Vanhoja virkkauksia

Löytyipä taas komeron perukoilta pari upouutta, mutta toistaiseksi käyttämättömäksi jäänyttä virkkausta eli siis turkoosi kolmiohuivi...

...ja vihreä pyöryläjakku. Nämä ovat ostettavissa, jos jotakuta kiinnostaa! Toinen vaihtoehto on alkaa käyttää niitä. Näitä vaan tulee tehtyä välillä niin paljon, ettei millään ehdi kaikkia pitämään eikä aina edes muista, mitä kaikkea on tullut värkätyksi.

Jos pyöryläjakun sielunelämä ei jollekin tästä kuvasta avautunut, voin sitä pyynnöstä vielä selventää = )

Syksy saapui sateineen

Europeana-ryhmäruusu se vielä jaksaa kukkia. Onkin yksi niistä syksyn viimeisistä kukkijoista maman puutarhassa. Saa nähdä, montako tainta taas keväällä joutuu ostamaan niiden tilalle, jotka eivät talvesta selviä. Yleensä keväällä on pitänyt hankkia ainakin yksi kolmen taimen paketti. Kalliiksi tulee, mutta enpä ainakaan vielä ole malttanut ruusupenkistä luopuakaan kokonaan.

Kesäkukkaosastolla sinnittelee vielä keijunmekko. Oikeastaan se vasta nyt onkin näyttävimmillään. Lähti mokoma niin hitaasti kesällä kasvamaan, että olin jo heittää sen pois jossain vaiheessa. Kaipa sen kävi kateeksi köynnösportin toisella puolella kasvavia kärhöjä ja se päätti sisuuntuneena kasvaa yhtä isoksi kuin nekin. Suomen kesä vaan oli liian lyhyt, mutta onneksi vielä on sentään pakkasilta säästytty.

Syksyn kauneimmat kukkijat ovat syyshortensiat, jotka ovat jo muuttuneet vaaleanpunaisiksi. Niissä on tällä kertaa sekä pieniä että isoja kukkia, vaikka yleensä kukat ovat joko isoja, jolloin niitä on vähemmän tai pieniä, jolloin niitä on enemmän. Tässä yksi iso kukka tulisi näköjään mielellään ikkunan läpi sisälle. Isot kukat ovat kauniimpia, mutta eivät kestä sadetta ollenkaan, vaan painavina taipuvat ja katkeavat heti.

Pihahommat ovat jääneet vähän retuperälle. Syyslannoitteetkin on vielä laittamatta ja puutarhakalusteet ulkona plus että istutuksia pitäisi taas siirrellä ja rupsahtaneet kesäkukat heitellä pois, vaan kun tuntuu, että aina sataa. Onneksi pikkuruisen kasvimaan sato on jo korjattu. On pakastettu, säilötty ja kuivattu. Perunat ja herneet syöty jo kaikki tuoreeltaan, samoin kuin retiisitkin. Olisikin jo aika kääntää kasvimaakin odottamaan uutta kevättä. Sitten kun sateet loppuvat...

maman uusimmat väkerrykset

Kaulaliina on virkattu Flipflop-langasta.

Neulottu kirjoneulepipo Novitan Kelo-langasta.

Virkattu trendikauluri isoäidinneliöistä Seitsemän Veljestä-langasta.

Näitä kaikkia teen myös tilauksesta!

Torkkupeitto

Nyt minä sitten alan esitellä tässä blogissa myös virkkauksiani ja neuleitani. Niitä onkin kertynyt niin käyttöön kuin kaappien uumeniinkin läjäpäin. Tämä käsityöharrastus (samoin kuin keittiöblogini) toimii "enemmän intoa kuin taitoa"-pohjalla, mutta joihinkin tekeleisiin olen ollut jopa ihan tyytyväinen. Ensimmäisenä kehiin pääsee nyt isoäidinneliöistä virkattu torkkupeitto.

Peiton koko on  93 cm x 123 cm ja lanka on Novitan Flipflop. Näitä peittoja olen tehnyt eri langoista useitakin, mutta tämä on ikään kuin ylimääräinen, joten jos jotakuta kiinnostaa, tämä on ostettavissa. Isoäidinneliöihin saa mukavasti uppoamaan kaikki lankakerien loput; tosin tähän nimenomaiseen peittoon ostin joka väriä ihan erikseen.

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 6

27.8.2011

Kotiinlähtöpäivä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ei saatu pitää hotellihuonetta klo 13 asti, koska uudisasukkaita oli siihenkin tulossa ja siivoojat odottivat jo ennen puolta päivää huoneistomme ulkopuolella. Niinpä käytiin vielä aamupäivällä tunnin verran uiskentelemassa altaassa ja istuskelemassa allasalueella. Pilviä näkyi taas taivaalla, mutta aurinko paistoi silti.

Napsin vielä kuvia sieltä täältä hotellialueelta, sillä aikaa kun Papa kävi hakemassa lähellä olevasta keramiikkapajasta lisäosia oliiviaiheiselle tarjoiluastialle, jonka olin jo aiemmin ostanut. Parituntinen meni melko nopeasti lentokenttäbussia odotellessa ja lopulta vääntäydyimme sisään autoon ja pääsimme lähtemään kohti lentokenttää.

Lentokentällä oltiinkin jo ihan tuotapikaa ja lähtöselvitykseenkin päästiin heti. Vilkaisin lentoaikatauluja ja siitä kävi ilmi, että lentomme on lähdössä tunnin myöhässä. Harmillista, mutta ei mahda mitään. Miksihän se on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että aikataulut eivät pidä? No, lentoasemalla sitten odoteltiin ulkosalla penkillä istuen, koska siellä oli viileämpää ja enemmän tilaa kuin turvatarkastuksen jälkeisessä odotustilassa.

Lento lähti lopulta reilusti yli tunnin myöhässä, mutta aikataulua saatiin kiinni matkalla taas aika hyvin, joten perille laskeuduttiin noin tunti myöhässä. A ystävineen oli meitä vastassa ja kotiin hurautettiin autolla nopeasti. Kissat tulivat oitis meitä ynnä matkalaukkuja haistelemaan ja täytyy sanoa, että vaikka reissussa on kiva olla, niin kiva on tulla kotiinkin ja päästä viikon" noroilun" jälkeen oikeaan suihkuun...

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 5

26.8.2011

Tänään on viimeinen kokonainen lomapäivä. Rantaanhan sitä taas suunnattiin ja jo ennen yhtätoista siellä oltiinkin. "Omat" paikat olivat vielä vapaana, joten tavarat pudotettiin siihen ja painuttiin aamu-uinnille tavallista aallokkoisempaan mereen. Pikkukala näykkäsi taas Papan jalkoja. Siitähän se lähti rantapäivä taas käyntiin. Mama tässä tutusti naputtelee läppäriä ja parempijalkainen Papa lähti tutkimaan ja kuvaamaan noin kilometrin päässä mäellä näkyvää kirkkoa.

mama

Minä lähdin siis seikkailemaan uinnin jälkeen kohti kaksitornista kylän kirkkoa, tai niin luulin vielä lähtiessäni.

 
Päätin mennä rantaa pitkin, koska torneihin säilyi silloin näköyhteys. Rannan päässä olikin yllättäen se sama bensiiniasema, jossa tankkasimme automme tiistaina. Kirkontorneja ei näkynyt, joten valitsin suunnaksi meidän hotellimme ja käännyin ensimmäisestä risteyksestä tosi jyrkkään ylämäkeen, jolla kuvittelin kirkon olevan. Mäellä oli sekä hotelleja että paikallista asutusta ja pienen harhailun jälkeen tulin niityn laitaan, josta kirkko näkyi aika kaukana ja oivalsin, että olen väärällä mäellä. Oikotietä kirkolle ei näyttänyt olevan. Samalla ymmärsin sen, etten enää ole Agii Apostolissa vaan Nea Kidoniassa. Kävelin takaisin huoltoasemalle ja katsastin sen jälkeen mukavan näköisen keramiikkapajan.

Ostoksille en päässyt, koska olin varannut taskun pohjalle rahaa vain juomaa varten eli pari euroa.
Kävelin Nea Kidonian pääkatua ylös ja käännyin vasemmalle, Agii Apostolin suuntaan, koska alkuperäisessä suunnassa ei näkynyt kirkon tapaistakaan. Olin jo kääntyä takaisin, kun tulin risteykseen, jossa luki "Agios Fanorios". Se vaikutti kirkon nimelle, joten jatkoin taas uutta mäkeä ylös.

Ajattelin käydä huipulla ja kääntyä pois, jos kohdetta ei löydy, mutta lopulta kirkko putkahti esiin kahden talon välistä.

Kirkon pihalla oli kovasti touhua. Penkkejä ja tuoleja aseteltiin paikalleen jotain alkavaa tilaisuutta varten. Minua tervehdittiin iloisesti: "Jassas". Kuvasin kirkkoa ja piha-aluetta joka puolelta, mutta en viitsinyt mennä kuin ovensuuhun, koska olin pukeutunut vain hihattomaan T-paitaan ja shortseihin ja jokin messu oli menossa.

 
Kuvasin vielä lisärakennusta, kun väki poistui kirkosta ja pari naista alkoi tarjoilla toisille jotain syötävää foliosta. Luulin, että talkooväki ravitsee toisiaan, mutta minullekin tarjottiin! Yhteisen kielen löydyttyä minulle sanottiin, että: "Ota piirasta! Isompi pala!" :)

 
Piiras oli kuulemma papin juuri siunaamaa ja toteuttaa ihmisten toivomukset. Se on kuulemma ortodoksikirkon "mustaa magiaa". Toivoin tietenkin terveyttä ja vaurautta, että näin mukavia matkoja olisi edessä vielä jatkossakin:)
Kävelin pikkuhiljaa takaisin rantaan. Matkalla ostin INKA:sta pullon appelisiinijuomaa. Mennessä kuvasin saman kaupan kohdalla mopoilijan ihan kunnon kuorman kanssa.

Täyteen lastattu mopo

Aikaa kävelyyn meni noin puolitoista tuntia, joten se siitä alkuperäisestä matka-arviosta. En minäkään kävele niin hitaasti, että kahteen kilometriin menisi puolitoista tuntia. Omassa rannassa piti heti päästä uimaan.

 Papa

Tänään on taivaalla ensimmäistä kertaa pilviä. Auringon edessä ne tosin eivät ole käyneet kertaakaan, mutta nähty niitä siis on.

Sunset Beachin viereinen ranta Iguana Beach

 Illalla on aikomus lähteä vielä kerran Haniaan ihan vain syömään vaikka siihen jo mainittuun Zepos-ravintolaan. Yritämme taas bussin kyytiin. Saas nähdä, sanooko kolmas kerta toden...Alustava pakkaus tehdään jo ennen kaupunkiin lähtöä, niin saadaan vähän vinkkiä siitä, vieläkö tuliaisia mahtuisi laukkuihin lisää ja toisekseen voidaan arvioida laukkujen painoakin. Se kun helposti tuppaa nousemaan yli sallitun (muillakin kuin laukuilla, heh heh). Huomenna on sitten lähtö hotellilta klo 13.50 kohti lentokenttää. Aiomme kysyä respasta, josko saisimme pitää huoneen klo 13 asti normaalin klo 12 sijasta maksua vastaan. Ei tarvitsisi kärvistellä kuumissaan hotellin yleisissä tiloissa, vaan voisi loikoilla kaikessa rauhassa ilmastoidussa huoneessa vähän pidempään. 

Jatkuu myöhemmin...

mama

Pienen välipalan ja suihkun jälkeen pakattiin suurin osa matkatavaroista. Loput jäävät sitten huomisaamuksi. Mentiin bussipysäkille ja sanoinkin mamalle, että nyt tärppää, koska pysäkillä oli myös paikallisia ja niin kävi! Bussikyydin hinta on 1,50€ / henkilö. Bussi kiesrsi maisemareittiä uimarannan kautta, mutta nähtiinpä sen puolen seudut vielä kerran ja samalla vähän uusiakin maisemia. Bussi ei mennytkään Hanian asemalle, vaan jätti porukat keskuspuiston kohdalle. Se oli jo tuttu paikka, koska sieltä on lähdetty muutama kerta taksilla hotellille.
Matka satamaan oli mukavasti alamäkeä. "Nahkakadun" kohdalla tehtiin koukkaus keramiikkapuotiin, josta lähti mukaan kissakynttilälyhty. Olipa yllätys:) Kaupan täti kysi, että mihin kissa lähtee. Sanoin, että Suomeen. Hän totesi kissalle, että sinä menet Suomeen ja minä jään Kreetalle. Hän oli itse tehnyt kyseisen kissan.

 
Koska muita ostoksia ei tarvinnut tehdä, lähdimme hiipimään kohti satamaa ja Zepos-ravintolaa. Matkalla sinne yritti yksi innokas ravintolan sisäänheittäjä viedä meidät väkisin toiseen ravintolaan, mutta pääsimme kuitenkin karkuun. Zepoksesta on tosi kaunis näköala koko satamaan ja merelle.

Illan pimetessä alkoi aallonmurtajan päässä oleva  majakkakin vilkutella punaista valoaan.

 
Tilasimme "Kreikkalaisen valikoiman kahdelle". Siinä oli mm. moussakaa, täytettyjä tomaatteja ja viininlehtikääryleitä sekä tsatsikia ym.ym. Oli oikein hyvä valinta, koska saimme maistella monia erilaisia kreikkalaisia herkkuja, joita kaikkia emme muuten olisi millään viikossa ehtineet.

Pikkuhiljaa lähdettiin kapeiden kauppa- ja ravintolakatujen kautta kohti taksiasemaa. Taksikuski ei tiennyt meidän hotelliamme, mutta Papa lupasi hänelle, että ilmoittaa kyllä hyvissä ajoin, kun ollaan tulossa kohdalle. Tosin jäimme kuitenkin jo ennen hotellia  kaupan kohdalle hakemaan vielä viimeisiä tarvikkeita. Hotellilla pakattiin lisää tavaraa matkalaukkuihin ja jätettiin lauantaille vain ne tavarat,  joita vielä tarvittaisiin. Nukkumaan ehdittiin taas joskus puolen yön aikoihin.

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 4

25.8.2011


Unta ei tarvinnut varsinaisesti etsiä ja aamulla, kun heräsin, kello näytti melkein yhdeksää. Aamukahvin jälkeen lähdettiin taas köpöttelemään (tai siis minä köpöttelin)kohti rantaa.

Rannan parkkipaikalla näimme jo ensimmäiset aikaisemmin tulleet uupuneet tupakoitsijat ja tupakoimattomatkin.

Varjon alla tässä taas istuskelen ja kirjoittelen. Papa lähti tutkimaan rannan toisessa päässä näkyvää pikku kappelia ja mm. tällaista hän oli siellä kappelin nurkalla nähnyt.

Nyt Papa tuossa vieressä taitaa olla vaipumassa uneen ensimmäistä kertaa tänään (sitä voi tapahtua lukuisia kertoja yhden rantapäivän aikana).

 
Tänä iltana ajattelimme lähteä Haniaan vielä ostoksille ja syömään. Kauppahallissa ehkä käymme uudestaan ja "Nahkakatukin" olisi kiva löytää, minä kun myin kirpparilla ennen lähtöämme kaikki talvilaukkuni, joten tarvitsisin uuden laukun. Hanian satamassa on Zepos-niminen näköalaravintola, jota olen suunnitellut meidän illallispaikaksemme. Tarkoitus on kulkea matkat bussilla, mutta saa nähdä, kuinka käy. Edellisen kerran, kun bussiin yritimme, se ei pysähtynyt meidän pysäkillämme lainkaan, koska oli täpösen täynnä. Tosin taksikyytikin maksaa vain 8 €, joten taksilla sitten, jos ei bussilla päästä.
Hotellistamme Nontasista sen verran, että luokitukseltaan se on kolmen tähden hotelli, mutta itse en sille niin monta tähteä antaisi. Onhan se tosin ilmeisesti melko uusi, mutta varustukseltaan kovin vaatimaton. Miinusta se jo mainittu noro, joka hoitaa suihkun virkaa. En ymmärrä, miten koko kylpyhuone voi kuitenkin lainehtia norossa käynnin jälkeen. Siis iholle sitä vettä ei riitä, mutta lattialle melkein nilkkoihin asti, kummallista! Vaikuttaa siltä, että vaikka siivous on kuusi kertaa viikossa, esim. lattioita ei pyyhitä joka päivä. Ainakin tuntuu, että hiekkaa on lattialla päivä päivältä enemmän. Miinusta myös vaatimaton varustelu; esim. ouzolaseja ja veitsiä vain yksi ja kattiloissa yksi viiden litran ja yksi puolen litran kattila, ei välikokoja. Edelleen kahvikannu ja suodatin on, mutta ei kahvinkeitintä jne. Plussaa sen sijaan tilavasta yksiöstä, kauniista uima-allasalueesta ja ystävällisestä henkilökunnasta. Hotelli on todella edullinen, joten mitään luksusta emme odottaneetkaan. Ihan OK, jos haluaa halvan majoituksen eikä odota huoneistolta liikoja.

Rannalta hotellille mennessä pysähtelimme yhtenään ihastelemaan paikallista kasvillisuutta  ja etenkin ihania kukkia. Mama niin haluaisi niitä hibiscuksia ynnä muita komistuksia omaankin puutarhaansa, mutta kun se talvi on meillä Suomessa you know what, niin eihän täkäläisillä kasveilla olisi mitään mahdollisuutta selvitä, huoh! 

Entäs sitten ne limoviikuna-ja fiikuspuut sekä puurunkoiset pelargoniat ym.! Meikäläiset on tosi mitättömiä kooltaan näihin verrattuna.
Autoilureissulla Lidlistä haettuja ruokatarvikkeita olisi vielä jäljellä vaikka toiseksikin viikoksi, vaan kun lomaa ei ole viikkoa enempää. No, otetaan mukaan se, mikä laukkuihin mahtuu ja heitetään loput roskiin (on kyllä ruoan tuhlausta, mutta ei voi mitään).
lllalla yritettiin taas bussilla Haniaan, mutta samoin kävi kuin edelliselläkin kerralla. Täysi bussi hurautti pysähtymättä ohi, joten otettiin lennosta taksi. Kauppahalliin oli taas kaipuu, joten sinne ensin. Sieltä tarttui mukaan oliiviöljyä, mausteita, Spiderman-paita eräälle tietylle pikkupojalle, rakia ja kissa-aiheinen kassi. Papa jäi suustaan kiinni rakia myyneen rouvan kanssa ja sai kuulla mm. sen, että rakin valmistus ilmeisesti loppuu ensi vuonna. Siellä törmättiin myös samalla lennolla kanssamme tulleeseen Papan työkaveriin perheineen ja vaihdettiin lomakuulumiset.

Katunäkymää kaupungista illalla

Sitten höyryttiin "Nahkakadulle" minulle sitä laukkua etsimään ja valinnanvaraahan siellä riitti. Lopulta löytyikin mieluinen laukku ja Papakin löysi itselleen uuden vyön. Kaupat tehtiin, koska hinta oli hyvä  ja alennustakin saatiin 10 %. Janoisina suunnistimme seuraavaksi kohti satamaa ja kuppiloita. Kylmä olut helpotti oloa heti ja oluiden kera tuotu kupillinen pähkinöitä karkotti aluillaan olleen pikkunälän. Niinpä päätimmekin jättää varsinaisen iltaruokailun väliin ja söimme poislähtiessä vain gyros pitat katukuppilassa.

 

Viimeisillä voimillani vielä  könysin huonoilla jaloillani loivaan ylämäkeen taksiasemalle Papan perässä. Hurautettiin hotellille ja purettiin ostokset kasseista. Perjantaina niitä täytyy jo alkaa sovitella matkalaukkuihin ja muutenkin tehdä jonkinlainen alustava pakkaus. Illan päätteeksi otettiin vielä lasilliset paikallista valkoviiniä, joka maksoi 2 € ja risat. Hinta/laatusuhde oli oikein hyvä. Väsymys vaati veronsa ja ennen puolta yötä oltiinkin  jo unten mailla.