Auton nouto sovittiin aamulla 8:30, joten kännykät laitettiin herättämään klo 7:15. Sen piti olla OK, koska matkatavarat oli jo pääosin pakattu. Jotenkin vaan nuo minuutit ovat aamulla kamalan lyhyitä! Puhelimen kolinan jälkeen aika alkaa kiitää huimaa vauhtia.
Kompuroin jo ennen kahdeksaa kaupalle. Auki se oli jo varttia vaille ja tuoreet, vielä lämpimät leivät hyllyssä:) Otin pienen patongin ja ison sämpylän hintaan 0,50€, ei paha.
Aamiainen nautittin puolikiireessä, innoissamme tulevasta reissupäivästä. Hyvin maistui (tähän kuuluisi perinteinen Viisikko-kuvaus aamiaisesta, mutta jätetään toiseen kertaan).
Autovuokraamolla oltiin pari minuuttia puoli ysin jälkeen, mutta siellä oli vielä hiljaista. Ainoastaan firman autonpesijä oli paikalla.
Asiakkaita alkoi pikkuhiljaa kertyä enemmänkin ja autonpesuhenkilö päätti soittaa omistajille, että täällä olisi bisnestä tarjolla! Vuokraamon mukava rouva kiiti hetkessä paikalle silmät vielä sikkuralla, mutta päästiin kuitenkin asiaan.
Vuokrauksessa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että minulla ei tietenkään ollut mukanani luottokorttia, kuten ei yleensäkään. Sitä tarvitaan takuumaksuun, jos vaikka mällään auton rusinaksi tai hukkaan sen, vaikka siis maksan vuokran käteisellä. Jos kaikki on OK, niin auton palautuksen jälkeen tuo kuitti revitään. No eipä taaskaan hätää. Kipaisin kortin hotellistamme, joka on autovuokraamon vieressä ja sopimus syntyi hyvässä hengessä.
Koska auton keula osoitti oikeaan suuntaan, niin matkaan ampaistiin heti kohti Kreetan läntistä päätä.
Alkumatkasta hiukan soviteltiin kummankin istuimia ja tuota pikaa oltiinkin jo Malemessa, jossa vierailtiin ensimmäistä kertaa yli kaksikymmentä vuotta sitten. Se oli meidän tyttäremme Aan ensimmäinen ulkomaanmatka! Muistin vielä vanhan hotellimme sijainnin ja otimme "Futurasta" jopa valokuvankin. Se toimi edelleenkin samalla nimellä samalla paikalla!
Jatkoimme matkaa pitkin vanhaa rantatietä, koska emme halunneet mennä "Nationalille", meikäläistä moottoritietä muistuttuvalle päätielle, vaan ajella ihan rauhassa.
Matka sujui kartan mukaan liiankin joutuisasti. Uusi kylä tuli vastaan parin minuutin välein ja vuokraamon rouvan osoittama risteys, josta käännytään Elafonissokseen, väijyi jossain seuraavan kylän takana.
Lopulta se taas tapahtui eli tuli risteys, jossa luki kohteeemme kahteen eri suntaan. No, voihan sitä sattua kotimaassakin. Onko sen väliä, onko Helsinki pohjoisessa vai etelässä?
Valittiin siis loogisesti suoraan. Tie pieneni, liikenne väheni, epäusko hiipi puseroon. Tutkittiin karttaa, eikä viittojen osoittamia paikkakuntia löytynyt vuokraamon kartasta. Lopulta, vuoren päällä, putkahdettin johonkin kylään. Sen nimi osoittautui Koleniksi ja pysäköin auton erään kafenionin eteen ja marssin kartan kanssa kysymään neuvoa.
Siellä savuisessa kahviossa istui vain yksi vanha mies, jolle esitin ongelmani ja hän tökkäsi sormensa karttaani ja neuvoi jatkamaan matkaa vielä kahdeksan kilometriä Kalujanaan ja kääntymään sieltä vasempaan.
Kiitos sinulle auttajamme, tämä neuvo oli hyödyksi.
Näihin jännittäviin tunnelmiin lopetan tällä kertaa, sillä nyt on Papalla unihiekkaa silmissä sen verran, että on mentävä nukkumaan, mutta tarina jatkuu seur.num., joten pysykää kanavalla :)
Matka jatkui pitkin kapeita maalaisteitä ja kylien nimet tienvarsikylteissä vaihtuivat tuon tuosta. Kylien kohdalla piti olla tarkkana, ettei kolhi autoa talojen nurkkiin.
Seuraava merkittävä tapahtuma oli Agia Sofian tunneli ja luola.
Tunneli oli niin kapea, että siinä oli vain yksi kaista, joten paikalla oli liikennevalot. Tuulilasinpesijä ryntäsi heti paikalle kokeilemaan, saisiko letkasta asiakkaita. Ei tärpännyt tällä kertaa. Heti tunnelin jälkeen on levike, johon ajoin auton parkkiin luolassa käynnin ajaksi. Mama jäi suosiolla autoon, sillä luola on ylhäällä yli sadankolmenkymmenen portaan päässä.
Maman huonolla varaosapolvella se on tekemätön paikka. Minä puuskutin itseni luolaan ja olihan se näyttävä paikka. Luolaan oli rakennettu pieni kappeli, jossa oli ikoneita ja muuta kirkkotavaraa. Luolaa kiersi "reitti", joka oli hyvin huonokulkuista louhikkoa, mutta sain sieltä hyviä kuvia.
Autoin ranskalaisrouvan alas yhdeltä kynnykseltä. Kirjoitin vieraskirjaan meidän molempien nimet, otin vielä pari maisemakuvaa ja palasin autolle hikisenä ja janoisena.
Seuraava etappi olikin sitten Elafonissos. Kaikki muutkin olivat näköjään matkalla rantaan, jossa oli ihan asialliset parkkipaikat tosi huonon hiekkatien takana.
Aurinko paahtoi niin kovasti, että päätimme ottaa rantatuolit varjolla. Hinta oli sama kuin muuallakin eli 7€.
Mama painui jo kirkkaaseen matalahiekkarantaiseen mereen, kun minä rakentelin tukiasemaamme. Vesi oli niin kirkasta, että siinä saattoi syntyä meidän matkojemme kirkkausennätys:) Hienoja hietikoita on muuallakin, mutta tämä oli parasta, mitä on nähty pitkään aikaan.
Rannalla uitiin ja kuvailtiin toisiamme ja maisemaa ja iltapäivällä kävin hakemassa rantaravintolasta pullon vettä ja kaksi isoa kinkku/juustosämpylää.
Rannalla oltiin myöhään iltapäivään, jolloin uudet tulokkaat joutuivat jonottamaan rantatuoleja.
Pois lähtiessä käytiin ilmaisessa, mutta heikkotehoisessa suihkussa ja vaihdettiin uima-asut kuiviin vaatteisiin.
Seuraava etappi oli lyhyt. Käytiin tutustumassa Chryssoskalitissan luostariin. Siellä oli paljon portaita, kaksi museota ja kirkkoa.
Mokasin lievästi yläkerran kirkossa, kun kuvasin videolle paikallisten ikonien pussailua.
Minulle huomautettiin, että "ohhi camera" eli ei kameraa! Lukihan se ovella, mutta ei lomalaisella ole aikaa tutkia vieraskielisiä kirjoituksia... Seli seli:) Luostarin myymälästä lähti mukaan keraaminen suitsukeastia.
Seuraavaksi ajettiin pitkässä letkassa Kefalin kylään saakka ja sieltä käännyttiin Kreetan länsipäätä kohti pienempään letkaan tavoitteena Sfinarin kylä. Tämä maisemareitti on pidempi tie Haniaan, mutta se kuului suunniteltuun reittiimme. Maisemat olivat hienot ja matkalla nähtiin ja kuvattiin paikallista eläimistöäkin eli tiellä oli vuohia ja lammaslauma.
Skefalissa pysähdyttiin kahville ja Colalle. Kylän ainoassa kuppilassa oli kaksi puolta ja eri omistajat. Molemmat houkuttelivat meitä ja valittiin lähempi. Toinen osapuoli tuhisi kuuluvasti. Kahvin kanssa olisi otettu munkit tai jotain, mutta kuppilassa ei ollut mitään tuoretta. Valittiinko väärä puoli? Saatin sentään pari keksiä, mutta hinta oli yllättävän kova eli 5.5€, sillä Colat olivat vain euron kappale.
Matka jatkui kohti Haniaa nyt jo tuttua tietä, jota olimme aikaisemmin (edellisellä Kreetan matkalla) ajaneet Falassarnan rantaan. Olin päättänyt ajaa koko matkan ns. vanhaa tietä, mutta Kissamosissa se taas tapahtui eli sekunnin murto-osan epäröinti vei meidät väärälle tielle. Taas oltiin Nationalilla, tosin monen vuoden jälkeen. Kreetalla opasteet ovat vasta risteyksessä.
Spilian rampilla käännyttiin pois Nationalilta kohteena Vouvesin kuuluisa, erittäin vanha oliivipuu. Ikää puulla arvioidaan olevan 3500 - 5000 vuotta ja se tuottaa edelleen oliiveja!
Vouvesin kylällä oli opasteita puuta kohti, mutta kun kylä loppui eikä puuta näkynyt, niin kävi mielessä, että näinkö tässä taas kävi. Kreikkalainen erikoisuus on myös se, että opasteet näyttävät loogisesti suoraan. Mitäpä se muille kuuluu, paljonko matkaa on vielä jäljellä. Harkittiin takaisin kääntymistä, mutta puu löytyikin Ano Vouvesin kylästä.
Hieno oli puu ja iso oliivipuuksi. Se oli kasvanut niin, että puun keskikohtaan jäi iso onkalo. Kömmin sinne sekä kuvaamaan että malliksi. Eipä ole ennen tullut kuvattua minkään puun sisältä!
Samalla katsastettiin paikallinen museo, missä oli hieno kaavakuva paikan sijainnista. Päätettiin jatkaa kuvan kartan mukaisesti ja niin sitten eksyttiin oliivipuumetsään. Kun tiet olivat aika pieniä, älyttiin kääntyä takaisin. Haniaan vei tietenkin se toinen tie, jossa ei ollut opastetta. Lopulta tupsahdettiin illan jo hämärtyessä Plataniakseen ja käytiin siellä Lidlissä täydentämässä ruokavarastoamme.
Auto tankattiin juuri ennen omaa kyläämme. Bensaa oli palanut kolmella kympillä.
Auto luovutettin pois ja Lidlin eväistä tehtiin iltaruoka mökillä. Makaronia, kreikkalaisia lihapullia ja viininlehtikääryleitä. Juomaksi retsinaa. Sitten olikin tämän tarinan kirjausta ja sen jälkeen mentiin väsyneinä nukkumaan.
Papa
Keskiviikko 24.8.2011
Heräsin taas aikaisin, vaikka puolille öin valvottiinkin. Yritin saada vielä unen päästä kiinni, mutta Papa kuorsasi niin äänekkäästi, että ei siitä mitään tullut. Aloin kilistellä kahvikuppeja pöytään ja kahvivettä kiehumaan hellalle ja pianpa aukeni Papankin silmä. Papa siitä taas tuoretta leipää hakemaan ja Papan palattua päästiinkin aamiaista nauttimaan. Aamiaisen jälkeen kaikenlaista pientä aamurutiinia ja sitten ruvettiinkin pikku hiljaa vääntäytymään rantaa kohti.
 |
| Papaa odotellessa otettu näkymä uima-altaallemme |
Tänään on tarkoitus viettää lepolomaa eilisen pitkän, mutta antoisan autoilupäivän jälkeen. Illaksi olemme ilmoittautuneet hotellin allassyömäjuomatanssijuhlaan, joka siis sisältää mätön "Bekri mezeineen ynnä muineen", mutta ei juomia. Maksaa kahdelta 30 €, mutta vaikutti ihan hyvältä, joten toivottavasti illanvietto on hintansa väärti.
 |
| Rannalle mennessä huomasin tämän hedelmäpuun eräässä pihassa. Emme tunnistaneet... |
Nyt ollaan siis rannalla ja tässäpä naputtelen miniläppärillä varjon alla. Tämä ranta on muuten nimeltään Sunset Beach.
 |
| Sunset Beach |
Kaikkiaan tässä on neljä rantaa ihan kävelymatkan päässä, mutta me olemme mieltyneet tähän. Ranta on pitkälle matala ja vesi on kirkasta. Aallot ovat vaatimattomia, joten ranta sopii hyvin myös lapsille. Pilvenhattaraakaan ei ole vielä loman puoliväliin mennessä nähty ja lentoasemalta meidät noutaneen bussin oppaan mukaan täällä ei ole satanut kuukausiin. Kuivaa siis on. Vesi on lämmintä ja meressä voisi ainakin mama olla tuntikausia, mutta liikaa aurinkoa on mamankin varottava, vaikka hyvä rusketus pinnassa jo onkin. Palavat ne tummaihoisetkin. Papa kävi juuri uimassa ja selvisi tällä kertaa ilman näykkimisiä. Papa-parka; kotona näykkii Onni ja täällä kalat!
Kaskaitten siritys on täällä uskomattoman äänekästä; ne suorastaan rääkyvät! Nähnyt en ole tosin ensimmäistäkään enkä halua nähdäkään, jos äänenvoimakkuuden perusteella voi mitään niiden koosta päätellä.
Nyt lähden tästä uimaan, mutta pysykää kanavalla, sillä tarina jatkuu myöhemmin...
mama
Rannalta lähdettiin valumaan hotellille myöhään iltapäivällä ja haettiin matkan varrella olevasta leipomosta munkit nautittavaksi kahvin kera.
 |
| Matkalla rannalta hotellille |
Kahdeksalta alkoi sitten se allasparty. Tilattiin ruokaa odotellessa oluet. Leipäkorit olivat pöydissä valmiina ja kohta alkoivatkin tarjoilivat kantaa pöytiin salaattia, tsatsikia, lihapullia, makkaroita ja lopulta "Bekri mezen", joka olikin aivan erinomaisen hyvää. Hartaudella haudutettua possunlihaa, mausteista makkaraa ja neilikalla ym. maustettua vihannessekoitusriisiä, mmmmm...Tosin Papa söi jo aiemmin muualla yhden "Bekri mezen", joka oli aivan erilainen kuin tämä. Ilmeisesti tästä ruoasta on lukuisia erilaisia variaatioita.
Nelihenkinen kahden naisen ja kahden miehen muodostama tanssiryhmä esitti kreikkalaisia kansantansseja pitkin iltaa.
mama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti