Tunnustus ja miinusmerkkiset myyjäiset

Olen aivan otettu, sillä sain ihanaiselta Black Roselta tämmöisen upean Unikko-tunnustuksen! Kiitos vielä kerran, Black Rose!

Tunnustuksia on paitsi kiva saada, myös kiva antaa eteenpäin ja minulta tunnustus lähtee näille viidelle:

Pirkolle kissoineen Elämää ja elämyksiä-blogiin,

Oranssinpunaiselle Kuvat kertovat enemmän-blogiin,

Sirpalle Kuvien tarinaa-blogiin,

TaRalle kissoineen ja koirineen Taloni Maalla-blogiin

ja aivan uudelle tuttavuudelle Taolle Taostelua-blogiin!

Olkaa hyvät!

Sitten viime viikon ja viikonlopun muihin tapahtumiin! Pitkin viikkoa värkkäsin lisää koruja sunnuntain myyjäisiin. 

Koska minun viikkoni oli yhtä tasaisen tylsä ja mielenkiinnoton kuin yleensäkin eikä siinä ole mitään kertomista, kerronkin vähän Papan viikosta. Keskiviikkona Papa pääsi nauttimaan Leningrad Cowboysin ja Venäjän ilmavoimien kuoron Red Christmas-kiertueen ensi-iltashowsta. Työnantajansa firman laitetoimittajan sponsoroimana sai Papa työtovereineen herrastella oikein omissa VIP-tiloissaan omine ruokineen ja juomineen.

Kännykällä otetut kuvat (kuvaaminen oli muuten kuulemma kielletty) eivät ole kovin kaksisia, mutta kyllä ne jotakin shown yltäkylläisestä rekvisiitasta ja suureellisuudesta kertovat.

Show oli kuulemma ihan OK, mutta yleisö käyttäytyi kovin vaisusti ja pidättyväisesti eikä oikein lähtenyt tötteröpäiden revitykseen mukaan.

Perjantaina Papalle sitten pukkasi jo pikkujoulua teemalla "Disco".  Papa palasi ajassa taaksepäin joitakin vuosikymmeniä ja näytti sitten lähtiessään tältä:

"Peace and Love!"

Kasarimusaa, jee! Muun muassa tämähän se silloin soi kaikissa discoissa...

Ja sitten vielä vähän asennetta lisää, jos loppuillasta alkaa ollla pomoille jotain asiaa...

Ai nekö myyjäiset? Niin tosiaan, pääsinhän sitä minäkin vähän hellan äärestä "tuulettumaan" sinne myyjäisiin ihan neljäksi tunniksi. 

Koska myyntipöytäni pinta-ala ei ollut suuren suuri piti keksiä jotakin, että saisin kaikki korut yhtä aikaa esille. Siispä päätin lisätä myytäville koruille tilaa ylöspäin! Katkaisin pihalta sireenistä pienen oksan isoon ruukkuun. Papa spreijasi oksan valkoiseksi ja sen kuivuttua ripustelin kevyet korut oksille roikkumaan. Ruukun nostin myyjäisissä keskelle pöytää ja painavammat korut ja laukut mahtuivat pöydälle hyvin ruukun ympärille.

Niistä myyjäisistä sitten mitään muuta kerrottavaa olekaan, paitsi että KUKAAN EI OSTANUT YHTÄÄN MITÄÄN eli miinukselle jäin koruineni ja neuleineni, prkl!

Kovasti siinä väkeä pyöri ihastelemassa ja ihmettelemässä. Joku jopa kysyi, saako ottaa klipsulaukuistani kuvan? No toki sai, mutta siitä ei minun kassaani kolikkoakaan kilahtanut. Joku kertoi tuunaavansa kaikenlaisia vastaavia juttuja työssään ja haki koruistani jotain vinkkiä ja ideaa. Kauniiksikin kehuttiin "korupuuta" ja loistava on kuulemma tämmöinen kierrätysidea, mutta itse tavaraa ei kukaan halunnut ostaa! Olisin ymmärtänyt, jos hintoja olisi pidetty liian korkeina (koruissahan ei hintalappuja ollut, vaan halusin kertoa ne suusanallisesti), mutta monikaan ei edes kysynyt hintoja!!! Minulle ei todellakaan selvinnyt, miksi kauppa ei käynyt, mutta tiedänpähän ainakin, että tiukassa on leipä, jos meinaa itsensä koruja tekemällä elättää! Elämä on!

Siinä niitä olisi koruja ja laukkuja ollut, ostajat vain puuttuivat!

Tästä päivästä alkaen keskitynkin sitten joululahjavillasukkien neulontaan. Ainakin muutama pari pitäisi vielä saada aikaiseksi ennen joulua. Siispä puikot heilumaan! :)