Kädet on haravoinnista rakoilla, naama liiasta auringosta punaisena ja jalat siinä tilassa, että hetken jo mietin, saako näistä turvokkaista enää edes kenkiä irti muuta kuin leikkaamalla. No sai...Liiat oksat omenapuista, sireeneistä ja ruusupensaista on leikattu pois, haravointijätettä on saatu kasaan toistakymmentä säkillistä ja osa puutarhakalusteista on pesty ja käsitelty puuöljyllä.
Välillä on pakko levähtää vähän ja antaa silmien levätä kevään ensimmäisissä kukkijoissa. Joka päivä mullasta nousee jotakin uutta, jonka kasvua on mielenkiintoista seurata päivittäin. Olen taas unohtanut, mitä kaikkea viime syksynä istutinkaan. Nurmikko (ja ennen kaikkea sen leikkuu) vaan vähenee vuosi vuodelta, kun aina pitää saada tilaa uusille kasveille.
Kuvan kasveja olen istuttanut viime syksynä, mutta en enää muista, mitä ne ovat. Olisivatko ehkä helmililjoja? Se, joka tunnistaa, kertokoon minullekin. Mama kun on näissä puutarhahommissa enemmänkin innostunut kuin taitava tai osaava :) Veikkaan, että huomenna ovat auenneet jo ensimmäiset valkovuokot; tuskin maltan odottaa...Että on ihanaa olla ihan pihalla! Saapi kesä tulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti