Jatkoa: Turkki, Alanya 2012, viikko 1...
Torkkujen jälkeen suihkun kautta respaan blogin päivitykseen, jota teen juuri nyt ja tästä sitten jonnekin syömään. Välillä sataa ja välillä paistaa, joten ruokapaikka määräytyy sen mukaan, sataako vai ei.
Jos sataa, menemme syömään lähimpään ravintolaan. Jos ei sada, kävelemme jonkun matkan päässä olevaan "Barcelona Restaurantiin".
Hauska kyltti suorastaan houkuttelee heittäytymään sisään ravintolaan |
Ei satanut, joten sinne käveltiin. Erinomaista oli ruoka ja palvelu hyvää.
Papan annos |
maman annos |
Sunnuntai 20.5.2012
Aamukahvin jälkeen lähdimme uima-altaalle. Näin aamutuimaan vesi tuntui erityisen kylmältä, vaikkei se lämpimältä tunnu muulloinkaan. Tänään on ainakin aamu ollut aurinkoinen. Papa lähti hetken kuivateltuaan taas tutustumaan ympäristöön kävellen. Arveli viipyvänsä noin tunnin, mutta on viipynyt jo nyt kolmatta tuntia.
Papa kertoo itse...
Syynä pitkään viipymiseen oli se, että tulin taas valinneeksi maisemareitin, kun kävely maistui niin hyvin ja reitin varrella oli niin monta Suomen ystävää, jotka kaikki piti tietysti jututtaa. Nautin kaiken lisäksi virkistykseksi tuoretta appelsiinimehua hintaan 2 TL ja sen tekemisen odottamisessa ja nauttimisessa kului aikaa.
Moni ravintoloiden sisäänheittäjistä oli joko asunut Suomessa tai heillä oli siellä sukulaisia. Tähän hätään minun kauttani lähtee Alanyasta terveisiä Ouluun, Vaasaan, Varkauteen, Joensuuhun, Imatralle, Porvooseen ja Helsinkiin.
Vaikka Alanya on Kuopion kokoinen kaupunki väkiluvultaan, niin löytyy näistä kahdesta paljon erojakin. Esimerkiksi se, että Kuopiossa ei pahemmin ole kana- eikä muitakaan lintutarhoja lähes keskellä kaupunkia.
Se on oikeastaan vahinko. Olisipa kiva vertailla töissä, että paljonkos sinun kanasi munivat eilen ja olikos kukkosi ajassa aamulla ja joskus firman juhlissa saattaisi kuulla mielenkiintoisia keskustelunpätkiä kuten "ja ihan varmashti minun hanhitarhashani oli peukhalonkhokhoinen pikhupoikha jokha puhui ruotshia ja shanoi nimeksheen Nilsh Gushtafsshon ja se ratshasti hanhella" ja "Hei tarjoilija! Tuokaapas Papalle vain vettä, se tuntuu jo nyt näkevän pikku-ukkoja..."
Paluumatkalla hotellille en ollut ihan varma kadusta ja oikaisureitillä törmäsin parturiin, joka ehdotti, että laitetaanpas tuo turpavärkki kuosiin.
Täällä Papa kävi parturissa |
Lankesin mainokseen ja samalla sovittiin tukan leikkuusta ja sovittiin molemmille yhteishinta 35 TL eli virallisen kurssin mukaan noin 15 €. Naispuolinen parturi leikkasi tukkani toiveideni mukaan ja roikkui samalla yhtenään puhelimessa. En ymmärtänyt sanaakaan, mutta syy selvisi, kun tukka oli leikattu. Parturin mies tuli kiireisen oloisesti paikalle ja aloitti partani käsittelyn. Ensihätään ajattelin, että komensiko rouva miehensä töihin kesken jonkun tärkeän jutun, mutta komentelusta huolimatta nuori herra oli minulle oikein ystävällinen ja pätevä ammattimies. Sovittiin, miten parta leikataan ja mies hoiti homman hyvin ja tehokkaasti. Samalla vaihdettiin kuulumiset puolin ja toisin. Se ilmeisesti kuuluu kuvioon. Parranleikkaaja sai siis selville, että olen ensimmäistä kertaa Turkissa parturissa ja hän sanoikin tekevänsä erikoiskäsittelyn only for me. Ajattelin, että näin tässä taas kävi niin kuin hamamissakin, missä lisäpalveluilla lypsettiin hinta moninkertaiseksi, mutta antaa mennä vaan; rahapaja painaa uutta rahaa päivittäin. Lyhennyksen jälkeen parta muotoiltiin (osa partaveitsellä), nenä- ja kulmakarvat trimmattiin ja korvakarvat saivat käsittelyn palavaan nesteeseen kastetulla pumpulipuikolla. Lopuksi sain vielä voidetta kasvoihin, kasvohieronnan ja lisäksi partavettä partaveitsellä käsitellyille alueille, "it may be a little hot for a while" tokaisi parturi. Lopuksi rupateltiin teekupposen ääressä ulkona, mutta maksu piti suorittaa sisällä. Arvelin, että maksu suoritettiin sisällä siksi, ettei asiakkaan huuto kuulu niin kauas sisältä, mutta lasku oli kuitenkin se sovittu 35 TL. Rouva oli jo tarjonnut minulle erillistä kasvohoitoa, mani- ja pedikyyriä, raitoja tukkaan ja tatuointia, joista kieltäydyin, ja saanut selville, että rouva oli minullakin, joten hän vannotti minua toimittamaan korttinsa mamalle mani- pedi- ja ehkä moneykyyriä varten. Sen tein ja mama kävikin jo lätkämatsin erätauolla katsastamassa paikan ulkoa päin, kun oltiin sillä suunnalla TV:n ääressä. Mielenkiintoinen ja miellyttävä kokemus!
Näin siis Papa...
maman juttu jatkuu...
Lopulta Papa sitten palasi reissultaan. Oli käynyt parturissa ja jälki näkyi olevan ammattilaisen työtä. Oli myös katsastanut toisen Migros-marketin, joka on lähempänä hotelliamme kuin se, jossa kävimme aikaisemmin. Oli kuulemma paljon pienempi, mutta hinnat tietysti yhtä edulliset kuin toisessakin Migrosissa.
Lounaaksi nautimme kahvia ja Papan tuomia tuoreita sämpylöitä sekä kirsikoita ja aprikooseja. Sitten vielä altaalle kumpikin omaa kirjaansa lukemaan vähäksi aikaa ja suihkun jälkeen Heikinbaariin jääkiekon pronssiottelua katsomaan. Se oli tosin niin täynnä, että tarjoilija neuvoi meidät toiseen Heikinbaariin, joka on ihan lähellä tätä ensimmäistä. Oikeasti se totteli nimeä Bella Alanya, sillä se ensimmäinen Heikinbaari on toisella suunnalla.
No pelistä ei sitten sen enempää (ketä tuommoinen mutasarjan jääkiekko kiinnostaa?).
Pelin jälkeen takaisin hotellille blogin päivitykseen ja illemmalla menemme johonkin lähiruokapaikkaan syömään.
Ruokapaikaksi valittiin Papan ihmeidentäyteisillä kävelyretkillään löytämä ravintola Angora.
Se sijaitsee Tac Premierin kulman takana ja näytti olevan luonteeltaan sporttibaari. Monista pelipaidoista bongattiin Suomen jalkapallomaajoukkueen paita numero 10. Valistuneella arvauksella voisi veikata, että kyseessä on Jari Litmasen peli- tai fanipaita. Paidan selkäpuoli oli seinään päin ja liian korkealla, jotta asian olisi voinut tarkastaa.
Kissa ei tykännyt salamavalosta, mutta makupalat meidän lautasiltamme maistuivat hyvin. |
Ruoka oli perinteisen turkkilaista kebap-ruokaa. Tässä versiossa pataruokana. Kebapin emämaassa sen käsitys on laajempi kuin kotosuomessa, missä se yleensä aina on Döner-kebapia.
Mama valitsi kanaversion ja Papa ihan naudanlihalla.
maman kanakebap |
Sipulin kuorikerros toimi nerokkaana kynttilälyhtynä ja samalla kivana tunnelmanluojana |
Tarjoilija sammutti jossain vaiheessa tulet lämmittimestä. Hinta oli 17,5 TL per annos eli noin seitsemän ja puoli euroa. Alkupalana oli jo perinteisesti uunituoretta litteää turkkilaista leipää, joka on pöytään tuotaessa vielä pullollaan kuumaa ilmaa ja muistuttaa ulkoisesti kalakukkoa ja lisäkkeenä tietysti jogurttikastiketta valkosipulilla ja chili/paprika/sipulikastiketta. Hyvä ateria kruunattiin Irish Coffeella, jossa oli rommia enemmän kuin laki sallii.
Tosi vahva Irish Coffee |
Laskun mukana tuli vielä imelät jälkipaukut. Lyhyen kotimatkan jälkeen painuttiin nukkumaan. Kuka nyt kesällä jotain jääkiekon finaalia seuraa?
Maanantai 21.5.2012
Minulla oli taas vaivojeni kanssa enimmäkseen kävely-yö. Joskus kahden jälkeen pääsin lopulta uneen, vaikka senkin jälkeen oli kylkeä käännettävä suunnilleen samaa tahtia kuin tuommoista parin kilon lihapalasta grillattaessa. Aamukahvin jälkeen rantaan, koska aallot näyttivät keskimääräistä pienemmiltä, joten olisi ehkä mahdollista päästä jopa uimaan ja hyvässä aaltovälikössä hyvällä tuurilla poiskin. Jo vain uinti onnistui, ihan kaksi kertaa vielä.
Otin rannassa useammatkin pikku torkut, kun viime yön valvominen painoi taas silmäluomia. Terveellinen ja vähäkalorinen lounaskin syötiin rannassa; hampurilaiset, ranskanperunat ja olutta.
Puoli neljän maissa lähdettiin hipsimään takaisin hotellille ja törmättiinkin taksitoimiston kohdalla Mevlütiin, taksikuskiimme. Kysyimme, pystyisikö hän tarjoamaan meille Side & Manavgat -retkeä halvemmalla kuin esim. Finnmatkat. Ei pystynyt, joten ilmeisesti FM:lla on ainakin tämän retken suhteen hinta kohdallaan. Olemme näillä näkymin lähdössä retkelle perjantaina.
Olemme tästä taas pikkuhiljaa lähdössä respaan blogin päivitykseen ja sen jälkeen säästä riippuen joko satamaan tai johonkin ihan lähelle syömään.
Papa kertoo...
Satamaan sitten lähdettiin taksilla ja hinta oli tällä kertaa 10 TL. Ilman sen suurempia kierroksia käveltiin loppurutistus taksiasemalta ravintola Marinaan.
Se oli tänään ehkä puolillaan asiakkaita. mama tilasi "Chicken Panin" ja Papa valitsi välimerellisen kebapin. Alkupalat eli turkkilainen leipä ja kastikkeet tulivat nopeasti eikä ruokaakaan tarvinnut ihan älyttömän kauan odottaa.
Merirosvolaiva ravintola Marinasta katsottuna |
Komeaa iltavalaistusta samasta paikasta kuvattuna |
mama oli tyytyväinen annokseensa, mutta Papan ruoka oli välimerellisesti haaleaa, eikä oikein muutenkaan hintansa väärti. Se oli ravintolan kallein kebapannos, mutta varsin keskinkertainen. Söin kuitenkin, kun oli nälkä. Sanoin asiasta kohteliaasti tarjoilijalle ja hän otti asian tosissaan ja lupasi ilmaisen jälkiruoan anteeksipyyntönä. Se oli mitä ilmeisimmin lämmin suklaasoufflee jäätelön näköisen valkean lisukkeen kanssa, jäätelöä se ei kuitenkaan ollut. Ehkäpä kuva kertoo paremmin. Lisäksi saatiin kuponki, jolla saamme ilmaiset kuljetukset ravintolaan ja takaisin seuraavalla kerralla, kun varaamme sieltä pöydän etukäteen. Niin, annoin anteeksi ja kerroin sen tarjoilijalle. Ei joutunut Marina boikottiin.
Lohtujälkkäri |
Moskeijoita on Alanyassa joka nurkalla |
Lähin taksi halusi kotimatkasta 15 TL eikä siihen suostuttu, joten käveltiin takaisin taksiasemalle 150 metriä, mistä kyyti saatiin taas 10 TL hinnalla. Ovat tainneet taksikuskit keskenään nyt sopia tuosta hinnasta Tac Premieriin, sehän on seudun suurimpia hotelleja. Kuski oli puhelias ja normaalit utelut lasten määrästä jne. käytiin läpi. Hänellä itsellään oli kymmenen lasta ja vaimojakin kolme kappaletta. Hän tiedusteli, että mites Suomessa ja totesin, että meillä pärjää yhdellä ja taitaa lakikin sanoa samansuuntaista. Kuljettajan vaimoista kaksi oli töissä ja yksi kodin hengettärenä tekemässä ruokaa ja siivoamassa. Kovin väsyneeltä kuski vaikutti. Hän haukotteli useaan otteeseen ja kertoi tekevänsä liikaa töitä. En viitsinyt kysyä, että onko kolmen vaimon kanssa hellasärökin kolminkertainen, kuten kuvitella saattaa.
Hotellilla on taas tuttua iltapuuhaa eli tämän tarinan kirjoittamista ja päivän valokuvien siirto kameroista läppärille. Hyvää yötä eli "Iyi geceler!"
Tiistai 22.5.2012
Minulla taas kävely-yö, mutta aamupuolella sentään joku tunti untakin. Kävely-yöthän alkavat jo tulla ihan tavaksi, ikävä kyllä.
Ruokavarastot olivat päässeet taas siihen tilaan, että kahvikin oli kertakaikkiaan loppu, joten Papa aamulla ensi töikseen hakemaan kahvia, juustoa ja sämpylöitä. Toisen kahvikupillisen jälkeen alkoivat minunkin silmäni pikkuhiljaa aueta uuteen aamuun. Aamu oli puolipilvinen ja sehän sopi minulle, koska eilinen aurinkoinen rantapäivä ehti punastuttaa minun nahkani siinä määrin, että toistaiseksi kuljen mieluummin kadun varjoisella kuin aurinkoisella puolella.
Tänään ei varsinaisessa ohjelmassa olekaan muuta kuin ostoksia basaarialueella. Hyvin siellä saatiinkin aikaa ja varsinkin rahaa kulumaan. Tuli ostettua mm. turkkilainen käsintehty lasinpalasista ja mosaiikista tai jostain vastaavasta tehty valaisin, kun se oli niin kaunis!
Täältä löytyi kotiinviemisiksi valaisin |
Ostosten ja lounaan välissä käytiin istuskelemassa satamassa ja katselemassa laivoja ja yleistä hyörinää |
Crazy Horsen tonnikalasalaatti |
Minne käännänkin pään, minareetteja nään... |
Paikallisbussilla muuten kuljettiin tänään molemmat sivut; helppoa ja halpaa. Ostokset purettiin kasseista hotellilla ja vaihdettiin uimakamppeet päälle. Sitten altaalle uimaan ja kuivattelun jälkeen Papa taas ihmeellisille löytöretkilleen johonkin uuteen markettiin ruokaostoksille.
SOK:lla markat halki |
Olikin löytänyt halvan marketin tällä kertaa, SOKin. Siellä olikin kuulemma Papan lisäksi vain paikallisia ja sehän jo kertoo sen , että hinnat ovat kohdallaan. Papa toi samanlaiset ihanat leivokset kahville kuin aikaisemminkin jostain toisesta kaupasta. Hyvältä maistuivat leivoskahvit. Nyt ollaan taas blogin päivitykseen lähdössä, joten tarina jatkuu myöhemmin...
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
PS. samanlainen leipä maksaa, paikasta ja turistilisästä riippuen, noin 0,75 TL - 1,50 TL kappaleelta, mutta nuo leivokset ovat siihen nähden kalliita. Ne maksavat yleensä n. 2 TL kappaleelta. Leipomoita on aika harvassa, joten hintaa on vaikea vertailla. Leipomot tuovat pitkin päivää tuotteitansa kauppoihin ja olemme nähneet vasta yhden, joka myy suoraan muille asiakkaille.
Blogin päivitys vei taas oman aikansa, mutta lopulta saatiin kuitenkin lyhyehkö sellainen aikaiseksi.
Hotellin respan upea akvaario kaloineen |
Bim oli niitä samoja kauppoja kuin SOK, josta kerrottiin aikaisemmin eli kauppa, josta saa kaikkea paitsi alkoholia. Muuten varustelu oli erittäin hyvä. Sillä hetkellä oltiin ainoat turistit koko kaupassa. Paikalliset olivat tulleet hakemaan ilta- ja kenties aamupalatarpeita. Joukossa oli useita kasvavan Alanyan rakentamiseen osallistuvia rakennusmiehiä. Sen huomasi heti asujen perusteella tämä entinen nuori rakentaja Suomesta. Hinnat olivat noin äkkisiltään katsoen kohdallaan. Mm. pussillinen punapippuria (75 grammaa) maksoi vain 1,40 TL.
Tältä näyttää 10 liiran seteli, joka on vajaa 5 € |
Kotimatkalla haettiin maman lääkkeet. Ne olivat sovitusti saatavissa sovitulla hinnalla. Hyvää palvelua. Iloinen apteekkari toivotteli vielä hyvää iltaa. Matkalla hotelliin innokkaat ravintoloiden sisäänheittäjät yrittivät vielä meistä saalista, vaikka meillä oli Bimin ruokakassi mukana. Jokainen tekee tietenkin työtään antaumuksella. Onhan oma leipä kyseessä.
Hotellilla pistettiin lihat pannulle ja lihan höysteenä nautittiin tomaattia, oliiveja öljyssä, fetan tapaista erittäin hyvää juustoa ja tietysti tuoretta leipää. Ruokajuomana oli turkkilaista valkoviiniä. Aroi... hups, tuo kuuluikin Thaimaahan. Siis hyvää oli. Hyvä ateria kun ei aina tarvitse ympärilleen loistokkaita kulisseja tai pokkuroivia tarjoilijoita ollakseen hyvä! Hyvää yötä!
P.S. mama osti basaarialueelta kotiinviemisiksi myös pakollisen kissa-aiheen, baklavaa ja itselleen ihanat tossut!
Nämä tossut ovat aivan ihkut! |
Keskiviikko 23.5.2012
Aamulla köntyilin kahvinkeittoon joskus puoli kahdeksan jälkeen. Tavallista helpompi yö; ei tarvinnut paljoakaan kävellä. Kohta Papakin heräsi, kun kahvintuoksu leijaili nenään.
"Merinäköala" avautui aamukahvipöytäämme |
Aamiaisella nautittiin mm. herkullista juustoa |
Rannalla ei vielä ole ruuhkaa |
Aallot olivat melko suuria, vaikkeivat siltä näytäkään. |
Lounaamme oli tällä kertaa rullakebapia, joka kulkee nimellä "Dürüm Cig Köfte" eli valmisruokaa paketissa ja se tarvitsi vain lämmittää paistinpannussa. Papahan ne meille lämmitteli ja jokaisen rullan vielä oikein omassa huomaamattoman ohuessa muovikääreessään, kyllä vain, niin teki Papa! Syödessä sitten nypittiin niitä muovinpalasia pois rullien ympäriltä. Olipahan muuten tulista evästä! Silmät ja nenä alkoivat vuotaa välittömästi, mutta samalla niitä pyyhkiessä syötiin urheasti köftet viimeistä jalapenon palasta myöten poltteleviin suihimme. Ehkä kuitenkin jätämme nämä köftet seuraavalla kauppareissulla hyllyyn.
Rannasta jäi aikaisemmin kertomatta, että kaksi rantatuolia ja varjo maksaa 12 liiraa tai 6 euroa eli virallisen kurssin mukaan 13,8 liiraa, mutta kun hotellilta (siis Tac Premier) ostaa lipun Muratilta, niin hinta on 10 liiraa! Tätä ei tietysti tiedetty ensimmäisellä viikolla, eikä matkatoimistokaan edes vihjaissut asiasta. Muratin liput käyvät rannalla vain osastolle numero 12, mutta ei se ole kaukana. Euroilla maksaessa häviää koko ajan tuon kummallisen paikallisen kurssin takia, varsinkin pienissä ostoksissa koko ajan. Ravintolat käyttävät pääasiallisesti oikeaa kurssia.
Papa lähti lounaan jälkeen hakemaan Migroksesta evästä loppupäiviksi. Minä jäin kirjaamaan päivän tapahtumia ylös. Papa palasi uupuneena kauppareissultaan ja kunhan hän tuossa ehtii hetken huokaista, menemme altaalle uimaan. Sen jälkeen ne normaalikuviot eli suihkuun, respaan blogin päivitykseen ja syömään.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Lobbyn uusi järjestys ei oikein palvele niitä asiakkaita, jotka haluavat olla läppärillä yhteydessä nettiin. Yhä useammat tosin etsivät ilmaista langatonta lähiverkkoa älypuhelimillaan ja viihtyvät todella pitkään istumapaikoillaan. Entiset pöytäryhmät poistuivat ja tilalle tuli ihan mukavasti istuttavia tuoliryhmiä, mutta kun sitä läppäriä on niin paha pitää polvilla pidempää aikaa. Jospa tämä "new order" on vain väliaikainen, koska jossain ryhmässä oli jo pieni pyöreä pöytä tuolien keskellä. Aula on ollut tällä viikolla myös usein melko täynnä. Muutos tapahtui viikonloppuna ja ilmeisesti kiireisempi turistisesonki alkoi.
Pöytäpaikka löytyi aulan perältä, ihan ulkobaarin oven suulta ja langaton kantoi sinne juuri ja juuri.
Tac Premierin terassibaari |
Kissakameran yhteyskin saatiin päälle ja päästiin tarkastamaan tilanne kissojen ruokapaikalla kotona. Tänään ei tärpännyt, katit olivat jo syöneet, eikä edes Onni ollut kärkkymässä lisäherkkuja. Lukaistiin myös iltapäivälehtien pääotsikot. Ihan hyvin Suomi pärjää ilman meitä:)
Ruokapaikaksi arvottiin se eiliseksi tarkoitettu hotellin viereinen M'ocean. Annettiin olevinaan sisäänheittäjän houkutella meidät sisään, vaikka sinne oltiin jo menossa. Jospa se oli tämän päivän hyvä työ.
Ravintola M'ocean |
mama valitsi illalliseksi lampaan karetta ja Papa mixed grillin, jossa oli lammasta, nautaa, kanaa, lihapullia ja pakolliset vihannekset ja ne olivat kylmiä tai korkeintaan haaleita. Muuten ruoka oli hyvää. Sama oli maman lampaan kanssa eli höystöt haaleita ja liha lämmintä mutta ei kuumaa. Hyvää oli kuitenkin. Jälkiruokia ei haluttu ja ilman niitäkin lasku nousi 76:een liiraan. Jätettiin pöytään kahdeksankymmentä, että jäi tippiäkin.
Suoraan uunista pöytään kiidätetty turkkilainen leipä on ilmaa täynnä ja pullea kuin kalakukko. |
Hotellimme terassin kaunis paviljonki iltavalaistuksessaan. |
Hotellilla Papa vielä tarkisti webistä ja respasta huomista suunnitelmaa. Tarkoitus on käydä Alanyan omassa tippukiviluolassa eli oman rannan päässä olevassa Damlatasin luolassa. Siitä on aika vähän tietoa hotellikirjoissa ja kävi jo kierossa mielessä, että pimittävätkö matkatoimistot tietoa, koska kyseinen luola kuuluu heidän kohteisiinsa? Luola siis sijaitsee Damlatas-rannan itäpäässä ja samalla myös kävelymatkan päässä. Luolan mainos löytyi webistä, mutta siinäkään ei ollut tarkkaa sijaintia, joten Papa marssi läppärin kanssa respan tiskille kartta toisessa kädessä ja kysyi näyttäen webbisivua luolasta, että missä tämän paikan sisäänkäynti on ? Respahenkilö merkkasi sen kynällä karttaan. Itseasiassa Papa kävi kauppa- ja tiedustelureissullaan vain parin sadan metrin päässä kyseisestä paikasta!
Huomenna sinne siis ja samalla kävelyretkellä on tarkoitus katsastaa uimarannan Damlatasin puoleinen pää puistoineen ja urheilualueineen ja tietysti uida vielä kerran meressä Alanyassa tämän loman aikana. Perjantaina on reissupäivä Sideen ja Manavgatiin ja lauantaina alkaa kotimatka heti puolenpäivän jälkeen. Nyt nukkumaan...
Torstai 24.5.2012
Tänään nukuttiinkiin peräti puoli yhdeksään. Papa kolusi ensimmäisenä kahvinkeittoon ja minä siitä jatkamaan, kun Papa lähti leivän ostoon. Aamukahvin jälkeen lähdettiin kävellen kohti tippukiviluolaa. Respassa poikettiin kuitenkin ensin pyytämässä uutta paistinpannua huoneistoomme, koska huoneistossa oleva on täysin käyttökelvottomaksi kulunut. Erinäisten väärinkäsitysten ja selityksien jälkeen neitonen lopulta ilmoitti ymmärtäneensä, mitä tarkoitamme ja sanoi, että huoneistoomme vaihdetaan uusi paistinpannu.
Matkalla tippukiviluolalle on kovin vähän penkkejä lepäämistä varten, mutta ne harvat, jotka kohdalle sattuivat, käytettiin tarkkaan hyväksi. Lopulta luolan kyltti tuli vastaan ja taas hetken jalkojamme lepuutettuamme ostimme liput, jotka maksoivat 4,50 TL per nenä.
Tämä luolahan on tosi pieni siihen verrattuna, jossa Papa aiemmin kävi, mutta kuitenkin käymisen arvoinen ja ennen kaikkea jopa minäkin pystyin siellä huonoine jalkoineni liikkumaan.
Merenkäynti oli Damlatas-luolan puoleisella rannalla yhtä kova kuin "meidän" rannallammekin |
Voin vain kuvitella, miten hieno se Dimin luola on, kun täälläkin näytti näin upealta. |
Luolassa oli kosteusprosentti vähintään sata ja tosi kuuma |
Aikamme luolassa istuttuamme ja ihmeteltyämme nousimme takaisin maan pinnalle ja koska merenkäynti oli tänään niin kovaa, että rannalla oli punaiset liput ja meressä uimarien sijasta lainelautailijoita, päätimmekin uimisen sijasta lähteä taksilla Kale-linnakkeeseen, jossa olimme aiemmin käyneet ulkopuolella.
Taksi otti 15 TL ja sisäänpääsy linnakkeeseen oli 10 TL per nenä, mutta kyllä niistä näköaloista, jotka linnakkeesta avautuvat, kannattaa vähän maksaakin.
Ruotsalaistytöt lankuttavat linnakkeessa |
Tästä ei kannata kävellä eteenpäin |
Meri siintelee linnakkeen muurin takana |
Yhtään uimaria ei näkynyt meressä |
Lounaan (jos sitä nyt voi lounaaksi kutsua) jälkeen lähdimme altaalle kirjaamaan tapahtumia ylös ja uimaan. Papa tuossa vieressä tosin ääntelee sillä tavalla, että väittäisinpä hänen olevan unessa.
Papa selittelee...
No Papahan tietenkin, vakavana ihmisenä, vain pohti matematiikan ihmeellisyyksiä ja varsinkin Z-muunnosta. Tieteisiin vihkiytymättömästä tuollaisen luonnontieteen syvällisen pohdinnan näkeminen saattaa vaikuttaa vaikkapa nukkumiselta...
...seliseli...mama jatkaa...
Tästä taas kohtapuoliin suihkuun ja syömään vähän säästä riippuen joko sataman suuntaan (jos on pouta) tai johonkin ihan lähelle (jos sataa). Huomenna onkin sitten edessä viimeinen lomapäivä ja kokopäiväretki Side & Manavgat, joten pitänee laittaa ihan kännykkä herättämään ajoissa; lähtö kun on jo klo 8.20.
Papa kertoo...
Toin läppäriä huoneeseen respasta, verkko kun toimii vain siellä, kun ovella odotti lappu, jossa Finnmatkat totesi lyhytsanaisesti, mutta kohteliaasti, että huominen reissu on peruttu vähäisen osanottajamäärän vuoksi! Lapussa ei mainittu siitä, että peruuntuuko Visalla maksettu retkimaksu automaattisesti. Kaipa tuon aika näyttää. Kerrankin, kun olisi käytetty yhteispohjoismaisen yhtiön retkipalveluja, niin kävi näin. No pysytään jatkossa edelleen omissa retkissä.
Ruokapaikaksi valittiin läheinen Green Beach, joka jo testattiin loman alussa.
Kylmä Efes maistui aina |
Ei se pettänyt nytkään. Tällä kertaa Papa otti friteerattua kanarullaa halloumilla ja mama valitsi päivän kalan eli meriahventa (sea bass). Hyvää ja lämmintä oli molempien ruoka tällä kertaa. Perinteisesti napsittiin palasia myös toistemme annoksista, jotta molemmat saavat maistella erilaisia herkkuja. Bassi ei ollut pahan kallistakaan. Annos vain 30 TL. Kana maksoi saman kuin viimeksikin eli 27 TL.
Huomisen ohjelma ajateltiin katsoa aamulla sään mukaan. Aurinkoinen vaihtoehto on rantapäivä, jos aallot eivät ole liian suuret tai mahdollisesti jonkun taksikuskin houkutuksiin antautuminen tai pikkuristeily Gületilla, niitä risteilyjä kun lähtee satamasta tuon tuosta. Side ja Manavgat pitää tällä aikataululla nyt unohtaa. Sadepäivän sattuessa otetaan kaikki irti hotellin omasta hamamista.
Perjantai 25.5.2012
Aallokko näyttää ikkunastamme katsottuna niin suurelta, että mereen ei ole tänäänkään asiaa. Sääkin näyttää hyvin epävakaiselta; voi sataa tai voi paistaa tai voi mitä vaan. Näillä näkymin olemme lähdössä laivaristeilylle, mutta se, että lähdimmekö lopulta sinne, selviää myöhemmin. Puhelinkin pirahti aamulla yhdeksän jälkeen ja kun Papa vastasi niin luuri jäi käteen eli johto irtosi. Uutta soittoa ei tullut mutta jotenkin tuli mieleen, että puhelu saattaisi liittyä eilen peruttuun retkeen. Papa kipaisi respaan ja niinhän opas halusi peruuttaa retkimaksun ja tarvittiin Papan luottokorttia, koska maksu oli sillä maksettu. Kovastihan opas pahoitteli asiaa. Oppihan tästä sen, että jos reissussa jotakin haluaa nähdä, niin pitää luottaa vain itseensä.
No ensin odotettiin sateen loppumista. Sade loppuikin melko pian ja minä köpöttelin kohti pysäkkiä, kun Papa jäi vielä rahanvaihtoon. Bussi tulikin juuri pysäkille, mutta Papa ei ollut vielä tullut, joten jäimme odottamaan seuraavaa. Noin viiden minuutin päästä seuraava bussi jo tulikin ja se oli melko täynnä, joten seisomaan jouduttiin. Ennen kuin päästiin Atatürkille, alkoi sataa uudestaan. Jäätiin bussipysäkille pitämään sadetta vähäksi aikaa, mutta kun sade ei loppunut, kyllästyimme ja läksimme jatkamaan matkaa. Menimme pieneen kuppilaan nauttimaan kupilliset teetä ja lepuuttamaan jalkojamme. Kun teet oli juotu, oli sadekin taas loppunut. Niinpä kohti satamaa tutkailemaan sopivaa risteilylaivaa. Lopulta sellaisen löysimmekin.
Tunnin risteily 10 € per nenä ja oli kuulemma lähdössä 20 minuutin päästä. No, se 20 minuuttia venyi lopulta 30 minuutiksi ja sittenkin jo kun köydet oli irrotettu ja olimme ehtineet muutaman kymmenen metrin päähän satamasta, palasimme takaisin, kun rannassa oleva laivan myyntimies oli saanut vielä uusia asiakkaita.
Lopulta päästiin kuitenkin lähtemään, mutta koska merenkäynti oli kovaa, emme tehneetkään kierrosta loppuun, vaan käännyimme noin puolivälistä takaisin.
Kova merenkäynti hidasti matkantekoa niin, että vaikka käännyimmekin pois kesken matkan, kesti risteily silti yli tunnin.
Alanyan satamaa mereltäpäin kuvattuna |
Basaarialueella käytiin döner kebapilla ja sitten käveltiin pysäkille odottamaan linja-autoa.
Se tulikin pian, mutta oli taas täynnä ja sen lisäksi siellä oli vielä sietämättömän kuumakin, kääk! Hotellille kun tulimme, panimme ilmastoinnin täysille ja jäähdyttelimme hetken aikaa ennen kuin menimme altaalle uimaan.
Nyt on jo käyty suihkussakin ja Papa on pienillä torkuilla; raikas meri-ilmako lie hänet uuvuttanut! Totinen matkalaukkujen pakkaus alkaa nyt ja kun se on tehty, mennään tämän reissun viimeiselle illalliselle johonkin hotellin lähistölle.
Ravintola Andorran baaritiski |
P.S. Se paistinpannuasia ei sitten oikein edennyt. Pannun huonosta kunnosta sanottiin jo toiselle respahenkilölle ja hänkin lupasi hoitaa asian. Reissusta kun tultiin niin se vanha kelvoton pannu oli vain täytetty vedellä eli laitettu likoamaan. Saa sitä liottaa, mutta sillä ei saa tehtyä naarmujen tilalle uutta pintaa.
Illallinen syötiin sitten ravintola Andorrassa ja hyvää oli!
Lauantai 26.5.2012
Aamulla herättiin ennen herätystä omia aikojamme. Aamukahvit nautittiin sämpylöiden ja jugurtin kera ja sitten mentiin vielä kerran uimaan hotellin altaaseen. Taktisesti otettiin mukaan hotellin pyyhe kastumaan, koska vieläkin elätellään toiveita, että täältä ostetut pyyhkeet viedään kotiin. Ne ovat kuivuneet koko yön parvekkeella leppeässä tuulessa. Tänä aamuna aallot meressä olivat lähes olemattomia, mutta aika ei enää riitä rantapäivään.
Lähtöpäivän aamun näkymä huoneistomme ikkunasta |
Sitten oveen koputettiin! Paistinpannu vaihtui vihdoinkin. Ei se uusi ollut eikä siitä meille ole enää hyötyä, mutta kumminkin.
Huone luovutettiin puolilta päivin ja nyt odotellaan bussia viemään meidät lentoasemalle. Tätä kirjoitellaan aulabaarissa ja muitakin näkyy olevan lähdössä kotimaihinsa.
Tac Premieren respa lähtöpäivänä |
Bussi tuli ajallaan ja matka Antalyan lentokentälle alkoi. Maisemat olivat komeat sen jälkeen kun päästiin pahimpien turistialueiden ohi. Ensi alkuun nimittäin näytti siltä, että maisema koostuu pelkästään hotelleista, joko valmiista tai rakenteilla olevista. Jossakin vaiheessa saimme kuitenkin ihailla niin komeata Taurus-vuoristoa kuin hedelmäviljelyksiäkin tien varressa.
Moskeija lentokentälle mennessä |
Manavgat-joki |
Lentoasemalla kaikki ei sitten enää sujunutkaan yhtä leppoisasti kuin sinne asti. Vain kaksi lähtöselvitystiskiä, joissa kummassakaan eivät tarpeelliset laitteet toimineet ja kaksi helvetin pitkää jonoa ärtyneitä suomalaisia. Lähtöselvityksessä ja sen jälkeisessä passintarkastuksessa meni lopulta niin kauan, että taxfreen läpi jouduttiin "juoksemaan" tukka putkella, kun tarkoitus oli ollut tehdä ostokset kaikessa rauhassa. Prkl! Koneeseen päästyä taisi mennä Kuopion lähtöikkunakin ohi, koska lopulta pääsimme ilmaan vasta yli puoli tuntia myöhässä. Ilmeisesti lentotuulet olivat kuitenkin suotuisat, koska lentoajassa otettiin niin paljon aikataulua kiinni, että lopulta perillä oltiin melkein aikataulun mukaisesti. J oli vastassa sovitusti ja kun matkatavarat oli saatu hihnalta, ehdittiinkin kotiin jo noin kymmeneksi, jolloin olivatkin Euroviisut juuri alkamassa. Siinä sitten viisuja kuunnellessa matkalaukut purettiin ja välillä saunassakin käytiin. Uni maistui omassa sängyssä hyvin, mutta aamulla herätessä piti hetkinen miettiä, missä sitä nyt ollaankaan. Kotonahan sitä ja kaikki kolme kattia heti jaloissa evästä kerjäämässä. J kun oli ehtinyt opettaa ne vähän aikaisemmalle aamiaiselle!