Marraskuun puutarhakatsaus

Marraskuussa noin viiden asteen pakkasessa ja hyytävässä tuulessa ei puutarhan katsastuksessa kauaa mene, ainakaan minulla. Taitaa talvi yllättää tämän talon ilmeisen laiskan isäntäväen, ennen kuin piha saadaan talvikuntoon. Lehtiä on haravoitu useaankin otteeseen, mutta jostakin niitä vaan sinne näkyy aina uudestaan ionisoituvan! Ikkunatkin taitavat jäädä suurimmaksi osaksi pesemättä tältä syksyltä, mutta mitäs se haittaa, kun niin ne jäivät viime keväältäkin. Semmoista se on kun toinen on päivät työssä ja illalla on niin pimeää, ettei nää tehdä enää mitään. Se toinen, kotonaoleva, taas on niin "romuna" nivelrikkoineen sun muine vaivoineen, ettei pysty kuin enimmäkseen vaan muita käskyttämään. No huh huh!

Ryhmäruusu Europeana marraskuisessa kukoistuksessaan. Havuja ei ole onnistuttu talvisuojaksi mistään saamaan, mutta vielä ehtisi varret leikkaamaan vähän lyhemmiksi talveksi. Siis jos ehtisi...

Maanpeittoruusu Fairya en ole koskaan talveksi suojannutkaan, mutta pitäisiköhän sitäkin leikata ennen talven tuloa? Melkoisen sekasotkun nuo kuihtuneet perannat kyllä pihalla tähän aikaan vuodesta muodostavat.

Ruusu tämäkin, vaikkei ehkä ihan siltä näytäkään. Köynnösruusu Pohjantähti on kuulemma kestävä ja hyvin se ensimmäisestä talvesta selvisikin, mutta ei ainakaan vielä viime kesänä kukkinut ollenkaan. Pitäisiköhän tämäkin leikata talveksi matalaksi?

Kanadanpiiskut ovat oikeastaan aika kauniita vaihdettuaan keltaisen kesäasunsa valkoiseen talvipukuun. Nämä olen aina jättänyt talventörröttäjiksi ja leikannut vasta keväällä.

Syyshortensiat saavat myös törröttää talven ja pudotella toistaiseksi vielä olemattomat lumikuormat kukinnoistaan oksia hipaisevien ali- ja ohikulkijoiden niskaan. Leikkaaminen suoritetaan sitten joskus huhtikuussa.

Että tämmöistä kukkaloistoa täällä meillä marraskuussa. Joulukuussa en ehkä enää nenääni pihalle pistäkään kuin pakon edessä ja Tallinnan matkan ajaksi. Taidankin ottaa sitten pienet talviunet...

Sukkaa pukkaa...

Näin syksyllä sitä aina tuppaa pukkaamaan puikoista sukkaa jos jonkinlaista. Tässä tämmöinen pikku prinsessan valkoisesta Seitsemän Veljestä-langasta neulottu sukkapari, jossa on varren suussa punaista efektilankaa.

Tallinnasta Käsityökammari Jollerista tarjouksesta ostetusta ruskeasta Soffaran-langasta neulotut palmikkosukat lapselle.

Valkoisesta ja petroolin värisesta Seitsemän Veljestä-langasta neulotut perusraitasukat lapselle. Lasten sukkiin saa helposti käytettyä kaikki jämälangat ja sukkia voi sitten lahjoitella lähipiirin lapsille tai laittaa myyntiin.

Matkailurintamalta sen verran, että Tallinnaan ollaan (taas) menossa mm. joulumarkkinoita katsastamaan tuossa joulukuun alkupuolella. Thaimaa on siis tällä hetkellä pelkkänä tulevaisuuden haaveena eikä varmaan Gran Canariakaan toteudu ainakaan vielä tulevankaan talven lumilla, mutta ehkä vielä joskus...

Väkerryksiä

Puutarhahommat alkavat olla tältä syksyltä ohi eikä matkojakaan ole tiedossa kuin vasta joulukuussa Tallinnaan, joten lienee syksyisen käsityökatsauksen aika. Kesäiseltä Tallinnan matkalta ostettu Austermannin Alpaca Silk-lanka on osoittautunut neuloessa ihanan pehmeäksi ja arvatenkin myös käytössä lämpimäksi. Tässä siitä neulotut palmikkolapaset (tai siis toinen niistä lapasista).

Tähän asti minulla ei ole ollut selvyyttä siitä, kuinka paljon kaikenlaisia lankoja minulla on hajallaan mikä missäkin pussissa ja kaapissa. Asia alkoi kiinnostaa lopulta siinä määrin, että sain tehtyä lankainventaarion, jee! Nyt kaikki tai ainakin melkein kaikki langat ovat samassa isossa laatikossa jaoteltuina villaisiin, puuvillaisiin ja muihin ja ne vielä erikseen langan paksuuden mukaan. Paljon on kaikenlaisia jämälankoja, mutta myös jonkun verran tarjouksista ostettuja usean sadan gramman lankapusseja. Novitan Isoveli-langasta tekaisin nämä lapsen raitalapaset.

Samasta Isoveli-langasta myös nämä toiset lapsen lapaset, luonnonvalkeat vaaleanpunaisin raidoin.

 
Sama lanka edelleen ja naisen tai nuoren vaaleanpunaiset palmikkokämmekkäät. Isoveli on aika paksua, joten siitä neulotut lapaset ja kämmekkäät ovat varmasti käytössä lämpimiä.

Sitten Tallinnasta tarjouksesta vyyhtenä ostettua paikallista villalankaa, josta muotoutuivat harmaat palmikkolapaset.

Samoin Tallinnasta samaisesta Käsityökammari Jollerista tarjouksena vyyhtenä ostetusta luonnonvalkoisesta villalangasta palmikkolapaset naiselle tai nuorisolle.

Novitan paksua Flip Flop-lankaa löytyi ainakin yksien musta-oranssien kämmekkäiden verran.

Novitan tummansinistä Rose Mohairia löytyi peräti 300 grammaa ja siitä tein sitten tämän ruusukoristeisen lierimyssyn ja lapaset virkkaamalla. Lankaa jäi vielä runsaasti jäljellekin.

Nyt pitänee taas alkaa jo neulomaan sukkia ja lapasia pukin konttiinkin, ettei tule sitten joulun alla liian kiire :O)

Vielä jaksetaan kukkia

Puutarhan kasvit alkavat pikkuhiljaa antaa periksi syksylle ja tulevalle talvelle ja kukkijoita on aina vaan vähemmän. Syysleimuissa on enää jokunen valkea kukka, mutta ympärillä tuo kirottu vuohenputki ja ihana Marokon minttu ovat vielä hyvissä voimissa.

Valkokukkainen syysleimu, Marokon minttu ja vuohenputket.

Myskimalvalle pitää muistaa laittaa ensi kesänä hyvissä ajoin kunnollinen tuki. Tänä kesänä se ehti liian pitkään kasvaa maata pitkin ja sitten lopulta tuen saatuaan retkottaa nyt vinossa.

Myskimalva

Konnantatar kukki alkukesästä niin kuin kuuluukin, mutta aloitti nyt syksyllä yllättäen uuden osittaisen kukinnan.

Konnantatar

Syyshortensiat jätän kukkineen talventörröttäjiksi ja leikkaan ne perinteisesti vasta keväällä.

Syyshortensia

Miljoonakello on kyllä kiitollinen kukkija. En mitenkään raaski heittää sitä pois ennen kuin se alkaa näyttää edes vähän ränsistyneeltä.

Miljoonakello

Lobeliakin kukkii vielä yllättävän hyvin, joten en pidä kiirettä senkään poisheiton kanssa.

Lobelia

Villiviini on edelleen parhassa väriloistossaan ja leviää vuosi vuodelta niin, että on jo kiertänyt versojaan talon päädystä sekä etu- että takapihan puolelle.

Villiviini

Puutarhaviikko kuvattuna

Omenoita, omenoita, omenoita... No okei, en mainitse omenoita enää sanallakaan, vaikka edelleen on sesonki parhaimmillaan. Valkosipulit kai pitäisi jo kaivaa maasta ylös, mutta en ole saanut nostettua kuin vasta muutaman. Sipulit ovat normaalikokoisia, mutta kynsiä on vähemmän ja ne ovat suurempia kuin "kaupan" valkosipuleissa.
Europeana-ruusu kukkii vielä ihan täyttä päätä, mutta ennen talven tuloa se on leikattava vähän matalammaksi, vaikka vielä kukkisikin.

Europeana-ruusuja ja valkosipulin varsia itusilmuineen

Neilikkaruusu ei pienistä syyskylmistä vielä hätkähdä, vaan kukkii edelleen ja odottelee kunnon lumipeitettä päälleen, ennen kuin suostuu lopettamaan kukintansa.

Neilikkaruusu ja sen vasemmalla puolella jo kukkinut myskimalva

Villiviini ei kuki, mutta ilahduttaa silmää syksyisellä väriloistollaan. Itse asiassa se kyllä kukkiikin jossakin vaiheessa, mutta kukinnot ovat aika mitättömiä lehdistön upean syysvärityksen rinnalla.

Villiviini kurkottelee kohti taivasta

"Metsään (ja puutarhaan) on tullut jo syys..."

Eivätpä ehtineet maman gladiolukset tänä kesänä kunnolla kukkimaan ennen syyskylmiä, mutta onneksi ne voi ottaa nuppuisina maljakkoon, jossa ne avautuvat nopeasti ja kestävätkin siinä kauniina pitkälti toista viikkoa.

"The President"-kärhö vielä jaksaa kukkia seinustalla villiviinin lämpimään syleilyyn kietoutuneena. Seitsemästä kärhöstä kukki tänä kesänä vain kaksi ja tämä oli niistä se toinen ja toinen oli "Madame Julia Correvon".

Syyshortensia sen sijaan kukkii uskollisesti joka syksy ja sen kukinta alkaakin olla juuri nyt parhaimmillaan. Osa kukista on jo muuttunut vaaleanpunertaviksi.

Rastasverkot ovat toimineet yllättävän hyvin virassaan puusta tippuvien omenoiden pudotusta pehmentämässä.

Pakko myöntää, että syksy on tullut ja tuulisella säällä puista lenteleekin jo lehtiä siihen malliin, että kohtaan "päästään" haravointihommiin :)

Omenoita, omenoita, omenoita...

Syyskuun (ja todennäköisesti vielä lokakuunkin) teema on siis omenat. Valkean kuulaan alle Papa viritteli kaksi rastasverkkoa ja laavun sieppaamaan enimmät puusta tippuvat hedelmät. Yläoksilta näetsen putosi jokaista varrelliseen omenapoimuriin saatua omenaa kohti vähintään viisi muuta omenaa  maahan. Täydellisen kypsät pehmeät omenat huokaisivat pudotessaan ja maahan osuessaan soseeksi muuttuessaan surullisen kuuloisesti: " Posh!" Tämä kävi niin maman sydämeen, että Papa heltyi laittamaan ne verkot. Much better! No nyt alkaa sitten olla tämä Bergius siinä tilassa, että verkot siirrettäneen lähiaikoina sen alle.

Valkea kuulas alkaakin jo tyhjentyä pikkuhiljaa, mutta Bergius on vielä lähes nykäisemättä. Vain pudokkaita on kerätty!

Välillä tässä tuntee olevansa ikään kuin isommankin hedelmätarhan omistaja, kun suurin osa ajasta menee näiden kahden omenapuun ympärillä pyörimiseen! Ei niin, etteikö tämä mukavaa olisi; juuri nyt pikkuriikkinen puutarha tarjoaa parasta antiaan. Verkot on viritetty, saalista odotellaan!