keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Venezuela, Isla Margarita 2008

Su 16.3.2008

Lähtö kotoa kohti Jyväskylää n. klo 12. Alkutankkaus autolle Prismalla. Matkalla ainoa tapahtuma, kun kolme poliisiautoa ohitti meidät todella kovaa. Menivät Leppävirran suuntaan. Pitää katsoa tekstiteeveeltä tai lehdestä huomenna, mitä on tapahtunut! Jyväskylään saavuimme n. klo 14. Vertti vierastaa meitä, Onni ei ole huomaavinaan meitä ja Ellu on sängyn alla. Papa laittaa Aan uuden koneen kuntoon ja pistää euroviisut pyörimään (2007 Helsinki). Peen koneelta katsotaan kissavideoita. Juodaan kahvit ja Verttikin rauhoittuu ja innostuu, kun saa kotoa tuodun "pätkän" (matosta irrottamansa pitkän kapean kankaisen kudepalan). Papa onnistuu rapsuttamaan Onnia
 ja Elluakin. Helsinkiin lähdetään n. klo 15.20. Keli on huonompi kuin alkumatkasta ja kura lentää. Matka on tylsä. Ennen Lusia tietä on uusittu niin suoraksi, että uni meinaa tulla ja on pakko pitää kävelytauko Heinolan Tähtihovissa. Sieltä ajetaan tauotta hotelli Ramadaan Hki-Vantaalla. Saimme huoneen 250. Kävimme vain vessassa ja painuimme syömään. Otimme molemmat Talon Burgerin ja juomaksi vettä. (15,80 € kpl + vesi 1,10 €). Oli hyvää. Sitten suihkuun ja nukkumaan heti yhdeksän jälkeen!

Huoneemme kylppäri Ramadassa. (Kaikkea sitä pitää ihmisen kuvata!)
Ma 17.3.2008

Herätys klo 6 ja aamiaiselle. Nukutti varsin hyvin. Aamiainen ei oikein maistunut, mutta söimme kuitenkin kokkelia, pekonia, nakkeja, leipää, leikkeleitä ja juustoja sekä joimme mehua ja kahvia ( Mitähän olisimmekaan syöneet, jos olisi maistunut?). Huoneessa Papa kuvasi vielä lentolipun ja passit. Lentoasemalla ajeltiin parkkitalo vitoseen toiseen kerrokseen (5/2) aika lähelle hissin puoleista nurkkausta. Kaksi viikkoa maksaa 72 € ja jotain lisäpäivästä. Parkkijärjestelyt olivat hiukan muuttuneet sitten viime kerran, kun asemalla pysäköitiin. Oli noussut muutama mökki lisää!
Lähtöselvitys oli todella helppo. Menimme vain jonon ohi! Siitähän sitä maksettiin (Premium-luokka). Lounge oli käytännössä tyhjä. Siellä oli tarjolla naposteltavaa ja juotavaa, mutta maha oli täynnä aamiaisesta. Papa haki odotellessa R-kioskista vielä yhden kirjan, S. Kingiä (9 €).

Premium-luokan lounge lentoasemalla

Koneeseen päästiin ajoissa ja helposti. Kone ei tullut täyteen, koska pysähdymme vielä Göteborgissa ennen Atlantin ylitystä. Matka sinne vie 1 h 13 min. Sieltä siis tulee kyytiin ruotsalaisia ja miehistö vaihtuu (lentoemot ovat nyt ruotsalaisia). Kone lähti aikataulussa ja Göteborgissa ollaan edelleen aikataulussa. Ilma on talvisempi kuin Helsingissä. Konetta tankataan parhaillaan ja lentoemo käski matkustajien pysyä paikoillaan, turvavyöt auki, turvallisuussyistä. Olemme jaloitelleet puolisen tuntia, että perse kestäisi pitkän lennon rapakon yli. (Tauko kestänee n. tunnin.) Menomatkan ostoksista puuttui vedenalainen kamera, prkl. Helsingistä olisi varmaan saanut, kun olisi tiennyt...No niin, lopulta naapuritkin saatiin koneeseen. Kaikilla oli niin helkutisti käsimatkatavaroita, ettei tosikaan, mutta onnekkaasti kaikki kuitenkin mahtui lokeroihin. Sitten saatiin samppanjaa ja konvehteja! Vai näin ne porhot matkustaa!!! Moni oli myös tilannut väkeviä jo menomatkalle, vaikka ollaan menossa rommin alkulähteille. Liekö Systembolagetin vaikutuksia (siis kummallisen alkoholipolitiikan)? Lentoajaksi ilmoitettiin juuri 10 h 15 min eli tulemme perille aikataulussa, mutta odottelemme vielä jäänpoistoa, kun ilma on niin otollinen jäänmuodostukselle. Nyt on kuljailtu jo 2 h Göteborgissa. Olemme parhaillaan jonossa kiitoradalle. Kello on 13.20 Suomen aikaa. Papa otti pienet unet odotellessa. Take off klo 13.23. Lento on edennyt Skotlannin ja Irlannin yli Atlantin päälle. Varsinainen ruokailu oli jo. Täällä Premium-luokassa sai valita liha- ja kalaruuan välillä. Otettiin lihaa ja pari pikkupulloa punaviiniä (espanjalaista, OK). Ruoka oli kenties paras koneruoka for ever. Päälle kahvit ja konjakit ja muutamaa likööriä. Välillä on otettu torkkuja ja etukäteen tilatut taxfree-ostoksetkin on jo maksettu.
Sanoimme kamerasta ja olisimme saaneet sen, jos koneessa olisi ollut. Ei ollut. Ruoka: katkarapu-lohisalaatti, härkää punaviinissä, perunagratiini, tuoreita sämpylöitä, voita, juustokippo (2 juustoa + taatelimassaa) nam, keksejä (voileipä), omenaleivos, kahvia, konjakkia, likööreitä (Drambui, Baileys), ruokajuomana vesi ja punaviini. Ennen ateriaa kädet pestiin kuumilla pyyhkeillä, joita stuertit ojentelivat matkustajille pinseteillä. Ruokailua ennen ja sen jälkeen pyöri pari elokuvaa ja lisäksi lentoemo toi suomenkielisiä lehtiä. Aika on mennyt hitaasti. Papa katsoi osittain Deppin merirosvotrilogian kolmannen osan ja välillä täytettiin maahantulolomakkeet. Toinen ruoka syötiin, kun matkaa oli jäljellä n. 4 h. Toinen ruoka: Parmankinkkusalaattia, kanaa ja pastaa, sämpylöitä, keksejä, juustoja, juustokakkua mansikalla, juomaksi vettä, koska viinit olivat minun kassissani eikä niitä ylettänyt ottamaan. Viiniä oli otettu aina välillä, se kun kuuluu hintaan. Heräteostona otettiin kaksi puolikkaan putelia Red Label viskiä (7 € pullo). Laskeutuminen tapahtui kenties suunnilleen aikataulussa, joka sitten petti lentoasemalla. Maahantulokortit tarkastettiin viimeisen päälle ja virkailijoita oli vain kaksi, joista toista ei homma näyttänyt kiinnostavan. Jono vain seisoi ja seisoi, lapsiperheet sentään pääsivät lopulta jonon ohi, kunnes kolmaskin kumileimasin tuli töihin. Matkalaukut oli jo nostettu hihnalta, kun lopulta pääsimme tullin läpi, missä laukut ja käsimatkatavarat läpivalaistiin (siis maahan tullessa, vaikka sama oli tehty jo Hesassa)! Lopulta ahtauduimme pikkubussiin, jonka perävaunuun laukut tulivat ja matka hotelliin alkoi pimeässä (tulee n. kuudelta). Matka kesti vajaan tunnin ja huomasimme tulleemme oikeaan keskityskesäleiriin. Portilla vartijat, suljettu alue jne. Respan heppu puhui enkkua niin peruna suussa, ettei oikein selvää saanut. Hän ilmeisesti kysyi, että käykö 2. krs ja kun kävi, niin vaihtoi meidän avaimemme!? Poika, joka vei laukkumme, oli varsinainen pikakävelijä ja joutuikin odottamaan meitä. Huone on pieni ja aika kostea. Ilmastointi oli niin kylmällä, että Papa sääti sitä pienemmälle! Kylppäri on varsin erikoinen: suihkusyvennys ja pytty niin nurkassa, että perse ottaa seinään kiinni! Siistiydyttiin hiukan ja mentiin iltapalalle. Paikka oli suuri ja meluisa. Portsarit tarkistivat rannekkeen koodia myöten ja huoneenkin numero oli kerrottava, ennen kuin syömään pääsi! Vielä ohjasivat pöytäänkin. Söimme jotain liha- ja perunavuokaa; ei ollut hyvää. Jälkkäriksi jotain leivosta ja hedelmiä; parempaa. Kaljaa toivat, kun pyysi ja sen jälkeen, kun muki oli tyhjä. OK. Nukkumaan mentiin heti kymmenen jälkeen.

Ti 18.3.2008

Herätys oli laitettu klo 6, koska tervetuliaisbussi tulee noutamaan jo klo 8.15. Papa heräsi kuitenkin kahden maissa ja paleli ja oli kuulemma kelju olo. Minäkin heräsin ja Papa pyysi särkylääkettä. Sitten nukuimme kuuteen saakka. Papa purki vasta nyt matkalaukun ja sitten painuttiin aamiaiselle. Taas ranneke tarkastettiin jne... Aamiainen oli kuitenkin hyvä. Syötiin keitettyä munaa, paahtoleipää, sämpylää, kinkkua, juustoa, makkaraa, hedelmiä, munkintapaisia ja kahvia. J soitteli minulle pikku tönässä.


Pikkubussi tuli ajallaan ja se otettiin vielä täyteen naapurihotellista ja ajeltiin tilaisuuteen TUI:n toimistoa vastapäätä ravintola Miraguaan.


 
Tilaisuus oli suht tyhjänpäiväinen, mutta sen jälkeen olikin yllättäen tunti vapaata ennen paluumatkaa. Olisi ollut mahdollisuus varata retkiä, mutta kun Visa ei ollut mukana! Vaihdoimme rahaa savuisessa netticafessa hyvällä kurssilla. Virallinen on 3.3 ja cafen 5.6! Vaihdoimme 40 € ja saimme takaisin yli 63 € bolivareita (tai siis nykyään fuerteina). Takaisin tultua yritimme meren rantaan, mutta rantatuoleja ei ollut vapaana.


 
Altaalle kuitenkin mahduttiin. Lounas kuitattiin allasbaarin hodarilla ja taas ranneke tutkittiin! (vaikka väri on oikea) No, kalja kuuluu hintaan :) Opas tuli hotellille klo 16.30 ja varasimme perjantaiksi saarikierroksen yht. 150 vbf . Pari tuntia löhöttiin huoneessa ja käytiin suihkussa, jonka jälkeen mentiin poikkeuksellisesti baariin. Otettiin yhdet "Margueritan auringonlaskut" = rommia ja appelsiinimehua ja sitten mentiin syömään. Ruoka oli nyt oikein hyvää: oli ilmeisesti jokin teemapäivä, kun henkilökunta oli pukeutunut teema-asuihin. Ruoan jälkeen otettiin vielä baarissa cuba libret ja höppäiltiin allasalueella ja rannassa.


Ystävämme hotellin uima-allasalueella

P.S. Pörriäinen pudotti paskasuihkun tervetulotilaisuudessa minun uudelle paidalleni!

Ke 19.3. 2008

Taas heräsimme yöllä kahden jälkeen. Jotenkin sinniteltiin seitsemään välillä torkahdellen ja ennen kahdeksaa mentiin aamiaiselle, joka oli hyvä (rannekejuttu).


Aamiaista sai nauttia joko sisällä tai ulkona. Me söimme tässä ulkotilassa aina kun sinne mahtui.
Aamiainen tuntuu vaihtelevan päivittäin, mikä on OK. Aamiaiselta lähdettiin suoraan rantaan, jossa on nyt tilaa. Haimme pyyhkeet "Towel Centeristä". Ottivat pyyhekortit pantiksi (of course). Aallot ovat isot. Yritin uimaan, mutta en onnistunut. Katsotaan, jos ne rauhoittuvat päivän mittaan. Viereisen mäen päällä on majakka ja sen ympärillä (ja mäen) lentelee koko päivän zamuro-lintuja. Papa kysyi nimen paikalliselta. Pitää tarkistaa joskus webistä. Rannan tuntumassa lentelee myös paljon harmaita pelikaanin näköisiä lintuja. Heppu myös sanoi, että osa liitelijöistä on "alcantzareja".
P.S. Aamulla n. klo 7 satoi...
No niin. Lintuasia selvisi rannalla.

 
Korkealla liitelevät linnut ovat siis zamuroja eli korppikotkia ja ne pelikaanin näköiset linnut taas "alcantzar" eli tavoittelevat kaloja huimilla sukelluksilla. Parhaillaan näimme kuuden linnun syöksyn kalaparven kimppuun! Siirryttiin altaalle, koska merenkäynti oli liian kovaa. Pistivät punaiset liput. Tänään myös ajateltiin käydä lounaalla pääravintolassa. Lounas oli OK. Papa söi pastaa bolognesella ja minä kalaa. Löhöttiin altaalla vielä n. neljään ja suihkun jälkeen käytiin varaamassa Canaiman matka Thomas Cook-yhtiön saksalaiselta tädiltä, koska FM:lta ei ko. matkaa saanut kuin joskus ensi viikolle. Hinta oli kuitenkin suunnilleen sama kuin FM:lla. Los Roquesin kahden päivän retki jäi vielä auki. Ennen päivällistä käytiin vielä parilla paukulla baarissa. Uusi suosikki on nyt "Big Banana". Päivällisen teema oli oriental. Tosi hotti wasabi yllätti molemmat. Muuten suht OK. Jäätelö jälkkärinä oli ihan jes. Käveltiin vielä altaat ympäri (allasalue on tosi suuri) ja kun baari oli täynnä, niin painuttiin huoneeseen ja nukkumaan.
P.S. Papa osti rommipullon 25 b (aika kallis eli n. 8 €) ja vaihtoi 50 € kurssilla 4 = parempi kuin virallinen, mutta ei huippu.
Tahtoo tämmöisen omalle pihalle...
To 20.3. 2008


Joskus hotellin ranta oli näinkin tyhjä
Rommiko lie ollut, mutta nyt heräsin vasta neljän jälkeen eka kerran ja unta riitti n. seitsemään. Aamiainen oli taas hyvä. Haimme pyyhkeet ja menimme rantaan suunnilleen samaan paikkaan kuin edellisenä päivänä. Aallot olivat vielä suuremmat ja ne vyöryivät yhä ylemmäs. Kerran jopa meidän tuolien alle. Uimaan ei päästetty ketään ja varmaan ihan syystä. Lounas syötiin rantaravintolassa. Ei ollut ruoka hyvää, mutta palvelu oli :) Rannassa litkittiin pääasiassa mehua ja ip muutama olut ja minä hain kerran Piña Coladat (hyvää). Kävelin kuvausreissulla melkein Hosperiassa asti, Papa vain "oman" rannan laidassa. Kävin kysymässä riippumaton hintaa. Iso oli ennen tinkimistä 300 vbf ja pieni 200 vbf eli n. 75 € ja 60 €. Varmaankin iso otetaan. Pitää vain saada hintaa pois. Taulukauppiaskin tarjoili tuotteitaan: 9 peilille maalattua taulua 150 vbf eli n. 45 € ja "only for you, because..." Saksalaiselle tarjosi seitsemää samaan hintaan, mutta maalasi kaksi lisää sen jälkeen. Pariin kertaan yritettiin altaalle, mutta tuoleja ei ollut. Täällä on paljon paikallisia nyt, kun on pääsiäisviikko. Suihkun jälkeen käytiin ostamassa Finnmatkojen oppaalta Los Roquesin matka. Saatiin vain yhden päivän versio tiistaina, mutta ollaan jonossa kahden yön reissuun. Hinta n. 320 €. Päivällisen teemana oli nyt Meksiko. Oli ihan hyvää. Ennen päivällistä otettiin baarissa Piña Coladat ja Big Bananat. Ihme muisti baarin kyypparilla, jo toisen kerran muisti, mitä otettiin edellisellä kerralla viimeksi ja kysyi, että otetaanko taas? Ja jo toisen kerran Papa vastasi, että ei vaan muuta. Mökille tultiin jo kahdeksan jälkeen valmistautumaan huomiseen retkeen. Matkalla huomattiin viereisessä talossa pari kalliin näköistä kauppaa. Pitää tutkia tarkemmin myöhemmin.
Mikäs tässä palmun alla makoillessa...






Pe 21.3.2008


Sambilin ostoskeskuksen vaikuttava vesiaihe

Herätys klo 6. Saarikierros edessä. Aamiainen OK. Samalla opittiin pari uutta asiaa. Se hieno punainen lintu (jota olemme huonolla menestyksellä yrittäneet kuvata) on "Cardinal" eli kardinaalilintu. Toisekseen jälkkäriksi syötiin guavaa. Se on sisältä vaaleanpunainen, siinä on kovat siemenet ja siitä voi myös tehdä mehua.
Sitten alkoivat ongelmat. FM:n bussi ei tullutkaan! Toisen suomalaisperheen täti hokasi, että lipuissamme olikin toisen hotellin nimi! Opas ei kai muistanut, missä hotellissa oli varausta tehdessään ja itsekin luimme kuitin huonosti. Soitimme respasta FM:n päivystykseen ja sieltä tavoittivat retkioppaan, joka kuitenkin arveli, että he ovat jo liian etäällä, että heitä tavoittaisi edes taksilla(!), joten matka peruuntui. Opas tarjosi vaihtoehdoksi matkaa viikon päästä pe. Saahan nyt nähdä. Otettiin sitten respasta taksi ja ajettiin saman tien Porlamarin Sambil-ostoskeskukseen omalle puolipäiväretkelle.

Sambilin ostoskeskuksessa oli paljon erilaisia ruokapaikkoja
Paikka on iso ja kaikki vaihdetut rahat paloivat siellä (eivätkä edes riittäneet). Yhdessä saadussa kaksikymppisessä oli mustetahra ja se ei kelvannut maksuvälineeksi! Loput rahat menivät taksiin (40 vbf / sivu) eli noin 24 € (ei paha, pitkä matka) + 1 vbf tippiä. Matka vei kuitenkin vain n. 30 min. eli ihme olisi, jos FM:n bussia ei olisi tavoitettu! Kuski oli OK, mutta ei puhunut enkkua. Radiosta kuului tuttu latinohitti ja kuski muisti, että kyseessä oli Juanezin "La Gasolina". Hotellissa kamat vaan huoneeseen ja lounaalle. Päivän teema on marinara ja dorada olikin oikein hyvää. Lounaan jälkeen saatiin vielä altaalta hyvät paikat.


Ihan kuin porukkaa olisi aiempaa vähemmän. Liekö Pitkälläperjantailla vaikutusta? Rannassa oli punaiset liput. Sambilista ja viereisestä ostarista ostettiin rommia (3 pll), hyttyskarkotetta, vedenpitävä kamera, puhelinkortti, helmisormus ja tupakkaa. Kaikki oli halvempaa kuin lähikaupassa. Bensa (95) maksoi näköjään 0,60 vbf eli n. 0,2 € / litra. Suihkun jälkeen vaihdoimme satasen bolivareiksi ja Papa motkotti kaupan tädille siitä epäkelvosta setelistä. Toivottavasti täti ei ottanut itseensä, sillä hän tarkasti jokaisen Papalle antamansa setelin erikseen! Baarissa otettiin parit paukut ennen illallista, joka oli nyt kala-aiheinen. Syötiin paistettua tonnikalaa. Muuten oli OK, mutta kala oli pätkitty siivuiksi niin, että palassa oli paljon pieniä ruotoja. Illallisen jälkeen ei enää viitsitty lähteä baariin. Käveltiin vielä allasalueen ympäri ja mentiin huoneeseen.
Kissan kanssa makoillaan; kissa tuossa ylhäällä ja minä tässä alhaalla
La 22.3. 2008


Osa hotellimme Dunesin suuresta uima-allasalueesta
Uni oli taas katkonaista. Ilmeisesti jet lag vaivaa vieläkin. Aamulla löysin kylppäristä torakan. Papa nitisti sen lattialle ja jätti siihen, jotta siivoojatkin sen näkevät, sillä naapurirapun huone desinfioitiin viikolla. Siitä tiedetään, kun niiden ilmoitus oli tuotu meille huoneeseen 21-12, kun piti olla huone 22-12. K sujautti lipun oven ali naapurille. Aamiainen oli yhtä hyvä kuin ennenkin ja sen jälkeen yritimme taas kuvata kardinaalilintua.

Aamiaistilan läheisyydessä päivystänyt katti hakeutui välillä varjoon lepäilemään

 Ei oikein riitä kameran ominaisuudet moiseen. Altaalle mentiin rannan kautta.

 

Punaiset liput. Papakin päätti kirjoittaa lopultakin korttinsa ja altaalla tapahtui jotain, jonka hän halusi nimetä "Venezuelan X-filesiksi".
Venezuelan X-files
Papalla oli kymmenen korttia, joista seitsemässä oli nimet valmiina ja siis kolme tyhjää. Hän kirjoitti kortit niin, että otti ne yksi kerrallaan muovipussista ja palautti valmiin muovipussiin. Kun hän lopetti, niin hänellä oli kahdeksan korttia, joista kaksi tyhjää! Een kortti ja yksi tyhjä oli kadonnut. Hän tutki kassin, kirjan välit, koko oman tuolirivistön jne., mutta niitä ei löytynyt. To be continued...
Lounas oli OK. Kävimme samalla hakemassa lisää vaihdettavaa rahaa ja huomasimme, etteivät siivoojat olleet muistaneet jättää meille vettä. Papa etsi siivoojat ja toisteli huoneen numeroa espanjaksi ja sanoi: "No agua!" Lopulta ymmärsivät ja hän sai kaksi pulloa. Rannan myyntiteltasta ostettiin lippis 30 vbf ja huivi 10 vbf eli yht. n. 10 €. Papa sai samalla ujutettua sen epäkelvon kaksikymppisen takaisin kiertoon. Kohta tavataan opas, joka möhli meidän saarikierroksen. Saas nähdä, miten käy? Samalla reissulla pitää vaihtaa rahaa ja tilata lunch bag huomiseksi. Rahaa sai 200 €:llä 800 vbf ja tietysti yhdessä 50:ssa on jotain kirjoitusta. Tiedä sitten, vaikuttaako se mihinkään.
Opas pahoitteli tapahtunutta ja tarjosi ihan itse perjantaiksi ilmaista saarikierrosta. OK. Rahat on jo palautettu eli ilmeisesti ei vielä otettu tililtä. Pakattiin kaikki valmiiksi huomista varten. Vietiin kortit postiin ja käytiin syömässä barbeque. Ihan hyvää, mutta kylmää. Otettiin vielä baarista "Big Bananat" mukaan ja mökille. Aamulla on aikainen herätys.
Tuli selväksi, että manzanilloja ei saa syödä
Su 23.3. 2008 Delta / Canaima




Bungalow, jossa yövyimme viidakkoretkellä

Herätys klo 5. Noin kuudeksi mentiin respaan, josta saimme lunch bagimme: kinkkujuustoleipä, kurkunpala, keksejä ja omena. Ihan OK. Bussi tuli ajallaan, mutta jouduimme vielä vaihtamaan bussia "Caribe Beachilla". Tulimme lentokentälle ajoissa. Passit tarkistettiin ja lentokenttäverot maksettiin. Kun opas tuli, kävi ilmi, että muut seurueesta olivat saksalaisia. (Yksi pariskunta tosin halusi välillä jotain tietoja enkuksi.) Opas on oikein hyvä. Hän esittäytyi Suzanneksi ja hän on paikallinen, mutta taitaa saksan ja enkun. Hän on asunyt viisi vuotta Hampurissa ja se selitti hänen selkeän saksankielen taitonsa.
Matka meluisalla, vanhan N-Liiton jäänteellä, alkoi. Lento Porlamarista Tucupitaan suiston keskelle vei n. 1, 5 h. Siellä käytiin vain pissillä (koneessa ei ollut vessaa) ja siirryttiin pitkään jokiveneeseen. Lihavimpina päästiin etupenkkiin, mikä oli sekä hyvä että huono juttu. Otimme tietysti ekana vastaan sen, mitä ilmassa lensi, mutta toisaalta oli esteetön näkyvyys. Ensimmäinen veneeseenmeno oli hankala ja kun kaikki tuuppivat, jäivät turvaliivit auki ja niitä piti pidellä, että pysyisivät mukana ja niinpä minä menetin uuden huivini jo ekalla minuutilla (kun en pystynyt pitelemään yhtä aikaa sekä liivejä että huivia)! Kuski nimittäin ajoi todella kovaa ja ilmavirta tempaisi huivin päästäni välittömästi, kun läksimme liikkeelle. Papa totesi, että huivi meni hankintahintaan, koska se oli sillä "väärällä" setelillä ostettu. Ei kannata petos, ei.
Matkaa leiriin oli n. 65 km ja sitä taitettiin vajaata viittäkymppiä. Yöleiri sijaitsi Orinocon sivujoen Bujanan varrella ja matkalla sinne pysähdyttiin vain kerran katsomaan apinoita. Emme kuulleet oppaan jorinoita veneen toisesta päästä, mutta matkatoverit kertoivat enkuksi, että apinoiden takia pysähdyttiin. Bujana on Orinocon pieni sivuhaara, jossa kuski ajoi jo varovaisemmin. Koko matkan vedessä kellui ikään kuin pieniä saarekkeita. Selvisi, että ne ovat vesihyasintteja, jotka puhdistavat vettä. Leiri oli rakennettu tolppien varaan, koska muuten vesi nousisi korkean veden aikaan mökkiin asti. Saimme mökin 10, johon mentiin siis siltoja pitkin. Huoneessa (bungalowissa) oli kaksi leveää vuodetta, riippumatto, vessa, suihku ja pari pientä hyllyä. Lisäksi oli terassi. Seinät/ikkunat/ovi olivat pelkkää hyttysverkkoa. Ovessa oli munalukkokin, mutta ilmeisesti joku oli unohtanut avaimen taskuunsa ja lukon toinen kiinnike oli katkaistu! Meillä oli vain puoli tuntia aikaa siistiytyä ennen lounasta, joka oli jonkinlaista palapaistia. Very good. Tarjolla oli myös maissileipiä. Very good nekin. Seuraavaksi oli vuorossa pari tuntia lepoa ennen iltapäivän ohjelmaa. Papa otti pienet nokoset riippumatossa ja hyvin kuului äänestä päätellen nukuttavan. Siitä on muuten kuulemma hankala nousta pois. Ihmeteltiin majapaikan (puoli)kesyjä papukaijoja. Muutama oli isoja aroja. Kaikki olivat siis vapaita lintuja. Yksi pieni vihreä tuli jopa sormelle eikä sitä oikein tahtonut saada pois!

 
Se jopa ajoi isompia kaijoja kauemmas, jos niitä yritti rapsutella :)

Kumisaappaita viidakkovaellusta varten
Sitten lähdettiin viidakkoon. Voi hyvä ihme!  Meille oli varattu kumpparit, koska sademetsä on sadekauden jälkeen mutavelliä, harmaata haisevaa laastia. Papa auttoi minut veneestä ja kun hän käänsi selkänsä, niin minä olin jo mudassa turvallani ilman toista kenkää! Käsi ja poski ja jalka olivat harmaassa mutapaskassa ja muu porukka odotti. Ei ollut mitään, millä pyyhkiä, ennen kuin yksi saksalaistyttö antoi paperinenäliinoja ja toinen kosteuspyyhkeen. Danke! Kaikki johtui siitä, että kenkäni olivat liian isot. Kun yritin kävellä, niin kenkä juuttui mutaan, mutta jalka kyllä irtosi kengastä ja upposi vuorostaan mutaan ja kun yhdellä jalalla yritin tavoitella tasapainoa ja mutaan juuttunutta kenkää, oli selvää, miten siinä tulee käymään...
 Kierros itsessään oli mielenkiintoinen. Maistettiin jotain oksaa, joka oli munuaislääkettä ja juotiin toisesta oksasta vettä ja nähtiin mm. pekarin jäljet. Mutta harmaata mutaa ja moskiittoja oli jumalattomasti. Valkoihoinen kuolisi varmaan päivässä, jos joutuisi yht'äkkiä sademetsään. Haista paska, Tarzan, en usko sinuun enää! Onneksi kierros oli lyhyt. Seuraavaksi ongittiin piraijoita. Vain kuski sai yhden. Papalla nykäisi pari kertaa, mutta hän menetti vain syötin (lihanpala). Piraijan pyynnissä on pidettävä kovaa meteliä ja kiskaistava kovasti, kun kala nappaa. Otus on vaarallinen vielä veneessäkin, vaikka Orinocon piraijat ovat niitä "pieniä". Sitten matkattiin inkkariheimon luo.


Sieltä ostettiin mm. pari korua ja balsapuinen vyötiäinen (20 vbf + 10 vbf). Kaikki siis aitoa käsityötä. Lopuksi katsottiin auringonlasku ja nautittiin "Cuba Libret".




Hugo Chavez oli yllättäen säätänyt uuden lain "ley secan", mikä esti alkoholin myynnin Pääsiäisenä, mutta eihän Suzanne myynyt meille rommia, vaan ainoastaan tarjosi :). Leiriin tultiin illan viimeisessä kajossa. Päivällisen (kanaa, very good) jälkeen haimme vielä respasta vesipullon, oli jano. Edes saksalaiset eivät jääneet ryyppäämään, sillä herätys oli klo 6 seuraavana aamuna. Opas tosin sanoi, että viidakon äänet herättävät meidät jo aiemmin ja niinhän siinä kävi. Illankin äänet olivat mielenkiintoisia, mutta aamu vei voiton. Voi sitä kirkunaa ja mölinää! Yö nukuttiin kuitenkin hyvin.
P.S. Suihkusta tuli vain kylmää vettä.

Ma 24.3. 2008

Papukaijat olivat tosi uteliaita


Aamiainen oli hyvä. Munakasta, kinkkua, juustoa, maissileipää, kahvia ja mehua. Klo 6.30 ahtauduttiin veneeseen (tällä kertaa oli liivit kiinni :) ja ajeltiin takaisin Tucupitaan lentokonetta odottamaan. Opas ruokki aseman laihoja koiria leirin ruuantähteillä. Kone oli sama kuin eilen, mutta kippari ei. Hän oli kokeneempi ( neljä viivaa olkapoletissa, eilisellä kolme). Kokemusta tarvittiin varmaankin Canaiman rotkon läpilennon vuoksi. Matkalla tehtiin tankkausvälilasku Ciudad Bolivarissa. Meidän piti odotella asemarakennuksessa tankkauksen ajan. Samalla käytiin vessassa ja otettiin kioskista lisenssifantaa (eri nimi) ja kaksi ananasimellystä. Matka jatkui lennolla (2 h) Canaimaan. Orinoco-joki ja suisto jäivät taakse ja matkalla ylitettiin maan suurin järvikin.


Canaiman rotko lennettiin läpi molempiin suuntiin, jotta "Angel Falls"-putous näkyisi koneen molemmille puolille. Totta kai videokameran akku loppui juuri, kun putous oli ohitettu. Papa kaivoi sekunnissa repun koneen takaosasta ja vaihtoi salamana akun, kun rotkoon kaarrettiin takaisin. Hän sai kuin saikin putouksen videolle ja minä hoidin kameran.

Angel Falls, maailman korkein vesiputous (n. 300 m) lentokoneesta kuvattuna


Laskeuduimme Canaimaan ja meidät  kävelytettiin Canaima-järven rantaan, jossa nousimme heti veneeseen, joka vei meidät uuteen leiriin. Matka ei ollut pitkä ja välillä pysähdyttiin kuvaamaan Canaiman putouksia. Upeaa!

Tässä yksi pienimmistä putouksista


Leirissä oli heti ruokailu ja viimeiset ruoanmurut olivat vielä suussa, kun meidät hötyytettiin kävelylle putouksen taakse. Matka ei ollut pitkä, mutta nousu oli rankka korkeita, osittain luonnon kiviportaita pitkin. Opas kuvasi kaikki omalla kamerallaan putouksen juurella. Mahtavaa! Putouksen takana kastui oikeastaan vain pärskyvästä vedestä.

Canaiman putouksen alla
Kamerat olivat apumiehen muovipussissa kostean matkan ajan. Meillä tosin oli vedenpitävä kertakäyttökamera.
Takaisin tultua uitiin teen värisessä Canaima-järvessä. Väri johtuu siitä, että kaikki viidakon mineraalit ovat järvessä. Juoda vettä ei voi, mutta se teki hiukset hyvin pehmeiksi.
Uinnin jälkeen vaatteiden vaihto tehtiin Canaiman leirin vessassa ja olin vielä siellä, kun tuli Papan hetki loistaa. Opas sanoi saksalaisille, että nyt pitää lähteä ja Papa lotkautti sujuvalla lukion lyhyellä saksallaan, että: "Meidän on odotettava vaimoani!" Saksalaisten päät kääntyivät ja lopulta eräs totesi kysyvästi, että: "Sinä puhut saksaa?". Papa myönsi ymmärtävänsä sitä vähän. Saattoivat germaanit miettiä, että mitähän sitä on tullut puhuttua tuonkin kuullen :).
Lopuksi käytiin Makunaima-heimon myymälässä, johon pyörähti 95 vbf erilaisiin matkamuistoihin.


Lento takaisin alkoi jopa pelottavasti, kun jokin sireeni alkoi ulvoa niin pirusti koneessa. Liekö ollut sakkausvaroitin? Matkaan kuitenkin päästiin ja lento Porlamariin kesti reilut pari tuntia. Saksalaiset pyysivät meidät opas Suzannen tippikimppaan 10 vbf / pärstä. Sehän kävi, sillä olimme varanneet juuri saman summan taskuun tipiksi. Kyytiä piti hiukan arpoa, mutta lopulta päästiin tien päälle mielettömään Pääsiäisen lopun ruuhkaan. Konetiellä oli vielä kolarikin. Yksi saksalaispatu iski vielä päänsä auton oven yläkamanaan. Näytti koskevan. Saman pariskunnan täti oli koko matkan mahavaivoissaan. Hotellilla käytiin suihkussa, syömässä, tilattiin seuraavan päivän lunch bagit ja siirryttiin unten maille.

Ti 25.3. 2008 Los Roques / minun syntymäpäiväni

Los Roques lentokoneesta kuvattuna.
Herätys klo 5.45. Minun syntymäpäiväni. Papa antoi Suomesta tuomansa kortit ja minä tsekkasin onnittelutekstarit. Respasta haettiin eväät ja bussi tuli ajallaan. Eli taas lentoasemalle. Deltan reissulla kukaan ei edes katsonut vouchereitamme, mutta nyt byrokratia oli huipussaan. Passien tarkastus kesti kauan ja voucherin virkailijalikka vaihtoi neljäksi (!) kuitiksi. Veroviranomainen vaati nähdä kuitit ja lisäsi vielä neljä verolippua. Turvatarkastuksen jälkeen päästiin koneeseen, joka oli surullisen kuuluisa Dash 7. Ensin kuitenkin se eka likka repi itse antamansa kupongit pois! Vain yksi jäi jäljelle. Ja taas paloi aikaa. Lento Los Roquesiin kesti tunnin ja perillä piti täyttää ulkona tuulessa jotkin maahantulokortit. Oltiin melkein valmiita, kun opas sanoi, että nimi ja passinnumero riittää! Ei sitten voinut sanoa aiemmin. Lentoyhtiö oli muuten Linea Turistica Aerotuy. Eli nimi viittaa kovasti TUI Nordiciin. Suojelualuemaksun suuruus oli meille yllätys. Se oli kahdelta 92 vbf ja rahaa oli varattu sen mukaan, että kaikki kuuluu hintaan. Onneksi olimme kuitenkin ottaneet n. 350 vbf matkakassaksi eli se kyllä riittää.

Katamaraanimme on rantautumassa
Meidät kävelytettiin heti kuvauksellisen kylän läpi satamaan, jossa meitä odotti katamaraani! Kiire oli kova. Ehdimme hätäisesti vuokrata snorklausvehkeet ja minä kävin vielä vessassa, kun meitä jo vietiin laivaan. Mukana oli kaksi ryhmää, kaikki suomalaisia tai ruotsalaisia ja laiva tuli vähän liiankin täyteen. Opas oli hauska. Hän antoi matka- ja turvaohjeita, jotka päättyivät aina: "Or you die!"  :)

video

Ensin ajettiin snorklauspaikalle, jota opas kutsui "uima-altaaksi". Luultiin, että tämä on ainoa paikka, jossa käydään, joten suotta raahattiin kaikki kamat rantaan. "Uima-altaalle" oli muutama sata metriä ja hätäpäissään Papa läksi paljain jaloin kuten muutkin. Totesi sitten heti alkuun, että olisi pitänyt ottaa kengät, hän kun herkkine jalkapohjineen meinasi jäädä pahasti muusta porukasta jälkeen. Perille päästiin kuitenkin. Snorklaus oli mukavaa. Oli upeita kaloja, koralleja yms.

Siinä pyörähti ehkä tunti ja Papa tuhlasi vedenalaisen kameran kaikki kuvat, kun luulimme, että loppupäivä on vain sanittelua. Mukava lahtelainen ex-sukeltaja olisi ottanut meistä vedenalaisen kuvan, mutta kun filmi oli loppu :(  Laivalla odotti lounas.

Syntymäpäivälounaaksi tuoretta hummeria

Olimme tilanneet hummeria 80 vbf / kpl . (Ei paha. Papa laski salaa rahat, että riittävät. Milloin sitä oppisi ottamaan tarpeeksi rahaa mukaan?) Hummeri oli hyvää. Matkaan kuuluva ruoka olisi ollut kanaa (hyvää kuulemma sekin). Kanaa jäi yli ja opas syötti sen lokeille. Se oli hauskaa katseltavaa. Rohkeimmat hakivat herkkupalan kädestä. Papa oli niin lähellä, että sai huomaamattaan marinadiroiskeita korvansa taakse ja eräs suomalainen kysyi, että onko hän satuttanut itsensä, kun vuotaa verta? No, siitä selvisi vesipesulla. Papa otti minusta synttärikuvia veteen tökätyn varjon alla ja matalassa kirkkaassa vedessä. Sitten lähdettiinkin eteenpäin toiselle saarelle.Oli vähän epäselvää, että kauanko siellä ollaan, mutta opas sanoi, että hän mölyää ja hosuu kannella, kun on aika lähteä. Lahtelaiset löysivät niemen kärjestä paikan, jossa opas kertoi olevan meritähtiä(! ) ja ystävällisesti lainasivat snorklausvehkeitään (meidän olivat katamaraanissa) niin, että mekin näimme ne upeat meritähdet. Harmitti, kun se filmi oli loppu!

Katamaraanilta kahlattiin rantaan ja takaisin
Paikalla otettiin runsaasti upeita kuvia ja Lahden kaveri sisäisti koko homman pariin virkkeeseen, kun otti meistä kuvia eli: "No, koetetaan nyt ottaa se kuva, vaikka maisema ei ole kummoinen!" :) ja : "Paska paikka. Ei kerrota muille!" :) Oli tosi upeaa.
 


Lopuksi ajeltiin satamaan, luovutettiin snorklausvehkeet pois ja talsittiin hitaasti lentoasemalle.

Matkalla kuvattiin paljon upeanvärisiä taloja ja toisiamme. Kone oli hiukan myöhässä, mutta nyt lähtöselvitys oli helppo.






Yksi kortti kouraan ja koneen ovella pois. Nousukiidon aikana yritettiin ottaa vielä kuva kiitotien sivuun suistuneesta lentokoneesta. Siinä se nökötti ojassa kallellaan. Kuva ei onnistunut, mutta ei se mitään; upea paikka. Opas pyysi, ettemme veisi pois simpukankuortakaan! Kaikki eivät sitä noudattaneet, mutta me otimme vain kuvan "omasta" simpukastamme. Dash ei crashännyt, vaan laskeutui niin siististi kuin vain voi Porlamariin pimeyden jo tultua. Taksisuhari kotiin oli jo aamulla tipittämämme heppu ja heti oltiin kavereita. Tipitimme hänet uudestaan hotellilla. Hotellilla käytiin suihkussa ja sitten tutusti baarin kautta syömään ja illalla otettiin vielä syntymäpäivän kunniaksi rommipaukut!


Ke 26.3. 2008


Bougainvilleoiden varjossa viihtyi myös tämä ystävämme












Kaunis ja värikäs bougainvillea
Hyvin nukutti ja aamiaisen jälkeen painuttiin suoraan rantaan.Välissä yritettiin taas kuvata kardinaalilintua huonolla menestyksellä. Rannassa löhöttiin vähän yli puolen päivän. Tuuli oli kova, mutta liput keltaiset. Minä uin, Papa ei. Sitten siirryttiin altaalle ja lounaalle.

Altaalla tipitimme tarjoilijaa sen verran, että huolto pelasi. Jossain vaiheessa nähtiin kolibri klassisesti lentämässä paikallaan, mutta kameraa ei löytynyt säkin pohjalta siihen hätään. Neljän jälkeen lähdettiin mökille suihkuun ja sitten baariin. Papa tipitti tarjoilijaa ja kysyi jotain suosittua tequila-paukkua ja hän toi "tequilasössössööt", jotka osoittautuivat myöhemmin "Tequila Sunriseiksi". Paikalliset ovat todella ystävällisiä, mutta puhuvat enkkua jotenkin "peruna suussa". Illalla rupateltiin suomalaisperheen kanssa. Heillä kaikilla oli ollut mahatauti. He eivät lähde perjantain ilmaiselle kierrokselle, vaan olivat valinneet muita puolihintaisia retkiä mm. jeeppisafarin. Illan päätteeksi katsottiin hotellin revyyssä "Oopperan kummitus".
Vuoteeseen päästyä uni tuli äkkiä ja kirja putosi kädestä.
P.S. Rannasta ostettiin pari T-paitaa kokoa XXL. Melkein sopivat :) Tingitty hinta 90 vbf.
P.S.P.S. Huoneesta puuttui vettä, käsipyyhe ja vessapaperia. Kaksi ekaa saimme suoraan siivoojalta ja paprun, kun ilmoitimme asiasta respaan.

Hotellin viihtyisää uima-allasaluetta




To 27.3. 2008







Toinen lepopäivä. Sama kuvio kuin eilen eli aamiainen, kardinaalilintu, ranta ja taas kova tuuli. Korunmyyjä Alex kävi esittäytymässä ja valitteli, että rannassa on aina samat ihmiset = ei uusia asiakkaita.

Ei huvittanut lukea eikä kävellä, kun tuuli oli niin kova ja ilmassa lensi paljon hiekkaa, joten siirryttiin altaalle. Nyt meillä oli toista päivää käytössä patjat 5 vbf / 2 kpl ja kokemus on hyvä. Nyt ne otetaan joka kerta. Altaalla kamera sekosi. Luulimme jo, että sille tuli loppu, mutta uusi patterisarja pelasti tilanteen. Akut olivat niin lopussa, ettei laite osannut varoittaa siitä. Lounaalla nähtiin taas kolibri ilman kuvausmahdollisuutta. Kamerankorjausreissulla Papa vaihtoi lähikaupassa rahaa 200 € kurssilla 4 eli sai  800 vbf. Meillä on yli tonni huomiselle reissulle. Pitäisi riittää. Uusi patteripakka on latauksessa. Videokamerakin on vielä ladattava. Minä päätin pestä paluumatkan vaatteet, koska viikonloppuna ei ole pesulapalveluita ja on erittäin epävarmaa, saataisiinko vaatteet takaisin maanantai-aamuksi!
P.S. Saimme eilen käytetyn Margaritan kartan paikallisesta matkatoimistosta, mutta koko maan karttaa emme ole saaneet rahallakaan! Tänään puuttui taas vessapaperia. Ilmoitimme respaan ja asia hoitui sillä. Siivoojat työskentelevät viikon kerrallaan ja sitten vuoro vaihtuu. Emme tiedä, ovatko he vapaalla vai työttömänä joka toisen viikon, mutta myös muu henkilökunta vaihtui osittain tällä viikolla. Osa tekee selvästi työn kiertoa eri hommassa, mutta toiset ovat "kadoksissa". Suihkun jälkeen mentiin baarin kautta päivälliselle. Teemana Arabia. Kyllä kelpasi. Baarissa otettiin vielä yhdet ja "Big Bananat" mukaan. Herätys laitettiin klo 6.45.

Allasalueellakin aika kului rattoisasti




Pe 28.3. 2008 Saarikierros

Yöllä nukutti kohtalaisesti ja aamiaisella oltiin heti seiskalta. Ei oikein ruoka maistunut, mutta muuten OK. Kun FM:n bussi oli n. 10 min. myöhässä, pyysi Papa respan heppua soittamaan FM:n 24/7-numeroon. Eihän sillä tietysti numeroa ollut, vaan se soitti TUI:n vaihteeseen ja ennen kuin FM löytyi, bussi tulikin. Oppaana oli Pauliina ja pakollisena paikallisoppaana Javier, joka puhui jonkin verran suomea! LTI:stä haettiin vielä porukkaa ja kun bussi oli vajaa, niin varattiin Papan kanssa omat penkit. Eka stoppi oli Juangriegossa vanhalla linnakkeella, jossa opas kertoi kaupungin tarinan suomeksi ja pieni Maria tosi nopeasti espanjaksi.



Idea on jonkun paikallisen opettajan eli lasten on osattava kaupungin historia. Kaupungin nimi tulee kreikkalaisen Jorgos-nimisen herran mukaan, joka saatuaan kyläläisiltä apua sairauteensa auttoi kiitokseksi näitä perustamaan oikean kaupungin. Kiitolliset kaupunkilaiset nimesivät paikan Jorgoksen mukaan = Juangriego = Jorgos kreikkalainen. Seuraava stoppi oli saaren hallinnollisessa pääkaupungissa La Asuncionissa. Kaikki lupa-asiat on hoidettava siellä. Pysähdyttiin Simon Bolivarin aukiolle, jolla loppui juuri jokin seppeleenlasku ja paraatintapainen.


 
Opas neuvoi vessallisen kuppilan ja kehoitti käymään katedraalissa. Vessa oli yksipyttyinen, joten jonohan siitä syntyi. KPapA jäi vielä suustaan kiinni hattukauppiaan kanssa ja sai lopultakin sen kauan kaivatun kartan (8 vbf). Sitten käytiin katedraalissa ja tavattiin lahtelaiset, jotka olivat omalla retkellä taksilla (250 vbf / päivä. Ei paha.) Kun tultiin kuppilan eteen olivat matkakumppanit, oppaat ja bussi häipyneet! Katseltiin aukion joka puolelta, mutta poissa mikä poissa. Hetki harkittiin taksin ottamista ja paluuta hotellille, kun sitä FM:n numeroa ei ollut tietenkään mukana. Toisaalta taas arveltiin, että pakkohan oppaan on laskea ryhmän koko, ennen kuin jatkavat matkaa. Lopulta Javier tulikin hakemaan meidät. Bussi oli etäällä, koska se ei mahtunut kapealle kadulle aukion viereen parkkiin. Näkyivät jotkut vähän naureskelevan. Papa totesi vain, että: "Muuthan jo ovatkin täällä!" Seuraava etappi oli lyhyt. Ajo vain mäen päälle ja siellä olivat kaupungin linnake, vesivarasto (pato) ja lahtelaiset! Opas rapsutteli koiranpentua, joka olisikin halunnut lähteä hänen mukaansa. Sitten ajettiin saaren uskonnolliseen keskukseen Valle de Spiritu Santoon, jossa on saaren suojeluspyhimykselle, Laakson Neitsyelle, omistettu kirkko. Torilta ostettiin mummoille ja L:lle pienoisneitsyet.




Tässä valmistuvat herkulliset empanadasit


Torin laidassa nautittiin matkan ekat empanadasit ja vastapuristettua ananasmehua. Bussin baarissa otettiin vain kokista, kuten edelliselläkin stopilla (tarjolla oli tuhdimpaakin tavaraa). Sitten ajettiin Los Coneherosin markkinoille, "Kaniinimarkkinoille", joilla oli tavaraa jos jonkinlaista ja lahtelaiset.

 Haaviin jäi paita Aalle ja itselle kaksi. Yksi "sedekeppi" 35 vbf ja vielä linja-auton vierestä riippumatto 150 vbf. Me teimme ekana ostopäätöksen ja sen jälkeen myyjältä taisi mennä kaikki matot! Opaskin osti. Meitä varoitettiin pitämään kameroista kiinni, mutta markkinat olivat tosi rauhalliset verrattuna  vaikkapa Mallorcan tai Portugalin vastaaviin! Seuraavaksi Sambil, josta ostettiin minulle tupakat ja helmikorvikset 300 vbf (50 €).  Syötiin Mäkkärissä ja oven suusta jäi haaviin vielä toinen "sadekeppi". Huom. Rommeja ei ostettu, koska ohjelman mukaan meidän piti käydä vielä oikeassa rommikeitaassa. Seuraavaksi ajettiin Tropical Gardeniin, jossa nähtiin mm. apinoita, lintuja, käärmeitä ja pieni alligaattori. Gaviaali oli ujo ja piilossa onton rungon sisällä. Maisteltiin sokeriruokoa, siitä tehtyä mehua ja jääteetä. Imelää. Kasvisto oli myös runsas (mm. aloe vera). Matilda oli ainoa vapaa apina. Meitä varoitettiin, että se saattaa näpistellä, jos ei olla varovaisia! Samalla opas kertoi jo lahtelaisilta kuullun jutun, kun Deltalla apina oli rosvonnut jonkun rouvan matkapäiväkirjan ja syönyt sen. Matelijaosastolle pujoteltiin labyrintin läpi "turn always left". Molemmat kuvattiin boa kaulalla ja K kävelytti vielä käsivarrellaan tarantellaa. Bussin baarista otettiin nyt "Cuba Libret". Viimeinen stoppi oli Aldean helmikauppa. Ostin helmet. Rommikaupan hinnat olivat korkeammat kuin prosentit! Hinnat olivat luokkaa Sambil x 2! Prkl. Loppumatka tiputeltiin muita hotelleihinsa. Tipitimme kuskia 8,5 vbf ja Javieria 10 vbf. Suihkun jälkeen mentiin baariin, syömään ja taas baariin. Olisi katsottu Disney-show, mutta minun liialle istumiselle allerginen takalistoni ei kestänyt. Baarista vielä mukaan huoneeseen take away "Big Bananat".
P.S. Kuvattiin mm. hautova kolibri!



Alligaattori tuli lopulta esille piilostaan



La 29.3. 2008

Aamulla heräsimme omia aikojamme ja läksimme aamiaiselle ja rantaan. Aamiainen OK, mutta sitten alkoi paha olo. Ei ollut oikein minkään tekijäksi. Papa makasi vain. Minä sentään kävin kävelyllä. Pikkuhiljaa tajuttiin, että kyse ei ole mahapöpöstä, vaan edellisen illan kupin kallistelusta eli tukka on vähän kipeä. Sillä aikaa, kun minä olin kävelyllä, oli Papalle käynyt esittäytymässä papukaijamies ja sanonut olevansa rannalla joka päivä. Puoliltapäivin siirryttiin altaalle ja lounaalle, jolla söimme vain kanakeittoa ja hedelmiä. Olo parantui kummasti. Päivä löhöttiin isolla altaalla. Viiden maissa luovutettiin patjat ja pyyhkeet ja haettiin kaupasta pullo rommia, tyttärelle kaakaota ja veljelleni yksi toppa paikallista tupakkaa vierastupakoiksi (kun ei itse polta, mutta haluaa tarjota vierailleen). Kysyimme "sedekeppiä" rantakojun myyjältä ja kaupasta. Ei ollut. Rantatäti myös sanoi, että lähin supermercado löytyy Juangriegosta. (taksi 15 min.) Päätettiin siis ostaa rommit ylihinnalla hotellin kaupasta ja loput lentoasemalta. Sambiliin pääsisi bussilla (4 vbf), mutta koko reissu veisi  n. 5 h.
Minä pesin ainoat pitkähihaiset paitamme. Ne kyllä kuivuvat maanantaiksi. Mentiin baarin kautta syömään ja sieltä taas baariin. Otettiin perinteiset "Big Bananat" mökille ja eikun aloittamaan pakkaaminen ja nukkumaan.

Hotellin viihtyisä rantabaari








Su 30.3. 2008


Kaunis, mutta piikikäs
Aamulla satoi. Päätettiin lähteä taksilla Playa el Aguaan tekemään loput ostokset. Sambiliakin harkittiin, mutta näin säästyy aikaa. Aamiaisen jälkeen hotellin taksi vei meidät Aguan Maleconin ja kai pääkadun kulmaan eli FM:n toimiston nurkalle. (30 vbf) Moikattiin opasta samalla. Ostimme vielä yhden "sadekepin" viereisestä supermercadosta. Keppi on nimeltään "palo de lluvia" eli loppu lausutaan "juvia". Keppi oli kallis (80 vbf) ja rommikin melkein lähikaupan hinnoissa = kylä on liian pieni, että siellä olisi tarpeeksi paikallisia, jotta tuotteet olisivat normaalihintaisia = turistikauppa. Toisessa kaupassa ei ollut keppejä eikä rommia, joten täältä otettiin kaikki eli sadekeppi, neljä pientä ja yksi iso rommiputeli ja inkkarimatkamuistoja. Taksi hotelliin maksoi 25 vbf. Ehdittiin altaalle parahiksi, kun sade väistyi. Loppupäivä meni altaalla. Lounaaksi otimme nuudelikanakeittoa. Suihkun jälkeen lähdettiin baarin kautta syömään. Ruokailun lopuksi hyvästelimme ravintolan henkilökunnan tuttuja (aamuvuorossa on eri tyypit) ja Papa otatti minulla kuvan itsestään ja "pöytäänviejätytöstä". Sitten baarin kautta pakkaamaan (ja BB:t mukaan). Homma saatiin tehtyä, vaikka väsytti ihan älyttömästi. Kaiken varalta laitettiin herätys kahdeksaksi.

Hotellin pienempi allas
Ma 31.3. 2008


Toivottavasti siivooja oli tippiinsä tyytyväinen
Herättiin ennen herätystä ja mentiin aamiaiselle. Ei oikein maistunut, varmaan matkakuume. Pikkuhiljaa täytettiin laukut loppuun, käytiin suihkussa ja löhöiltiin. Aamiaisreissulla palautimme mielipidekyselylomakkeen. Aika positiivinen palaute. Laukut raahattiin respaan yhdentoista jälkeen ja yllätys yllätys, opas tulikin heti. Olivat etuajassa. Toisekseen oppaan tietojen mukaan lähtö olisi ollut klo 11.30. Unohtivat vain kertoa meille. Koska osa ryhmästä puuttui, opas "käski" autossa jo olevat jaloittelemaan. Kun oli aikaa, Papa kävi moikkaamassa kaupan likka "Tralalaata" ja kertoi, että lähdemme pois. Sehän kuulemma kapsahti kaulaan ja toivotti hyvää matkaa :)

Papa räpsäisi vielä viimeisen kuvan hotellistamme

Matka lentoasemalle oli jo tuttu ja lähtöselvitys meni yllättävänkin helposti. (Vaikka ruotsalaiset etuilivat.) Turistiin vielä oppaiden kanssa ja turvatarkastusjonossa eräs suomalaisrouva tyttärineen, jotka olivat kahdeksan päivän kiertomatkalla Venezuelassa, kertoi, että heiltä oli ryöstetty Caracasin lentoasemalla merkkivaatteet! Temppu oli tehty siten, että heitä ei oltu päästetty varaamalleen lennolle, vaan paikat oli myyty paikallisille ja laukku oli "kadonnut" eli henkilökunta vohki tavarat!! Jonkun eestiläisen kaikki tavarat olivat "kadonneet".
Selvitysten jälkeen mentiin kansainvälisen puolen ravintolaan ja otettiin kanahampurilaiset, ranskalaiset ja kokista (18 €, ei kovin hyvää). Viimeiset 18 vbf menivät rommipulloon ja suklaapatukkaan. Euroilla ostettiin vielä paikallista suklaata (9 €), jota lahtelaiset kehuivat kovasti. Kassajonossa lainasin Rovaniemen hiukan aralle tytölle euron. Hän lupasi maksaa takaisin koneessa, "jos vain pääsee sinne Premium-luokkaan". Odotushalli on täyttynyt tätä kirjoitettaessa. Kone on saatujen tietojen mukaan aikataulussa. Lento lähti kuitenkin myöhässä. Syyksi ilmoitettiin kova vastatuuli tulomatkalla. Kone tuli ilman matkustajia, koska kausi loppuu kohteessa. Tuuli oli vahva myötäinen paluumatkalla, joten Atlantin ylitys kävi normaalia nopeammin. Nopeutemme oli jatkuvasti yli 960 km / h (norm. 830 km/ h). Lähdettiin siis klo 16.20 Venezuelan aikaa ja sumuisessa Göteborgissa oltiin klo 6.30 Suomen aikaa. Matkan aikana tarjottiin kaksi ateriaa. Lounas: kalaa, perunaa, haudutettua parsaa, leipää, kurkkusalaattia, jälkiruokajuustoja, leivos, valkoviiniä, kahvia ja konjakkia. Toisena ruokana oli aamiainen: munakasta, nakkeja, pötköraastettuja vihanneksia, makkaraa, kinkkua, juustoa, salaattia, hedelmiä, leivos, kahvia ja tuoremehua. Onnistuimme nukkumaan matkasta kolmessa jaksossa n. 4-6 h, joten matkasta ei ole paljon kertomista. Nyt ollaan Göteborgissa ja väsyttää hiukan, mutta kyllä se tästä lähtee,  kun Atlanttikin on jo takana. Koneeseen oli tilattu taxfree-ostoksina  Baileysiä ja Tobleronea (n. 55 €).
Ollaan juuri lähdössä Hesaan. Lentoaika on n. 1 h 10 min. Take off klo 7.47 Suomen aikaa. Tauko kesti siis toista tuntia, vaikka sen piti olla "mahdollisimman nopea". No saattoihan se ollakin.

Tästä sitten alkoi se pitkä ja puuduttava kotimatka...
Lumiseen Helsinkiin laskeuduttiin lopulta ja pikkuhiljaa valuttiin passintarkastuksen jälkeen odottelemaan matkalaukkuja tuloaulaan. Olemattoman tullitarkastuksen jälkeen haettiin auto parkkitalosta ja kotimatkan viimeinen etappi alkoi. Parkkimaksu oli suolainen, mutta toisaalta auto oli lumeton ja heti valmiina kotimatkalle.
Lentokoneessa onnistuttiin nukkumaan varsin hyvin, eikä varsinaisesti väsyttänyt, mutta kehäkolmosella tuntui, että kotiin on pitkä matka, eikä ajaminen oiken huvittanut Papaa. Eka paussi pidettiiin jo Lahden Stop'n Go:ssa ja seuraava Hartolassa.
Kissat haettin tyttäreltä Jyväskylästa ja vaikka tälle varikolle oli varattu mahdollisuus lepoon, niin päätettin jatkaa matkaa suoraan kotiin.
Tutulla ysitiellä matkakin tuntui sujuvan helpommin ja kotona purettiin kissat ja kassit autosta reissun jälkeen ja paluu arkeen oli edessä, tosin taas yhtä matkakokemusta rikkaampana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti