Näkymä riippumatosta ylöspäin.
Tällä hetkellä tuntuu, että tämä on myös viimeinen. Asento on äärimmäisen epämukava, ei voi käyttää hiirtä eikä tämä pahuksen rakkine tottele käskyjäni ollenkaan, huoh! Enää puuttuu vain, että mätä omena putoaa päähän (muumiotautia tuntuu taas esiintyvän), riippumatto hajoaa hoikan varteni alla (on tosin kolmen hengen sellainen ja vahvaa venezuelalaista tekoa) tai jos ei hajoa, niin Papa katoaa kitkentähommistaan huutoetäisyyden päähän eikä tule vetämään minua pois riippumatosta. Täältä kun ei ihan hevillä pois pääse (ainakaan meikämamma). No niin, juuri nyt Papa huusi katkaisseensa vahingossa kurkun, joten: "Juuston, vii häv ö problem!" Mutta miten se voi huutaa, jos on kurkku poikki? Ai, kyseessä olikin kuulemma avomaan sellainen...
Näitä on muuten jo kaupoissa myynnissä. Maman puutarhassa ovat vasta n. viisisenttisiä, joten saa nähdä, ehtivätkö raukat syötävän kokoisiksi ennen pakkasia.
No, joka tapauksessa nyt asiaan eli puutarhaan. Nimittäin reilun parin viikon päästä alkavaa Kreetan matkaa odotellessa ehtii pari puutarhan tilannekatsausta kirjoitella. Sitten seuraakin matkablogin päivitystä reaaliajassa
Kreetalta viikon ajan. Ellei sitten mene hermot tämän rakkineen kanssa.
Tämä vaaleanpunainen lilja on ehkä Algarve?; kaunis ainakin. Taustalla näkyy vähän punaista syysleimua ja valkeaa jaloangervoa.
Tämä taas on joku päivänlilja; nimeä en muista. On ollut nimittäin vuosia istutettuna ja unohdettunakin, mutta kukki nyt vasta ensimmäistä kertaa.
Tämä katseenvangitsija on luultavasti nimeltään Mother's Choice?, mutta en ole ihan varma. Tämä on omista liljoistani ehdoton suosikkini!
Tässä sitten kärhöt Jackmanii ja valkokukkainen Miss Bateman (jonka kukat näkyvät huonosti kuvassa ja niitä on vain kolme) kurottelevat kohti omenapuita.
Kyllä kesä on ihanaa aikaa...
Hyvä hyvä! :D
VastaaPoistaJa pian taas tippuu lehdet pihapuun, pojat koulutiellä joutuu tappeluun..
VastaaPoistaNäinhän siinä väkisinkin käy, mutta onhan syksyssä hyvätkin puolensa. Pihapuun lehtien haravointi kauniina syyspäivänä on ihan mukavaa puuhaa ja onhan sitä puolukan- ynnä sientenkeruutakin tiedossa, elleivät sitten ne juuttaan hirvikärpäset aja ihmistä hulluuden partaalle ja pakota pakenemaan pois metsästä (näinkin on joskus käynyt...)Hirvikärpäsiä löytyi kotoakin vielä monta päivää metsäreissun jälkeen...
VastaaPoista