torstai 29. maaliskuuta 2012

Eteenpäin, sano mummo lumessa!

Tuli taas käytyä vähän aikaa venerannassa penkillä istuskelemassa ja maisemia ihailemassa, kun oli niin kaunis keväinen, tosin puolipilvinen, päivä.



Hetken aikaa rantapenkillä istuskeltuani kävelin vähän matkaa eteenpäin latupohjaa pitkin tuttuun paikkaan katsomaan, josko löytyisi jo pajunkissoja. Löytyihän niitä.






Vaikka paikka tällaiselle (huonojalkaiselle) entiselle  nuorelle onkin melko haasteellinen, onnistuin kuitenkin ottamaan muutaman oksan maljakkoon uppoamatta hankeen, putoamatta tähän sulaan tai edes astumatta koirankakkaan, jee!



Meidän omalla varjoisalla takapihallamme on vielä näin komeita jääpuikkoja, jotka ovat tulossa kylläkin erittäin todennäköisesti pikapuoliin alas ja vieläpä melkoisen painavan lumimassan kera.


Parempi pysytellä poissa tämän muodostelman alta! Tippukoot jääpuikot mieluummin hankeen kuin minun päähäni.
 




Aurinkoisen etupihan puolella oli myös vielä muutama päivä sitten jokunen jääpuikko, mutta lämmin auringonpaiste oli jo selvästi muuttanut lunta ja jäätä nestemäisempään muotoon.




No mutta mitä ihmettä! Sieltähän pilkistää jo talon sokkelin vierustalta lumen alta vihreä metsämansikan lehti. Itse marjoja pitänee kuitenkin vielä odottaa muutama kuukausi...





Eilen oli katolta sulavan lumen vedeksimuuttumisnopeus tämä eli pisaroita tippui tosi tiuhaan tahtiin. Tämmöisen kesäihmisen korville räystäsränneistä kuuluva veden lirinä ja lorina on kuin musiikkia...






Ah, sininen taivas ja valkorunkoiset koivut...kootimaani oo-ompi Suooomi, Suomi aaarmas synnyinmaa...
Anteeksi, tuli vaan jotenkin niin isänmaallinen olo.




Rannalla tuli istuskeltua myös suuren männyn alla olevalla isolla kivellä joku tovi. Hetken mielijohteesta keräsin poislähtiessäni taskut täyteen männynkäpyjä. Niistähän voisi yrittää tehdä vaikka korviksia tai jotain ja jos ei muuta, niin kyllä niille ainakin Kynsilaukkaajat keksivät käyttöä...




Lopuksi... on kyllä pakko tunnustaa, että ei se ulkoilureissu itse asiassa ihan näin helponkuuloisesti mennyt. Läksin nimittäin jalkojani säästääkseni yhdessä kohtaa oikaisemaan polulta hankiaiselle ja kuinkas kävikään? Oikea jalkani upposi reittä myöten syvälle, syvälle umpihankeen enkä saanut sitä vedettyä sieltä sysyyksistä pois. Meinasi tulla jo hätä käteen, että pitääkö tässä ruveta apua soittamaan, mutta sitten kuulinkin läheistä kävelytietä pitkin tulevan kahden kovaäänisesti rupattelevan naisihmisen. Suuni oli jo auki avunpyytämistä varten, mutta en sitten saanutkaan heille mitään sanotuksi, vaan yritin sen sijaan olla sen näköinen kuin siinä ihan tarkoituksella muka seisoisin jumissa umpihangessa. Kääk, mikä ääliö!
Katsoivathan nuo rouvat vähän pitkään, mutta eivät sanoneet mitään. No, niinpä minä tuhti mamma siinä sitten aikani romupolvineni punnersin ja puuskutin ja selvisin kuin selvisinkin lopulta takaisin kovalle alustalle. Ei siinä silloin mitään huvittavaa ollut, mutta kylläpä nyt jo naurattaa...Onhan se ollut epäilemättä aika hauskan näköistä, heh heh =)


keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Mauritius-matotkin valmistuivat lopulta

Olen vihdoinkin saanut valmiiksi kaksi VHS-nauha-/lankamattoa makuuhuoneeseen. Aloitin ne joskus viime vuonna, mutta ne ovat saaneet väistyä aina kiireellisempien värkkäysten tieltä tähän asti. Keskeneräisinä ovat lojuneet kuukausitolkulla siis. Mauritius-nimiset matot ovat siksi, että VHS-nauhalla, josta ne on virkattu, oli nauhoitettu matkaohjelma Mauritiukselta ;)

Tässä toinen matoista ja se toinen on siis täsmälleen samanlainen

Langan väri on vaaleansininen, kun ajattelin, että se on semmoinen jotenkin uninen väri ja sopisi makuuhuoneeseen. Toisekseen sitä lankaa oli varmasti noin kilo, joten se riitti tämmöisiin pieniin mattoihin. Sitä en edes muista, mitä olin aikonut joskus aikoinaan alunperin langasta (arvatenkin tarjoussellaisesta) tehdä :)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Polvipituiset villasukat


Jokohan tässä olisivat talven viimeiset villasukat?

Näyttävät kuvissa vähän hailakoilta
Ovat kyllä oikeasti kauniin kirkkaan keltaiset
Lankana Seitsemän Veljestä, ohje on Novitan sukkalehdestä ja nämä menevät ystäväni tyttärelle!

torstai 15. maaliskuuta 2012

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Maaliskuussa ilmaistua

Jos olet syntynyt maaliskuussa
olet jo lapsonen kevään.
Minäpä sinulle leiponut olen
maistuvan synttärievään.
Tämä on aivan höppänä juttu:
kakkua kantaa karvainen tuttu.

(Uppo-Nallen kuukausilorut)



Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua
(Uppo-Nallen kuukausilorut)


 Pii paa puu, terve maaliskuu!
Räystähältä vesi pirskuu,
iloisena tintti tirskuu.
Kissat innostuu, onhan maaliskuu.

(Uppo-Nallen kuukausilorut)




Talitintin titityy
kevätsointiin virittyy.
Mäyrämuori havahtuu,
joko nyt on maaliskuu?
(Uppo-Nallen kuukausilorut)


Näin näppärästi riimitteli siis Uppis, mutta koska minun ilmeisen ahtautunut  runosuoneni ei edes pienen aurinkoisen kevätulkoilun jälkeen suostu sykkimään kuin vajaateholla, totean vain yksikantaan, että jäniksenjälkiä oli paljon varsinkin rannassa, mutta myös puutarhassa. Takapihalle mennessäni näinkin vilaukselta jäniksen, joka säikähti minua ja pakeni niin kiiruusti naapurin puolelle, etten ehtinyt siitä kuvaa ottamaan, mutta sitten...



...pari tuntia myöhemmin itse Herra tai Rouva Jänis tuli syömään maahan pudonneita auringonkukansiemeniä vain parin metrin päähänä keittiönikkunasta.


Totesin Papalle, että ainakaan tämä jänis ei ollut enää ihan kokonaan valkea, vaan oli jo korvistaan rusakoitunut. Papa siihen, että: "Olikohan tuo nyt ihan kielitoimiston suositusten mukainen ilmaus?"

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Pitsineulesukat lopultakin valmiit

Kuukauden päivät näitä on väännettykin; tosin välillä virkaten toista ikuisuusprojektia, mattoa. Kelpaa näissä nyt kotona tassutella; missäpä näitä muuallakaan pitäisi!


Ehkä näihin voisi vielä ommella ohutta kumilankaa varrensuihin, kun tuntuvat vähän valuvan. Tietysti viisaampaa olisi ollut neuloa se langan kanssa jo tehdessä, mutta mistäpä sitä siinä vaiheessa voi tietää, että ne tulevat valumaan.


Kuvio on kyllä tosi kaunis ja yllättävän helppokin loppujen lopuksi. Ohje on muuten Novitan 12/2011 ilmestyneestä sukkalehdestä.


Tässä tää nyt poseeraa sukat jalassa. Lankahan on muuten Kotiväki ja sukat on neulottu numeron 2 puikoilla. Lankaa näihin meni alle 200 g.