Viro, Tallinna, 2014

Tiistai 22.4.2014

Herätys oli aamulla julmasti klo 3.00. Kahvi tippumaan ja ruokaa kissoille. Vaatteet päälle ja eväspaketit kylmälaukkuun. Tytär ja minä olimme valmiita lähtöön ihan suunniteltuun aikaan eli klo 4.00, mutta Papalla taas vähän kesti! Klo 4.20 kuitenkin olimme jo tien päällä kohti Helsinkiä. Tytär pudotettiin matkan varrelle kotiinsa ja me Papan kanssa jatkoimme kahdestaan. Kovasti painoi uni niin minun kuin Papankin silmiä välillä, mutta perille oli päästävä, joten yritin pitää Papaa hereillä soittamalla kovaäänisesti Eppu Normaalia autoradiosta. Helsingin Länsisatamaan saavuttiin lopulta n. klo 9.30 ja jouduttiin vielä odottamaan laivaan pääsyä hyvä tovi. Laiva on Superstar ja se lähti aikataulussaan klo 10.30. Tallinnaan saavumme aikataulun mukaan klo 12.30. Papa tuossa yrittää nojatuolissa nyt ottaa torkkuja, mutta aika epätoivoiselta tuo tuolilla kiemurtelu näyttää. Laivassa on matkustajia tosi vähän; ilmeisesti suuri osa ihmisistä on risteillyt jo pääsiäisen aikaan ja näin arjen tullen on vain vähän väkeä liikkeellä! Sää on aurinkoinen ja lämmin eikä merikään juuri tyynempi voisi olla, joten hyvältä näyttää ainakin tämän muutaman päivän lomareissun alku. Tällä kertaa valitsimme majapaikaksi City Heart Apartmentsin aivan kaupungin keskustassa. Saa nähdä, vastaako majoitus suuria odotuksiamme! Kolmen yön hinta on 147 €. Minusta se ei ole kovinkaan paha, jos huoneisto on niin hyvä kuin mainostettu on!

Nyt olemme perillä majapaikassamme ja ihan hyvältä tämä muuten vaikuttaa, mutta ilmastointia ei ole, tuuletin ei toimi eikä ikkunoita saa avata! Täällä on kuuma! Plussana mainittakoon, että täällä on mm. pesukone eli Papa voi halutessaan pestä farkkunsa ja takkinsa, joiden päälle tempaisi auton juomatelineestä vajaan kahvimukillisen kahvia! Luuli kuulemma mukin olleen tyhjä! Eipä ollut! Täällä on luonnollisesti myös jääkaappi, mikroaaltouuni ja leivänpaahdin! Papa lähtikin juuri hakemaan kaupasta perustarvikkeita huomista aamiaista varten.
Ennen kuin tulimme tänne, ehdimme käydä jo Karnaluks-käsityötukussa ja siellä vaihdoin satasen muutamaan kiloon lankoja!

Rouva Navigaattorin kanssa tuli taas lievä tappelu, koska minä en oikein osaa käsitellä häntä niin kuin pitäisi! Sitten huutaa Papa ja sitten huudan minä ja rouva Navigaattorin ääni on kuin kärpäsen surinaa korvissamme... Itse asiassa kyllä tällä kertaa osuimme sinne heti ensi yrityksellä, mutta sitä en osaa sanoa, kenen ansiosta!
Meillä on merinäköala, jota piti toki vähän aikaa etsiä, mutta kyllä se sieltä lopulta löytyi!

Varsinaisesti ikkunoistamme näkyy enimmäkseen Eesti Arhitektuurimuuseumin seinää, mutta se on varmaan kulttuurihistoriallisesti arvokasta seinää, joten mikäpäs sitä on katsellessa!

Ja tässä taas näkymä toisesta ikkunasta!

Loppupäivän suunnitelma on vielä aivan hämärän peitossa, mutta katsotaan, mitä tässä vielä jaksetaan vai jaksetaanko yhtään mitään! Viime yön vähäiseksi jäänyt uni vaatii veronsa ennemmin tai myöhemmin, mutta toivottavasti vasta vähän myöhemmin.

Huoneistokuvausta

Seinällä huoneistossa

Huoneiston ulko-ovesta käytävään astuttaessa on edessä tämmöinen näky!

Suklaakauppa

Lähiympäristöä

Eipä jaksettu illalla enää kuin Viru-keskuksessa ja Kaubamajassa vähän aikaa höppäillä ja minä ressukka yritin sovitella päälleni liian pieniä takkeja. Taas kerran lannistettuna sanoin myrtyneenä Papalle, että siirrytäänpä nyt sitten sinne elintarvikeosastolle. Kylmäsavulohta ja mausteisia makkaroita sieltä tarttui mukaan eikä juusto-osastoltakaan poistuttu tyhjin käsin, siis kärryin. Vettä ostettiin viiden litran kanisterin lisäksi 1,5 litran pullo, koska hanavesihän ei ole täällä juomakelpoista. Edes syömään ei jaksettu lähteä, vaan päätettiin kuitata illallinen kaupasta ostetuilla pikkuherkuilla.
Huoneistosta vielä sen verran, että säilytystilaa on yllättävän vähän ja Papa tuossa juuri yrittääkin järjestellä tavaroita noihin vähäisiin laatikoihin ja kaappeihin.

Jatkuva musiikinjumputus kantautuu jostakin lähistöltä, mutta itse asiasssa se ei edes haittaisi, jos vain pystyisi tunnistamaan kappaleen. Mutta kun ei. Tasaista jumputusta; ihan kuin samaa kappaletta soitettaisiin uudestaan ja uudestaan. Korvatulppia huoneistossa onkin tarjolla ilmeisesti juuri tuon jumputuksen takia.Tarkoitus oli katsoa illalla teeveestä Holmes NYC, mutta yhtään suomenkielistä kanavaa tässä majapaikassa ei näy!
Huomenna on suunnitelmissa käydä Ülemisten ostoskeskuksessa ja TV-tornissa sekä Kadriorgin puistoa ja linnaa katsomassa, mutta katsotaanhan taas, mitä meikäläisen yhteistyöhaluttomat jalat siihen sanovat!



Keskiviikko 23.4.2014

Ei tarvittu korvatulppia viime yönä, sillä nukuimme molemmat kuin tukit. Mitään häiriöääniä emme kuulleet ja yöllä huoneistokin on viileämpi kuin päivällä, joten ihmekö tuo, että uni maistui paremmin kuin hyvin! Aaamukahvia tässä nyt hörpiskellään ja kuunnellaan teeveestä vironkielisisiä uutisia. Todellakin kuunnellaan, sillä Papa lukee eilistä sanomalehteä ja minä tässä naputtelen tätä.

Aamiaiseksi nautimme mm. viiriäisenmunia

Illalla Papa laittoi pesukoneeseen ne kahvitahraiset farkkunsa ja takkinsa, kun kerran pesumahdollisuus oli olemassa. Ilmoitti sitten, että: "Kuinka koneet käynnistyy? En pesukoneen salaisuutta oppinut ja monta muuta arvoitusta paljastuu..." (Hector!) Pesukoneen ohjauspaneeli näytti tosiaan monimutkaiselta, mutta yhteistuumin siitä valitsimme ohjelmat ja jäimme odottamaan, mitä tapahtuu. Kone käynnistyi ja alkoi suorittaa annettua tehtävää. Aamulla pyykit olivat jo kuivat ja kahvitahratkin olivat tipotiessään.
Kunhan saamme aamiaisen nautituksi, lähdemmekin ajelemaan sinne Ülemisten ostoskeskukseen. Reitti sinne vaikutti aika helpolta, joten on ihan mahdollista olla eksymättä.  Ulkona paistaa aurinko, joten sääkin on suosiollinen. Toivottavasti edessä on mukava päivä.



JATKUU...

Aamupäivällä siis lähdimme etsimään Ülemisten ostoskeskusta, mutta rouva Navigaattori veikin meidät valtavan suurelle rakennustyömaalle ja intti vain, että: "Olet perillä!"  Heitettiin muutama kierros rakennustyömaan ympäristössä yrittäen löytää jotain vinkkiä ostoskeskuksen sijainnista. Sitten huomasimme, että sieltä rakennustyömaan uumenistahan kaivautuu esiin rakennustyömiesten lisäksi myös muita ihmisiä eri kauppojen mainoskasseja käsissään. Siispä otettiin uusi lähestyminen rakennustyömaaalle ja kas, sieltähän löytyi useitakin kulkuaukkoja ja yhdestä läpi käveltyämme paljastui rakennustyömaan sisus kauppakeskukseksi! Olimme siis ihan oikeassa paikassa kuitenkin! Löysin alennusmyynnistä yhden puseron, joka ei maksanut juuri mitään! Muuta mieleistä tai ostamisen arvoista en sieltä löytänyt, joten jatkoimme matkaa kohti Tallinna teletornia. Opaste sinne on oikeastaan aika hyvä, koska tämä 314 m korkea torni näkyy aika kauas! Täytyy sanoa, että upeat olivat näkymät näköalatasanteeltakin, joka on 170 m korkeudessa.

Teletornin alakerran hauskoja valaisimia 

Tästä on 170 m alas!

Aikamme maisemia ihailtuamme laskeuduimme hissillä alas. Matka kesti 56 sekuntia ja vauhti oli 3,5 m sekunnissa. Tämä info oli nähtävissä hissin seinällä. Kadriorgin sijasta lähdimmekin käymään Nõmmessä, mutta useat eri tietyöt eivät selvästikään olleet rouva Navigaattorin tiedossa, koskapa kiertelimme milloin oikean, milloin vasemman kautta, mutta kohde vain oli edelleen yhtä kaukana.
No pääsimmehän me lopulta perille ja mikä vielä parempaa, löysin itselleni takin XL-Fashion-nimisestä liikkeestä! :) Takki maksoi vain 77 €!

Ainakin tältä päivältä jäi Kadriorgin käynti, koska iltapäivä oli jo pitkällä ja lounaskin oli vielä syömättä. Niinpä ajelimmekin takaisin majapaikkaan ja kävelimme parkkipaikalta läheiseen Basiilik-ravintolaan pizzalle.

Valge maja eli majapaikkamme

Pizzan jälkeen majapaikkaan hetkeksi lepäämään ja sitten illan kähmässä pistäydyttiin vielä vanhassa kapungissa, mutta aika hiljaista siellä oli. Ei ollut neuleiden myyjiä eikä juuri turistejakaan. Suurin osa terasseistakin oli vielä avaamatta ja nekin, jotka oli avattu, ammottivat tyhjyyttään!

Kaunis on meripihkainen kaulakoru näyteikkunassa, mutta suolainen on hintakin!

Viru-keskuksen elintarvikekaupan kautta kävelimme takaisin kämpälle jo alkuillasta, sillä minun jalkani oli käytetty tältä päivältä loppuun. Täällä nyt sitten lepäillään ja kerätään voimia huomista päivää varten. Suunnitelmia on paljon, mutta en viitsi niistä tarkemmin edes kertoa, koska meillä nuo suunnitelmat tuppaavat muuttumaan tuon tuosta! Katsotaan aamulla, miltä tuntuu ja mikä kiinnostaa...

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Torstai 24.4.2014

Yöllä heräsin siihen, että kurkkuuni koski ja tuntui kuin se olisi ollut täynnä piikkilankaa! Nieleminen teki kipeää ja kipu säteili toiseen korvaan asti. Join vähän vettä ja pikkuhiljaa kipu alkoi helpottaa! Nenä olikin vuotanut jo pari päivää! Minulla on siis flunssa! Kiitän tästä lämpimästi tytärtäni ja miestäni, jotka tekivät kaikkensa sen eteen, etten minäkään tältä taudilta säästyisi! Tytär tuli pääsiäiseksi lomailemaan ja oli jo tullessaan sairas. Papa on ollut sairaana pitkäperjantaista lähtien ja kun muutaman päivän sain noita tautipärskeitä kahdelta tautiseltä milloin oikealta, milloin vasemmalta, niin ihmehän se jo olisikin, jos minä olisin flunssalta säästynyt! Mutta ei auta jäädä punkan pohjalle makaamaan, sillä huomenna palaamme jo kotiin. Yritetään nyt vain nauttia tästä lyhyestä lomasta flunssasta huolimatta.
Ihan ensimmäiseksi lähdemme käymään Mere-keskuksessa ja mahdollisesti myös SadaMarketissa. Viimeksi kun siellä kävimme, siellä oli enemmän kauppiaita kuin turisteja, joten nyt siellä on todennäköisesti ihan kuollutta, koska muuallakaan ei turisteja paljon näy!
Tällekin päivälle on luvassa pelkää aurinkoa, joten säissä ei ole ollut mitään moittimista. Tuuli on kylläkin ollut aika navakkaa, joten ilman takkia ei ulkosalla sentään pärjää.
Näihin tunnelmiin tämän aamun osalta...

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

JATKUU...

Aamiaisen jälkeen siis pyrähdys Merekeskukseen, jossa olikin yllättäen aika paljon asiakkaita. Kauppiaat olivat harvinaisen aktiivisia tyrkytyksissään ja lupasin jokaiselle tulla kohta takaisin, kunhan ensin vähän kiertelen. Loppusaldo sieltä oli puuvillaponcho, joka ei ollut hinnalla pilattu, mutta kaikki viisi nappia olivat jo irtoamaisillaan. Ne ommellaan sitten kotona kunnolla kiinni!

Olevisten kirkontorni näkyy melkein joka paikkaan, se kun on 124 metrin korkuinen.

SadaMarketiin ei sitten lähdetty, koska päivä oli jo melkein puolessa ja paljon oli vielä tehtävää ja nähtävää!
Rouva Navigaattorin seuraava toimeksianto oli Adele-niminen naistenvaatekauppa rautatieaseman lähettyvillä. Kului kuitenkin aika lailla bensaa ja aikaa, ennen kuin kohde löytyi. Lähtiessä sinne oli matkaa 2,1 km ja rouva N:n opastuksella olimme kierrelleet jossain ihan muualla kuin kohteen läheisyydessä ja ajaneet jo 3,3 km, kun Papa vaiensi rouvan ja suunnisti itse kohteeseen käyttäen järkeään, joka leikkasikin kuin partasuti  ja rautatieasema löytyi.
Aikaa kului myös, kun Papan kanssa etsimme jalkaisin liikettä, koska muuta osoitetta ei ollut tiedossa kuin epämääräinen "rautatiepysäkin kohdalla". Löytyihän se lopulta ja ihanien vaatteiden lisäksi siellä oli myös erittäin ystävällinen naishenkilö palvelemassa täydellisellä suomen kielellä. Oli kuulemma oppinut aikoinaan suomen kielen katselemalla teeveestä suomenkielisiä lastenohjelmia! Sillä aikaa kun minä sovittelin vaatteita, jututti Papa myyjärouvaa ja kyseli häneltä kaikkea mahdollista virolaisista käytännöistä esim. autonparkkeerauksen ja muiden häntä askarruttavien asioiden suhteen. Löysin kaupasta lopulta yhden kauniin ja edullisen puseron ja poistuimme Adelesta kaikin puolin tyytyväisinä saamaamme palveluun!
Seuraavaksi autonnokka kääntyi kohti Kadriorgia rouva Navigaattorin vakuuttavalla opastuksella. No, ensimmäinen paikka, johon jouduimme oli ravintola Kadriorg, mutta sinne emme varsinaisesti olleet menossa. Uudeksi kohteeksi valittiin taidemuseo KUMU, koska sen navigaattori löysi, mutta ehdottamaamme Kadriorg palacea ei. Kumuhan on myös Kadriorgissa, joka on muuten aika iso alue. Iltapäivä oli taas jo pitkällä ja hyvä lounas siinteli jo mielen sopukoissa. Kadriorgissa oli kuuleman mukaan ruokapaikkoja ja ajattelimme lounastavamme jossakin siellä. KUMU:n ainoa kahvila oli kuitenkin kiinni, joten emme sitten jääneet KUMUa sen tarkemmin tutkimaan, vaan pyrimme sitkeästi kohti palatsia, missä hiivatissa se sitten olikaan.

Taideteos KUMUn piha-alueella

Rouva Navigaattori etsi meille uuden reitin palatsiin, kun älysimme laittaa hauksi Kadrioru lossi (= linna) eli paikannimellä onkin kaksi kirjoitusasua! Sitten köröteltiin kolmisen kilometria Kadriorgin puistoon vain huomataksemme, että siinähän se rinteessä yläpuolellamme oli mikäpäs muukaan kuin KUMU!!!

KUMU kuvattuna presidentin virka-asunnolta päin

No, siinä ensin presidentin virka-asuntoa kuvattiin ja sotilaiden lipunnostoa oikein videollekin tallennettiin.

Lähellä presidentin virka-asuntoa oli myös suihkulähde, jonka äärellä puistossa istuimme hetken aikaa.

Aikamme siinä ympäristössä pyörimme ja ajoimme sitten vähän matkaa eteenpäin Kadriorgin palatsille, jonka Pietari I Suuri rakennutti vuosina 1718-1725 väliaikaiseksi kesäasunnoksi. Tyylisuunnaltaan palatsi edustaa barokkia ja nykyisin sinne on sijoitettu Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Upea palatsi! Sisällä emme kuitenkaan ajan puutteen vuoksi käyneet. Toisin sanoen oli siis niin hirveä nälkä!

Aija huljakka rakennus noin väliaikaiseksi kesäasunnoksi!

Sieltä matkamme suuntautui Sikupillin Prismaan, josta oli tehtävänä ostaa Rainbow-vodkaa. Kyllä, kuulitte ihan oikein! Mausta ja laadusta en tiedä mitään, mutta se oli halvempaa kuin halvin vodka Super-Alkossa ja kukkahattuhallitustätien kiusaksi viinan ostosta saatiin vielä bonusta! Ensin kuitenkin käytiin syömässä Prismassa sijaitsevassa Hesburgerissa. 

Papalle löytyi Prismasta myös takki ja erään sukulaiseni Suomessa asuvalle tuttavalle ostimme virolaista majoneesia kolme puolen litran pulloa!

Viimeinen etappi tälle päivälle oli se Super-Alko, josta haettiin ihan kohtalainen satsi erilaisia juomia. Pakko ostaa, kun halvalla saa ja toisekseen ne tuotteet säilyvät niin hyvin, ettei pilaantumisen pelkoa ole!

Ihan täysi työpäivä vietettiin taas kolmisin (minä, Papa ja rouva Navigaattori) ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi huomenna palaamme kotiin, sillä muuten tämä kolmiodraama saattaisi eskaloitua sanaharkasta fyysiseksi väkivallaksi! Papa jo tuossa ihan ääneen lausuikin, että hän taitaa laittaa lusikat jakoon rouva Navigaattorin kanssa. Sikupillin jälkeen saimmekin ajella rauhassa suoraan majapaikkaan, kun rouva N:n suu taas suljettiin.

Nyt ollaan siis kämpällä ja suoritamme alustavaa pakkailua jo tässä illalla ja aamulla heitämme loput kamat laukkuihin. Sitten suunta kohti satamaa ja Helsinkiä. Good night!

Perjantai 25.4.2014

Heräsimme ennen kuin kännykät ehtivät kilistä ja Papa ryhtyi oitis kahvinkeitoon. Aamukahvin jälkeen pakkasimme loput kamat ja raahattuamme ne parkkihallissa viime yön olleeseen autoon hurautimme satamaan. Jonossa tässä nyt odotellaan laivaanpääsyä. Aurinko paistaa ja sää on mitä mainioin. Laiva lähtee Tallinnasta klo 10.30 ja Helsinkiin saavumme klo 12.30.

Kysäisin eilen sähköpostitse kissanhoitajalta kuulumisia ja hyvin on kuulemma mennyt. Tällä kertaa kissat ovat kotona ja hoitaja käy siellä kahdesti päivässä. Pitkät päiväthän kissoilla on siellä keskenään, mutta eipähän tarvinnut viedä niitä hoitolaan. Koti on aina koti! Kissoillekin!

Nyt olemmekin jo laivassa ja Papa tuossa jutustelee niitä näitä Virossa asuvan suomalaisen papparaisen kanssa.

 Kohta täytynee lähteä tekemään vielä viimeiset ostokset ennen kuin saavumme satamaan. Suklaata ei ole vielä yhtään, mutta kohtapa on!

Funssa voi edelleen hyvin ja nenä on niistämisestä punaisena, mutta muuten on kaikki ihan jees.

Käväisin tuossa ostamassa Elisabeth Ardenin Eight Hour Cream-käsivoidetta. Oli nimittäin tarjouksessa kaksi yhden hinnalla! Silloin on pakko ostaa, eikö olekin? Nuorempana tuota kosmetiikkaa tuli ostettua laivalta paljonkin, mutta nykyään en keksi oikein mitään ostettavaa! Minusta on tainnut tulla vanha!

Toisesta kaupasta haimme suklaata (paljon) ja juomia (vähän). 

Huom! Oikealla näkyvä musta on kissan häntä :)

Joimme vielä kahvit kanawrappien kera kuppilassa ennen satamaan saapumista ja laskeuduimme sitten hissillä autokannelle. Kauaa ei tarvinnutkaan odotella, kun pääsimme ajamaan ulos. Rouva Navigaattori oli vaiennettu, joten selvisimme Helsingin ruuhkasta vaivatta ja ihan ensi yrityksellä moottoritielle. Rouva Navigaattorin sijasta meitä viihdyttivät ajomatkalla mm. Entisten Nuorten Sävellahja, Miljoonasade ja Hector. Ehdottomasti parempaa seuraa kuin rouva N! Nyt ollaan jo yli mpuolen matkan eikä taideta edes malttaa pysähtyä mihinkään syömään, kun matka sujuu niin rattoisasti ja joutuisasti! Näillä näkymin olemmekin kotona jo noin tunnin päästä!

Nyt loppuu akku, joten jatkan myöhemmin...

Iltapäivällä viiden aikoihin olimme kotipihassa ja Onni oli heti sisällä vastassa. Ruokaa kupeissa kuitenkin oli vielä, joten Onnin nälkänaukuja ei otettu huomioon. Ihan ensimmäiseksi tyhjensimme pienen jääkaapin, joka meillä oli mukana. Hyvin olivat ostokset kylminä pysyneet! Toinen kylmäpaketti meillä oli rakennettu siten, että muovipussissa olivat kylmäkallet ostosten kera ja muovipussi sisältöineen oli kääritty sanomalehteen. Koko paketti oli survottu vielä tiiviisti kangaskassiin. Yllätyin pakettia avatessani siitä, että ostokset olivat tässä paketissa säilyneet kylmempinä kuin ne, jotka olivat jääkaapissa! Kyllä (vanha) kansa tietää! 

Teimme parit voileivät pahimpaan nälkään ja sitten painuimme saunaan. Totesin siellä Papalle, että missään muualla ei ole kohdalle sattunut yhtä hyvää suihkua kuin kotona ja Papa oli ihan samaa mieltä. Saunan jälkeen piti vielä yrittää flunssasta huolimatta lauleskellakin, koska Tartu Mikkiin- ohjelmassa esiintyivät minun suosikkipoikani Pete Parkkonen ja Olli Herman. Hyvin pojat vetivät, mutta minultä ei lähtenyt ihan yhtää kovaa ja korkealta! Flunssasta se varmaan vaan johtui...