Montenegro, Budva 2006

6.8.2006 Sunnuntai

Tytär kuskasi meidät lentoasemalle ja lento oli suht ajallaan. Kone oli Aeron ATR; ahdas ja täynnä. Hesan päässä myöhästyttiin sekunti hotellin bussista ja odotettiin seuraavaa yli puoli tuntia. Hotellihuone oli hyvä. Ravintelissa syötiin Talon Hampurilaiset. VG (= very good = oikein hyvää)! Hintakin oli hyvä, kun kannusta vettä yrittivät rokottaa 8,90 €. Korjasivat erheen, kun K huomautti. Illalla yriteltiin nukkumista jo ennen yhtätoista ja uni tulikin kyllä, mutta kun on tämä matkakuume...

7.8.2006 Maanantai

Hotellimme Mediteran

Runsas aamiainen oli tarjolla, mutta ei ollut mikään supernälkä. Sen jälkeen ajettiin bussilla lentoasemalle jonottamaan. Lento muuten OK, mutta koneet ovat niin täyteen ahdettuja, ettei meikäläisen kokoinen ihminen enää kunnolla mahdu penkkiin, saatikka syömään. Ruoka huonoa. Lentoaika vain 2 h 40 min. Perillä lämmintä, mutta pilvistä. Oli juuri satanut. Meitä opastamassa oli paikallisoppaita, koska AM:n oppaista oli puolet sairaana. Kentän ympäristö muistuttaa vastaavia Kreikassa. Samanlainen maasto ja yhtä roskaista, mutta huonommat tiet. 20 km matka hotelliin vie vajaan tunnin.

Hotellimme allasalue

Hotellissa normaalit sisääntulojonotukset. Passit jäivät "pantiksi". Huone on hyvä, mutta hotellissa on paljon ihmeellisiä sääntöjä! Ruoan ja omien juomien (vesi!...) tuominen hotelliin on kielletty. Jos sääntöä rikkoo, niin huone on "desinfioitava" by kolmas osapuoli asiakkaan laskuun ja potkut päälle! Siis minibaarista saa syödä ja juoda, mutta omia eväitä ei! Firman tuotteet on lisäksi merkitty eli vanha kikka "juo kylmät baarikaapista ja tuo lämpimät tilalle" ei toimi. Täytyy vaan nostaa firman kamat pois, kun omia jäähdyttää ja tyhjät hylsyt on hävitettävä salaa... Järjestäytymisen jälkeen lähdettiin biitsille, jolla piti olla ilmaiset rantatuolit ja -varjot, mutta hotelli oli purkanut AM:n sopimuksen yksipuolisesti. Homma toimii nyt niin, että asiakas maksaa tuoliparista ja varjosta 8 € ja saa kuittia vastaan AM:lta korvauksen. Ranta OK. Vähän kuin Nizzassa (hyvin vähän).
Rannan oikeassa reunassa oli ilmeisesti Jugoslavian aikainen ihmevekotin eli hiihtohissin kaltainen laite, jolla kiskottiin vesihiihtäjiä soikion muotoista rataa. Voisiko tuota kutsua vaikkapa vesihiihtohissiksi:).
Talviturkit heitettiin! (Siis kotomaassa ei todellakaan oltu uitu koko kesänä!!!) Välipalaksi käytiin syömässä pizzat Azzurro-rantaravintolassa. VG! Minä otin Maestrian ja K Becicin. Ukkonen ajoi meidät hotelliin. K kävi kaupasta pari kaljaa ja vettä, jotka siis pantiin jäähtymään. Suihkun jälkeen tutkailtiin kylää ja löydettiin mm. posti, josta ostettiin postikortteja ja -merkkejä. Naapurikaupasta otettiin vielä viinipullo ja limsa. Iltaruoka vedeltiin paikallisessa kaljabaarissa "Grill 11". Ruoka valittiin tökkäämällä sormi serbiankieliseen menuun. Valinta oli "Bijela vjesalika porca". Se oli grillattua sikaa. Lisäksi isäntä suositteli "Chopska-salaattia". Kaikki VG ja hinta juomineen yht. 14,50 €. Sitten  painuttiin pehkuihin.

Ukonilma on nousemassa

8.8.2006 Tiistai

Vanhaa kaupunkia

Aamiaisen jälkeen lähdettiin minijunalla Budvaan ja vanhaan kaupunkiin. Kyyti on aika hurjaa, koska tiet ovat kapeita ja osin jyrkkiäkin ja väkeä on paljon junan tiellä. Hinta on 2 € / lärvi. Vanha kaupunki on hieno. Meillä ei ollut karttaa, mutta alue on sen verran pieni, että luultavasti kaikki kadut tuli käveltyä. Jiille löytyi viiri sieltä ja  minulle menthol-tupakkaa (jopa alle 1 € / aski). Kiertelyn jälkeen istuttiin muurin ulkopuolella ravintolassa nappailemassa Gemistiä eli valkkaria lantrattuna soodavedellä. Ohi kulki joukko pikkupoikia, jotka olivat saaneet mustekalan haavilla. Voi sitä riemua!. Lounaaksi otettiin rantakadulta girosit. VG. (1,50 € / kpl) Kotimatka hotellille tehtiin taas minijunalla. Onnistuimme saamaan viimeiset penkit ja niin K pystyi videoimaan koko matkan. Aamiaisesta vielä. Hirmuinen etuilukulttuuri! K jonotti kahvia vuorollaan, mutta porukka lappoi ohi vasemmalta ja oikealta. Prkl. Lopulta hän tuuppasi kupit kyypparille ja pyysi tätä antamaan kahvit!

Mistähän tässä varoitetaan?

Illalla yritettiin minijunalla Budvaan syömään. Ei onnistunut. Junat ihan täpötäynnä. Otettiin taksi, 7 €. Kuski puhui jonkin verran englantia ja jätti meille korttinsa. Juolahti mieleen, että häneltä voisi kysyä tarjousta Podgorican matkasta. Autonvuokraus ei ole kallista, mutta liikenne on sekavaa ja aika menisi paikkoja etsiessä. Matkalla huvitti, kun poliisi oli ohjaamassa  liikennettä jopa valoristeyksissä! Budva illalla: Onpa porukkaa! Koko iltaelämä näyttäisi keskittyvän Slovenska Plazan ja vanhan kaupungin tienoille. Väen paljouden lisäksi minijunat, autot yms. samassa sotkussa...Voltailtiin pitkin katua. A-pojalle löytyi tuliaisiksi punainen Ferrari F1. Ruokapaikaksi arvottiin Zeleni Gaj ja ruoaksi grillattua mustekalaa. VG, n. 20 € siis kahdelta. Paluumatka taksilla (7 €), koska minijunan kyytiin ei mitään mahdollisuutta.

Kukkaistutukset ovat etelämaalaiseen tyyliin ylitsepursuavan runsaita

Jonkun asunnon ikkuna

9.8.2006 Keskiviikko

Becicin rantaa

Aamiaisella emme enää antaneet kenenkään etuilla. Kyypparia nauratti, kun K näytti minulle mallia, miten juustonpala napataan toisen edestä :) Rantapäivä. Maksu 8 € ja kuitti talteen. Aamun kirkas auringonpaiste muuttui pikkuhiljaa kevyestä pilviharsosta pilviseksi. Aamulla rannan vuoret olivat pilvettömiä, mutta jo puolilta päivin vuorien (mäkien) huiput olivat piilossa. Ukkonen jyrähti kerran. Lounas Azzurrossa. Tällä kertaa otettiin pinaattilasagnea (talon erikoinen oli lopussa) ja juomaksi lemonata, joka osoittautui sitrusmehuksi. OK. K lueskeli koko päivän ja kävi kerran uimassa. Minä uin ja kävelin enemmän; levottomat jalat vaivasivat. Suihkun jälkeen yritettiin minijunalla Budvaan. Ei mahduttu kyytiin. Päätettiin kokeilla bussia. Aikataulut ovat mitä ovat ja bussi tuli valmiiksi täynnä, puolisen tuntia myöhässä. Pienellä röyhkeydellä päästiin kyytiin. Matkanteko oli hidasta, mutta halpaa ( 1 €). Kaupungissa istuttiin hetki puistossa. Sieltä oli tarpeeksi hiljaista soittaa Aalle ja kysyä kuulumiset. Bussin ja pysäkin metelissä se oli mahdotonta. Ruokapaikaksi valittiin rantakadun Porto-ravintola ja ruoaksi arvottiin "Njeguski stek". Se oli possunpihvi juusto- ja kinkkutäytteellä. VG. Hinta juomineen yht. 20 €. Kotiin tultiin täpötäydellä minijunalla. Matka kesti ikuisuuden. Osaltaan siihen vaikuttivat  kyytiin mahtumattomat paikalliset, jotka natkuttivat surkeuttaan rahastajalle ja matkaan pääsy kesti kauan. Kotipysäkillä K kolhaisi lisäksi kuulansa vaunun kattoon, kun ei meinannut mahtua pois kyydistä. Kotikylällä minä poltin päreeni, koska kaupasta ei löytynyt mentholtupakkaa. Sehän on tietysti Koon syy!

10.8.2006 Torstai

Vanhaa kaupunkia

Minä kopistelin aamulla laukkuja parvekkeelta ja pudotin pohjan tukilevyn kerroksen alaspäin hotellin välikatolle. K meni alempaan kerrokseen ja pyysi kyypparia hakemaan sen. OK. Päätettiin lähteä vanhaan kaupunkiin. Eka minijuna oli ihan täynnä. Päätettiin odotella vielä toinen, ennen kuin siirrytään bussipysäkille. Meillä kävi säkä. Täpötäydestä junasta nousi kaksi tätiä juuri meidän kohdalla ja toinen täti antoi meille käytetyn lippunsa. Ilmeisesti paikallinen tapa. K maksoi silti liput. Vanhassa kaupungissa talsittiin siellä täällä ja ostettiin jo tuliaistupakoita ja viinejä. Linnake käveltiin läpi (2 €) ja sitten alkoi sataa. Sadetta pidettiin kirkon seinustalla, puiden ja holvikaarien alla, kaupoissa ja lopulta yhdessä kahvilassa, jossa minä join kolan ja K tilasi itselleen kahvin, mutta sai espresson.

Jotenkin tämä kaloihin näyttäisi liittyvän...

Sateen jälkeen tarvottiin AM:n toimistoon vaihtamaan rantakuitit rahaksi (16 €) ja samalla motkotettiin hotellin kovasta kurista. Ei voi kuulemma mitään, mutta todennäköisesti hotelli ei jatkossa kuulu heidän hotellivalikoimaansa. Sen jälkeen, tihkusateessa, tilattiin pystybaarista girosit (OK) ja kioskilta ostettiin Jiille tuliaislehti, 0,50 €. Syödessä valuttiin samalla taksiasemaa kohti. Minijuna tuli juuri, kun olimme menossa taksiasemalle ja meillä kävi taas hirmuinen tuuri. Junan pysäkillä oli iso lätäkkö ja tiesimme, ettei juna pysähdy siihen, joten menimme reilusti eteenpäin ja pääsimme ekan vaunun keulaan. Hotellilla otettiin eka kerran koko reissulla päiväunet. Illalla ei enää viitsitty lähteä Budvaan, vaan voltailtiin rantakadulla ja kun huomattiin, että Azzurro on auki, niin käytiin siellä pizzalla. Minä otin Tonnon ja K Maestrian. Eipä maistunut.

Citadela-linnoitus vanhassa kaupungissa.

11.8.2006 Perjantai

Päätettiin pitää rantapäivä. Saatiin rantapaikat ja päivä meni lukiessa ja uidessa. Azzurroon ei haluttu mennä lounaalle, joten K haki naapurihotellin baarista hampurilaiset. Täyttä paskaa, 3 €. Raflassa oli samantyylinen systeemi kuin Yellow Pointissa Rodoksella eli halutut eväät kerätään tarjottimelle eri luukuilta ja aikaa meni töytäillessä tiskiltä toiselle. Välillä K pyysi apua tarjoilijalta. Rannan jälkeen K otti taas päiväunet, vaikka piti vain lepuuttaa vaivaista selkää :) Aamusta vielä: K kyseli oppaalta retkistä ja hotellimme sotilaallisesta kurista. Kovasti oli täti myötätuntoinen, mutta: "Mitään ei voi..." ja  "Asioista keskustellaan...". Oppaan silmistä näki, että häntä hatuttaa koko tämän politbyroon touhu, mutta eihän hän sitä voi sanoa. Junakyyti Budvaan onnistui ihmeen helposti. Nyt jäätiin jo Slovenska Plazan toiselle pysäkille. Näin saatiin käveltyä uusi kadun pätkä. Kolusimme läpi torialueen ja etsimme mahdollisia tuliaisia. Löysin Aalle ruskean "Britney-puvun", 30 €. Kauppiastyttö asettui itse malliksi vaatetta sovittamaan ja kun hän oli lyhyempi kuin A, tuli pitempi sisko avuksi. Maleksiessamme päätimme, että syödään iltaseksi jotain muuta kuin varsinaista ravintolaruokaa. Etsiessämme minulle huulirasvaa satuimme Mäkkärin kohdalle ja söimme siellä. 2 x juustopurilainen + ranskalaiset + nuggetit + 2 x cola + 2 x ketsuppi = 9,5 €. OK. Kotikylän kaupasta haettiin yksi kalja, vettä ja pullo punaviiniä. Hotellissa K maistoi hyväksi kehuttua paikallista punaviiniä Kranatsia ja totesi, että Vinettoa se on, vain toisella tuotenimellä. Maistoi myös kielen kärjellä paikallista valkoviinia Krstacia. Hyi hitto. Katselimme telkkarista engl. version Shakaalista ja avasimme äsken ostetun vesipullon. Se oli Knjas Milosta. Hard rock hallelujah, se on vissyä, vaikka vetenä ostettiin. Lopultakin juotava juoma Koollekin tässä Neuvostoliiton etäpäätteessä!

Turistien suosituin kulkuväline

12.8.2006 Lauantai

Aallokko oli välillä korkea

Päätetään pitää rantapäivä. Rantaevääksi lähikaupasta banaaneja, appelsiineja ja Knjas Milosta. Tuulen suunta on kääntynyt merelle. Se aiheuttaa aaltoja. Isoimmat aallot pyyhkivät eturivin tuolien ali. Ilma on lämmin ja kostea. Pilviä kerääntyy koko ajan enemmän ja lopulta iltapäivällä sataa. Pidämme sadetta päivänvarjon alla ja sateen loputtua K hakee pari pizzasiivua rantabaarista. Luen "Punaisen myllyn" loppuun. Vaikuttava tarina. Pitäisi löytää jostain joku kirja "vapautettavaksi" eli palautettavaksi suomalainen kirja hotellin kirjastosta takaisin kotimaahan. Junakyytiin ei päästä illansuussa. Taksilla on yllättäen mittari. Arvasimme, attä kyyti maksaa pikkuisen enemmän (7,50 €)!  Ruokailu Jadranissa. Viihtyisä paikka. Alkuruoaksi kalakeitto. VG. Varsinainen eväs on devapcici eli lihapullat. VG. Annokseen kuuluu 10 pötköksi muotoiltua pullaa, ranskanperunoita ja höystöjä. Seitsemän ja puoli pullaa meni Koolla, minulla kuusi. Kyytipoikana oli hanaolutta. OK. Koko hoito 17 €. Kotiin päästiin taas junalla ja lähikaupasta haettiin pari olutta. Rannasta vielä: Aallot olivat ensimmäistä kertaa suuria. Minä halusin välttämättä uimaan ja eka aalto kaatoi minut pyllylleni, josta seurasi kierintää pitkin rantaa. Uimapuvun alla oli rutkasti kiviä ja jopa sileäksi hioutunut lasinsiru, kun riisuin sen hotellilla. K harmitteli, kun ei nähnyt ja kuvannut tapausta. Oli niin uppoutunut kirjaansa. Joissakin kohdissa aallokko oli pienempää ja niistä pääsi helpommin uimaan.

Verkon takana "rahvaan" puoli

13.8.2006 Sunnuntai

SADE

Hyvä yö. Nukuimme kellon soittoon. Normaali aamiainen - olen tosin keventänyt hieman. Nyt popsin myös melonia. Tänään on samanlainen sää kuin eilenkin. Ensin mennään vanhaan kaupunkiin ja sitten ehkä altaalle. Taas tärppäsi junakyyti. Vanha kaupunki on pieni, joten taas vaellettiin varmaankin kaikki kadut läpi. Muutama uusi kauppa löytyi kuitenkin ja yhdestä K löysi pienehkön puisen radion, joka oli toteutettu samalla tekniikalla kuin se, jonka hän itse teki Tekussa. Heti hänellä välähti mieleen, että tuosta saa kuoret hänen omaan muovipussiradioonsa, 20 €. Tuhlauksen makuun päästyään K osti vielä kirjakaupasta Montenegro-kirjan, 20 € ja minä kynttilänjalan, 4 €. Turistitoimistosta kopattiin ilmainen seudun kartta. Haljenneen kirkon tietämillä alkoi tihkuttaa ja pikkuisen sataa. Sadetta pidettiin seinustoilla ja markiisien alla, mutta kun se tuntui jatkuvan, mentiin samaan kahvilaan kuin edelliselläkin sateella. Otimme cappuccinot ja kirjoitimme postikortit. Sade vain jatkui, joten päätettiin ostaa sateenvarjo ja talsittiin rantakadulle tarkoituksena syödä jotain. Grillikojulta kopattiin paikalliset pannarit eli palacinket. Täytteeksi tulee suklaata ja pähkinärouhetta. Hinta ei ole paha, 1 € / kpl, mutta tavara on niin imelää, että kummaltakin jäi lettu syömättä loppuun. Sade yltyi, joten kortit vietiin postiin asti ja sadetta pidettiin postin lipan alla. Kun sade ei tuntunut loppuvan, päätettiin syödä Budvassa päiväruoka. Ekaksi yritettiin "O Sole Mio"-ravintolaan ja päästiinkin sinne, mutta se oli niin täynnä, ettei palvelua saanut. Paikassa oli myös nettiyhteys, 5 € joltain jaksolta (ei selvinnyt). No, kone ja yhteys olivat auki, joten K kävi lukemassa sähköpostin ja sitten luikittiin pois paikalta. Seuraavaksi mentiin "Pizzeria San Marinoon", kun siellä oli tilaa. Syötiin spagetti bolognaiset, ei kovin hyvät ja sitten alkoi todellinen SADE.
Ainakin tunnin pari oli jo satanut "normaalisti" ja K sanoikin minulle, että jos tulisi hiukankin enemmän vettä, niin kadut tulvisivat, koska viemärit eivät vetäneet sitäkään, mutta nyt vettä alkoi tulla kaatamalla ja sade vain yltyi. Kadut tulvivat ja sähköt katkesivat. Ukkonen paukkui ja salamat läiskivät ihan Budvan yläpuolella. Sade yltyi yltymistään eikä loppua ollut näkyvissä, joten päätimme lähteä liikkeelle, vaikka olimme saman tien kuin uitetut koirat! Kahlasimme yli nilkkoja myöten ruskeassa vedessä ja tajusimme heti, ettei siinä ollut mitään järkeä. Kadusta ei nähnyt reikiä eikä kaivoja, joten menimme suojaan erääseen kauppaan taksiaseman kohdalle. Viereisen pikkupuodin omistajan eukko kuivasi lattiaa, koska katto vuosi ja kauppias selitti, että kuvaannollisesti taivaankansi oli ratkennut ja kaikki vesi valui nyt alas. Hän sanoi, että joskus lokakuussa voisi odottaa jotain tällaista, mutta ei elokuussa. 

K kysyi taksikuskilta, veisikö hän meidät Beciciin. Ensin kuski kieltäytyi selitellen, että auto kastuu, mutta muutti sitten mielensä. Kun minä nousin autoon, niin kaveri otti porot nokkiin ja luutun käteen, kun vettä tuli sisään. K nousi kyytiin toiselta puolelta ja aalto hulahti ovesta sisään auton lattialle! Nyt kuski oli ihan hiljaa... Matkanteko oli hidasta ja vaikeaa, koska ruskeaa vettä oli kaikkialla, eivätkä kadun kuopat ja reiät näkyneet. Jalkakäytävällä joku mamma astui ilmeisesti avoimeen kaivoon ja kasteli itsensä tyystin. Pääsi kuitenkin jatkamaan matkaa. Matkan varrella oli veteen hyytyneitä ajoneuvoja ja mäkiosuudella oli seinämästä irronnut kiviä kadulle. Becicissä vesi oli päässyt tien alle ja nostellut paikoin isoja asfaltinkappaleita pystyyn. Suhari soitteli koko ajan tutuilleen ja tunnistimme kaksi sanaa, "voda" ja "katastrof". Kuski pyysi maksuksi normaalia 7 €, mutta K maksoi 10 €. Hotellin ovella joku jenkki ihmetteli, että onpa vettä. K korjasi, että:" Eikä oo kuin kosteutta. Budvassa on vettä". Hotellista oli sähköt poikki ja niiden palattua monen katkon jälkeen telkkarissa oli vain varjokuva. Näissä olosuhteissa päätettiin syödä hotellilla. Ruoka oli hyvä ja monipuolinen, mutta kallein tähänastisista.

Vesi virtaa valtoimenaan katua alaspäin hotellimme kohdalla.

14.8.2006 Maanantai

Becicin lahti

Kirkas aamu. Normaali aamiainen ja rantapäivä. Vesi oli tehnyt tuhojaan rannassa, joten vain toinen puoli vakiorannasta oli aamulla käytössä. Naapurihotellin rantaa korjattiin katerpillarilla. Uintia, päiväunet, aurinkoa ja Koo täytteli myös sudokua. Eväiksi oli banaaneja ja appelsiineja. Loikoillessaan K huomasi, että Becicin ja Budvan väliseen niemeen oli muodostunut kiva uusi vesiputous. Oikeastaan arvasimmekin, mikä se on, mutta K talsi kuitenkin katsomaan. Paikkaa lähestyessä haju oli paljastanut totuuden. Viemäri puski paskavettä juuri "vesihiihtohissin" kääntöpaikalle, samaan lahteen, jossa uimme lähes päivittäin. Prkl.

Becicin lahtea tämäkin

Illalla nappasi taas junakyyti. Voltailimme Slovenskalla. K osti tyhjän videokasetin, 6 € ja Aalle ostettiin tuomisiksi muki, 3 €. Pystybaarista otettiin girosit ja jäätelönmyyntitiskiltä paikallista jäätelöä. Yhtäkkiä huomattiin, että porukkaa alkoi parveilla siinä vieressä vähän enemmän. Sitten näimme, että yhdellä hepulla oli hartioillaan helkutin iso käärme. K meni jututtamaan hemmoa ja hän antoi Koon kosketella käärmettä ja tokaisi sitten, että otetaanko kuva. Hän asetteli käärmettä Koon olkapäille. Siinä sitten Koo oli kuvattavana ainakin kolmimetrinen python kaulansa ympärillä. Ei se kuulemma pahalta tuntunut. Käärme oli melko painava, mutta ihan kuiva ja suomuinen. Koon jälkeen joku muukin urhea uskaltautui kuvaan käärmeen kanssa. Saamme kuvan huomenna iltayhdeksän jälkeen samasta paikasta. Kotimatka junalla ja valmistautumaan huomiseen retkipäivään.

Titon aikainen jäteveden pumppuasema pikkuisen fuskaa mutta eipä hätää, kaikki mahtuu Becicin lahteen...

15.8.2006 Tiistai

Kotorinlahden rannoilla on pieniä kalastajakyliä sekä muutamia kaupunkeja

Ensin suunta Kotoriin, jossa on Euroopan eteläisin vuono. Kaunis paikka. Hieno vanha kaupunki. Tunti aikaa kiertelyyn, mutta se riitti hyvin, koska vanha kaupunki ei ole iso. Putiikkeja, kahviloita, kirkkoja, kissoja, vanhoja taloja ja kujia. Ostoksia ei oikeastaan tehty. Vain Jiille kipsinen puku-ukko (10 €), vaikka merivettäkin olisi saanut pullossa?!? 

Kotor sijaitsee Kotorinlahden pohjukassa jylhän Lovcenvuoriston alapuolella.

Maha pentuja pullollaan

Kotorista matka jatkui erittäin kapeita teitä Peratsiin, josta mentiin pienellä paatilla tekosaarelle, jossa oli kirkko (room.kat.). Saari oli tehty, koska paikalta (vedestä?) oli löytynyt Neitsyt Marian ikoni, joka palasi aina samaan paikkaan, josta se oli viety pois. Koska oli Marian päivä, saarella oli vilskettä tavallista enemmän.

Neitsyt Marian kirkossa

Matka jatkui kaksikymmentäviisi numeroitua tiukkaa mutkaa ylöspäin, aina kilometrin korkeuteen saakka. Ylhäällä pidettiin kuvaustauko. Uskomattomat näkymät!

Kotorin lahti tosi korkealta nähtynä

Matka jatkui Njegusin vuoristolaaksoon, jossa nautittiin AM:n välipala: maalaisleipää, ilmakuivattua kinkkua, sir-juustoa ja hunajaviiniä. Kinkkujen savustushuoneessa sai maistaa isännän tekemää pontikkaa. Yäk. Sitten jatkettiin maan entiseen pääkaupunkiin Cetinjeen. Kumma paikka. Syheröisen, huonon tien takana on suuri, lähes tyhjä kaupunki. Tehtaiden ja koulujen lasit oli lyöty sisään. Isoja, ennen hienoja taloja oli tyhjänä ja ihmisiä vain siellä täällä. Työttömyysprosentti on noin kolmekymmentä. Erikoisuutena se, että siellä sijaitsee maan toinen synnytyssairaala. Toinen on Kotorissa. Asukkaita on jäljellä noin kymmenen tuhatta ja väki vähenee koko ajan... Kaupungista löytyy vanhan loiston ajoilta hotelli ja museo, mutta entiset suurlähetystöt ovat jo kauan olleet uusiokäytössä. Viimeinen pysähdys tapahtui Bellevue-ravintolassa, kuninkaan "vakiopaikassa". Putiikkia oli ennen pidetty auki 24 h siltä varalta, että kuningas sattuisi pistäytymään. Siellä AM tarjosi viiniä ja pikkupurtavaa. Paikasta oli kaunis näköala Skadar-järvelle. Sen takana siinteli Albania.
Maisemat muistuttivat kovasti Tintti-sarjakuvasta tuttua Borduriaa ja Syldaviaa!

Montenegron rannikkoa

Loppumatkalla pidettiin kuvaustauko oman kylän suuntaan. Rotkon pohjalla oli kolmen auton romut ja jyrkänteen reunalla kukkalaite ja hautakiven tapainen muistomerkki. Hotellilla oltiin noin klo 17. ltaruoalle lähdettiin stari gradiin Stari Gradiin :) eli samannimiseen paikkaan kuin vanha kaupunki itse. Junakyyti ei tärpännyt eli taksilla mentiin. Minä ostin ravintolaa etsiessä tuhkakupin kotiinviemisiksi, 2 €. Ravintola oli muurin kupeessa uimarannan vieressä. Ruoaksi valittiin Kanaa Imperial. Oli todella hyvää. Koko hoito maksoi 22 €, kun piti ottaa kahdet kaljat, koska janotti. Tullessa haettiin valokuva käärmemieheltä. Näköinen oli, varsinkin käärme. Paluumatka piti tehdä taksilla. Juna ei edes pysähtynyt grillikujalle. (Mittaritaksi 8 €!, kummallista, vikaa mittarissa?)

Becicin lahti

Täältä sai sekä makeaa että suolaista syötävää

16.8.2006 Keskiviikko

Ensin runsas aamiainen ja sitten rantaan. Ilman lämpötila on kohonnut selvästi ja merivesi lämpenee samassa suhteessa. Rantaeväänä oli vettä, banaaneja ja appelsiineja. Päivään mahtui paljon uintia ja loikoilua, Koolla lisäksi sudokua. Tavallinen, leppoisa rantapäivä. Kotimatkalla otettiin kaupan viereisestä pystybaarista girosit. Olivat ihan OK, mutta ei loistavat.
Illalla mentiin taksilla vanhaan kaupunkiin, koska ei tärpännyt taaskaan juna. (Mittari 7,50 €) Ensin shoppailtiin ja minä löysin kissa-aiheisen serviettitelineen, 5 €. Sitten bongattiin pieni käsityökauppa, josta ostettiin käsintehty tuikkulyhty, 23,90 €. Kallis oli, mutta kaunis. Syömään menimme Vila Balkan-ravintolan terassille. Valitsimme pastaa. Minä otin merellisen ja K balkanilaisen. VG. Koko hoito isoine oluineen 17,50 €! Kotimatkalle tärppäsi yllättäen minijuna.

17.8.2006 Torstai

Kuvassa mm. prsutia ja siriä

Herätys noin kahdeksalta, normaali aamiainen ja sitten minijunalla Budvaan torille. Tori tai oikeastaan kauppahalli oli aika pieni, mutta mielenkiintoinen. Mukaan tarttui 4 pakettia (vajaa kilo) ilmakuivattua kinkkua eli prsutia, 13 €, neljänneskilo kuivattuja mansikoita, 5 € ja päivän rantahedelmät eli banaaneja ja tosi isoja persikoita. Lisäksi kauppias maistatti meillä jotain päältä vihreää ja sisältä punaista hedelmää. Hyvää oli, mitä sitten lienee ollutkin. Kinkkukauppias maistatti myös Njegusin sir-juustoa. Montenegron prsutin ei tarvitse hävetä yhtään Italialaisen prosciuton rinnalla, osataan sitä kinkkua kuivata muuallakin! Ostarilta ostettiin vielä Makedonian suolapähkinöitä, kolme pulloa Vranats Prota, yksi tavallinen Vranat ja yksi Krstac (noin 20 €). Paluumatka minijunalla ja rantaan. Nyt kun oltiin "myöhässä", ei päästy rannan tuntumaan. Muuten tavallinen rantapäivä. Illalliselle lähdettiin poikkeuksellisesti Rafailoviciin. Juna lähti nenän edestä ja taksisuhari ei suostunut lähtemään niin lyhyelle (n. 2 km) matkalle, joten käveltiin naapurikylään. Tarkoitus oli mennä Tri Ribaraan, mutta ulkopöytiin ei päässyt ilman varausta. Sisälle olisi päässyt, mutta siellä oli liian kuuma. Päädyttiin Plaza-ravintolaan, jossa syötiin raznijicit eli lihavartaat. Ihan oli OK. Hinta juomineen 17,50 €. Kotimatka tultiin minijunalla.

Juustoja

18.8.2006 Perjantai

Normaali aamiainen ja sen jälkeen K kävi parturissa. Rantaevääksi vettä, banaaneja, nektariineja ja (ehkä) viikunoita. Ne oli samanlaisia vihreitä, sisältä punaisia, mitä meillä maistatettiin torilla. Annettiin yksi vihreä jo aiemmin tapaamallemme puheliaalle pariskunnalle, mutta eivät hekään sitä tunnistaneet. Rannassa uintia ja löhöilyä, Koolla myös sudokua. Illaksi lähdettiin Stari Gradiin. Ei mitään mahdollisuutta minijunaan, vaikka oltiin yhtä vuoroa aikaisemmassa! Sattui sama puhelias taksikuski kuin ekalla taksimatkalla. Hän kyseli kuulumiset ja kehui Skadar-järven seutua. Cetinjestä hän sanoi, että siellä asuvat kaikki hullut ja varkaat ja muutenkin Montenegron vaarallisimmat ihmiset! Illastettiin Stari Gradissa toistamiseen. Listalta valittiin paikallinen lihamenu. Annos oli oikein hyvä, mutta ihan liian runsas. Jo alkupalat eli sir-juustoa, prsutia ja oliiveja olisi riittänyt päiväateriaksi. Lisäksi oli salaattia, josta syötiin vain osa, julmettu täytetty pihvi lisukkeilla ja jälkiruoaksi lettu pähkinärouheella ja appelsiinilla. Osa pihveistä meni paikalliselle kissalle pöydän alla :) Junaan päästiin, kun pidettiin taktiikka piilossa viime hetkeen. Aloittelijat ryntäävät ensiksi junan keskiosaa kohti. Siellä on toki eniten tilaa, mutta myös suurin tungos. Me hiivimme vaivihkaa junan keulille ja kun ottaa kahvasta kiinni, niin kukaan ei pääse vasemmalta ohi. Oikean peittävät poistuvat matkustajat. Hotellilla "Trio Töykeät" soitteli taas samaa luritustaan kuin joka ilta (aluksi luultiin, että musiikki tulee CD:ltä, koska kappaleet ja sovitus olivat aina samat). Katsomo oli mustanaan väkeä ja molemmat katsojat ilmeisesti nauttivat näkemästään ja kuulemastaan. Rannasta vielä: Se puhelias likka kertoi, että he olivat vuokranneet auton ja käyneet Kroatiassa ja Skadar-järvellä. Autonvuokra oli ollut kallis, kuten myös Kroatia. Aiemmin meille oli kerrottu, että autonvuokraus on edullista !? Dubrovnikin vanha kaupunki oli kuulemma hieno. Vuoristotaipaleella neidin oli pitänyt päästä pissille ja kun muuta suojaa ei ollut, hän oli kyykistynyt auton taakse ja kesken toimituksen takaa oli kuulunut honk-honk ja siihen oli ilmestynyt turistibussi :) Toimitus oli jäänyt kesken ja oli kuulemma nolottanutkin hiukan!

Ravintola Stari Grad (= Vanha Kaupunki) Stari Gradissa

19.8.2006 Lauantai

Turistit lähdössä retkelle Hacunamatatalla

Kevyt aamiainen. Ruoka ei maistunut oikein hyvin. Varmaankin eilisen illan pihvi täyttää vielä. Siivooja oli käynyt sillä välin, kun olimme aamiaisella. Mistä pirusta ne tietää, milloin me ei olla paikalla? Minibaaripolitrukkia ei ole nähty kuin viime viikolla. Milloinkahan se sitten käy? Se täällä on erikoista, että siivoojat kolkuttelevat ovilla jo kahdeksan jälkeen. Entä jos joku haluaisi vaikkapa nukkua? Lähikaupasta rantaevääksi vettä, banaaneja ja isoja persikoita. Rannassa on selvästi enemmän porukkaa kuin alkuviikosta, saatikka viime viikolla! Nyt on myös toistaiseksi viikon kuumin päivä, sen tuntee. Naapurirannan taulussa luki, että vesi +25 C ja ilma +35 C. Voi olla?! Illaksi lähdettiin taas Budvaan eikä nyt edes yritetty minijunaan. K pyysi kuskia viemään meidät keskustaan ja yllättäen hän veikin meidät kaupustelualueen reunaan. Kyyti maksoi 6,10 €.Eräästä kojusta otettiin kolme tuikkulyhtyä ( á 3 € ) tuliaisiksi. K kävi myös netissä, 1 € / 30 min.

Jäätelöissä riitti valinnan varaa

Illallinen syötiin toistamiseen Jadrassa. Isäntä itse toivotti "dobri vetserin" ja myöhemmin suomeksi hyvät ruokahalut. Alkupalaksi otettiin serbialaista sir-juustoa. Minä valitsin jauhelihapihvin eli pljeskavitcin ja K grillattua kananrintaa. Molemmat hyviä. Juomaksi otettiin isot tynnyrioluet. Laskun saanti kesti, koska ravintola oli täynnä. Muuten OK, 21 €. Kylällä moikattiin käärmemiestä. Kotimatka taksilla, joka toi hienosti oven eteen. Illalla pakattiin.

Yksi suosikkiravintoloistamme

20.8.2006 Sunnuntai

Hotellihuoneemme

Normaali herätys ja aamiainen. Taas se tapahtui. Kun läksimme aamiaiselle n. klo 8.15, ei käytävällä ollut ristin sielua ja kun tulimme takaisin, oli huone siivottu! Joko joku komissaari kyttää jostain avaimenreiästä tai jossain syttyy tai sammuu merkkivalo, kun ovikortti otetaan pois telineestään! Eikä minibaarigeneralissimuksesta näy viiksikarvaakaan enää! Rantaevääksi vettä, banaaneja, persikoita ja smolve-hedelmiä, joita epäilemme viikunoiksi.

Viikuna

 
Ilma on kuuma ja merivesi lämmintä. Kahden maissa alkoi kevyt tuuli. Helpottaa vähän! Aamulla ostettu 1,5 l vesipullo tyhjeni ennen kolmea. K osti rantakadulta puolikkaat Knjas Milosin ja Aqua Vivan sekä tölkin Fantaa. Myyjä on jo tuttu ja alkaa heti auttaa kylmimpien juomien valinnassa :) Äskeinen satsi maksoi 1,80 € ja sen saisi kaupasta ehkä alle eurolla, mutta eipähän tarvitse kävellä helteessä ylämäkeen hakemaan juotavaa! Rannasta tultua K kävi vaihtamassa oppaalta rantamaksut rahaksi, 48 € :) Hän haki myös kaupasta suolapähkinöitä ja pari Twixiä. Sitten pakattiin kaikki muu, paitsi vielä märät vaatteet ja pyyhkeet. Rannasta jäi kertomatta, että eka sukelluksella K löysi pohjasta uimalasit :)

Luumupuu

Iltaruoalle lähdettiin Budvaan Porto-ravintolaan. Minijunaan ei ollut mitään saumaa, joten hypättiin taksiin. Portossa valittiin alkupalaksi ilmakuivattua kinkkua ja juustoa. Pääruoaksi valittiin simpukoita valkosipulikastikkeella ja juomaksi  talon valkoviiniä ja vettä. Ruoka oli hyvää, mutta sitä olisi mennyt enemmänkin. Kaipa niitä simpukoita kilo oli, kun laskussa niin luki. Suurin osa niistä on tietysti kuoria. Paluumatkakin tehtiin taksilla. Lähikaupasta haettiin vielä vettä ja pikkupurtavaa. Sitten mentiin ajoissa nukkumaan.

Katunäkymä Becicistä

21.8.2006 Maanantai

Meidän hotellimme

Herätys klo 6.15. Aamiaisella syötiin normaalisti ja sitten pakattiin vielä hiukan kosteat pyyhkeet. Sontikka ei mahtunut mukaan; se piti jättää pöydälle. K kävi kaupasta matkavettä ennen lähtöä. Opas ja bussi olivat hyvin aikataulussa, mutta kaikki matkailijat eivät. Hommaa viivytti sekin, että respan täti soitti politrukille jokaisen lähtijän osalta (= baarikaappi), ennen kuin luovutti passit! Lähtöselvitys oli kenties kaikkien aikojen helpoin, johtuen osaltaan pienestä myöhästymisestämme. Selvitettävänä oli vain meidän bussimme. Oppaat sätkyilivät kummasti ja syykin selvisi, kun yksi mattimyöhäisten bussi tuli vielä reilusti muiden jälkeen. Lopulta päästiin kansainväliselle puolelle ja minä ostin taxfreesta kartongin tupakkaa Yhdellä kaverilla kävi huono säkä, kun pussin pohja meni rikki ja likööripullo särkyi pudotessaan lattialle juuri, kun hän oli maksanut sen! Emme tiedä, saiko kaveri uutta putelia, mutta meiltäkin särkyi aiemmin matkan aikana useita kaupan kasseja! Huonoa tavaraa. Koneesta saatiin paikat varauloskäynnin kohdalta. Jalkatilaa oli runsaasti eikä vieressämme ollut ketään. Alussa oli vähän heittoisaa säätä, mutta ylempänä tasoittui. Lentoemot olivat harvinaisen mukavia. Hesassa oltiin etuajassa, mutta ei niin paljon, että olisi kannattanut yrittää aikaisempaan koneeseen. Vielä hotellista: Rannasta tuttu nuori pari kertoi, että kun he olivat tuoneet kaupasta viiniä ja vettä, niin  hotellin portsari oli pysäyttänyt heidät ja huomauttanut asiasta. Lopulta portsari oli antanut periksi, kun kollegat olivat selittäneet, että juomat ovat matkamuistoja. Hesasta Rissalaan lennettiin Finnairin uudella brassikoneella. Kone oli OK, mutta lentoemo ei meinannut saada tavaralokeroa kiinni. Rissalasta kotiin pyyhkäistiin tuppisuutaksikuskin kyydissä. Montenegroon lähtisin milloin tahansa uudestaan, mutta tuohon hotelliin en enää koskaan. Toisaalta pienen purtavan ja juomien salakujettamisesta huoneeseen ja todisteiden hävittämisesta ripottelemalla ne eri roskiksiin ympäri kaupunkia saatiin hauskaa ajanvietettä. Se oli kuin B-luokan agenttileffasta:).

Illaksi kotiin - Finnair