Oravapotilaan ruokintaa ym.

Muutama päivä sitten eräs todella eläinrakas ystävämme sai hoidettavakseen ilmeisesti rakennustyömaalla loukkaantuneen oravanpoikasen, joka oli saanut vamman ainakin nenäänsä. Meillä oli ilo päästä seuraamaan oravan ruokintaa. Pikkuorava oli ollut nähtävästi jo kauan syömättä, sillä kiireesti kaupasta ensiavuksi haettu ja ruiskusta tarjoiltu koiranmaidonvastike näytti poikasen etutassutyöskentelystyä päätellen lopppuvan  suorastaan kesken! Seuraavana päivänä saimme ystävältämme viestin että poikanen voi jo oikein hyvin!

Sitten asiaa pihapiiristä:

Yksi pihasiileistämme iltakierroksellaan.

Ensimmäinen unikonkukka on auennut!

Iirikset ovat aivan siitepölyssä niin kuin kaikki muukin ulkona tällä hetkellä on.

Valkoinen sireeni alkoi kukkimaan pari päivää sitten.

Viimeiset tulppaanit ovat vasta avautumassa.

Konnantatar on jo komeasti kukassa.

Kurjenpolvet vasta aloittelevat kukintaansa.

Queen of night -tulppaani sateen jälkeen.

Lopuksi vielä käsityöosastolta:

Virkkasin Tuubi-langan jämistä patalappuja ja tabletteja. Vasemmanpuoleinen setti ystävälle ja oikeanpuoleinen omaan käyttöön.

Mutta nyt aurinko paistaa ja lämmintä on ulkona  jo +18 astetta, joten puutarha kutsuu taas :)

Veden äärellä

Veden äärellä kun saan onnekseni asua, käyn usein venerannassa istuskelemassa ja kuvailemassa kaikenlaista, mitä milloinkin kohdalle sattuu. Mm. vesilintuja alkaa olla jo jonkin verran rantavesissä. Yhtä lintupariskuntaa kuvasin pari päivää sitten, mutta en tunnistanut lajia. Googlettamalla päädyin sitten nimeämään linnut haapanapariskunnaksi, joka näytti tältä! 

Herra Haapana

Rouva Haapana

Uimassakin kävin jo uudestaan eilen ja nappasin samalla kuvia ihanaakin ihanammasta uimarannastamme, johon matkaa on meiltä vain n. 300 m.

Ei mitään varsinaista tungosta.

Ei ranta kuitenkaan ihan autiokaan ollut, sillä joitakin lapsia kävi välillä vedessä puljaamassa. Muita aikuisia kuin minä ja Papa (joka pyöräili suoraan töistä uimarantaan) ei järvessä vieläkään ollut.

Silkkiuikkupariskunta on uiskennellut jo muutamana päivänä rantavesissä, mutta hyvälle kuvausetäisyydelle se ei suostu millään tulemaan.

Herra ja Rouva Silkkiuikku

Pienen videopätkän sain pariskunnasta napattua ja nauratti kyllä tuo niiden pään pudistelu :)

Ihan pelkästään veden äärellä en maltttanut kameroineni olla. Uusia kukkijoita on pakko taas esitellä. Rantatiellä olivat tuomet puhjenneet kukkaan.

Tuomien tuoksu on juuri nyt aivan huumaava .

Rantatie

Rantatielle ja venerantaan on meiltä matkaa vain vajaa 100 m.

Pihalla oli auennut lisää tulppaaneja. Näitä ihanaisia voisin tuijotella tuntikausia...

Ihastuttava Angelique-tulppaani

Parhaiten puutarhassa kasvaa tällä hetkellä vuohenputki, mutta sieltä vain seasta on noussut tämäkin kaunokainen silmäniloksi.

Herkän kaunis varjohiippa

Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa!

Oravillakin on nälkä

Viime päivinä ovat pikkulintujen lisäksi myös oravat liikkuneet ahkerasti pihassamme lintujen ruokintapaikoilla. Ne ovat jotenkin niin hellyttäviä, että unohduin pitkäksi aikaa seuraamaan niiden touhuja pihalla ja älysinpä lopulta muutaman kuvankin ikkunan läpi ottaa.

Tämä kurre kurvailee siilille talvipesäksi laittamamme pikkukopin katolla

Nuo pikkuiset harovarpaat ovat liikuttavan suloiset!

Toinen kurre nautti ateriaansa sireenin oksalla

Jos auringonkukan siemeniä ei näy lumen pinnalla, oravat työntävät naamansa lumeen ja kaivavat siemenet lumen alta.

Tässä molemmat pörröhännät samassa kuvassa.

Sekopään seikkailut Karnaluksissa

Vaikka kesä onkin ollut luvattoman sateinen, riittää sateesta piittaamattomia kukkijoita vielä elokuullekin. Kesä ja kärpäset. Ja isotähtiputki.

Maanpeittoruusu (Fairy) on todellakin nimensä veroinen. Tämän puskan läpi ei tule näetsen edes vuohenputki, joka on muutoin valloittanut ison osan pihamaasta.

Tänä vuonna tulee omenoita tosi paljon. Valkean Kuulaankin oksat oikein notkuvat omenoiden painosta. Ikävä kyllä omenoissa on myös paljon omenakääriäisen jälkiä ja se tarkoittaa sitä, että ne omenat ovat pilalla.

Liljojen, syysleimujen ja angervojen kukinta on ainakin täällä meidän korkeuksillamme juuri nyt parhaimmillaan. Nämäkään kaunottaret eivät runsaista sateista ole millänsäkään.

 
Tässä samat kukat vähän eri suunnasta. Taustalla maman pikkuriikkinen kasvimaa, josta näkyvät perunan-ja valkosipulinvarret sekä taustalla omenapuut.

Sateiset säät ja äskeinen Tallinnan matka ovatkin saaneet aikaan sen, että mama on heilutellut virkkuukoukkua ahkerasti. Ruokapöytään valmistuivat eilen kateliinat ja lasinaluset Tallinnasta Karnaluksista ostetusta Madame Tricotin Camilla-puuvillalangasta.

Vertti halusi välttämättä samaan kuvaan tekeleiden kanssa. Juu, kyllä Vertti on paljon nätimpi kuin mokomat läpyskät!

Karnaluksissa siis tuli käytyä ensimmäistä kertaa ja heti siellä sekosi pää. Kuka idiootti nyt ostaa 1,5 kg vaaleanpunaista verkkolankaa ja mihin tarkoitukseen? No mamapa tietenkin ja ajatus (!??) oli kai neuloa 20 vaaleanpunaista huivia??! Onneksi löysin eräästä käsityöblogista hauskan ohjeen, jossa verkkolangasta oli neulottu myssy. Se oli nimeltään Kukkahattutätimyssy ja itse neuloin sen Novitan valkoisesta Tennesseestä ja siitä Karnaluksista ostetusta Rico Designin Loopy Creative-akryylilangasta. Hyvin sopi myssy meidän Kutri-Kalervollekin!

 
Tässä hauska myssy vielä ruokapöydän koristeena uusien virkkausten keskellä. Myssyn alla on taikinakulho, joten se näyttää vähän tärkätyltä, mutta ihan pehmeä lutrake se oikeasti on.

Ai niin, se Vertti! Kovasti tuntui pitävän pehmeästä puuvillalangasta, kun ihan nukahti virkkausten päälle. Myssyäkin tarjosin päähän, mutta se ei kelvannut!

Afrikkalaisia kukkia...

Ennen kukkia kuitenkin vielä takaisin pääsiäiseen ja siihen, mitä eräänä aamuna pihalla näimmekään... kyllä, kaksi jänistä tai rusakkoa (ainakaan meidän perheessä ei kukaan osannut sanoa, kumpia nämä ovat)! Keskinäinen työnjako näillä kahdella näytti minun silmääni seuraavalta:

"Jos minä tästä lähden katsastamaan tuon N:n pihan, niin tarkista sinä vaikka tuon K:n piha. Tästä pihasta on omenapuut jo syöty!"

Niin, niitä afrikkalaisia kukkia on nyt virkattu vähän toista sataa...Olen virkannut niitä toisiinsa kiinni piilosilmukoilla, vaikka en vielä tiedäkään, mitä niistä loppujen lopuksi syntyy! Yhdistelen erivärisiä kukkia toisiinsa ihan vapaasti ilman mitään tiettyä kuvioajatusta. Paljon on ainakin langan päitä pääteltävänä ja paloja yhteen virkattavana. Lankana on Kotiväki, joten langan ohuuden takia kukat ovat aika pieniä. Valkoista, punaista, vihreää ja keltaista lankaa minulla oli kutakin ehkä n. 100 g, mutta violettia löytyy ainakin 500 g. Minkähän ihmeen takia minä olen sitä joskus aikoinaan niin paljon ostanut?

Urakkaa siis riittää, mutta elän haaveissa, että lopputulos on vaivan arvoinen! Tavoitteena olisi saada valmista (mitä se sitten lieneekään) kesäksi.

Pikainen lumitilanteen kartoituskierros pihalla tuotti iloisen yllätyksen. Vaikka lunta vielä kuvan oikeassa alareunassa näkyykin (ja joissakin paikoin pihalla vielä jopa n. 30 cm), niin siinähän ne kevään ensimmäiset krookukset jo kukkivat.

Yksi helmililja oli myös jo auennut samoin kuin idänsinililja. Toivottavasti piakkoin paljastuvat myyrätuhot jäävät pelättyä pienemmäksi. Hiivatin otukset kun ovat viime vuosina tehneet aika pahaa jälkeä pihallamme. Niin tai näin, edessä on kuitenkin ihana kevät!

Matkakuumeen lievityskuvia Retimnonista

Toukokuussa meillä Papan kanssa on tarkoitus lomailla kaksi viikkoa Turkissa. Turkki on meillä vielä käymättä, joten sinne siis tällä kertaa. Siksi tarkoitus, että edellinen tammikuulle suunniteltu matkamme Gran Canarialle peruuntui Papan iskiaksen takia. Matkakuume on yltynyt nyt jo semmoisiin sfääreihin, että oli ihan pakko katsella vanhoja Kreikan kuvia Retimnonin reissulta 2007. Kreikan kuvia siksi, että se on kaikista käymistämme maista lähinnä tulevaa matkakohdetta Turkkia. Oletettavasti siis Turkissa sellaiset minulle tärkeät asiat kuin esim. maisemat, kasvillisuus ja kissat ovat suunnilleen samanlaiset kuin  Kreikassa.

Minulla on täysin hallitsematon pakkomielle kuvata kissoja aina kun niitä sattuu kohdalle

Minulla on täysin hallitsematon pakkomielle kuvata myös kaunista floraa aina kun sitä näen.

Minulla on täysin hallitsematon pakkomielle...no ei minullakaan nyt sentään kaikkia mahdollisia pakkomielteitä ole, mutta kun siellä varjoisassa kuppilassa istuskellessa ja frappea nautiskellessa tämän pulun(?) kanssa toisiamme tuijoteltiin, niin tulinpa siitä sitten kuvankin ottaneeksi.

Hibiscukset olisivat kivoja meidänkin pihalla

 

Eivät vain taitaisi meikäläisissä olosuhteissa ihan tämmöisiksi kasvaa

Pelargoniat ne kanssa jaksavat kukoistaa Kreikan auringossa

Kreikkalaiset parvekkeet pursuavat kukkaloistoa

Tämä soma istutus ilahdutti silmää hotellimme Iliaksen uima-allasalueella

Allas-alueella on kuvattu tämäkin kaunotar

Nälkäinen pieni kissa päivystämässä satamaravintolassa

Ainakin toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä tulevan matkan suhteen, mutta koskaanhan ei voi tietää, mitä sattuu. Toivottavasti tällä kertaa pysymme molemmat terveinä, ettei tuo matkan peruminen pääse tulemaan tavaksi. Matkalta on tarkoitus kertomusta kirjoitella päivittäin, joten pysykää kanavalla. Odotan jo niin pääseväni uimaan virkistävän kylmään meriveteen...