Viro, Tallinna ja Kuressaari 2013

Lauantai 13.7.2013

Herätys klo 5.oo. Kahvi tippumaan ja vaatteet päälle. Kissoille ruokaa ja tuoretta vettä kuppeihin. Illalla valmiiksi tehdyt eväsleivät muovipussiin ja kahvi termariin toiseen muovipussiin muovimukien kera. Hampaiden harjaus, laukut ja eväspussit autoon ja menoksi. Klo 6.00 oli tarkoitus jo olla matkalla, mutta aina se lähtö vain jotenkin venähtää, joten n. klo 6.20 vihdoin päästiin matkaan.
Kello on nyt puoli yhdeksän ja näimme juuri tien oikealla puolella kaksi hirveä. Olivat kuitenkin turvallisesti hirviaidan toisella puolella. Aurinko paistaa ja lämpötilakin on vielä näin aamusta ihan siedettävä. Liikennettä on jo jonkun verran, mutta noin yleensä ottaen on oikein hyvä ajokeli.
Laiva lähtee puoli kahdelta, joten satamaan pitäisi ehtiä viimeistään tuntia ennen. Aikataulussa kyllä ollaan, joten eiköhän tuo onnistune, vaikka Helsinki jo valmistautuukin Tall Ship Races-tapahtumaan ja se puolestaan tietää erikoisjärjestelyjä liikenteeseen. Siitä tuli Tallinkilta oikein erillinen sähköposti, jossa kehotettiin tulemaan satamaan ajoissa.
No, todella ajoissa sinne tultiinkin, sillä laivan lähtöön oli vielä aikaa yli 2 tuntia. Laitettiin auto lyhytaikaiseen parkkiin ja tultiin tänne Länsi-terminaalin kahvioon kuluttamaan aikaa. Minä nappasin kolmioleivän ja Papan kanssa juotiin limsaputeli puoliksi. Autossakin on vielä jäljellä eväitä , mutta kylmäkallet ovat jo varmaan muuttuneet paremminkin kuumakalleiksi eivätkä eväätkään näin ollen ole enää syötäviä.
Seuraavaksi sitten laivaan ja Tallinnassa perillä Hotel Metropoliin, johon oletamme osuvamme autollakin suhteellisen helposti. Se kun on vain vajaan kilometrin päässä rannasta. Vaikka mikäpä meitä estäisi eksymästä silläkin matkalla, nimimerkillä kokemusta on! Papa tuossa vielä testailee työpuhelimensa navigaattoria tulevaa Saarenmaan automatkaa varten. Hyvin vaikuttaisi toimivan! Säästäväisenä miehenä hän latasi tarvittavat kartat Suomen puolella, ettei niiden latauksesta tule firmalle ylimääräistä laskua!
Nyt ollaan sitten jo laivassa, tosin vielä tiiviisti satamassa. Lähtöön on aikaa puoli tuntia. Pitänee käydä vilkaisemassa kohta puoleen ostostarjontakin. Laiva on Star nyt menomatkalla ja Superstar tulomatkalla. Tällä Starilla olemmekin nyt ensimmäistä kertaa. Tämän kaksituntisen laivamatkan aikana kuitenkin tullemme Starin kanssa ainakin jollakin tavalla tutuiksi.
Tutuiksi tultiin niin juoma- kuin syömäostoksiakin tekemällä. Satamasta olikin vain lyhyt matka Metropoliin, jonka parkkipaikalle onneksi vielä mahtui yksi auto eli meidän. Huone on muuten OK, mutta näissä lämpötiloissa olisi ilmastointi ollut kova sana. Varsinkin kun huoneessa ei ole minkäänlaista rakoa, ikkunasta nyt puhumattakaan, jonka voisi aukaista! Tai siis ikkuna on, mutta auki sitä ei saa!

Aukeamattomasta ikkunasta ei ollut kovin kaksinen näkymä ulos!

Hotelli Metropolin huone

Pian hotelliintulon jälkeen lähdimme Viru-keskukseen ja kävimme mm. apteekki- ja vesiostoksilla. Sieltä vielä vanhaankaupunkiin pienelle kävelylle edelliskertaisen hotellimme Baronsin kulmille.

Hotelli Baronsin kulmilla

Meikäläisen nivelrikot alkoivat oireilla jo niin tuskallisesti, että oli pakko pysähtyä välillä baariin istumaan. Jalkoja lepuuttamassa ja janoa sammuttamassa istuttiin tuopillisen verran Arizona Saloonissa.

Arizona Saloon, 4 € tuoppi. Maksaa se olut Virossakin!

Arizona Saloonin kohdalla sijaitsee myös keskiaikaisten kidutusvälineiden museo, jonka sisäänheittäjät puna-mustissa vaatteissaan jakavat esitteitä ohikulkijoille.

Hotellille tullessa kävimme vielä pitsalla Rotermanni-korttelissa sijaitsevassa Reval Cafessa ja sitten hotellille suihkuun ja tangokuninkaan valintaa vielä viimeisillä voimilla katsomaan.

Pizzalla Reval Cafessa

Tässä vaiheessa on vielä epäselvää, jaksetaanko tangomarkkinat raskaan ajopäivän päätteeksi loppuun asti katsoa...

P.S. Läppärin hiiri unohtui kotiin ja Papa osti minulle uuden Viru-keskuksesta. Valitsin sen tietenkin yhteensointuvaksi laukkuni kanssa :)

Laukku ja hiiri sävy sävyyn!

Sunnuntai 14.7.2013

Kyllähän ne tangomarkkinat kuitenkin tuli loppuunkatsottua, vaikka välillä silmät painuivatkin kiinni ihan väkisin. Unta ei tarvinnut etsiä eikä kuumuuskaan pahemmin yöllä vaivannut, joten uuteen aamuun herättiin kohtalaisen virkeinä. Aamiainen hotellissa oli ihan OK ja jo kymmenen maissa lähdimmekin sitten ajelemaan kohti Virtsun satamaa. Hotellilta lähtiessä tankkasimme auton tankin täyteen ja tavaraa sinne mahtui 63 euron edestä. Bensa on Virossa vähän halvempaa kuin Suomessa, litrahinta oli tänään 133,5 €. Matka Virtsuun kesti pari tuntia ja nyt istumme lautan kahviossa Lemon & Lime Vichyllä. Lauttamatka Kuivastuun kestää noin puoli tuntia ja sieltä ajomatka Kuressaareen noin 1,5 tuntia. Sisäänkirjautuminen Pärna Guesthouse & Apartmentsiin on klo 16 alkaen ja nyt kello on 12.14, joten ilmeisesti käymme ennen majapaikkaan menoa katsastamassa jonkun matkan varrelle sattuvan nähtävyyden ja mahdollisesti lounastammekin jossain. Sää suosii meitä, sillä aurinko paistaa ja lämpötila on arviolta n. 23 astetta. Autossa (ilmastoimattomassa!!!) alkaa olla jo liiankin kuuma, mutta onneksi ajomatkaakaan ei ole enää hirveästi jäljellä. Papa lähti lautan kannelle kameran kanssa ja minä yritän kiireessä kirjata ylös matkamme tähänastisia vaiheita.

Tämä lautta menossa Virtsuun, meidän lauttamme Kuivastuun.

Kunhan pääsemme majapaikkaamme asettumaan, aion vielä tänään saada ihan ensimmäisen blogipäivityksenkin aikaiseksi.
Nyt ollaan jo perillä hotellissa, Papa ruoanlaitossa ja minä päivittämässä blogia. Hotellimme koostuu kahdesta eri rakennuksesta, joista toinen on varsinainen majatalo ja toisessa on muutama huoneisto. Meillä on alakerran huoneisto, joka vaikuttaa oikein mukavalta. Papa erehtyi luulemaan tätä rakennusta samoin kuin ympäristön taloja tosi vanhoiksi ja kysyikin omistajattarelta, että ovatko nämä peräti satavuotiaita? Siihen rouva vastasi, että aivan ovat uusia, mutta vanhalla mallilla rakennettuja kaikki!

Tulomatkalla kävimme jo katsastamassa pari Saarenmaan tärkeintä nähtävyyttä eli Anglan tuulimyllyt ja Kaali-järven. Molemmat olivat hyvinkin käymisen arvoisia kohteita, kun nyt kerran täällä paikan päällä ollaan. Tuulimyllyjä pääsi ihailemaan ja käymään niissä sisälläkin 2,50 € hintaan. Anglan kylän tuulimyllyt rakennettiin vuonna 1925, kun kylässä oli 13 taloa. Silloin tuulimyllyjä oli 9. Nyt niitä on jäljellä vielä 5.

Oikealla pukki-mallinen tuulimylly, joita Anglassa on neljä.

Tämä on hollantilaistyylinen tuulimylly, joita Anglassa on vain yksi.

Tuulimyllyjen lisäksi alueella oli myös monenlaisia kotieläimiä aitauksissaan. Tämä hellyttävä pikkukili livisti karkuun vanhemmiltaan

Kaali-järveä sai käydä ihailemassa ihan ilmaiseksi. Kraateri on syntynyt meteoriitin putoamisen ja maaperän yhteentörmäyksen aiheuttamasta räjähdyksestä. Kraaterin halkaisija on enimmillään 110 m ja syvyys 22 m.

Kaali-järvi on täydellisen pyöreä

Lumpeita siellä kasvoi ihan kuin missä tahansa järvessä

Vesi on todella vihreää ja järvessä oli jopa kaloja

Isossa ruokakaupassakin, Selverissä, käytiin täällä kaupungissa ennen majapaikkaan tuloa, joten kuuman ja raskaan ajopäivän jälkeen ei tarvitse enää tänään lähteä yhtään minnekään, ellei välttämättä halua.  Minä en näillä näkymin halua. Papa saattaa käydäkin Kuressaaren keskustan katsastamassa alustavasti.

Huoneistomme ikkunasta otettu kuva Pärna Guesthouse & Apartmentsin päärakennuksesta.

Huoneistot ovat ilmeisesti ainakin talvella kylmiä, koskapa meilläkin oli tämmöinen lämmityslaite.

Maanantai 15.7. 2013

Papa sitten tosiaan kävi illalla tunnin verran kiertelemässä kaupungilla. Oli ottanut valokuviakin paljon ja varsinkin kaupungin tärkein nähtävyys Piispanlinna ympäristöineen näytti ainakin kuvissa hienolta.

Talo kuin karkki

 Nyt on aamukahvit juotu ja lähdemme kävelylle kaupungille. Ostimme eilen kaupasta kahvipaketin ja suodatinpusseja, kun oletin, että minikeittiöönkin kuuluu ilman muuta kahvinkeitin, mutta eipä täältä sitten löytynytkään kuin vedenkeitin! Hätä kuitenkin keinot keksii ja niinpä rakensimme vesipullon puolikkaasta suodattimen ja kahvi suodatettiin keittimestä suoraan termariin, joka onneksi sattui olemaan mukana, kun kotoa lähtiessä siinä oli aamukahvit matkalla juotavaksi.

Hätä keinot keksii :)

 Päivällä on vielä aikomus käydä  autoillen lisää nähtävyyksiä katselemassa. Ainakin Pangan rantatörmät on suunnitelmissa, mutta saa nyt sitten nähdä, millaiseksi reitti päivän aikana muotoutuu. Juuri äsken ulkona alkoi melkoinen meteli, kun tällä Pärna-kadulla on iso tietyö ja ilmeisesti siellä on tärytyskone parhaillaan äänekkäässä työssään. Poishan täältä on äkkiä päästävä, sillä tuota melua ei kestä kukaan koko päivää kuunnella. Vaan eipä olllut tarkoituskaan huoneistossa päivää viettää, vaan jossain ihan muualla. Sää on aurinkoinen ja lämmin. Onneksi hellettä ei ole kuitenkaan luvassa!
Aamupäivällä siis kierreltiin kaupungilla. Kuvattiin mm. raatihuonetta, vaakahuonetta ja kirkkoa sekä ostettiin torilta Papalle rantasandaalit.

Raatihuoneen ensimmäisessä kerroksessa on turisti-infon keskus

Entinen vaakahuone toimii nykyään pubina

Torilla ei ollut ruuhkaa

Entinen palotorni toimii ravintolana

Kävelimme myös katsomaan Spa Hotel Merin edessä sijaitsevaa  Suur Tõllin ja Piretin veistosta. Veistos symboloi Suurta Tõllia, joka on Saarenmaan jättiläinen, ja hänen vaimoaan Piretiä.

Suur Tõll ja Piret

Huoneistossa käytiin sitten vain kääntymässä ja jatkettiin autoillen kohti pohjoista. Yksi Saarenmaan kauneimmista nähtävyyksistä eli Pangan rantatörmät käytiin katsomassa ja Kaarman luomusaippuatilallakin pyörähdettiin. Sitä täällä olemme autoillessa suureen ääneen ihmetelleet, että missä kaikki ihmiset ja autot oikein ovat, kun maanteillä saa huristella kilometritolkullakin ihan keskenään. Kaupungeissa ihmisiä näyttää olevan ja liikennekin on kohtalaisen vilkasta, mutta maaseudulla on kyllä todella rauhallista. Heinäkuun luulisi olevan täälläkin yksi vilkkaimpia turistikuukausia, mutta ei tämä kyllä siltä näytä. Tai mistäpä minä tiedän, miten hiljaista  täällä muuna aikana onkaan! Eipä silti, mukavampihan tuolla onkin ajella ilman ruuhkia ja jonotuksia.
Pangan korkeilta rantatörmiltä on komeat näköalat merelle. Liian lähelle jyrkänteiden reunoja ei kannata mennä, koska siellä täällä näkyi ihan tuoreita sortumia!
Täällä pakanalliset saarenmaalaiset ovat muinaisina aikoina pyytäneet uhrilahjoilla parempia kalansaaliita!

Pangan rantatörmillä

Ei tullut mieleenkään mennä kokeilemaan törmien reunojen kestävyyttä!

Varoituskylttejäkin on kyllä pitkin matkaa ihan kiitettävästi!
GoodKaarmassakaan ei tungosta ollut, vaan olimme ainoat asiakkaat. Sieltä tarttui mukaan muutama tuliaisluomusaippua ja pari pikkupulloa eteerisiä öljyjä, joita arvelimme voivamme löylytuoksuina kotosaunassa käyttää.

Kaarman tuotteita

GoodKaarman luomusaippuatila

Papa kertoo välillä:

Kaarmasta ajettiin takaisin huoneistoon Selverin kautta, missä täydennettiin vielä ruokavarastoja. Mukaan tarttui tuoretta leipää, vasta paistettuja kreemisarvia, kurkkua, nakkeja ja suolaa, joka unohtui edellisellä kerralla. Meidän mottomme: Jokaisesta matkakohteesta pitää aina tuoda mukanaan paikallinen suolapurkki. Kuka keräilee mitäkin  :). Selverin aulan eläinkaupasta hankittiin matkatuomisiksi kissoille pari kissanmintulla käsiteltyä pientä lankakerää ja samalla aineella käsitelty värikäs leluhiiri.
Mökillä valmistettiin myöhäinen lounas tai aikainen päivällinen, ihan miten vaan. Tällä kertaa se koostui pastasta, Rakvere lihakombinaatin kokolihapalleroista ja kuten edellisenäkin päivänä tomaatti-oliivi kastikkeesta. Lisäksi tuoretta leipää ja vissyä. Hyvää oli.
Hetken levon jälkeen käveltiin uimarantaan Kuressaaren linnan pihan kautta. Reitti on hyvin kaunis.
Ranta oli melkein tyhjä, poislukien sinne asettuneen tivolin asiakkaat. Ruuhkaa ei todellakaan ollut.
Länsipuolen ranta ei oikein kelvannut mamalle, siellä oli kuulemma liian paljon levää. Niinpä mama ui vastarantaan ja minä taivalsin sinne rantaa pitkin pyyhkeiden kanssa. Vesi oli tosi lämmintä, ehkä myös siksi, että ranta on hyvin matala.
Ihoa kuivateltiin Saarenmaan nurmilla melkoisen navakassa tuulessa, mutta kylmä ei tullut, koska ilma oli muuten niin lämmin.
Mökille talsittiin kiertäen linna ja sen upea vallihauta pitkin sen reunaa. Kamera oli kovassa käytössä. Upea paikka!

Kuressaaren 1300-luvulla rakennettu piispanlinna

Vallihaudan vesi on ollut aiemmin niin ylhäällä, että se on peittänyt myös etualalla näkyvän nurmikon.

Ilta päätettiin viettää mökillä tutkien päivällä otettuja kuvia ja lepuuttaen koville joutuneita jalkoja. Autolla retkeillessä kun joutuu välillä kävelemäänkin :)

Tiistai 16.7. 2013

Kello on nyt noin 8 ja istumme aamukahvilla. Aurinko paistaa ja lämmin poutapäivä on Viron ilmatieteen laitoksen TV-ennusteen mukaan luvassa. Tämänpäiväinen autoilumme suuntautuu näillä näkymin saaren länsiosan maisemiin. Huomennahan sitten lähdemmekin jo takaisin Tallinnaan yhdeksi yöksi ja sitten torstaina Tallinnasta kohti kotia. Tammimetsää ja sotataistelun muistomerkkiä ynnä hiekkadyynejä ainakin on siis tänään ohjelmatarjonnassa. Muistaessani hyppään ihan asiasta toiseen eli täällä ei näy TV:stä Suomen kanavia niin kuin Tallinnassa näkyy. Eipä tänne tosin TV:tä ole tultu katsomaankaan, mutta ihan vain tiedoksi, jos se nyt jotakuta kiinnostaa. Ulkona alkoi muuten taas se katutyömaamelu, mutta hyvä vain, että saavat täälläkin kadut kuntoon. Yleensä ottaen tiet ovat ihan hyväkuntoisia, mutta paikka paikoin tulee vastaan lyhyehköjä hiekkatien pätkiä, joissa kyllä auto saa ihanan keltaisen hiekkakuorrutuksen ylleen. Niinpähän se on, että reissussa autokin rähjääntyy! Mutta nyt pakataan kamat kyytiin ja otetaan suunta ensimmäiseksi kohti tammimetsää.
Tammisto eli Loode tammik oli mielenkiintoinen paikka, mutta minun kiinnostukseni lopahti välittömästi, kun metrin päässä edessäni luikerteli käärme! Sen jälkeen Papa saikin tutkia tammistoa ihan keskenään. Parkkipaikalla olevassa ilmoitustaulussa oli vielä erillinen punkkivaroitus, joten istuin siellä kuin tatti odottamassa Papaa takaisin enkä liikahtanutkaan enää metsän suuntaan!

500 vuotta vanha tammi Loode tammikissa

Loode Tammikin luontopolku

Tammistosta jatkoimme matkaa Järven hiekkadyyneille. Paikka oli hieno ja ihana, mutta siellä oli niin paljon agressiivisia paarmoja, että ne ajoivat meidät sieltä pois! Uimassa toki kävimme. Vesi oli lämmintä, mutta vesirajassa oli paljon levää ja kiviä. Lopulta löytyi ihan hiekkapohjakin, mutta vielä noin sadan metrin päässä rannasta oli niin matalaa, ettei edes uimapuku vielä kastunut! No, kyllä siinä kuitenkin jotenkin uimaan pystyi!

Järven hiekkadyynit

Nämä uimarit olivat tosi kaukana rannasta ja vettä oli tuon verran kuin kuvasta näkyy!

Seuraava etappi  oli Tehumardin yötaistelun muistomerkki. Tehumardin yötaistelu käytiin myöhään illalla 8.10.1944. Se oli yksi toisen maailmansodan verisimpiä taisteluja Saarenmaalla. Sodassa olivat vastakkain saksalaiset ja venäläiset, josta voittajina selviytyivät venäläiset. Tehumardin miekan muotoinen muistomerkki on pystytetty kaatuneiden muistoksi.

Tehumardin yötaistelun muistomerkki

Papa kertoo:

Tehumardista lähdimme luoteeseen ja jatkoimme matkaa Kihelkonnan kylään, jossa parkkeerasimme auton kylän 1200-luvulta olevan kirkon eteen. Ovi oli auki ja siivoojamummo toivotti meidät tervetulleeksi.
Vaikka sanoin hyvät päivät eestin kielellä niin hän totesi heti, että suomalaisia :)
Mummo jatkoi sanoen, että nyt on vielä paljon roskia, koska äsken oli hautajaiset, mutta hän jatkaa siivousta. Mummo oli kovin puhelias ja uteliaskin ja kysyi myös: "Oletteko moottoripyörällä liikkeellä?" Minä siihen, että: "Ei, kun autolla." Mummo totesi: " Ai, te vaan näytätte ihan moottoripyöräilijöiltä!" Meitä vähän huvitti, mutta onhan niitä varmaan motoristipiireissäkin tuhteja myöhäiskeski-ikäisiä pareja! Ilmeisesti maman melkein mustat hiukset ja minun poninhäntäni aiheuttivat mummolle tuon moottoripyöräassosiaation!
Katsastimme keskiaikaisen kirkon ja poistuessamme mummo kysyi, että haluammeko käydä myös ylemmissä kerroksissa.
Emme halunneet. Hän kuitenkin pyysi meitä kirjaamaan vieraskirjaan käyntimme. Niin teimme ja rupattelu jatkui. Hän sanoi, että aikoinaan häneltä kävi saksa, ruotsi, suomi ja venäjä eestin lisäksi, mutta sanat alkavat jo unohtua.
Hyvin tultiin kuitenkin ymmärretyiksi.
Mummo jatkoi, että nyt häntä väsyttää kirkon siivouksen jälkeen ja tänään on vielä tulossa polttopuukuorma seuraavaa talvea varten, jos vain sää sallii. Viimeksi sade kuulemma esti kuorman tuonnin.
Toivottavasti mummo sai polttopuunsa:)

Miikaelin kirkko Kihelkonnassa

Kihelkonnasta suuntasimme Odalätsin lähteille, jotka olivat kuitenkin pieni pettymys. Laudoitettu reitti, jota pitkin lähteitä voi kiertää, oli niin huonossa kunnossa, että kävellessä sai varoa astumasta suuriin reikiin, kun laudat olivat lahouttaan katkeilleet paikoin ihan säpäleiksi.

Odalätsin lähteillä

Itse lähteetkään eivät edes maailman sadan ihmeen joukkoon tule koskaan kuulumaan, mutta tulipahan käytyä.

Tämä oli se kohta, joka kupli ja kohoili eli mistä vesi ilmeisestikin pulppusi.

Tässä selventävä videopätkä asiasta:



Lähteillä oli myös kolikoiden peittämä kivi. Ilmeisesti kolikon kivelle heittämällä saa esittää toivomuksen, joka toteutuu!

Toivomuskivi?

Matka jatkui Karujärven kautta takaisin Kuressaareen ja majapaikkaamme. Seuraavaksi päiväohjelmassa on vähän lepoa ja mahdollisesti vielä viimeinen pieni kävelykierros kaupungilla.

Keskiviikko 17.7.2013

Käytiin tosiaan illalla sen verran kävelyllä, että kiivettiin Veski Trahterin eli Tuulimylly-tavernan kolmannen kerroksen ulkoterassille olusille. Papa huomasi vasta siellä istuessamme ja olutta siemaillessamme tavernan mainoksen, jossa kerrottiin siellä myytävän myös paikallista kotiolutta. Papa oli jo aiemmin moneen kertaan puhunut siitä, että haluaisi maistaa sitä kotiolutta ja nyt kun siihen olisi ollut tilaisuus, oli "tavalliset" oluet jo melkein juotu. Papaa harmitti kovin, mutta ei hän viitsinyt enää toista olutta alkaa tilaamaan, vaan jätti sen verran tavoitetta mahdollista uutta matkaa varten Saarenmaalle!

Veski Trahterissa käytiin oluella

Nyt istutaan taas aamukahvilla ja kahvit kun on juotu, pakataan tavarat autoon ja suunnataan auton nokka kohti Tallinnaa. Säätieto lupailee tälle päivälle Saarenmaalle 21 lämpöastetta ja Tallinnaan 19. Sadetta ei ole luvassa kumpaankaan paikkaan. Ihanteellinen ajokeli taas! Mitään kiirettä meillä ei Tallinnaan ole, joten koko päivä on aikaa ajella. Käsityötukku Karnaluksissa vain on ehdittävä käymään vielä tänään, koska aamulla lähdemme niin aikaisin, ettei se vielä ole auki.
Omistajarouva tuli kesken aamukahvin koputtamaan ovelle ja ilmoitti, että auto pitäisi siirtää heti toiseen paikkaan, koska tietyö katkaisisi saman tien pääsyn pihaan ja pihasta pois! Papa kävi siirtämässä auton ja otti vielä lähtöaamun kuvat tietyömaasta ja majapaikastamme.

Lähtöaamun kuva tietyömaasta ja majapaikastamme

Alakerran vasemmanpuoleinen huoneisto oli meidän 

Kymmenen maissa lähdettiin ajelemaan Kuressaaresta ei suinkaan vielä kohti Tallinnaa,vaan kohti Orissaarea, koska halusimme käydä katsomassa siellä olevat Maasi ritarilinnan rauniot. Kannatti käydä, sillä kohde oli kyllä näkemisen arvoinen.
Tanskan kuningas räjäytti Maasin linnan v. 1576 ruotsalaisten valloittajien pelossa.

Maasi ritarilinnan raunioita

Sisällä linnan raunioissa oli aivan pimeää

Raunioiden sisällä olisi hyvä olla mukana joko taskulamppu tai kännykkä, jossa on valo.

Linnoituksen raunioille mentiin merenrantaa myötäilevää tietä pitkin ja siellä oli mielettömästi kirkuvien lokkien lisäksi myös joutsenia.

Orissaaresta ajeltiin kohti Kuivastun satamaa ja ehdittiin yhden maissa lähtevälle lautalle. Lautta on oikein viihtyisä. Vessat ovat tosi siistejä ja pientä purtavaa ja juomia on tarjolla kahviossa. Ulkokannella istuskellessa puolituntinen Virtsun satamaan menee mukavasti.

Kuivastun satamassa odotellessa lautalle pääsyä

Virtsun satamaan tultiin puoli kahden maissa ja Papa päätti ajaa meidät Tallinnaan vaihtoehtoista reittiä, joka käytännössä sitten tarkoittikin kiertotietä :) Kun lopulta lähestyimme Tallinnaa, otimme rakkaan ystävämme riidankylväjä rouva Navigaattorin käyttöön osuaksemme Karnaluksiin kerrankin suoraan eikä puolen tunnin kiertelyn jälkeen niin kuin yleensä, varsinkin kun Karnaluks on muistaakseni auki vain viiteen ja kello oli jo yli neljän! Riidankylväjän arvonimen rouva Navigaattori on saanut siitä, että aina kun rouva on oppaana, meillä Papan kanssa alkaa ennemmin tai myöhemmin armoton riitely rouvan opastustaidoista. Sitten kun rouva Navigaattori hiljennetään, palaa rauha saman tien keskuuteemme!
Tällä kertaa rouva N. osasi oikein hyvin perille, vain kerran käytiin jonkun kerrostalon pihassa tekemässä ylimääräinen kierros.
Karnaluksin edessä Papa jäi pohtimaan mahdollista pysäköintimaksua. Missään ei näkynyt pysäköinnin kieltävää merkkiä, mutta toisaalta suurissa kaupungeissahan pysäköinti on aina maksullista. Papa kysäisi asiaa paikalliselta neidolta, joka vahvisti, että pysäköinti on maksullista ja hän vielä ystävällisesti neuvoi, miten sen saa maksettua kännykälla, tosin sekään ei vielä riitä, vaan tarvitaan erillinen pysäköintikiekko, jolla osoitetaan pysäköinnin alkamisaika. Ensi kertaa varten pitää hankkia sellainen kiekko tai kysellä, että kävisikö suomalainen. Kotimaassahan käy vain se sininen kiekko, eikä siinä saa olla naarmuakaan tai sakot napsahtaa... Niinpä Papa siis odotti auton luona, kun minä shoppailin lankoja Karnaluksissa.

Hotellilla (Metropol kuten mennessäkin) oltiin kuuden maissa ja sieltä lähdettiin saman tien syömään ravintola Platziin, jossa olemme käyneet ennenkin. Sieltä Virukeskukseen viimeiset ostokset tekemään ja takaisin hotellihuoneeseen, jossa on SAUNA! Kyllä, meille sattui huone, jossa on sauna! Ilmeisesti "tavalliset" huoneet olivat kaikki täynnä ja meille lankesi sen seurauksena tämä saunallinen yksilö!

Huoneessamme oli oma sauna

Saunan jälkeen tässä vielä vähän aikaa vilvoitellaan ja häivytään kohta höyhensaarille. Hyvää yötä!

Torstai 18.7.2013

Kännyköihin oli asetettu herätyskello piippaamaan klo 7.00, mutta heräsimme molemmat jo ennen sitä ihan omia aikojamme. Tällä kertaa huoneessamme oli myös ikkuna, jonka sai sen verran raolleen, että kuumaa huonetta sai vähän viilennettyä ulkoilmalla. Herättyä vain vaatteet päälle ja aamiaiselle, joka oli edelleen ihan OK.  Aamiaisen jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut autoon ja hurautettiin satamaan. Täällä Tallinnan päässä satamassa pitää olla kaksi tuntia ennen laivan lähtöä eli tässä tapauksessa klo 8.30, mutta en kyllä ymmärrä miksi? Edes työntekijät eivät olleet vielä silloin paikalla ja vasta yhdeksän jälkeen alkoi jotain tapahtua! Päästiin siis lähtöselvitykseen ja siitä läpi, mutta sitten taas seisottiin jonossa, koska laiva ei ollut vielä edes tullut satamaan. Nyt on jo Tallinnaan tulevien autojen purkaus laivasta käynnissä ja  kello on noin 9.30.

Tulevien autojen purkaus alkamassa

Toisin sanoen satamaan on ihan turha tulla liian aikaisin. Tuntia ennen kun tulee, niin ehtii varmasti eikä tarvitse niin pitkään jonossa seisoa . Lähtöselvityskin suljetaan vasta 20 minuuttia ennen laivan lähtöä, joten otetaanpa opiksi seuraavaa kertaa varten.
Laivalla joimme kahvit ja söimme kanawrapit. Ostimme myös pienen vesipullon janoon.  Varsinaisia ostoksiakin vielä tehtiin. Minä ostin hajuvettä (Paco Rabannen Lady Million) ja supermarketista kannettiin vielä kärryllinen tavaraa eli mm. olutta, lonkeroa, vodkaa ja suklaata. Osan niistä Papa sai lastattua reppuunsa ja loput kulkivat käsissä autoon. Kahdestaan kun olimme liikkeellä, niin autoon mahtuikin paljon tavaraa. Itse asiassa olisi vieläkin enemmän mahtunut!
Nyt olemme jo poistuneet laivasta.

Saavumme Suomen maaperälle

Laivasta poistumisen ljälkeen sain napattua auton ikkunasta muutaman kuvan vanhoista purjelaivoista, joita satamassa on nyt paljon Tall Ship Races-tapahtuman vuoksi!

Tall Ship Races-tapahtuma

Satamassa oli paljon vanhoja purjelaivoja

Nyt etsimme ulospääsyä Helsingistä. Rouva N. ei ole opastamassa, jotan parit ylimääräiset kierrokset tässä on jo tehty. Juuri nyt Papa kuulemma löysikin ulospääsyn, joten voi olla, että ehdimme vielä tänään kotiinkin. J, kissanhoitajamme, soitti juuri ja kysyi, missä olemme tulossa. Aikoo luultavasti olla vielä kissojen luona siihen asti, kun me tulemme kotiin. Arviolta kuuden kieppeille se menee, ennen kuin kotona ollaan.
Järvenpään kohdalla meitä tervehtikin jo kotoinen kesäsää ja niinpä saivat tuulilasin pyyhkijätkin töitä muutaman kuivan ja työttömän päivän jälkeen. Ehkäpä tässä samalla valuvat enimmät Saarenmaan hiekkateiden autonkuorrutehiekat nelostielle.

Suomen suven tyyppisää...

Syömässä käytiin vasta Juvalla ABC:llä ja saman tien ruokakaupassa, koska kotona odottavat kissat eivät ole todennäköisesti kaupassa käyneet. Vettä on satanut tänne asti koko matkan ajan, välillä enemmän, välillä vähemmän. Rouva N. on ollut tänään vapaalla ja olemme sen sijaan kuunnelleet Hectorin ääntä, joka toimii aivan päinvastaisesti kuin rouva N:n ääni. Hectorin ääni rauhoittaa siinä, missä rouvan ääni aiheuttaa huonot fiilikset :) Loppumatkasta ääneen pääsi myös Eppu Normaali, kun Hector olisi aloittanut jo neljännen kerran alusta.

Eppujen kanssa on paljon hauskempaa...

Kauhisteltiin ABC:llä näitä Suomen hintoja, kun oli ehditty muutaman viime päivän aikana totttua ihan erilaiseen hintatasoon. Saarenmaalla hintataso oli vielä alhaisempi kuin Tallinnassa, ainakin niiden tuotteiden suhteen, joita vertailussamme oli mukana eli apteekkituotteet, alkoholi ja ruoka. Esim. jalkavoide maksoi Saarenmaan apteekissa 3 €, kun Tallinnassa se maksoi 3,50 €. Halpaahan toki Tallinnassa ja laivallakin on, esim. laivalla Saaremaa vodka  40 % 10 x 50 cl, 53,90 €. Tallinnan Kaubamajan ruokaosastolla kaksi isoa croissantia yht. 0,83 € jne.

Nyt on matkaa jäljellä tasan 100 kilometriä ja kotoa lähdön jälkeen olemme ajaneet tällä reissulla tähän mennessä 1452 km, joten kilometrejä Elon laskuopin mukaan tulee olemaan perillä mittarissa 1552 km. Onneksi auto on toiminut koko matkan moitteettomasti, kun sitä on muistanut välillä bensa-asemalla juottaa :)

Kuuden jälkeen sitten tultiin kotiin ja purettiin kamat laukuista ja kasseista. Pesukone laitettiin jauhamaan saman tien likapyykkejä ja kissanhoitajalle luovutettiin tuliaiset kiitosten kera. Kissat on nyt silitelty jokainen niin yhdessä kuin erikseenkin ja saunaan ollaan kohta menossa. Mukavan reissun jälkeen on mukava olla taas kotonakin!