Kreikka, Kreeta, Retimnon 2007

14.7. 2007 Lauantai

Lähtö kotoa tapahtui suunnilleen aikataulussa klo 15.45. Ensin haettiin tämä vihko Jiiltä (unohtui Jiin kauppakassiin) ja neljällä kympillä bensaa ABC:ltä. Meillä oli vain viisikymppisiä ja Papa arveli, että viidellä kympillä ei mahtuisi tankkiin. No, olisi mahtunut. Bensa on tosiaan kallista. Matka sujui rauhallisesti. Satoi Järvenpäähän asti. Meillä oli sateen loppumisesta leikkimielinen vedonlyönti. Minä arvelin, että sade loppuu Hartolassa ja Papa väitti, että Lahdessa. Oikeastaan kumpikaan ei voittanut, sillä Heinolassa oli kyllä sateessa tauko, mutta Lahdessa satoi. Heinolan Tähtihovissa otettiin kahvit (minä myös muna-anjovisleivän) ja jaloiteltiin. Matkamusaksi ostettiin Juicen Kautta Aikain I. Matkalla syötiin omia voileipiä ja hedelmiä ja kun sää oli viileä, ei haitannut, että Papa unohti jäähdyttää auton jääkaapin etukäteen. Hki-Vantaan Ramadaan tultiin n. klo 20.30. Papa maksoi huoneen (83 €) ja auton parkin (27 €) heti. Laskuttavat pirulaiset jo pysäköinnistäkin! Illastettiin hotellin Brasseriessä. Minä otin lohipastaa ja Papa Talon Hampurilaisen. Hyvää oli, mutta kallista! Ruoat + kannu vettä 30.30 €. Papa kinusi vielä respasta ilmaisen Hesarin ja E-bonukset, jotka unohti ottaa ruokia maksaessaan. Ruokailun jälkeen käytiin suihkussa ja painuttiin nukkumaan.


15.7.2007 Sunnuntai

Näkymä parvekkeeltamme merelle

Herätys klo 5.10, tosin heräsin jo vartin ennen ja koko yö oli muutenkin jatkuvaa kyljen kääntämistä. Peiton otin päälleni joskus kolmelta ja potkin sen pois neljältä, vaikka ikkuna oli auki koko yön. Vääntäydyttiin klo 6.20:n lentokenttäbussiin ja eikun suoraan lähtöselvitysjonoon. Juuri kun päästiin luukulle, niin huomattiin kyltti, ettei kabiiniin saa viedä sytkäreitä, joten sujautettiin ne matkalaukkuun. Turvatarkastuksessa ei ollut ongelmia. Minä hinguin tupakkaa (sitä oli) ja tulta (ei ollut). Tultakin löytyi tupakkahuoneesta. Sytkäreitä sai ostaa tax-freestä 8 € / kpl! Minä ostin R-kioskilta tikkuja, kaipa ne ovat luvallisia. Toinen mielenkiintoinen juttu on, kun ihmisiltä otetaan vedet pois. Sitä saa ostaa turvatarkastuksen jälkeen 2,30 € / pieni pullo ja viedä koneeseen! Koneen lastaus ja lähtö tapahtuivat ajallaan. Lentoajaksi ilmoitettiin 3 h 30 min., joka on vähemmän kuin alkuperäinen arvio. TUI:n koneissa kaikki maksaa. Ateria, ruokajuomat jne... Siellä myydään jopa TUI:n raaputusarpoja! Koneen ruoka ei ollut hyvää. Se oli "mausteista pihviä perunagratiinissa". Onnistuimme torkkumaan osan matkasta ja välillä Papa vaihtoi muutaman sanan vieruskaverinsa kanssa. Kuului olevan Kuopiossa syntynyt meteorologi: Hänellä oli mukana viikon ennuste Kreetalle. Loppuviikoksi lämpenee. Matkalla ei tapahtunut ihmeempiä. Minä kävin vessassa ja pari lasta oksensi (eivät liity toisiinsa :)) Kun oltiin etuajassa, niin jouduttiin pyörimään jonotuksessa ennen laskeutumista. Minkäänlaista tulotarkastusta ei ollut. Kun laukut saatiin koneesta, niin siirryttiin bussiin ja matka Hanian sotilaskentältä Retimnoniin alkoi. 70 km vei noin tunnin verran. Matkustajat tiputeltiin hotelleihinsa. Vain me jäimme Ilios Beachiin. Opas tuntui hiukan kokemattomalta. Hän ilmeisesti hukkasi yhden matkustajan(!), mutta hymähteli vain asialle. Lisäksi hän unohti mainita, että viikon ainoa Samarian rotkon matka on huomenna ja viimeinen ilmoittautuminen tänään. Eihän se meitä koske, mutta... Kaiken lisäksi tervetuliaistilaisuuskin on huomenna. Opas ei vienyt hotelliin asti, vain ovelle. Miten lienevät kielitaidottomat selvinneet. Saatiin huone yläkerrasta ja näköala on merelle.

 
Hyvältä vaikuttaa. Huone oli viileä, vaikkei ilmastointi ollut päällä!

Näkymä parvekkeeltamme satamaan

Matkalaukut ovat vielä purkamatta

Laukuista purettiin uikkarit ja eikun talviturkin heittoon. Rantatuolit ja varjot ovat hotellin asukkaille ilmaisia. Tänään tuulee ja on aallokkoa, joten rantavahdit vislailevat pilleihinsä heti, kun joku on vyötäröä myöten vedessä. Käytiin kuitenkin kastautumassa. Rannasta lähdettiin vielä hotellin altaalle. Taidetaan olla ainoat suomalaiset täällä, muuten menee skandinaaviksi. Altaan veden lämpö on + 28,5 C, mutta uinnin jälkeen varjossa istuminen pienessä tuulen vireessä tuntuu jopa vilpoisalta. Hotellin sisäpiha on melko pieni, mutta suojaisa ja kaunis. Yhtä seinää koristaa viiden kerroksen korkuinen bougainvillea ja pihalla on muutakin kasvustoa. Minä viihtyisin altaassa, mutta kohta on kuulemma aika lähteä tutustumaan ympäristöön, etsiä lähikauppa ja ruokapaikkakin.
Noin 50 m päästä löytyi pieni supermarket. Sieltä otettiin hiukan peruskamaa. Pitää katsella, jos jostain löytyisi ihan oikea leipomo ja vähän monipuolisempi kauppa. Laukkujen purkamista jatkettiin ja minun laukustani löytyi ilmailuviranomaisten kirje, jonka mukaan laukusta on poistettu lentoturvallisuudelle vaarallinen esine - sytkäri! Siis miten se sääntö sytkäreiden suhteen menee? Eivätpäs kuitenkaan löytäneet sitä toista sytkäriä. Ennen iltaruokailua ajateltiin voltailla hiukan ja etsiä taitavan puuartistin Nikos Siragasin paja. Se olikin heti nurkan takana. Ikkunassa oli hienoja tavaroita. Pitää käydä putiikissa, kun se on auki.
Syömään menimme hotellin viereiseen "Takis Meze Placeen". Paikka on TUI:n suosittelema. Ruoka ja palvelu olivat oikein hyvää tasoa. Minä pistelin haudutettua vasikanlihaa "Boeuf Roti" ja Papa moussakaa. Emmepä jaksaneet syödä kaikkea. Alkupalaksi otettiin tsatsiki ja talon puolesta tuli yrttivoita ja aivan erinomaista oliivipateeta (oliivi, oliivioljy, valkosipuli, persilja). Kun pyydettiin lasku, niin talo tarjosi vielä siivut kermavanukasta (pudding). Jäähdyteltiin hetkinen rantakadun penkillä ja sitten lähdettiin hotelliin.

  
Voltailua seurattiin parvekkeelta puolille öin. Illaksi tuulensuunta kääntyi mereltä länteen ja taisi jopa lämmetä. Ilmastointi piti virittää yöksi.
P.S. Supermarketista ostettu tomaatti painoi 450 g!


16.7. 2007 Maanantai

Venetsialainen satama ja majakka.

Kaupungin kapeita kujia

Yöllä ilmastointi jylläsi (tosin lähes äänettömästi) sen verran hyvin, että lakana piti ottaa peitoksi. Papa heräsi ennen kahdeksaa ja oli "Easy Shopissa" juuri, kun se avautui.
 Leipiä piti odottaa pari minuuttia. Aamiainen oli hyvä:  Tuoretta leipää, voita, makkaraa, vahvaa cheddaria, tomaattia, kahvia, tuoremehua ja Totalia (terveiset Viisikolle). Syötyä käveltiin vanhaan kaupunkiin, jossa tehtiin sellainen yleiskatselmus.

 
Mokasta ostettiin mausteita ja lisäksi käytiin mm. netissä suositellussa nahkaverstaassa. Kuvia tuli otettua mukavasti.

 
Välillä huilattiin kahvilassa frappella.

 
Kahvilan vieressä on kuuluisa Rimondin suihkulähde Platia Petihakalla (siis kadun nimi). Sen pystytti Retimnonin venetsialainen maaherra v. 1629. Suihkulähdettä koristaa kolme mulkosilmäistä leijonaa.

Rimondin suihkulähde

Ostin postikortit ja -merkit pikkuputiikista. Tulomatkalla vanha, ystävällinen kauppias veti Papan puoliväkisin kauppaansa. Suomeakin löytyi kuulemma kotitarpeiksi. Papa pääsi pälkähästä, kun osoitteli, että eukko paahtaa tuolla jossain menemään :) Ostin vielä rantakaupasta parit pannat, jotka olivat siinä halvempia kuin vanhassa kaupungissa. Samalla reissulla jäätiin syömään hotellin alakerrassa (vieressä) olevaan "Europa Snack"-baariin. Minä otin tonnikalapizzan ja Papa kalamaria potuilla ja riisillä. Juomaksi vettä. Kumpikin annos oli korkeintaan keskinkertainen. Söimme n. puolet. Vaihdettiin uikit päälle ja altaalle. Mennessä Papa jututti respan kimulia, joka opetti hänelle, että huoneemme numero kreikaksi on pendekosiefta (507). Kesken uinnin, kirjanluvun ja auringonoton Papan puhelin piippasi viestin merkiksi (klo 15.31.56). Viesti oli tarkalleen seuraava: "Terveiset KYSistä ja synttärionnittelut jo vähän ennakkoon! Kun tulet reissusta, niin ota yhteyttä. Sinulle on työtä tarjolla". t. PM eli Papa sai töitä. Papa lupasi soittaa viikon päästä maanantaina, johon PM vastasi: "Sopii hyvin. Mukavaa lomaa". Tämä reissu muuttui pelkästä matkasta lomamatkaksi :) Tänään päätettiin juhlistaa uutta työtä ihan hotellihuoneessa. Käytiin hakemassa taas uudesta ja entistä halvemmasta ja monipuolisemmasta marketista ruokatarpeita ja herkkuja. Samalla reissulla olisi käyty puunkaivertajan luona, mutta verstas oli taas kiinni. Ilta istuttiin parvekkeella nauttien herkkuja: salamia, oliiveja, juustoa, leipää, kurkkua, tomaattia ja juomana viiniä. Voltausta seurattiin kreikkalaisittain puolille öin ja sitten painuttiin pehkuihin.
P.S. Oli tosi komea auringonlasku.

Parvekkeella auringonlaskua ihailemassa

17.7. 2007 Tiistai

Irlantilaisen pubin tuotevalikoima oli vaikuttava

Nukuin yön kuin tukki. Aamulla heräsin siihen, että vähän paleli. Ilmastointilaite toimii very good :) Nautittiin ensimmäinen muna-pekoniaamiainen normaaleilla höystöillä. Hyvää oli. Astioiden tiskauksen jälkeen lähdetään taas vanhaan kaupunkiin ja iltapäivällä meren rantaan, jos aallokko ei kohoa enempää. Tänään on "uima-aallokko". Huomiseksi on tarkoitus vuokrata auto ja ajella saaren länsipäähän Falassarnan hienolle rannalle. Aamulla, kahdeksan maissa, oli veden tulo poikki, kuten eilenkin. Taitaa olla paikallinen vitsaus tai päivittäinen rutiini. Pitää tiedustella asiaa respasta. Vanha kaupunki oli vieläkin paikallaan.

 
Nyt edettiin varjoisempia reittejä, kun paikat olivat jo tutumpia. Karttaa ei enää tarvittu ja ostoksiakin tuli tehtyä enemmän. Yleistuomisiksi otimme kolme erilaista oliivisaippuaa 90 snt / kpl. A-pojalle teetätettiin Kreikan maajoukkueen peliasu nimellä ja numerolla 4 (v.), 22 €. Paikalliselta hunajanvalmistajalta ostettiin kaksi purkkia, 6 € / kpl.

 
Minä ostin myös keraamisen tuhkakupin (7,5 €). Tauko pidettiin samassa kuppilassa kuin eilen. Nyt samat juomat (cafe frappe) maksoivat 7 €, kun ne eilen ilman sokeria ja maitoa maksoivat 5 €. Reissusta tuli nyt hyvin kansainvälinen, kun muutamaan tuntiin tuli puhuttua suomea, ruotsia, kreikkaa, englantia ja ranskaa. Eräs kauppias puhui hyvää suomea ja pyysi mehulle, kun ensi kerran tullaan. R-alkuisten kielten käyttäjät olivat todennäköisesti lomaosakekauppiaita.

Lumoavan kaunis hibiscus

Hotellille palattua Papa soitti Finnmatkoille ja varasi A-ryhmän auton huomiseksi ja kaiken piti olla OK.  Iltapäiväksi painuttiin rannalle, jolla oli nyt keltaiset liput eli uimaan pääsi. Vesi oli todella lämmintä, ehkä + 30 - + 32 C, mutta aika sotkuista hiekasta ja levästä. Papakin polski kuitenkin tyytyväisenä, kunnes joutui uimaan vaippaa pakoon. Yäk. Jäi Papan ainoaksi uinniksi tänään. Minä uin kahdesti. Aurinko paistoi varjonkin läpi niin kovasti, ettei lukemisesta oikein tullut  mitään. Otin pikku torkut ja vain löhöilin. Rannassa syötiin banskuja, suolapähkinöitä ja lakua. Vettä meni kaksi pullollista. Hotelliin tultiin neljän jälkeen ja meille oli viesti Finnmatkoilta, ettei ryhmän A autoa saanut. Papa soitti ja sanoi, että ryhmä B käy, vaikka onkin kalliimpi (A =  62 € + vakuutus, B =  A + 15 € + vakuutus) ja kaikki oli taas okei. Viiden maissa Finnmatkat soitti taas. Nyt ei ollut ryhmä B:ään autoja. Oli vain ryhmä D:tä 150 € / vrk! Eivät olleet kuulemma voineet varata B:tä, kun Papaa ei tavoitettu! FM oli soittanut vain hotellihuoneeseen! Papa sanoi, ettei D käy ja asiaa pohditaan. Käväistiin FM:n oppaalla, jolta Papa kysyi luotettavaa vuokraamoa. Hän suositteli hotellin viereistä "Auto-Moto-Sportia", jota FM oli aikoinaan käyttänyt. "Auto-Moto-Sportista" vuokrattiin ryhmä B:n auto hintaan 42 €, sisältäen vakuutukset. Kymppi piti antaa etumaksua. Auton saamme huomenna n. klo 8 ja se pitää palauttaa klo 22 mennessä. Vuokraamosta saatiin vielä kartta  ja Juhani Viitasen kirjoittama Kreetan opas (sama ukko, jonka sivuja Papa printtasi webistä mukaan!). Autonvuokrauksen jälkeen käytiin supermarketissa täydentämässa varastoja. Sitten suihkuun ja syömään. Tälle päivälle on sen verran kävelyä, ettei jaksettu etsiä ruokapaikkaa, vaan taas mentiin "Takisille" ja hyvää oli. Papa söi souvlakin ja minä moussakan, juomaksi vettä ja viiniä. Tippiä 2 € (ruoat n. 25 €). Lopultakin Siragasin verstas oli auki. Jututettiin mestaria itseään ( = Kreetan paras puunkaivertaja) ja ostettiin oliipuusta tehdyt omena, sormusteline ja kynttilänjalka, 52 € (kun 1 € tingittiin). Pakattiin tavarat huomista varten ja unille.

Hunajata, hunajata, hunajata mulle...

18.7. 2007 Keskiviikko


Papa heräsi perinteisesti ennen kellon soittoa ja pisti kahvit tulemaan. Vesi oli laitettu pannuun jo edellisenä iltana vesikatkon varalta. Ruoka ei maistunut kummallekaan. Vailla kahdeksan oltiin tavaroiden kanssa autovuokraamossa, josta saatiin alle B-ryhmän Citroen. Auto oli kuulemma helppo ajaa, mutta armottoman tehoton, niin kuin vuokra-autot täällä yleensä. Mittarissa oli alle 30 tkm. Liikenteessä ei ollut oikeastaan ongelmia. Kun löysimme Nationalin, matka sujui todella hyvin. National on pikkuisen tylsä tie, joten jo reilun tunnin kuluttua, Hanian jälkeen, päätimme siirtyä vanhalle valtatielle ja ajaa Malemen kautta Kissamouhun jne. Malemen keskustassa pysäköimme marketin (jota ei ollut 18 v. sitten) parkkipaikalle ja menimme viereiseen tavernaan aamiaiselle. Vanha patu hoiti paikkaa yksin ja paukutteli aamiaislistan ulkomuistista kohtuullisella englannilla. Valitsimme yhteisen annoksen jugurttia ja hunajaa, pekoni- ja herkkusienimunakkaat, paahtoleipää (marmeladia), oikeaa tuoremehua ja kahvia.

 
Hyvää oli ja riittävästi. Papa arveli, ettei näin syrjäkylässä varmaankaan osata edes rahastaa, mutta siinäpä erehtyi. Koko hoito maksoi 24 €. Papa antoi 25 €. Patu kertoi pitäneensä paikkaa 15 vuotta ja kehui nähtävyyksillä, jotka jo tiesimmekin.

Lupaa kuvata häntä emme saaneet. Hän kuulemma näyttää niin huonolta kuvissa. Totuus voi kuitenkin löytyä vaikkapa taikauskon puolelta. Edelliskertainen hotellimme "Futura" (siis Aan eka matka) vaikuttaa vielä kylällä. "Uudesta" marketista ostettiin vielä tarpeita matkalle oikein papupatapuheliaalta (vain paikallisille) kassatätiltä. Malemesta jatkoimme vanhaa tietä ja minä toimin kartanlukijana. Ennen kuin olin löytänyt kartan ja lukulasit ja saanut jälkimmäiset silmilleni, Papa oli jo pyyhkäissyt viiden kylän läpi ja löysimme itsemme kiemuraiselta, korkealta ja kaiteettomalta vuoristotieltä! Jouduimme vahingossa Rodopoksen niemimaalle, mutta se kierros kannatti tehdä! Vuoristotie oli upea ja pysähdyimme mm. kuvaamaan tien tukkivia vuohia.

Vuohia vuoristotiellä ja tien laidalla

Vuorella oli pieniä, kauniita kyliä, paljon oliivipuita ja muita viljelyksiä ja kaskaiden huumaavaa siritystä. Eksymisen todellinen syy oli Rapanianan ja Minothianan kylien tietyöt, koska opasteet olivat todella syvältä. Samassa letkassa ajoi muitakin turisteja ja ne, jotka eivät oivaltaneet oikotietä Afratasta Komouliin, kävivät varmaankin niemen kärjessä :) Muutaman pohtimistauon jälkeen osuttiin taas Kissamouhun vievälle Nationalille (jolla opasteet olivat samaa luokkaa). Falassarna löytyi helposti Platanoksen kylän opasteilla. Opaskirjan "neulansilmät" eivät olleet mitään Afrataan verrattuna (siellä Papakin sanoi:"Hui"). Täällä "unohdetulla rannalla" pysäköinti oli ilmaista, kun vain ajoi haluamansa rantaravintolan osoittamalle parkkipaikalle ;) Rantatuolit (2) ja varjo maksoivat  7,5 €. Ranta oli kyllä hieno. 3 km puhdasta, hienoa hiekkaa ja kirkas, kylmä vesi. Minä jo arvelin, että Papalta jääpi uimatta (vaatii yleensä veden lämpötilaksi vähintään + 25 C), vaan ei jäänyt. Juuri, kun Papa kommentoi minulle jonkun tätin uimapukumuotia, niin eikö selän takana kailottanut joku kakara suomeksi! Ja taas miettimään, että mitähän tässä on puhuttu? No, koskaan ei voi olla liian varovainen. Rannassa oltiin ehkä 3-4 tuntia, syötiin eväitä, uitiin ja pikkutorkutkin tuli otettua. Lähtiessä kipattiin rantabaarissa kylmät limsat.

Falassarna oli upea ranta

Vesi oli kylmää, mutta virkistävää

Retimnoniin päätettiin ajaa vanhaa Iraklionin tietä Hanian kautta. Siellä oli tarkoitus käydä satamassa ja vanhassa kaupungissa. Alku menikin hienosti. Vanha tie on mutkainen, mutta mukava. Siellä on hienoja kyliä, upeita taloja ja maisemia. Yhtäkkiä kuitenkin putkahdettiin takaisin Nationalille ja jatkettiin sitä Haniaan päin. 18 km ennen Haniaa oli kyltti, joka kertoi, että vanha Hanian tie alkaa tästä. Sinne siis. Ramppi oikealle. Hania. Rampin jälkeen vasen. Hania. Taas oikea. Hania. Ja hups. Oltiin Nationalilla nokka kohti Kissamouta! Hyvät on opasteet! Ihan pikkuisen lämmitti, sillä tiesimme, ettei poispääsyramppia ole ihan heti. Papa käskytti Sitikkaa sen verran, että mäen päällä kuului pimpelipom, kone sammui ja mittaritauluun syttyi moottorihäiriötä osoittava merkkivalo. Laskettelimme vapaalla seuraavalle rampille, mutta Papa sai koneen käyntiin ja pyöräytti jonkun kaupan pihaan. Papa soitti vuokraamoon ja kertoi tilanteen. Saimme luvan jatkaa matkaa varovasti, koska kyseessä saattoi olla mittarihäiriö. No, ihminen kun hermostuu, niin se tekee kaiken mahdollisen väärin! Ajoimme siihen suuntaan, missä oletimme Hanian olevan, mutta olimme tietenkin joutuneet jotenkin Nationalin väärälle puolelle ja olimme nyt matkalla Paleohoraan, saaren eteläpuolelle. Asia selvisi kysymällä bensa-asemalta. Ja eikun samaa tietä takaisin ja taas Nationalille, jolla ei ole pahemmin pysähdyspaikkoja. Hetken harkitsimme ajoa Haniaan, mutta puksuttelimme kuitenkin kohti hotellia. Pikku tauolle päästiin vasta n. 40 km ennen Retimnonia. Ostettiin vaatimattomasta kioskista Champs Elysee-hintaiset limsat, jäätelö ja vettä, joka jo olikin ihan lopussa. Seuraavat kolme kahvilaa parin kilometrin sisällä olisivat tietysti olleet oikeita matkailijan keitaita halpoine hintoineen, varjoisine lehtoineen ja divaaneineen! Seuraavaksi piippasi bensamittari ja jännitys jatkui. Papa änkesi puoliväkisin tien väärällä puolella olevalle Shellille ja otti 20 l bensaa. Vuokraamolla ajoimme suoraan tunnelista sisään ja omistaja lohdutteli, ettei mitään vakavaa ole tapahtunut. Hän sanoi, että Sitikka sytyttää varoitusvalon, jos sitä esim. väännättää 15 sek. liian tiukkaan :):), mutta hänen kaverinsa osaa resetoida valon pois.

Varikolle liputettu Sitikka

Hotellissa oltiin kuuden jälkeen. Illalla päätettiin kuitenkin lähteä vielä syömään. Mentiin FM:n tervetuliaispaikkaan "Biras"-tavernaan. Alkupalat patatasalata ja valkosipulileipä olivat tosi hyvät. Minun soleni (meriantura) oli hyvää, mutta Papan stifadon liha oli kuivaa ja palanutta. Papa söi osan nälkäänsä, mutta huomautti sitten tarjoilijalle, ettei tämä käy! Papan reklamaatio pisti hetkeksi porukan sekaisin. Papa sai uuden annoksen ilman työkaluja ja tarjoilijoiden hyörinä ympärillämme loppui siihen paikkaan. Ruokahalu oli jo mennyt, joten Papa närpsi vähän lihoja ja pyysi kohteliaasti laskun, vaikka lautanen oli täysi ja juomatkin kesken. Kun laskua ei kuulunut, Papa pyysi sitä uudestaan kreikaksi. Pistivät ilmeisesti harjoittelijan tuomaan lipun. Maksoimme heti emmekä jättäneet tippiä. Papa toivotti lähtiessään hyvää yötä kreikaksi. Koko lasku oli toistaiseksi reissun suurin (28,70 €), mutta Papan ruoka huonoimmasta päästä. (Vain palaneen lihan takia, muu OK.) Paluumatkalla ostettiin eilinen Iltis, Jiin tupakat ja rantapyyhe. Hyvää yötä!

19.7. 2007 Torstai

Värikkäitä vihanneksia markkinoilla

Heräsimme noin kahdeksalta. Aamiaiseksi vain kahvia ja jugurttia. Ei ollut nälkä. Nyt on markkinapäivä. Ne pidetään hotellin viereisen sataman parkkipaikalla. Onneksi Papa kysyi respasta, koska FM:n mukaan ne ovat keskuspuistossa. Tyypilliset paikalliset markkinat. Telttakatoksia, joista myydään ruokaa ja "rättejä".

 
Rihkamakauppiaita oli harvinaisen vähän. Alueella oli tosi kuuma ja väkeä oli paljon. Aalle löytyi farkkuhame 6 € ja minulle käsilaukku "aitoa nahkaa" 15 € (orig. 20 €). Poislähtiessä Papa osti vanhalta patulta kirsikoita. Ukko lappoi ja lappoi niitä pussiin ja Papa kiljui vieressä, että riittää, riittää (endaksi). Meinasimme jättää marjat siihen, mutta otimme ne kuitenkin (5,50 €). Niitä on toista kiloa. Naapurikojulla joku perui kaupat pakkomyynnin takia!

Väkisin mätettäviä kirsikoita

Nyt ollaan hotellilla (klo 11.20) ja siivooja ei ole vielä käynyt. Ajateltiin syödä jotain ja iltapäiväksi mennään rantaan, jossa on nyt toista päivää vihreät liput.

Rannan vesi oli nyt puhtaampaa, joten uinti oli paljon mukavampaa. Papa yritti lukea kirjaakin, mutta aurinkolasit päässä ei näe ja ilman häikäisee, joten Papa otti taas torkut. Otimme myös muutamat kuvat ja kuvasimme donitsi-tätiä videolle. Hauskaa :)

Eväänä oli n. puolet kirsikoista ja pari banaania. Ne riittivät hyvin, koska lähtiessä syötiin minun tekemääni munapekonisekoitusta ja leipää. Hotelliin lähdettiin neljän maissa. Papa käväisi vain suihkussa ja lähti etsimään matkatoimistoa ja lisäevästä vanhasta kaupungista autuaasti unohtaen siesta-ajan. Papa kuvitteli, että hotellin takaa johtaisi suora tie keskustaan. Paskan marjat. Papa luuli välillä jo eksyneensä, mutta lopulta putkahti kuitenkin gamla staniin, vain huomatatakseen, että lähes kaikki liikkeet olivat kiinni. Papa löysi kuitenkin, vastaisen varalle, uusia putiikkeja ja kuppiloita. Hän vahvisti itseään kioskilta ostetulla Spritella 0,80 € ja päätti palata rannan kautta. Yllättäen hän löysi avoimen grillin nimeltään "Fraka", josta hän osti neljä pitagirosia (hän muisteli, että ne ovat pienempiä :) ja täydensi kaupasta muutkin ostokset. Ainoa avoinna oleva matkatoimisto kertoi, että Santorinin reissu maksaa 99 € / lärvi ja sis. matkat 2 h + 2 h laivalla + 6 h perillä sis. kiertoajelun bussilla. Ei ruokia - kallista. Kaksi pitaa jäi jääkaappiin jemmaan, olivat niin isoja. Ennen iltarientoja käveltiin lähiseudun kaupoissa. Papa löysi aikaisemmin "Inka-Marketin", joka on oikea supermarket ja jota paikalliset käyttävät. Sieltä osteltiin mm. ouzoa ja pähkinöitä tuomisiksi. Katsastin muutaman rättikaupan hotellille tullessa. Oltiin vähällä ostaa Aalle flamenco-tyyppinen hame, mutta se oli tosi huonoa työtä, vaikka olikin kreikkalainen. Huvitti, kun kauppaan näkyi hotellin käytävästä: kauppias saksi "tehtaanvirheitä" hameesta hiki päässä, kun luuli, ettei kukaan näe :) Ilta istuttiin parvekkeella. Nautittiin "Arkanes"-punaviiniä, juustoa, oliiveja, salamia, leipää, voita, kurkkua, tomaattia... Ei tarvinnut unta etsiä. Papa nukahti kirja sylissä. (X-Files: Rauniot)

Melonin myyjällä kävi kauppa

20.7. 2007 Perjantai
Papan 50-vuotissyntymäpäivä

Papan syntymäpäiväaamiainen tekeillä

Papa heräsi seitsemältä virkeänä ja kevyesti nousi kuudennellakymmenellä olevan patun jalka kohti kyläleipomoa. Sieltä hän toi lämpimät, tosi isot croissantit ja oliivileivän. Loistava aamiainen parvekkeella: kahvia, appelsiininektaria, paistettuja munia, croissantteja, oliivileipää, juustoja, kinkkua, pötkösalamia, kurkkua, tomaattia, oliiveja (terveisiä taas Viisikolle).

Rannalla on vihreiden lippujen päivä eli ensin tutkimaan Fortezza, sen jälkeen kevytlounas parvekkeella ja sitten rantaan.

Jäi vielä eiliseltä kertomatta: suomalaisten ja kreikkalaisten ero ruokakulttuurillisesti näkyy mm. siinä, kun Papa kysyi matkatoimistossa, että kuuluuko Santorinin risteilyyn ja kiertoajeluun aterioita, niin kinkku suorastaan riemastui, että ei tietenkään, koska Santorini on niin viehättävä paikka, ettei niitä muutamaa tuntia (6 h) perillä voi tuhlata jossain tavernassa istumiseen! Kreikkalaisethan aterioivat tosi hartaasti, sitten kun kerran syömään ryhtyvät :)

 
Käytiin katsomassa Fortezza.
 

Ihan vaikuttava paikka, vaikka paikan päällä ei saatu minkäänlaista esitettä. Toisaalta tiedämme paikan historian.

Lyhyt versio: Venetsialaiset rakensivat (by orjat) linnakkeen suojaksi turkkilaisia vastaan. Kaikkien kaupunkilaisten piti mahtua suojaan. Sijaintinsa vuoksi linnakkeesta ei ollut hyötyä, vaan turkkilaiset ohittivat linnakkeen kylmästi ja valloittivat koko kaupungin vuorokaudessa!

Kaunis ja ah, niin kreikkalainen asetelma

Hikinen reissu! Matkalla takaisin ostettiin pari vanhojen ukkojen hikinauhaa, viirin korvike Jiille, oliivisaippuaa ja savukkeita. Minun toivomuksestani Papa teetätti itselleen Kreikan maajoukkuepaidan tekstillä "Papa 50 ". Frappella käytiin taas samassa kuppilassa. Mikäs siinä, kun on hyvä tuote ja palvelu.

 
Hotelliin pyrittiin talsimaan vähän eri kujia pitkin kuin yleensä, mutta loppurutistus on tietysti sama.

Hotelli oli muistanut Papaa kuohuviinipullolla jääastiassa.

Syntymäpäivälahja hotellilta, porevettä

Jäät ovat sulaneet, mutta pannaan puteli jääkaappiin ja nautitaan illalla :) Välipalaksi syötiin toinen eilen ylijääneistä giroseista ja rantaan otetaan loput kirsikat ja banaanit ( + vettä). Rannassa oltiin ennätyksellisesti yli viiteen asti. Sitten käytiin suihkussa ja valmistauduttiin iltaan.

Papa täytteli sudokuja ja ottipa torkutkin, kun rannassa ei malttanut, koska kirja on kiihkeimmillään. Saas nähdä, selviävätkö Mulder ja Scully tällä kertaa? :) Kylille lähdettiin ennen auringonlaskua. Sehän laskee Ibrahimin moskeijan taakse tähän vuodenaikaan noin kahdeksalta. Olin katsonut etukäteen pari sopivaa ravintolaa, joista valitsimme seitsemän veljeksen perheravintolan. Matkalla sinne muutkin ravintoloitsijat yrittivät houkutella meidät omiin pöytiinsä. Sisäänheittäjät kilpailivat kielitaidollaan ja kansallisuuden tunnistamisellaan.Yksi kyyppari luuli meitä ensin venäläisiksi(!), mutta huomattuaan virheensä yritti houkutella meitä kaikilla suomalaisilla sanoilla, mitä osasi. Veljekset tekevät ruoat hiiligrillillä ja ruokalistalla oli jos jonkinlaista kalaa. Tyyli oli jännä. Meidän annettiin tutkia menua aikamme ja sitten veljeksistä Vilkas sanoi, että tulepas chief mukaan valitsemaan, mitä syötte! Kaveri esitteli Papalle grillin, ravut, kalat yms. ja sanoi, että doradaa se olla pitää.

 
Papa kysyi, että mites sole, jota hän oli ajatellut ottaa? Heppu antoi ymmärtää, ettei sole ole mistään kotoisin. Minä olin ajatellut ottaa miekkakalaa, mutta päädyin mainostuksen tuloksena doradaan. Vilkas kyseli juomat, mutta muuta tilausta hän ei ottanut. Pikkuisen ihmeteltiin, mutta kohta meille tuotiin valkosipulileipää ja horiatiki. Ajateltiin, että menköön sitten näin.

Synttäripäivällinen Venetsialaisessa satamassa.

Annokset olivat mukavan kokoisia ja dorada maistui suunnilleen kuhalta. Papa kuvasi annosta ja minua, kun naapuripöydän norjalaistäti tarjoutui ottamaan meistä kuvan. Samalla minä kerroin Papan synttareistä ja norjalaisukko yltyi ihan paiskaamaan kättä onnitellessaan. Venetsialainen satama oli oikein hieno paikka ja sekä ruoka että palvelu hyvää.

 
Hinta oli tietysti korkea, 57.40 € ja loput kuudestakympistä Papa jätti tippiä. Kerrankos sitä vaan viisikymppisiä juhlitaan. Hotellille hiivittiin Arkadiaa pitkin, jolla oli toinen tunnelma kuin päivällä. Nyt mm. girospaikkoja oli nurkalla ja kaikki putiikit olivat auki. Rannassa olisi ollut joku kansantanssiesityskin, mutta maleksimme hotellille, jolla korkattiin hotellin antama pullo. Ihmeteltiin, kun se ei oikein maistunut miltään, kunnes minä katsoin etikettiä ja sanoin, että tämähän on porevettä! No, ajatushan se on tärkein :) Yhteen asti istuttiin parvekkeella nauttien valkoviiniä ja ouzoa. Sitten ei tarvinnut unta etsiä. Viini oli muuten Papan summissa ostamaa Arkanes-viiniä, n. 4 €.


21.7. 2007 Lauantai

Allas oli kokonaan meidän

Aamulla nukutti vartin yli kahdeksaan. Aamiaiseksi nautittiin kahvia ja viikolta jääneitä tähteitä. Hyvää oli. Heti aamusta mentiin rantaan.

 
Norjalaiset olivat varanneet eturivin pyyhkeillään ennen ylösnousua, mutta päästiin kakkosriviin. Uitiin ja luettiin kirjoja puolille päivin. Munkkitäti pysähtyi myymään kohdallemme ja ihastui Papan ihroihin niin, että kailotti suureen ääneen, miten hieno mainos Papa on hänen munkeilleen ("no fat, no calories...") :"You are my beautiful reclam". Nyt on meressä uinnit uitu.

 
Hotellilla tehtiin lounaaksi ricottatortellinia ja kreikkalaisia lihapullia. Hyvää. Kaikki, mitä ei enää tarvita, pakattiin ja laukkuihin näyttäisi jäävän tilaakin. Iltapäivä päätettiin olla altaalla. Tänään on matkustajien vaihtopäivä, joten välillä allas oli ihan omassa käytössämme.

Ilioksen viihtyisää uima-allasaluetta.

Sisäpihan kuvaukset on nyt suoritettu loppuun ja samalla tuli tutkittua hotellin takapihakin.

Hotellin baarista haettiin juomat ensi kertaa. Jo oli aikakin! (Pienet Mythokset, siis paikallista olutta ja kuppi pähkinöitä 4,60 €) Allas-  ja meriveden lämpötila on suunnilleen sama. Altaassa oleva mittari näyttää + 31 C ja ilman lämpömittari varjossa + 33 C.

Hotellimme Ilioksen sisäänkäynti

Suihkun ja hetken levon jälkeen talsimme taas juuri ennen auringonlaskua venetsialaiseen satamaan.
 

 

Tällä kertaa koukkasimme takaa parkkipaikkojen puolelta, koska suuntana oli "Cavo D'Oro"- ravintola. Jo serviettien asettelusta näki, että kyseessä on kallis paikka. Olimme ajatelleet syödä mahdollisesti mustekalaa, mutta se näyttää olevan täällä alkupalaruoka.

 
Puhelias tarjoilija alkoi tietenkin esitellä hummeria (lobster), koska se on kalleinta, mitä heiltä löytyy. Päätimme langeta kiusaukseen, vaikka loppulaskun arvio kaikkineen oli 125 €! Alkuruokana meille tarjoiltiin ravut, jotka heppu esitteli shrimpinä (katkarapu). Ei ne katkarapuja olleet. Kaksi halkaistua ja grillattua shrimpiä täytti ison lautasen. Rapujen päällä oli valkosipulijuttua ja mukana kuppi dippiä. Hyvää oli. Ruokaan kuului myös valkosipulileipää ja jotain paikallista kuivaa valkoviiniä. Se oli aika kallista (19,90 €), mutta tarjoilija suositteli aluksi vielä huikeasti kalliimpaa ja lisäksi alkupaloille eri viiniä. Hummeri tuli halkaistuna ja tarjoilija irrotti suurimman lihanpalan valmiiksi ja sanoi, että hän tulee neuvomaan kylkipalojen kanssa.

Takuutuoretta hummeria näytillä

 
Oli syytäkin, sillä työkaluissa oli normaalien lisäksi jonkinlaiset pihdit ja kummallinen kaksihaarainen piikki. Hummeri oli hyvää. Isot lihat oli helppo paloitella ja syödä ja kun kaikki helposti irtoava loppui, Papa kutsui tarjoilijan paikalle. Eka heppu ei osannut auttaa, vaan kutsui kollegan avuksi. Hän näytti, miten hummerin koivet katkaistaan pihdeillä ja seuraavaksi nivelet katkotaan käsin. Jos liha ei vielä siinä vaiheessa jää näkyviin, se kaivetaan piikillä luun sisältä. Lopulta homma oli ihan helppoa, kun vauhtiin päästiin. Otuksen syönti vei varmaankin tunnin verran. Jälkiruoaksi saatiin kanelin makuista piirakkaa. Papa pyysi laskun ja sepä olikin 145,50 €! Papa huomautti asiasta tarjoilijalle ja hän huomasikin laskussa virheen ja hinta putosi, vieläkin huimaan 131 €:oon. Papa pyysi saada laskun itselleen. Hän sanoi, että haluaa näyttää sitä kavereille. Tarjoilija ymmärsi ilmeisesti asian väärin ja antoi Papalle kirjekuoren, jossa käsittääksemme todistellaan, että ko. kuppila kuuluu rehelliseen tms. ketjuun. Heppu taisi luulla, että viemme dokumentin paikallisille rosvopäälliköille tai poliisille. Ei meiltä mitään kaunaa jäänyt. Laatutavara maksaa ja iloisesti toisiamme kätellen poistuimme ravintolasta. Maleksimme hotellille ja nitistimme vielä yhden viinipullon parvekkeella. Matkaa kertaillessa kello hiipi jo yhteen yöllä ja voltaus kadulla rauhoittui. Unta ei taaskaan tarvinnut etsiä. Täällä löytyy varsinkin iltaisin monenlaisia rahanpyytäjiä.Yleisimpiä ovat kukkakauppiaat, haitaria soittavat lapset ja perinteiset, kadulla istuvat kerjäläiset sekä muut kaupustelijat. Eilen nähtiin parvekkeelta yksi erikoisempi. Nuorehko mies, joka oli pukeutunut vain shortseihin ja pyysi rahaa liikkuen käsi ojossa väkijoukossa.

Tässä se on sitten lautasella

22.7. 2007 Sunnuntai

Herätys oli asetettu klo 7.30. mutta heräsimme jo seitsemältä. Keitettiin kahvit, mutta ruoka ei oikein maistu. Pakko kuitenkin syödä jotain. Papa kipaisi leipomolta kaksi uunituoretta fetapiirasta. Ai, että on hyvää. Toinen säästetään lentoasemalle. Leipomon viereen oli kuulemma kasvanut kirkko (Papa ei siis huomannut aikaisemmin), jossa oli aamumessu meneillään. Papa otti kuvan ulkoa, ei kuulemma viitsinyt kuvata sisällä kesken messun. Hotellille hän oli oikaissut takapihan kautta. Matka leipomoon ja lähikaupalle lyhentyi rutkasti. Onhan se hyvä löytää oikotie lähtöaamuna. Tullessa hän rupatteli respan Katerina-neitosen kanssa ja ottipa kuvankin.  Katerina kertoi olleensa yövuorossa ja aamuvuoro oli vielä päälle!

Respan iloinen Katerine

Tätä kirjoittaessa juomme vielä kahvia ja syömme jugurttia. Papan on vielä tiskattava. Minä en voi, kun hikoan (miehiin uppoavat ihan kaikki mahdolliset selitykset, hih!). Bussi tulee n. 50 min. kuluttua. Bussia odotellessa ala-aulassa huomattiin, että vesipullot unohtuivat jääkaappiin! Olisimme ottaneet juotavaa hotellin baarista, mutta kaikki juotavat olivat lasipulloissa. Kassa sanoi, että viereisestä rättikaupasta saa juomia! Sinne siis. Pullo jääkylmää vettä 0,50 €. Bussi tuli n. 10 minuuttuia myöhässä. Se ei ollut läheskään täynnä. Lentoasemalle köröteltiin n. tunnin verran. Matkalla ei ollut oikeastaan muita tapahtumia  kuin hyvät maisemat, jotka nähtiin vielä kerran. Kun bussi lähti nousemaan Soudan taakse, oivalsimme, ettei alhaalla näkynyt Hania, kuten opas tullessa sanoi, vaan Souda. Sen todisti jo mäen alla näkyvä sodanaikainen liittoutuneiden hautausmaakin! Yhdestä kurvista oli rotkoon syöksynyt kaksi autoa. On voinut tehdä pipiä. Lentoasema on pieni, joten jouduimme tekemään jonon ulos, onneksi varjoon. Valuimme pikkuhiljaa ihan viimeisinä lähtöselvitykseen, jossa oli itse nostettava matkalaukut läpivalaisuun. Opas jutteli, että selvitykset sujuvat yleensä hyvin, paitsi italialaisten kanssa. Heitä kun ei saa jonoon, vaan he leviävät analfabeetteinä kaikille lähtöselvitystiskeille ja sekasotku on valmis. Laukut painoivat 19,6 kg (minun) ja 23 kg (Papan), mutta onneksi ei mennyt ylipainomaksuja.

Viimeisen kerran parvekkeella

Turvatarkastus oli yläkerrassa ja sen ulkopuolella oli kasoina täysiäkin vesipulloja. Samaa vettä sai sitten ostaa toiselta puolelta! Koneeseen päästiin ajallaan, mutta sitten jouduttiin odottamaan lähtölupaa ainakin puoli tuntia. Kone oli vanhan oloinen, mm. minun ovenpuoleinen kädensijani oli irti, mutta toisaalta päästiin varauloskäynnin kohdalle, joten tilaa riitti. Pöytäkin oli normaalia kauempana. Lento sujui normaalisti huonoine ruokineen ja tyrkytyksineen. Alkumatkasta Papa torkkui hiukan ja loppumatkasta hän katsoi äänettömänä elokuvan "Yö museossa". Kuulemma ihan hauska. Henkilökunnalla ja lentäjillä oli kai jonkinlaisia viestintäongelmia. Kippari ilmoitti korkeudeksi 36000 jalkaa ja lentoemo 16000 jalkaa ja tuloajaksi Helsinkiin kippari klo 16.15 ja lentoemo klo 15.45. Olimme jo laskeutumassa Helsinkiin, kun kone jäikin pyörimään ympyrää maaseudun päälle. Ensin arveltiin, että taas ollaan jonossa, mutta kohta saatiin tieto, että meillä oli "pieniä teknisiä ongelmia"! Laskeutumissiivekkeet eivät toimineet! Lentäjät kävivät ensin normaalin tarkistuslistan läpi ja noin puolen tunnin pyörimisen jälkeen meille ilmoitettiin, että nyt sitten turvavyöt erityisen tiukalle, sillä tulemme kenttään tavallista kovemmalla vauhdilla ja sitä seuraa erittäin voimakas jarrutus! Olihan se jännää. Lasku oli oikein siisti, mutta jarrutuksessa kaikki irtotavarat ja myös hyllyillä olevat pakaasit siirtyivät keulaa kohti. Mitään paniikkia ei kuitenkaan syntynyt. Porukka taputti tavallista enemmän ja lentoemo toivotti yli-iloisesti kaikki tervetulleeksi Helsinkiin. Meidät ilmeisesti otettiin alas vähän sivumpaan, sillä rullaus "putkelle" kesti kauan. Paloautoja ja ambulansseja oli odottamassa! Ilmeisesti kentän muu liikenne oli varalta hetken seis. Matkatavarat saatiin nopeasti.
Automatkalla pysähdyttiin vain kaksi kertaa. Vaikka liikennettä oli melkoisesti, niin kotona oltiin jo klo 22.50, kun Hki-Vantaalta lähdettiin n. klo 18.40. Kaikki matkatavarat säilyivät ehyenä, eikä lentokoneemme laskeutuminenkaan ylittänyt uutiskynnystä!