Juhannus on meillä herttainen (?)

Toissapäivänä päivän ylin lämpötila oli  +6 astetta. Takka oli lämmitettävä kuin konsanaan talvipakkasilla. Sisällä oli kalseata ja kylmää kuin haudassa.

Eilen jo vähän lämpimämpää. Omenapuihin on tulossa paljon hedelmiä. Toivottavasti lämpötila pysyttelee edes plussan puolella, etteivät nämäkin ole vaarassa paleltua. 

Tänään valkoinen pioni oli avannut jo muutaman kukan, muut vasta nuppuilevat. Lämpötila edelleen alle + 15 asteen. Voisiko juhannuksen siirtää vähän kesemmäksi? Vaikka heinäkuun puoleen väliin tai Saarenmaalle?

"Kerreeppä seihtemä er heinee tyyny alle
ja jos uamula o nivustaipeis ihottummoo tai piä kippeenä
ni allerkine oot!
Hyvvee juhannusta!"

Kylmää kyytiä

Sää kylmeni sitten noin 20 astetta kertaheitolla. Onneksi ei kuitenkaan ihan pakkaselle ole menty, joten toistaiseksi kaikki kasvit ulkosalla ovat selvinneet vaurioitta.

Kalvaspikarililjoista löytyi kaksi liljakukkoa, mutta toivottavasti niitä ei tulee enempää.

Rönsytiarellan kukinto on pieni, mutta kaunis.

Kevätesikko keltaoransseine kukkineen.

Omenapuut ovat aivan valkoisenaan kukkia.

Lopultakin sain kuvan jo muutaman viikon pihallamme vaeltaneesta siilistä (itse asiassa toisesta niistä).

Tämä on suosikkitulppaanini. Niin, olen kyllä  esitellyt sen jo aiemminkin. 

Maanpeittokasvina pihallamme on mm. lemmikkiä...

...ja ahomansikkaa...

Rannekoruja ja rintarosseja on syntynyt viime päivinä tämmöinen läjä.

Virkattu kaftaani valmistui eilen. :D

Toivotaan, että säät lämpenevät pian uudelleen!

Helmikuussako aavistus keväästä?

Se on kuulemma jo tulossa. Kevät! Tai ainakin aavistus siitä! Piti sitten ihan itsekin lähteä ulos (muullekin asialle kuin viemään mattoja tuulettumaan narulle) eli kamera kaulassa pihalle tutkailemaan, josko siellä jo ensimmäiset lumikellot nousevat hangesta. No eivät nousseet! Muutenkaan eivät silmäni vielä havainneet minkäänlaista kevään merkkiä, eivät edes koirankakkoja tien varrella. Ellei nyt sitten kevään merkiksi lasketa:

Jäniksen jälkiä pihassa

   

Jääpuikkoja katon reunalla

     

Osittain lumetonta omenapuuta

Ei lasketa! No, katsotaanpa tilannetta uudestaan vaikkapa kuukauden päästä. Tässä jo sormet nimittäin syyhyävät puutarhahommiin ja perennaluetteloitakin (vanhoja sellaisia) olen ihan vähän selaillut, vaikkei meidän pikku puutarhaamme enää oikeastaan juuri mitään uutta mahdukaan. Onneksi kuvasin viime kesän istutuksia pari kertaa kuussa aina keväästä syksyyn asti. Kuvista on helppo katsoa, missä kohtaa on (mahdollinen) tyhjä paikka mihinkin aikaan kesästä. Josko sinne vielä jotakin kuitenkin saisi mahtumaan? Jos ei, niin luultavasti taas palanen nurmikkoa tulee väistymään perennojen tieltä :)

Muun muassa näiden tieltä nurmikko on joutunut tekemään sen jo aiemmin:

Europeana ryhmäruusut

Jalokärhö The President ja valkoiset akileijat

Oranssit liljat

Keltaiset liljat

Vaaleanpunaiset liljat

Jackmanii kärhö

Fairy maanpeittoruusut 

Omenoita, omenoita, omenoita...

Syyskuun (ja todennäköisesti vielä lokakuunkin) teema on siis omenat. Valkean kuulaan alle Papa viritteli kaksi rastasverkkoa ja laavun sieppaamaan enimmät puusta tippuvat hedelmät. Yläoksilta näetsen putosi jokaista varrelliseen omenapoimuriin saatua omenaa kohti vähintään viisi muuta omenaa  maahan. Täydellisen kypsät pehmeät omenat huokaisivat pudotessaan ja maahan osuessaan soseeksi muuttuessaan surullisen kuuloisesti: " Posh!" Tämä kävi niin maman sydämeen, että Papa heltyi laittamaan ne verkot. Much better! No nyt alkaa sitten olla tämä Bergius siinä tilassa, että verkot siirrettäneen lähiaikoina sen alle.

Valkea kuulas alkaakin jo tyhjentyä pikkuhiljaa, mutta Bergius on vielä lähes nykäisemättä. Vain pudokkaita on kerätty!

Välillä tässä tuntee olevansa ikään kuin isommankin hedelmätarhan omistaja, kun suurin osa ajasta menee näiden kahden omenapuun ympärillä pyörimiseen! Ei niin, etteikö tämä mukavaa olisi; juuri nyt pikkuriikkinen puutarha tarjoaa parasta antiaan. Verkot on viritetty, saalista odotellaan!

Terveisiä omenansäilöntäasemalta!

Tänä syksynä molemmat vanhat omenapuumme tuottavat satoa harvinaisen runsaasti. Valkean kuulaan omenat ovat suurimmaksi osaksi jo kypsiä, mutta Bergiuksen eivät aivan vielä. Olenkin tässä keitellyt mehua, hilloa, sosetta ja marmeladia niin paljon, että juotavaa ja syötävää riittää varmaan moneksi vuodeksi, jos ne vain säilyvät niin kauan. Mihinkähän minä sen Bergiuksen sadon laitan, kunhan se aika on käsillä?

Pakko on hyväksyä se tosiasia, että kesä on mennyt ja syksy tullut, mutta onhan syksyssä toisaalta paljon hyvääkin. Esimerkiksi monet perennat ja ruusut kukkivat vielä täyttä päätä. Nurmikkoakaan ei tarvitse enää leikata yhtä usein kuin kesällä. Omenapuiden alimpia oksia pitääkin taas muuten sadonkorjuun jälkeen karsia, kun alimmat niistä roikkuvat omenoineen jo ruohonleikkaajan tiellä.

Alkavat kohta olla puutarhassa istuskelut loppusuoralla ilmojen viilenemisen myötä. Vielä siellä kuitenkin kaikenlaista silmäniloa on. Esimerkiksi viime päivinä on ollut liikkeellä tosi paljon kaiken maailman pörriäisiä, perhosia ja sudenkorentoja.Keltaisissa nauhuksissa varsinkin on pörriäisiä useitakin samanaikaisesti.  Samoin varsinkin neitoperhoja näkyy tietyissä kukissa tosi paljon.

Menneessä sateisessa kesässä oli hyvää muun muassa se, että eipä tarvinnut puutarhassa paljon istutuksia kastella. Seuraavaksi täytyy kai alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan kukkasipulien syysistutuksia, ahtaalla olevien vanhojen perennojen siirtoja sopivammille paikoille ja katsoa, vieläkö uusille perennoille löytyisi jostain pihan sopukasta tilaa :)