maanantai 28. helmikuuta 2011

Thaimaa, Ao Nang 2011

3.1.2011

Matka alkoi kotoa klo 9.30 kohti Helsinkiä. Ajatuksena käydä Jyväskylän sairaalassa katsomassa sinne yllättäen joutunutta tytärtämme. Aikaa alkoi tulla n. 40 km ajon jälkeen, kun Finnmatkat ilmoitti, että lentomme myöhästyy, koska koneemme saapuu pari tuntia myöhässä toisesta kohteesta! Kun oltiin tyttären luona, niin tuli tieto lisämyöhästymisestä (4.35 h). Hesassa oltiin kuitenkin ihan liian aikaisin. Finnmatkojen myöhästymislahjuskupongilla ostettu BBQ-hampurilainen asemalla maistui ihan hyvin lähtöä odotellessa.

Tytärkin pääsi onneksi kotiin jo samana iltana. Pahin oli jo ohi! Kissanvahti (veljeni) ilmoittautui ja kertoi, että on nähnyt vain vanhimman kissan (niitä on kolme)! Muista ei ole tietoa!! Tilanne on edelleen sama tätä kirjoitettaessa. Kone lähti "uuden aikataulun" mukaan klo 22.35. Lähtö tuntui kestävän kauan.
 
Lento itse meni kuten Phuketin vastaava kaksi vuotta sitten eli koiranunta ja pitkästymistä puoli vuorokautta. Lentokoneruokaa tuli vain maisteltua. Onnistuimme kuitenkin molemmat nukkumaan osan matkasta.

4.1.2011

Thaimaahan laskeuduttiin ip n. klo 14.30 ja paikalliset viranomaiset onnistuivat järjestämään oikean hikiruuhkan passien ja lomakkeiden tarkastamisesta.

Kone on laskeutunut Krabin kentälle
Bussissa matkalle hotellille
Hotellille tultiin puoli viiden jälkeen eli matkaa oli tehty toista vuorokautta. Hotellihuoneessa ensimmäisenä huomion kiinnittivät vuoteella pyyhkeistä taiteillut joutsenet!



Ekana painuttiin huoneesta uimaan altaaseen ja sitten suihkuun ja kylille, jossa käveltiin niin pitkään kuin minä pystyin. Vaihdettiin vähän rahaa ja syötiin Eden-ravintolassa aivan erinomaiset chicken & cashewnutsit tarot-pesällä ja kahdella isolla oluella. Kaikki 700 bahtilla :)


 
Apteekista otettiin ensin jalkavoide ja Prickly Heat Powderia ja kotimatkalla (kävellen) kaupasta Samsongia (Mekongia ei ole enää valmistettu vuoteen). Ja sitten nukkumaan.

P.S. Kalja baarikaapissa 50 b, kaupassa 40 b, Samsong baarikaapissa 150 b, kaupassa 150 b!


 5.1.2011

Herätys oli seitsemältä, koska tänään on tervetuliaistilaisuus samaisessa Eden-ravintolassa, jonka jo illalla olimme testanneet ja hyväksi havainneet. Ensimmäinen aamiainen maistui hyvin.

Tarjolla mm. paahtoleipää, kinkkua, nakkeja, pekonia, kasapäin tomaatteja, kurkkua, sipulia, kaaliporkkanaraastetta, jugurttia, hilloa ja hedelmiä. Kelpaisi myös kuuluisalle Viisikolle:)

Aamiaisen jälkeen vietiin 3,6 kg pyykkiä pestäväksi (pesetettiin jo kaikki tulomatkan vaatteetkin paluulentoa varten). Tervetuliaistilaisuuteen Edeniin lähdettiin tuktukilla. Tervetuliaistilaisuus oli normaalia höpöhöpöä.


Railey

Papaa kuitenkin kiinnosti  ilmainen laitesukelluskokeilu, josta Raya Diversin edustaja kertoi. Papa tekee sen huomenna klo 14.30 hotelli La Venicessä.
Seuraavaksi painuttiin rahanvaihdon kautta lipunostoon Raileyn rannoille. Meno-paluu maksaa 160 b pitkähäntäveneellä.
Peruspaattiin mahtuu 8 matkustajaa ja ne odotetaan täyteen. Äkkiä täyttyi meidän paatti. Matka läntiselle rannalle kestää vain viitisen minuuttia ja heti ekaksi mentiin mereen uimaan. Mielenkiintoinen ja kaunis ranta ja parempaa oli vielä kuulemma toisella puolella.



...Railey...

Kävimme kaupasta makuualustan ja infosta Raileyn kartan ja eikun menoksi Phra Nang Beachille. Matkalla oli Raileyn majoitusta, kauppoja, ravintoloita yms. Loppupätkällä oli luolia, kaikenlaista kasvustoa ja apinoita, joita opas varoitteli päästämästä liian lähelle!
 Ovat kuulemma melkoisia rosvoja.

Rosvot
Tie oli mutkainen, mutta pian jo tupsahdettiin Phra Nangiin, joka on jonkun englantilaislehden äänestyksen mukaan maailman toiseksi kaunein ranta. Olikin hieno.

 Rannan polun puoleisessa päässä on ns. Prinsessan luola, jossa neidon sielu kuulemma asustaa yhä. Ranta oli täpösen täynnä, mutta sopu sijaa antoi ja kohta oltiin taas uimassa.

Phra Nang

Sen jälkeen kävelimme rantaa vastakkaiseen suuntaan tarkoituksena löytää hyviä kuvakulmia, kun aloimme ihmetellä ihmisiä, joilla oli tuoreita ruoka-annoksia käsissään.



Syyksi paljastui kaksi longtailia, joista muslimieukot myivät juuri kokkaamaansa ruokaa ihmisille. Mekin ostimme 60 bahtilla annoksen Pad Thaita kanalla eli Thaimaan "pyttipannua". Aroi (herkullista)!







Lopuksi marssittiin laskuveden saattelemana takaisin West Beachille uimaan ja paatilla takaisin Ao Nangiin. Alkoi satamaan ja pahimman kuuron ajaksi mentiin päiväkaljalle Smile-juottolaan, jossa ei taidettu olla ihan keskivertosakkia. Paikka oli ilmeisesti tehty nuorille pareille jatkopaikaksi (vain kahden hengen pöytiä). Sieltä tultiin hotelliin tuktukilla ja haettiin kaupasta pientä purtavaa.
Siistiytymisen (uinti sateessa altaassa + suihku) jälkeen käveltiin Blue Mango-ravintolaan syömään. Minä otin Papan inhokkia eli kanaa keltaisella kastikkeella thaimausteilla ja Papa wokattuja kasviksia ja possua. Kaikki hottina. Hinta 540 b :) Ok. Aroi. Kotimatka käveltiin ja ostettiin postikortit ja -merkit, Tiger Balmit kotiin ja 50-suojakertoimella aurinkovoidetta.

6.1.2011



Ao Nangin rantaa

Hyvin nukutun yön jälkeen herätin Papan puhelimen herätysäänellä klo 8.30! Aamupuuhien jälkeen Papa kävi tunnin thaihieronnassa hotellin vieressä olevassa paikassa (200 b). Minä viihdyin mieluummin altaassa.
Klo 14.30 oli tärät Raya Diversin kanssa sukelluskokeilun merkeissä ja matkaan lähdettiin hyvissä ajoin. Ensin kävimme kuitenkin ravintola Tantassa lounaalla.


Sukelluskokeilupaikka eli La Venice löytyi Tourist Informationin neuvoin:"Othelside of the load!" Sukelluskokeilun jälkeen kävi ilmi, että  Papa tarvitsee verenpainelääkityksensä takia paikallisen lääkärintodistuksen tulevaa merisukelluskokeilua  varten.

 
Siispä tallaamaan lekurille. Siellä homma sujui hyvin ja parin potilaan jälkeen Dr. Pruittipong Khantiwora Pong otti Papan vastaan ja totesi, hoh hoh hoo, että sukella poika vaan = terveen paperit :) 7/11:sta ostettiin prepaid-liittymä ja siihen puheaikaa 300 bahtilla. Aluksi ei saatu prepaidiä pelittämään, mutta respan tytön avustuksella ja thaikielen taidolla (ohjeet olivat thaiksi) se saatiin lopulta toimimaan. Illallinen syötiin omassa hotellissa ja sen jälkeen käytiin vielä iltakaljalla Swiss Chaletissa.

Swiss Chalet
Yritimme vielä vaihtaa rahaa, mutta lähin paikka oli kiinni emmekä viitsineet enää edemmäs lähteä.
P.S. Pyykit saatiin pois (130 b).
P.S.S. Hotellin ravintolassa tilattiin thairuokaa ja tarjoilija kysyi, että tuleeko myös: "Sii wain?" Menun kuvasta selvisi lopulta, että kyseessä oli: "Steamed Rice?"

Tuk-tukin sai aina tarvitessaan ihan hotellin edestä

Hotellimme Apasari Krabi

Uima-allasalue iltavalaistuksessa
7.1.2011

Tiikeritemppelillä

Taas aikainen herätys! Eilen tilattiin taksi tämän päivän omalle retkelle. Taksi tuli ajallaan. Retken hinnaksi oli sovittu 2000 b / 5 h ja kohteet olivat Tiikeritemppeli, Emerald Pool eli Chrystal Lagoon ja kuumat lähteet. Ekana oli Tiikeritemppeli, ilmoitti kuskimme Man (lausutaan Men) kyselyyn. Papan tarkoitus oli kiivetä huipulle asti kaikki 1237 askelmaa, mutta kuski toppuutteli, että se voi viedä aikaa. Papa kokeili 136 porrasta ja se riitti, sillä nousu (ainakin alku) oli mielettömän jyrkkä ja porrasväli korkea (minä en lähtenyt edes yrittämään).




1237 porrasta ja olet perillä...


Paikalliset koululaiset kipittivät portaissa kuin pienet oravat. Heitä olikin paljon, sillä oli "Poikien päivä" ja kaikki on silloin heille ilmaista. Paikalliset koululaiset ovat erittäin kohteliaita ja tervehtivät vanhempaa ihmistä, turistiakin :) Ennen lähtöämme saimme vielä seurata apinashowta temppelillä. Niitä on paljon ja ainakin näytti siltä, että ne tulevat toimeen temppelin kissojen ja koirien kanssa.



Apinaperhe Tiikeritemppelillä

Matka jatkui Chrystal Lagooniin eli Emerald Pooliin (= Smaragdiallas), jonne mennessä nähtiin mm. kuollut käärme tiellä. Luonnonpuistomaksu oli 200 b/lärvi ja matka portilta lähteelle lyhyempää tietä 800 m. Puulavaa pitkin viidakon halki 1, 4 km. Valittiin lyhyempi. Kuski saattoi meidät viidakon läpi altaalle, josta jatkoimme keskenämme. Hän vielä varoitteli kallion liukkaudesta altaalla eikä suotta! Lammen ympäristö oli liukas kuin märkä saippua! Paikkahan on kuvankaunis ja vesi normaalisti kristallinkirkasta, mutta "Poikienpäivänä" sata koululaista nostaa äkkiä saven pintaan.



Viitaten lasten kohteliaisuuteen sattui pieni välikohtaus, kun pikkupoika loiskautti vahingossa vettä minun päälleni kavereiden katsellessa kauhistuneina vieressä ja poika kävi pyytämässä minulta anteeksi enkuksi :) Ei tapahtuisi Suomessa.

Emerald Pool

Emerald Pool

Emerald Pool

Tulomatkalla nähtiin ja kuvattiin iso skorpioni!


Emerald Poolin ympäristön maisemia

Viiden tunnin aikahaarukka oli jo melkein käytetty, mutta kuski sanoi, että kuumille lähteille! Sinne siis. Kallio ei ollut niin liukas kuin edellisessä paikassa, mutta askeleensa piti asettaa tarkasti.


Kotimatkalla muslimikuskimme Man teki mielenkiintoisen tarjouksen. 6000 bahtilla hän veisi meidät auto-laiva-auto-systeemillä Phang Ngan meren päällä olevaan muslimikylään all inclusive. Harkitaan. Iltaruoka nautittiin Sawasdee-ravintolassa, jonka erikoisuutena on seisova pöytä,josta valitsemansa herkut (mm. kana, liha , kala) asiakas grillaa itse pienellä sähkögrillillä, joka nostetaan pöytään. Aroi.

 
Palan painikkeeksi kannullinen hanaolutta ja hedelmiä jälkiruuaksi :) Iltapaukut otettiin vielä Swiss Chaletissa. Mai Thai maistui hyvältä!
Swiss Chaletin emäntä oli hauska ihminen ja puhui hyvää enkkua, joten häneltä udeltiin viereiselle rakennustyömaalle menevistä lapsenkokoisista ihmisistä, joilla kaikilla oli samanlainen paita päällään. Luulimme heitä työharjoitteluun meneviksi koululaisiksi pienen koon takia mutta emäntä valisti meitä, että he ovat Myanmarilaisia rakennustyöläisiä, joiden alaikäraja on 18v.
Työvuoron päätyttyä osa duunareista meni otsalampuin ja seipäin varustautuneena toiseen suuntaan ja emäntä sanoi, että nyt porukka on menossa kalastamaan saadakseen ruokaa ja selitti, että heillä on tapana kiskoa kalastuksen ohella tuhdisti Chang-olutta. Emäntä esitti asian hauskasti: Kädenheilautusliike eteen on fishing ja liike taakse kohti suuta on Chang:)
P.S. Metsäaltaalla pikkulikat kutsuivat meitä nimellä "Farang" = valkonaama. Se viittaa muinaiseen historiaan ja Ranskan vallan aikaan! Ei liene rasismia.

8.1.2011

Heräsimme vähän kahdeksan jälkeen ja valuimme aamiaiselle.

Aamulla kahdeksan jälkeen uima-altaalla ei ollut vielä ketään

Sitten pyyhkäistiin odottamaan I-Glassesin ja rahanvaihtamoiden avautumista. Oli lauantai ja vasta klo 10-11 alkoi tapahtua "virallisemmissa" paikoissa.

Pitkähäntäveneitä kuvattuna Ao Nangin rantakadulta


Lauantai-aamun rauhaa Ao Nangin rantakadulla

Odotellessa käytiin hieromalaitoksessa ja siellä oli lopulta hyvinkin hauskaa. Papa otti jalka-/päähieronnan 250 b ja minä footscrubin 200 b ja lisämyyntinä manikyyrin 200 b ja pedikyyrin 200 b, mutta sain lisäksi ilmaista hierontaa ja Papalta vielä leikkasivat varpaankynnet kauhean päivittelyn jälkeen (vaikka ei ne nyt niiiin pitkät olleet :) Alussa homma tökki ja meitä kumpaakin hoiti kaikkiaan 4 eri naista. Kyse oli osaamisesta ja aikatauluista. Mai pen rai. Seuraavaksi mentiin optikolle, jossa tingittiin Papalle 200 egellä uudet lasit ja minulle samalla hinnalla Guccin aurinkolasit (lienevätkö sitten olleet sen halvemmat kuin kotimaassakaan?). Kaikki olisi saatu heti mukaan, (20 min !) mutta emme olleet varautuneet siihen, joten ei ollut maksuvälineitä mukana. Ainoa asia, joka jäi epäselväksi oli se, että onko ne Papan lasit yksi- vai monitehot. Lasit haetaan illalla. Sitten vaihdettiin rahaa. Euron kurssi laskee päivä päivältä :( ja käytiin Tanta's Seafoodissa (välipala)pizzalla (290 + 300 + 40 vesistä). Pääng!



Soitettiin myös Finnmatkojen oppaalle ja kysyttiin, voiko huonopolvinen (siis minä) osallistua veneretkille. Vastauksena tuli eioota. Siispä marssittiin paikalliseen Aonang G.R. Tour-putiikkiin ja selvitettiin polviasiaa siellä. Virkailijat suhtautuivat asiaan hyvin ja vakuuttivat, että pikaveneeseen pääsee helpommin kuin pitkähäntään. Yksi likoista sanoi, että hän itse on veneissä mukana ja homma hoituu. Myös paatille ja minibussille on kerrottu, että huonojalkainen matkustaja tulee mukaan. Huomenna siis Hong-saarelle snorklaamaan (2600 b yhteensä). Hotellissa mentiin uimaan ja Papa kiskoi kilsan :) ja minä poreilin. Ostettiin vielä respasta tunti nettiaikaa (100 b) ja kerrottiin sähköpostilla tyttärelle kuulumiset. Illansuussa haettiin pyykit ja vietiin uudet. Tuktukilla mentiin I-Glassesiin hakemaan lasit pois.

 
Suomalainen työntekijäkin oli paikalla. Vinkaistiin molemmat lasit (olivat muuten yksitehot ne Papan) Visalla. Doktorhan sanoi, että tekstataan, tekstataan ja kai koje näytti, ettei Papa vielä tarvitse kaksitehoja. Matkalla ravintola Echoon koukattiin 7/11:ssa 300 bahtilla lisää puhelinaikaa. Sitä menee aika tavalla. Oli pieni episodi, kun Papa näytti kassapojalle vanhaa korttia ja sanoi, että haluaa uuden. Poika sanoi, että 300 b, mutta ei antanut uutta! Pienen keskustelun jälkeen, johon muutkin asiakkaat osallistuivat, Papa sai uuden kortin, kun toinen kassa tuli avuksi :) Illallinen syötiin ravintola Echossa. Hyvä ruoka, ystävällinen palvelu.

Näkymä ravintola Echon yläkerrasta kadulle
 Kotiin käveltiin ja lähikaupasta, jonka pihalla isännällä kavereineen oli juhlat menossa, otettiin vielä vettä. Isäntä lauloi meille laulua: "Chang, Chang, Chang..."


9.1.2011

Matkalla Pakbialle nähtiin Thaimaan prinsessan lomahuvila

Herätys olisi ollut 6.45, mutta heräsimme jo aikaisemmin eikä uni oikein enää tullut. Retki ilmeisesti jännitti. Aamiainenkaan ei oikein maistunut. Chokpaisan tuli hakemaan meitä vartin etuajassa, jolloin oltiin kyllä jo melkein valmiina. Pikkubussikyyti oli lyhyt, Nopparat Tharan päähän. Siellä sitten menetettiin etuaika, mutta veneelle päästiin kumminkin. Laskuveden aikana vesi on kaukana, mutta veneet lähtevät joko luonnon- tai ruopatusta kanaalista ja sinne mentiin kävellen hiukan savisen hiekan yli (siis laskuveden vesijättöä). Pääsin hyvin veneeseen, mutta ongelma tuli korkean istuimen takia, kun siinähän ei voi seisoa. Eka lasku oli pahin ja lipsahdus lähellä, mutta sen jälkeen keksin kiertotien istuinosan ohi. Meidän oli vain joka pysahdyksellä pyrittävä ekana sisään ja vikana ulos ja sitten minä kävelin pitkin penkkejä ja sain tukea kaiteesta! Jouduttiin tosin kaappaamaan länsinaapureiden istumapaikat, mutta tervejalkaisten on helppo siirtyä. Eka kohde oli Pakbian kaksoissaari. Saaria yhdistävä kannas jää nousuveden aikaan veden alle. Snorklaus ei oikein onnistunut saaren kummallakaan puolella samean veden takia. Veden alla oli teräviä kiviä ja minä sainkin  polveeni naarmun yhdestä. Papa taas polkaisi (kevyesti) luutuneen ravunpyrstön päälle ja se tarttui jalkapohjaan! Papa kiskaisi pahan pois ja se siitä. Paikka oli kyllä kaunis :)

Pakbia

Pakbia
Pakbia
Seuraava stoppi oli Lading-saarella, jolla on kuvattu pätkä Paratiisi-elokuvaa. Ihastuttava paikka, jossa myös nautimme hyvää thai-ruokaa ja hedelmiä.


Lading

Lading

Lading
 Lounaan jälkeen jatkettiin Hong Island's Lagooniin, joka vain kierrettiin veneellä.

Laguuni tunnetaan myös nimellä "The Room" ja tämän "huoneen" ovella oli mennessä tungosta, kun siihen sattui vielä melontaretkeläisten ryhmä

Hong Island Lagoon



Viimeinen kohde oli Hong Island Beach. Todella upea paikka, mutta  samean veden takia snorklailusta ei tullut mitään.Uitiin kyllä ja kuvattiin.





Siellä oli muuten muitakin...
 Lähtösatamassa ostettiin vielä kehystetty kuva (100 b) meistä konkkaamassa veneeseen. Löydettiin muuten ekasta paikasta hieno simpukankuoren ja korallin yhdistelmä. Pitää vielä varmistaa, että sen saa viedä pois maasta. Mökillä otettiin (välipalaksi) hampurilaisateria oluella hotellin ravintolassa. Pienen levon jälkeen haettiin pyykit (105 b) ja painuttiin tuktukilla Ao Nangin kalaravintolakadulle. Runsaasta tarjonnasta valittiin perimmäinen ravintola Crua Ao Nang Cuisine, jossa nautittiin uppopaistettua kalaa pippurilla ja valkosipulilla. Aroi. Ja sitten tuktukilla mökille.

Koh Hong

Koh Hong
Siivoojien pyyhetaidetta

10.1.2011
Herääminen pikkuhiljaa kasin jälkeen ja aamiaiselle. Siihen oli lisätty sämpylät ja sekö lie syynä, että hyvin
maistui.

Aamiainen nautittiin täällä
 Seuraavaksi kysyttiin respasta taksia Krabi Pearl-kauppaan, mutta lausuntavaikeuksien takia likka tarjosi meille sitä retkeä, jolla jo käytiin eli Krabin kolme helmeä :) No selvisihän asia lopulta ja sovittiin niin, että taksi käyttää meitä kolmessa suuressa  tavaratalossa, aikaa 2 tuntia. Käytiin neljässä ja viivyttiin 4,5 tuntia. Hinta 1200 b. Big C oli ensimmäinen ja sieltä tarttui mukaan tuomisia tyttärelle ja ystävättären pojalle. Toinen oli Outlet Village, joka myy vain merkkituotteita ja ale oli hyvä! Papa osti sandaalit (7 e) ja tytär saa myös hyvää tavaraa. Seuraava oli kaikkein suurin eli Tesco. Sieltä lähti loppujen lopuksi mukaan repullinen Singhaa (halvalla) ja neljä putelia Samsongia. Tescossa nautiskeltiin myös sushilla (10 b /pala). Otettiin 16 palaa ja oli hyvää. Syötiin puikoilla.
Tescossa syötiin herkullista ja edullista sushia

Neljäs kohde oli sitten se Krabi Pearl, helmikauppa, josta ostettiin kassillinen muuta tavaraa, viuhkasta Tom Yam-mausteeseen. Kuski kertoi matkalla, että Krabin tärkeimmät elinkeinot ovat kumi, palmuöljy ja kalastus. Neljännestä ei olla ihan varmoja, kun kaveri lausui sen niin hauskasti jotenkin "tuile" ja kysyttiinkin, että tarkoittaako hän "toilet". Ei tarkoittanut, joten kyseessä lienee "taylor" tai "turism"...?

 
Pikauinnin jälkeen vietiin uudet pyykit (2,2 kg /105 b) ja Papa käveli lenkin Sawasdee, Ao Nangin areena ja Nopparat Thara (n. 5 km / 1 h).


Kävelylenkin kuvaotoksia

Myanmarilaisten rakennustyöläistan asumuksia
Asia harvinaisen selvä !?!

Paikallisten asumuksia...

... ja lehmiä


Kotiintullessa Papa oli ostanut vielä mopossa paistetut  täytetyt pannarit (100 b). Iltaruoka syötiin Sabai Sabai Terracessa, seafood with chili + mushrooms. Kadulta otettiin vielä puolikas ananas. Hotellissa oli illalla n. 1 h sähkökatko. Aggregaatti toi valot, mutta ei muuta.


Mopossa paistettua pannukakkua

11.1.2011

"Oma" uima-allas

Aamiaiselle noin kasilta. Aamiaisen jälkeen Papa ui kilometrin ja minä poreilin altaassa.

Altaan tässä päässä  oli "poreita"
Papa käveli hotellin takuset välityönä. Pari hotellia ja rakennustyömaata, siinä se.

 
Alue kuitenkin kasvaa jatkuvasti, mutta ranta on jo rakennettu, paitsi Nopparatilla pätkä, jonka omistaa yksityinen, joka ei kuulemma halua kehittää aluetta, kertoi La Venicen suomalainen isäntä. Siivoojaa odotellessa käväistiin hieronnassa. 2 x thai = 400 b ja sen jälkeen lounaalla Swiss Chaletissa (minä vihreää currya ja Papa paistettuja nuudeleita ja possua).  Vesien kanssa 280 b.

Swiss Chaletin iloinen tarjoilijatyttö

Hovipesulamme
 Lopulta tuli siivoojakin ja saatiin matkalaukut sohvalle ja pakattiin jo tulevat matkamuistot. Sitten arvottiin retkiä. Oppaan piti tulla klo 17, mutta olivat sitten muuttaneet ohjelmaa, joten otettiin ohjat omiin käsiin. Respassa neuvoteltiin Phi Phin matkasta ja toisena keikkui Raya Diversin sama matka. Rayan ongelma on se, että heillä ei ole laituripaikkaa ja laivaan on noustava longtailista. Minulle se on tekemätön paikka, joten päätettiin, että Papa menee yksin heidän retkelleen Phi Phille testisukellukselle 4100 (1 ) / 5500 (2) hintaan. Muuten se on snorklausretki. Huomenna mennään omalle retkelle Phi Phille lautalla, jonka yhtiö omistaa Ao Nangin yksityisen laiturin (360 b / sivu / henkilö). Yöpyminen Phi Phillä maksetaan itse, mutta kuljetukset kuuluvat hintaan. Illastettiin Tantassa: kalaa valkosipulilla ja pippurilla, riisillä ja olusilla (1230 b)! Tonni rikki eka kerran.


12.1.2011

Taas huonosti nukuttu yö. Retki jännittää, ikään kuin ei olisi ennen käyty. Aamiainen ei maistunut. Respassa oltiin ohjeen mukaan jo klo 8.30, mutta kyyti oli myöhässä. Ajattelimme jo, että respan Puttiporn (matkan tilaaja) oli unohtanut jotain. Lopulta paikallinen avobussi tuli ja kyyditsi meidät satamaan. Pääsin laivaan hyvin ja Raileyn pysähdyksen jälkeen siirryttiin alas. Raileylla nähtiin, miten vaikea on nousta longtailista laivaan! On se. Matka kesti pari tuntia ja Papa nukkui melkein koko matkan.

Matkalla Phi Phille

Jotkut matkustivat Phi Phille laivan kannella auringossa, toiset taas ilmastoiduissa sisätiloissa.

Phi Phi Hotellin aulan kukka-asetelma
Rannassa alkoi hotellin arvonta. Kyypparit tietysti tarjoilivat eioota tai kalleimpia hotelleja. Minun ideani Long Beachin bungalowista kariutui eioohon ja otettiin huone Phi Phi-hotellista, 2970 b. Pääng. Huoneeseen  ei päästy vielä, joten hikoiltiin lisää ja lounastettiin ennen sitä.

Hotelli Phi Phi toivottaa asiakkailleen hyvää matkaa!
Huonetta odotellessa oli aikaa kuvailla hotellin aulassa
 Huoneeseen pääsyn ja pikasuihkun jälkeen mentiin Tonsai Beachille (Lo Dalam Bam), mutta se ei ollut hyvä ja päätettiin heti lähteä Long Beachille longtaililla (100 b / nuppi). Minäkin pääsin laiturilta helposti paattiin ja vielä poiskin. Ranta oli OK, mutta emme saaneet vuokrattua maskeja, kun ei ollut rahaa. Kaikki arvotavarat olivat ohjeen mukaan kassakaapissa varkaiden varalta! Vuokraaja halusi 1000 bahtin depositin 100 bahtin vuokrasta ja meillä oli enää vain 80 b. Vuokraamon kaveri lainasi oman maskinsa, mutta se vuoti meillä molemmilla. Uitiin sitten pari tuntia lämpimässä vedessä :) Hotellilla pestiin suolat pois ja lähdettiin syömään. Ruokapaikkamme oli kalaravintola Kao. Minä otin simpukoita ja Papa barracudaa tamarindikastikkeella.


 
Pet, sanoi Papa. Tamarindi on vahvaa! Hyvät eväät.

mamalle maistuivat simpukat Phi Phillä
  

P.S. Ei ole tämä hotelli Apasarin veroinen, mutta aika kallis kylläkin (Phi Phi-lisää).

Yksi Phi Phin kissoista

13.1.2011



Herääminen Phi Phillä kasin maissa. Taas oli huonosti nukuttu yö. En tiedä, miksi. Aamiainen OK. Hyvin samanlainen kuin Apasarissa. Kuuma oli jo aamusta. Tehtiin vielä ulkona lähiympäristön kuvaus, ennen kuin luovutettiin huone pois kymmenen jälkeen. 7/11:sta otettiin kolme pulloa vettä ja ei kun longtaililla Long Beachille, jossa mentiinkin nyt toiseen päähän.

Longtailboatilla Long Beachille
Kuumuus otti pannuun kantamusten kanssa upottavalla rantahiekalla talsiessa. Vuokrattiin maskit / snorkkelit satasella (deposit 1000 b!), mutta jouduimme vielä vaihtamaan toisen maskin, kun sitä ei uskaltanut kiristää, koska kumiremmi oli melkein poikki. Monenlaisia kaloja oli paljon! Nyt oli jo tekemisen meininkiä. Aika kului nopeasti ja samalla, kun leiri siirrettiin uuteen varjoon, alettiin harkita lounasta.

Long Beach

 
 Koska kello oli jo paljon, niin katsottiin viisaimmaksi siirtyä jo lähemmäksi longtaileja. Uitiin vielä vähän ja otettiin kyyti takaisin satamaan.
Pitkähäntäveneillä riitti kysyntää

Long Beach


Tämä karvaturri taatusti tarkeni helteessä...

 Minusta on jo tullut ammattilainen longtailiin nousemisessa! Lounas nautittiin laiturilta katsottuna vasemmalla olevassa sushipaikassa. Paikallista ruokaa kohtuuhintaan.

Laivoja ja veneitä Phi Phin satamassa
Laivaan mentiin n. vartti ennen lähtöä ja saatiin paikat alakerran ilmastoidusta tilasta. Yläkerta oli jo täynnä. Matka takaisin Ao Nangiin vie n. 1,5 tuntia, josta Papa nukkui ehkä tunnin. Lautta jätti paljon porukkaa Raileylle ja lipui sitten sateiseen Ao Nangiin. Nahkaa kuumotteli vähän tuntikausien snorklailun jälkeen. Vietiin taas täysi pussi pyykkiä Kippari-Kallen pesulaan(3,4 kg / 170 b). Sateen vuoksi jäätiin hotellille syömään.

 
Otettiin thairuokaa. Minulla ei ollut mitään hätää, mutta Papaa paleli illalla. Varmaankin ylikuumentunut nahka sen aiheutti.


14.1.2011


Noin kahdeksaan nukutti. Mentiin aamiaiselle ja hyvinhän se taas maistuikin. Seuraavaksi altaaseen. Minä nautiskelin poreissa ja Papa ui kilometrin ja sitten lepäilimme terassimme aurinkovuoteilla.

 
Kävimme myös vaihtamassa rahaa lähimmässä paikassa ja yllättäen euron kurssi oli noussut. Pitää vaihtaa vielä lisää, että saadaan  Papan huomiset sukellukset maksettua.

Myanmarilaisten rakennustyöläisten asumuksia hotellimme ylimmästä kerroksesta kuvattuna
 Mentiin taas hierojalle. Papa otti jalka/päähieronnan ja minä mani- ja pedikyyrin. Koko homma 500 b. Lounas nautittiin Swiss Chaletissa. Minä otin sweet & sour chickenin ja Papa röstiä pekonilla + vettä. Hinta 330 b. Kaupasta otettiin kahville imellystä ja taas altaaseen. Tullessa kysyttiin respassa lämpötilaa. Oli +32. Vastaanoton likka antoi Papan katsoa myös Kuopion sään. -20. Oli tyttö ihmeissään. Syömään mentiin mopotuktukilla Longtailboat Restaurangiin.

Kalaravintolakuja

Kaikenlaista herkkua oli tarjolla
Muutama tippa tuli vettä ja tarjoilija suositteli jäämään sisälle. OK. Papa otti simpukoita mustapippurilla ja valkosipulilla ja minä otin katkarapuja valkosipulilla ja pippurilla + kaljat ja riisit päälle. N. 800 b, ei paha. Käytiin vielä minulle päiväeväitä 7/11:sta, kun Papa lähtee huomenna retkelle ja kotimatkalla hän vaihtoi lisää rahaa kurssilla 39.4. Matkalta löytyi myös lopultakin "Buddhan kello". Pyysivät ensin 300 b (= Phuketin hinta). "Lot noin" jälkeen hinta oli 240 b, mutta  "Khor raa kaa khon thai, mai dain" jälkeen tarjottu 200 b riitti lopulta ja kaikki päättyi naurun remakkaan (Good Shopping :)). Veljelleni otettiin vielä jalkarasvat 300 b. Mökillä Papa pakkasi valmiiksi huomista retkeä varten. Samalla maistettiin kuuluisaa Krabi-viiniä = pskaa. Viemäriin män.


 P.S. 7/11:ssa Chang maksaa 4:n pakkaus 106 b eli 26,5 b /kpl.


Apua, sängyssäni on rapu!

15.1.2011

Turistit hotelliaamiaisella, rakennustyöläiset matkalla töihin

Papa sukellusretkellä Phi Phillä

Phi Phin rantamaisemaa

Herätys oli 6.30! Minä söin tuhdin aamiaisen, mutta Papa nautti vain jugurttia ja heviä. Se kuulemma sopi paremmin tulevaan sukelluspäivään. Rayan auto tuli myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Minun päiväni kului lähinnä altaassa lilluessa ja matkalaukkuja alustavasti pakkaillessa ilman sen suurempia tapahtumia, joten keskitynkin Papan kertomukseen (sukellus)retkestään. Ennen ensimmäistä kohdetta he kävivät sukelluksen pikakurssin ja opettelivat teoriassa regulaattorin ja maskin tyhjennyksen. Papalla oli ollut ongelmia painavan vyönsä kanssa, mutta kolmannen kiristyksen jälkeen hän oli päässyt harjoittelemaan opitut asiat. Sitten tuli käsky sukeltaa, mutta koska Papa ei päässyt edes pinnan alle, lisättiin painoja liivin taskuihin. Maski piti kuulemma hyvin ja hengitys oli ok. Kouluttaja oli näyttänyt suunnan ja Papa meni perässä pikkuhiljaa kahteentoista metriin ja paineentasaus onnistui moitteettomasti. Noin eka kerraksi sukellus meni kuulemma hyvin, mutta vesi oli sameaa ehkä viiden metrin syvyyteen asti. Kouluttaja auttoi räpylät pois, mutta kiipeäminen lisäpainojen kanssa oli kuulemma silti raskasta. Hetken levon jälkeen Papa oli varannut toisenkin sukelluksen :) Tässä välissä oli ollut ruokailu.


 
Pari päivää aiemmin Phi Phin kadulla selällään nukkunut "I sleep well in Phi Phi Island"-kissa oli nyt nukkunut normaalissa asennossa, mutta Papa kuvasi sen silti.

 
Viking Cave
  Toisessa sukelluspaikassa oli kuulemma paljon koralleja ja kalaparvia ja yksittäisiä mielenkiintoisia kaloja, mm. mureena korallipuskassa ja pohjan värinen kampela. Lopuksi ohjaajan näytettyä kuperkeikan ja pyydettyä käsimerkein toistamaan Papa oli tehnyt työtä käskettyä ja liivin taskussa olleet painot olivat kilisseet pohjaan ja Papa oli kimmonnut kohti pintaa. Yksi ohjaajista oli saanut räpylästä kiinni ja muut olivat laittaneet painot takaisin ja niin oli Papa taas seissyt tukevasti pohjassa. Pinnalla Papa oli todennut, että hyvä kuperkeikka, mutta painot menivät pohjaan, johon kouluttaja oli jatkanut, että niin oli kuin olisi pajatson kilauttanut tyhjäksi :)  Minä rupattelin aiemmin päivällä altaalla toisen suomalaisnaisen kanssa ja arvelin hänelle, että sieltä se ukko kohta tulee intoa puhkuen uutta "harrastustaan" mainostamaan. Niin kävikin. Illalla ruokailtiin taas Longtailboat Restaurangissa. Kylältä palattuamme myös naapurihuoneiston ruotsalaiset kyselivät, että miten sukellus meni ja olivatko sukeltajat nähneet haita. Eivät ikävä kyllä olleet.

Ihmisvilinää Phi Phillä

Hotelli Phi Phi mereltä päin nähtynä

Phi Phin satama ja Raya Diversin valkoinen laiva

16.1.2011

Podalla




Herättiin n. puoli kasilta. Papalle hänen uusi trooppinen aamiaisensa (kahvia, jugurttia, hilloa, hedelmiä, yksi paahtoleipä, croissantin tapainen hillolla ja appelsiini- ja ananasmehua) maistui hyvin. "Lihata" oli vain kinkkusiivu paahtoleivällä (+ voi, kurkku, salaatti, tomaatti, sipuli). Minä pysyin uskollisena naiselliselle  "pekonia, nakkeja, kinkkua"-linjalleni. Rahaa oli rutosti eilisen jälkeen, joten lähdettiin mopotuktukilla isossa risteyksessä olevaan longtailien lippupisteeseen ja otettiin private paatti Poda-saarelle (1700 b + 200 b kansallispuistomaksua). Normaali hinta, siis muita kyydissä, olisi ollut vain 500 b halvempi. Voi sitä kuskin riemua, kun hän näki voucherimme. Hän nauroi ja hyppeli ja taputteli kavereitaan, jotka ilmeisesti onnittelivat häntä tästä "onnenpotkusta". Vene oli nopeampi, kun matkustajia oli vähemmän.

 
Kuski paahtoi Podan ja Tubin ohi Chicken Islandille ja kyseli, että kauanko täällä ollaan. Todettiin, että only Poda ja tehtiin täyskäännös. Ilmeisesti "Podan retki" tarkoittaa noilla kolmella saarella käyntiä? Kolmisen tuntia snorklailtiin kolmessa eri paikassa (maskien vuokra 80 b / kpl + deposit 500 b / kpl). Välillä ihmeteltiin ja kuvattiin apinoita, joita oli saaren yhdellä kulmalla runsaasti.


Apinoiden touhuja oli mukava seurata
Koh Poda

Paikka oli hieno ja nähtiin monenlaisia kaloja, mm. pallokala, snappereita ja 80 cm pitkä trumpettikala ja muitakin otuksia, mm. meduusoja. Minä tökkäsin vielä kätenikin yhteen sellaiseen, mutta ilmeisesti en osunut "lonkeroihin", koska odotettua kirvelyä ei tullutkaan!

Podalla

Ei paha!

Kävelevä ravintola Podalla

Poislähtiessä oli tarkoitus etsiä vene numeron perusteella (se oli 93), mutta kuski huomasi meidät, ennen kuin me veneen. Satamaan tultiin kahden jälkeen ja lounas nautittiin Phra Nang Inn Kitchenissä. Papa otti Tom Yam Goongin ja minä Phra Nang Kain (= kanaa). Papa tykkäsi, minä en. Hotellille tultiin mopotuktukilla. Ensin Papa huomautti respassa siivoojan unohtamasta vesipullosta ja sitten hän ui jälleen kilometrin notkeana kuin rautakanki sillä aikaa, kun minä nautin taas poreista. Papa selitteli kankeuttaan sukelluksella ja snorklailulla! Illan suussa pakattiin ja mentiin mopotuktukilla Raya Diversille ja minä löin taas pääni tuktukin matalalla olevaan etureunaan (sama kuski kuin aamulla, jolloin löin pääni varoittelusta huolimatta edellisen kerran). Papa lunasti Rayalta "elokuvan" (joku kuvasi heidän koesukelluksensa) pois (1800 b) ja mentiin syömään Pizza Companyyn. Ruoka oli reissun kallein ja huonoin. Mautonta, edes chili ei auttanut. (1148 b = pizzat + 2 x pieni Heineken). Yli puolet otettiin kuitenkin mukaan ja seiskan kautta ajettiin mökille.
Ravintolapäivystäjä Ao Nangin rantakadulla

17.1.2011


Nopparat Tharan "lähisaaret"

Viimeinen täysi päivä alkaa. Herättiin siinä kahdeksan maissa. Papalle maistui taas kevytaamiainen, mutta kun hän huomasi, että pöytään kannettiin uutta pekonia, joka ei ollut vielä tönkkökovaa, niin otti sitäkin siivun :)

 
Minä en pekonistani muutenkaan luovu! Kamat laitettiin kuntoon ja otettiin tuktuk Nopparat Thara-beachille, käytännössä sinne, mistä longtailit ja laivat lähtevät liikkeelle. Maksu oli 80 b, koska Nopparat Thara ei ole enää Ao Nangia! Laskuvesi oli alkamassa, vaikka sitä ei vielä silloin tiedetty ja viereiselle saarelle piti pikkuisen kahlata kannasta pitkin. Kaunis paikka ja vähän väkeä, koska siellä ei ole mitään palveluita. Tuuli oli yllättävän kova ja hiekka lensi, mutta palella ei tarvinnut. Eka leiri tehtiin ison kallion juureen varjoon ja painuttiin mereen. Ranta oli todella matala. Aikamme juteltiin toisen suomalaispariskunnan kanssa ja lopulta huomattiin, että vesi laskee edelleen. Niinpä päästiin kuivin jaloin seuraavaan saareen, vaikka äsken kannas sinne oli veden peitossa! Sinne siis perustettiin uusi leiri. Veden alta vapautunut maapohja oli täynnä simpukankuoria, kalojen ja rapujen jäänteitä ja terävää karstikalliota. Sai varoa jalkapohjiaan :)

Eipä ollut tungosta
Ihan sai olla omassa rauhassaan, jos halusi
Minä jäin makoilemaan "kalliille" Raileyltä ostetulle alustalle eka kertaa koko reissulla ja Papa lähti seikkailemaan yhä enemmän vedestä vapautuvaa rantaa pitkin. Hän löysi kaksi pientä luolaa, joista toinen nimettiin "Viserrysluolaksi", koska siellä kuului viserrys! Kai jokin ötökkä tai veden ja ilmareiän aiheuttama ilmiö. Papa kutsui minut katsomaan ihmeitä ja minäkin myönsin nähtyäni omin silmin nämä ihmeet hänen löytöretkensä suuren historiallisen arvon...


Papan löytämä luola

Saarilla meni nelisen tuntia ja pois oiottiin pääasiassa rantaviivaa pitkin Nopparat Thara-rannan kautta. Osa matkasta oli mutaista ja liukasta, mutta iso osa hiekkapohjaa, jonka alla oli kai korallia tai karstia. Rannassa koululaiset olivat siivouspuuhassa. Roskia kyllä kerättiin, mutta vielä niitä sinne jäikin. No, oli ainakin hyvä tarkoitus :) Kyyti mökille saatiin pienen kävelyn jälkeen. Hotellilla mentiin altaaseen, jossa Papaa paleli ylilämpimän meriveden jälkeen ja hän päättikin lämpimikseen uida taas kilometrin. Papa ui jälleen kuin ratakiskon pätkä, mutta ui kuitenkin. Minä olin taas poreissa. Tarkoitus oli vielä ottaa hieronta, mutta kun on lomalla, niin ei ehdi kaikkea :) Haettiin kaupasta kahville imellystä ja pakkaamaan. Seitsemän maissa lähdettiin Edeniin syömään. Papa otti saman kuin tuloiltana eli kanaa cashewpähkinöillä tarot-pesässä ja minä otin kalaa. Hyvää oli. Kotimatkalla ostettiin pieni tuulikello, suitsukkeita, Chang-paita ja jalkarasvaa. Pakkaus on nyt sinettiä vaille valmis! Herätys aamukuudelta ja sitten loput. Kaiken varalta Papa otti nukahtamislääkkeen, että saa edes vähän nukutuksi, koska huomenna on kuitenkin jaksettava vielä ajaa kotiinkin. Kyllähän sitä ihminen täälläkin viihtyisi, mutta kotiin vaan on lähteminen!



Melkein kuin hiekka-aavikolla



Nopparat Tharan rannan maisemia


Minun "viimeinen ateriani" ravintola Edenissä

18.1.2011



Lähtöpäivän aamuun herättiin kuudelta. Aamiaiselle vääntäydyttiin heti seitsemältä.




Aamiaisella otettiin vielä viimeiset kuvat ympäristöstä

Aamiaisen jälkeen kysyttiin respassa, voisimmeko jo maksaa minibaarin laskun, mutta se ei käynyt ennen kuin huoneen luovutuksen yhteydessä. OK. Pidimme koko reissun ajan kirjaa minibaarin ostoksista ja päädyimme summaan 680 b, joka pitikin paikkansa. Ei paha. Alussa kannettiin suotta joitakin vesipulloja kaupasta, vaikka minibaarissa tavara oli samanhintaista. Laukut suljettiin ja ne tuntuivat aika painaville verrattuna tulopäivään. Olimme tekemässä check outia, kun bussi jo tuli vartin etuajassa! Maksoimme huonelaskun ja respan likat antoivat meille läksiäislahjaksi "norsusta" riippuvan käsipyyhkeen. Kiittelimme kovin.  Lähdimme kiertämään porukoita eri hotelleista ja kun viimeisiä otettiin kyytiin, niin me olimme istuneet bussissa jo tunnin. Bussi tuli täyteen ja ja kun Papa siirtyi viereiseltä penkkiriviltä minun viereeni, niin ranteessa roikkuva kamera juuttui kaiteeseen ja putosi korkealta bussin portaikkoon. Päätylevy, jossa hihna on kiinni, oli irronnut. Papa sai osat takaisin ja asia oli kunnossa, mutta näyttää siltä, että ko. levystä puuttuu kaksi ruuvia. Pitää tutkia asia kotona. Kamera ei kuitenkaan särkynyt. Matkalla lentoasemalle ei ollut mitään yllätyksiä ja perillä meitä odotti jo koppiauto, joka oli vienyt hotellilta matkalaukkumme. Jonoja ei pahemmin ollut, joten painuttiin suoraan lähtöselvitykseen. Laukkujen paino oli kasvanut matkalla, vaikka rojua jätettiinkin hotelliin. Laukkujen painot olivat 16.9 kg (vanha) ja 17.6 kg (uusi). Ennakkotiedon mukaan matkatavaraa sai olla 15 + 5 kg, mutta sepä ei tainnutkaan pitää paikkaansa. Ainakaan meitä ei huomautettu ylipainosta. Siis laukkujen, hih hih! Meitä olisi toki voinut huomauttaakin...heh heh...Tähteeksi jääneet eväät eli banaania, pizzaa ja vettä nautittiin odotusaulassa. Kansainväliselle puolelle ei vielä menty, koska oppaan mukaan "siellä ei ole mitään". Olisimme ostaneet loppurahoilla jonkin Krabi-aiheisen kirjan, mutta sellaista ei myymälässä ollut. Tyydyttiin sitten toffeekarkkeihin ja pähkinöihin. Hyvä niinkin.

Viihdejärjestelmä auttoi kestämään matkan pituuden paremmin.

Veljelleni luvattu paikallinen sanomalehti jäi tietenkin ostamatta Ao Nangista eikä lentoaseman lehtikioskeissakaan ollut kuin muunkielisiä lehtiä! Epätoivon hetkellä Papa huomasi, että internetpistettä valvovalla tädillä oli vanha sanomalehti ja hän kävi kinuamassa sen tädiltä ihan ilmaiseksi! Lento lähti jopa etuajassa, mutta kapteeni Svensson, Karlsson tai Andersson ilmoitti heti kättelyssä, että vastatuuli on matkalla niin kova, että Helsinkiin tullaan myöhässä! Matkan aikana vaihdoimme keskenämme muutaman kerran paikkaa, mutta uni oli levotonta, istuitpa sitten ikkunan tai käytävän puolella. Molemmat ateriat olivat ihan OK lentokoneruuaksi. Eka oli possua potulla ja soosilla. Mukana leipää ja salaattia ja kahvin kanssa "dolcea". Toinen ateria oli enemmän voileipätyylinen ja varsinkin juusto maistui erittäin hyvin. Juomavesi loppui lentokoneesta kesken, mutta sen tilalle ruokajuomaksi saatiin samalla hinnalla limsaa (orange / mango). Loppusuoralla kävi taas myyntivaunu ja lakupiiput ja Yapit loppuivat juuri ennen meitä! Lentotarjoilija kehui juuri, että näitä lakupiippuja ei enää saakaan R-kioskilta... Otettiin sitten pussillinen jellyä. Muut ostokset oli tehty jo webistä ja maksettu etukäteen. (Baileys x 2 ja suklaata)


Lopultakin melkein perillä

Pitkäkin matka loppuu joskus ja Hesaan laskeuduttiin n. klo 19 eli vain hiukan myöhässä aikataulusta, vaikka vastatuulta oli paikoin jopa 80 km / h. Laukut saatiin melko nopeasti ja valuminen lentoaseman toiseen päähän alkoi. Ostimme päädyn R-kioskilta Teho-juoman ja limsaa kotimatkalle. Kassan vieressä oli pino lakupiippuja, joita ostimme mukaan. Hinta niille oli 4 e eli halvempaa kuin koneessa! Sohjossa raahustettiin autolle. Kotimatkan viiimeinen etappi alkoi. Hesa-Lahti moottoritie oli sohjoinen ja liukas, mutta liikennettä ei ollut kovin paljon. Heinolasta käännyttiin Jyväskylän tielle, joka taas oli peilikirkas ja kun Hesasta alkanyt lumisade jatkui edelleen, niin eipä ollut halua ohituksiin, vaan jäätiin suosiolla sopivaan "convoyhin".
Kotona oltiin ennen puolta yhtä. Matkan jälkeiset ylikierrokset olivat vielä päällä, joten otettiin pari uniolutta ja syötiin kevyet kuumat koirat kolmella nakilla niillä mausteilla, mitä jääkaapista löytyi. Unta ei tarvinnut varsinaisesti etsiä. Aamulla herättyämme ihmettelimme yön aikana terassillemme ilmestyneitä valkoisia korallihiekkadyynejä...(siis kahden viikon aikana lunta oli satanut lisää lähes puoli metriä!)