynnä muuta

Mitä muuta verkkolangasta voi tehdä kuin huiveja ja hauskoja hattuja? No minä ainakin tein ponchon. Sitä en sitten tiedä, onko sille koskaan mitään käyttöä :)

Lankavarastoa tutkaillessa löytyi kalalankaa runsaasti ja siitä tuli tehtyä välityönä joitakin pikkuliinoja. Kaipa ne jostakin paikkansa löytävät.

Varsinaisia ohjeita näihin minulla ei ole. Olen tehnyt nämä "katsomalla" netistä löytämistäni kuvista. Onnistuu yllättävänkin hyvin, jos vain kuva on tarpeeksi selvä ja suuri!

Tämä keltareunainen liina on Novitan virkkauslangasta ja myöskin kuvasta "katsomalla" tehty. Ei tullut ihan samanlaista kuin malli oli, mutta ihan riittävän hyvä.

Jämälankoja löytyi lankavarastosta aika paljon ja osa niistä tulikin hyödynnettyä virkattuun vessan mattoon. Mallia ei ollut (ei edes katsottavaa kuvaa); siitä vain muotoutui tällainen.

Nyt on suunnitteilla vauvanpeitto isoäidin neliöistä. Peiton saa vaunuihinsa päälleen ystäväni vielä toistaiseksi syntymätön lapsenlapsi :)

Olis taas Venezuelassa käyntiä...

Kyllä se on niin, että rahallakaan ei saa enää kunnon tavaraa. Vasta 4 vuotta sitten Venezuelasta ostettu riippumatto kun otti ja hajosi. Kun ois tuota hilloo, niin kävishän sieltä uuden hakemassa.
Jos tässä harmillisessa tapahtumassa jotain hyvää oli, niin se oli se, että kuvaaja oli saanut hieman aiemmin vihiä epäilyttävistä ritinöistä riippumaton jalkopäässä matossa oleskelevalta herrahenkilöltä. Kuvaajan ehtiessä paikalle ratkeaminen oli edennyt jo huolestuttavan pitkälle.

Mitään ei ollut enää tehtävissä, vaan vain vajaa minuutti myöhemmin tilanne tapahtumapaikalla oli tämä.

Ilmeisesti riippumatosta maahan luiskahtanut mies oli jonkinlaisessa shokissa, koskapa hysteerinen naurunkätkätys ei ollut loppuakseen ollenkaan.

Jossakin vaiheessa  tuo kovia kokenut, vielä hetkeä aiemmin kaikessa rauhassa Waltarin "Appelsiinin siementä" lueskellut pudokas kuitenkin onnistui köntyilemään ihan omin avuin maasta ylös.

Pitkään piti vielä kuitenkin riippumaton vaurioita onnettomuuspaikalla tutkia ja lopputulema oli se, että tämä rakas matkamuisto oli tullut nyt tiensä päähän. Amen.

Sekopään seikkailut Karnaluksissa

Vaikka kesä onkin ollut luvattoman sateinen, riittää sateesta piittaamattomia kukkijoita vielä elokuullekin. Kesä ja kärpäset. Ja isotähtiputki.

Maanpeittoruusu (Fairy) on todellakin nimensä veroinen. Tämän puskan läpi ei tule näetsen edes vuohenputki, joka on muutoin valloittanut ison osan pihamaasta.

Tänä vuonna tulee omenoita tosi paljon. Valkean Kuulaankin oksat oikein notkuvat omenoiden painosta. Ikävä kyllä omenoissa on myös paljon omenakääriäisen jälkiä ja se tarkoittaa sitä, että ne omenat ovat pilalla.

Liljojen, syysleimujen ja angervojen kukinta on ainakin täällä meidän korkeuksillamme juuri nyt parhaimmillaan. Nämäkään kaunottaret eivät runsaista sateista ole millänsäkään.

 
Tässä samat kukat vähän eri suunnasta. Taustalla maman pikkuriikkinen kasvimaa, josta näkyvät perunan-ja valkosipulinvarret sekä taustalla omenapuut.

Sateiset säät ja äskeinen Tallinnan matka ovatkin saaneet aikaan sen, että mama on heilutellut virkkuukoukkua ahkerasti. Ruokapöytään valmistuivat eilen kateliinat ja lasinaluset Tallinnasta Karnaluksista ostetusta Madame Tricotin Camilla-puuvillalangasta.

Vertti halusi välttämättä samaan kuvaan tekeleiden kanssa. Juu, kyllä Vertti on paljon nätimpi kuin mokomat läpyskät!

Karnaluksissa siis tuli käytyä ensimmäistä kertaa ja heti siellä sekosi pää. Kuka idiootti nyt ostaa 1,5 kg vaaleanpunaista verkkolankaa ja mihin tarkoitukseen? No mamapa tietenkin ja ajatus (!??) oli kai neuloa 20 vaaleanpunaista huivia??! Onneksi löysin eräästä käsityöblogista hauskan ohjeen, jossa verkkolangasta oli neulottu myssy. Se oli nimeltään Kukkahattutätimyssy ja itse neuloin sen Novitan valkoisesta Tennesseestä ja siitä Karnaluksista ostetusta Rico Designin Loopy Creative-akryylilangasta. Hyvin sopi myssy meidän Kutri-Kalervollekin!

 
Tässä hauska myssy vielä ruokapöydän koristeena uusien virkkausten keskellä. Myssyn alla on taikinakulho, joten se näyttää vähän tärkätyltä, mutta ihan pehmeä lutrake se oikeasti on.

Ai niin, se Vertti! Kovasti tuntui pitävän pehmeästä puuvillalangasta, kun ihan nukahti virkkausten päälle. Myssyäkin tarjosin päähän, mutta se ei kelvannut!

Tallinnaan!

 Huomenaamulla soi kello lähtijöille klo 3.00!!! Epäinhimillinen heräämisaika, mutta minkäs teet! Täältä periferiasta kun on pitkä matka joka paikkaan, niin myös Helsinkiin. Seurueeseen kuuluvat myös toiselta paikkakunnalta tulevat Papan sisko K ja miehensä V. Päämatkanjärjestäjänä on perinteisesti mama ja matkalla juhlitaan Papan 20.7. olevaa ja Veen 8.7. ollutta merkkipäivää. Unohdeta ei myöskään sitä, että maman ja Papan 25-vuotishääpäivä oli 26.6. ja tytär A täytti 6.7. 25 vuotta! Ehdittiin siis naimisiin ihan hyvin ennen lapsen syntymää :)
 Sattumoisin A on ystävänsä Iin kanssa osittain samaan aikaan Tallinnassa, joten kaikki asianosaiset voivat osallistua juhlintaan. Meidän seurueemme on Tallinnassa 3 yötä, A ystävineen yhden yön. Meidän hotellimme on Nordic Forum ja A ystävineen yöpyy Kalev Spassa.
 Blogiin on tarkoitus kirjoitella päivittäin, jos vain aikaa on. mama odottaa jo kuumeisesti pääsevänsä käymään Karnaluksissa (mama ei ole ennen siellä käynyt), joka on kuulemma kaikkien neulootikkojen Mekka. Haaveissa halpoja lankoja ja nappeja ynnämuuta alan tilpehööriä.
 Kävelyetäisyydellä olevien nähtävyyksien lisäksi pääsemme tutustumaan myös lähiympäristöön, koska meillä on oma auto mukana Tallinnassa.
 Kynsilaukkaajia hoitelee kotosalla matkamme aikana jo totutusti J!
 Pysykää kanavalla!

Kukintaa, ininää ja läiskintää!

Tuli tehtyä pikainen kasvien tilanteen tarkistus omalla pihalla. Sireenit ovat näemmä kärsineet vesisateista. Oksat roikkuvat melkein maassa jo kukintojenkin painosta. Toivottavasti ne kuitenkin vain taipuvat eivätkä katkea.

Tornionlaaksonruusu (tosin en ole varma, onko tämä se, mutta oletan näin) kukkii parasta aikaa ja kukat tuoksuvat ihanilta.

Lehtosinilatva kukkii hyvin ja leviää ihan mukavasti, vaikka onkin vähän sireenin varjossa. Vanhat perinnekasvit ovat varmoja menestyjiä.

Myös konnantatar leviää omenapuun ympärillä ja välillä on täytynyt jo vähän hillitä sen reviirinlaajennusyrityksiä.

Akileijat! Mitä niistä voi muuta sanoa kuin että ne ovat niin kauniita, niin kauniita...ja nekin muuten leviävät aika hyvin.

Tässä tämänkertainen maman puutarhatuokio. Sarja jatkuu, jos itikat jossakin vaiheessa vähenevät...Nyt niitä ainakin oli vielä ihan liikaa pitempää ulkonaoleskelua ajatellen.

Hyttyshelvetti!

Missä viipyy oikea kesä? Huomenna on kesäpäivänseisaus ja päivä alkaa lyhenemään. Ulkona ei pysty olemaan, koska joko sataa vettä tai jos ei sada, niin miljoona hyttystä on heti kimpussa, aaaarrgghh! Minä vaadin välittömästi samanlaiset olosuhteet kuin oli viime kesänä ja edellisenä. Siis vaadin! Heti! Tai muuten minä muutan jonnekin, missä on kesä, mutta ei hyttysiä...

Unikot ja laukat sentään kukkivat komeasti hyttysistä välittämättä

Akileijatkin alkavat olla parhaassa kukoistuksessaan

Saksankurjenmiekatkin yrittävät kurkottaa kukintojaan rikkaruohojen yli

No, ehkäpä ne helteet tulevat sitten heinäkuussa ja häätävät hyttyset niiden omaan helvettiin. Elokuussa taas pääsee jo marjametsään ja sienestämään hyvässä lykyssä. Ihmettelen minä vaan, että hyttystenkö tämä maailma onkin? Kyllä nyt korpeaa ja kovasti...Tahtoo puutarhahommiin ja nauttimaan lyhyestä kesästä! Kerätäänkö porukalla adressi hyttysiä vastaan?