Kevättä ja kesää odotellessa...

Eikö tämä lumentulo lopu ikinä? Pakkasista taidettiin selvitä hengissä, mutta lunta tulee vain koko ajan lisää. Se on kuulemma rikkaus, kun Suomessa on neljä vuodenaikaa, mutta minulle riittäisi kyllä kolmekin, nimittäin talven voisi jättää pois. Ainut hyvä puoli talvessa on se, että jos sattuu olemaan lyömälehtiä tarpeeksi, niin aina voi paeta pakkasia pariksi viikoksi kaukomaille :)

Viime kesänä pihallemme ilmestyi pieni siilinpoikanen, joka oli ilmeisesti joutunut syystä tai toisesta eroon äidistään. Äidiksi meistä ei poikaselle ollut, mutta kissanruoka vedellä kostutettuna sille kelpasi mainiosti ja löysipä se puupinon alta jonkinlaisen tilapäiskodinkin. Syksyn tullen se kuitenkin katosi teille tietymättömille. Ehkä taas ensi kesänä nähdään!

Toukokuussa kukkivat tulppaanit ja  kirjokevättähdet. Pionitkin lykkäävät jo kukkavartta ja ruohonleikkurit kaivetaan talvisäilöstään. Minun pitäisi varmaan rajata kukkapenkkini paremmin, K kun on semmoinen puusilmää ruohoa leikatessaan, että siinä menee silpuksi osa istutuksiakin.

Punanuppuinen ja sinikukkainen raunioyrtti. Monen mielestä vain vaikeasti hävitettävä ja helposti leviävä rikkakasvi. Myrkyllinenkin kuulemma, mutta minua nuo eriväriset nuput ja kukat jotenkin kiehtovat. Tämän kasvin sain ystävältäni, joka yrittää hävittää omaansa pois.

Idänunikon kukintaa keskikesällä kannattaa kyllä odottaa. Kukinnot ovat niin painavat, että kukkavarret tarvitsevat tuet pysyäkseen edes jotenkin pystyssä. Se on aika hanakka leviämään, mutta jos yrität sitä istuttaa johonkin, niin ei onnistu (ainakaan minulta). Kokeiltu on.

Tämä taas on sammakko, jonka joku kolmesta kissastamme on tuonut tuuletusikkunan kautta sisälle. Kissojen ulkoilutilan minkkiverkko ilmeisesti fuskaa alareunasta. Jäi tutkimatta syksyllä, joten siinäpä on Koolle askaretta keväämmällä, sitten kun lumet ovat sulaneet.

Oikukas kärhö Miss Batemankin suostui lopulta kukkimaan. No, kolme kukkaa se vain teki, mutta kuitenkin. Kärhöjen kasvattajana minulla riittää enemmän intoa kuin taitoa, mutta kun niitä on tarpeeksi monta eri lajia, niin aina niistä joku kukkiikin.

Isotöyhtöangervo, tarhajuorut ja omenan raakileet. Keskikesällä puutarhan valtaa jo melkein viidakkomainen tunnelma. Vanhat omenapuut jaksavat tuottaa satoa yli omien ja sukulaisten tarpeiden vuodesta toiseen.