Vielä jaksetaan kukkia

Puutarhan kasvit alkavat pikkuhiljaa antaa periksi syksylle ja tulevalle talvelle ja kukkijoita on aina vaan vähemmän. Syysleimuissa on enää jokunen valkea kukka, mutta ympärillä tuo kirottu vuohenputki ja ihana Marokon minttu ovat vielä hyvissä voimissa.

Valkokukkainen syysleimu, Marokon minttu ja vuohenputket.

Myskimalvalle pitää muistaa laittaa ensi kesänä hyvissä ajoin kunnollinen tuki. Tänä kesänä se ehti liian pitkään kasvaa maata pitkin ja sitten lopulta tuen saatuaan retkottaa nyt vinossa.

Myskimalva

Konnantatar kukki alkukesästä niin kuin kuuluukin, mutta aloitti nyt syksyllä yllättäen uuden osittaisen kukinnan.

Konnantatar

Syyshortensiat jätän kukkineen talventörröttäjiksi ja leikkaan ne perinteisesti vasta keväällä.

Syyshortensia

Miljoonakello on kyllä kiitollinen kukkija. En mitenkään raaski heittää sitä pois ennen kuin se alkaa näyttää edes vähän ränsistyneeltä.

Miljoonakello

Lobeliakin kukkii vielä yllättävän hyvin, joten en pidä kiirettä senkään poisheiton kanssa.

Lobelia

Villiviini on edelleen parhassa väriloistossaan ja leviää vuosi vuodelta niin, että on jo kiertänyt versojaan talon päädystä sekä etu- että takapihan puolelle.

Villiviini

Puutarhaviikko kuvattuna

Omenoita, omenoita, omenoita... No okei, en mainitse omenoita enää sanallakaan, vaikka edelleen on sesonki parhaimmillaan. Valkosipulit kai pitäisi jo kaivaa maasta ylös, mutta en ole saanut nostettua kuin vasta muutaman. Sipulit ovat normaalikokoisia, mutta kynsiä on vähemmän ja ne ovat suurempia kuin "kaupan" valkosipuleissa.
Europeana-ruusu kukkii vielä ihan täyttä päätä, mutta ennen talven tuloa se on leikattava vähän matalammaksi, vaikka vielä kukkisikin.

Europeana-ruusuja ja valkosipulin varsia itusilmuineen

Neilikkaruusu ei pienistä syyskylmistä vielä hätkähdä, vaan kukkii edelleen ja odottelee kunnon lumipeitettä päälleen, ennen kuin suostuu lopettamaan kukintansa.

Neilikkaruusu ja sen vasemmalla puolella jo kukkinut myskimalva

Villiviini ei kuki, mutta ilahduttaa silmää syksyisellä väriloistollaan. Itse asiassa se kyllä kukkiikin jossakin vaiheessa, mutta kukinnot ovat aika mitättömiä lehdistön upean syysvärityksen rinnalla.

Villiviini kurkottelee kohti taivasta