Lokakuun viimeinen päivä

Tältä näyttää kesäkulleron kukinto lokakuussa.Aika hurjan näköinen, vai mitä?

Tämä kivikkokasvi taas ei säiden viilenemistä noteeraa vielä mitenkään.

Niitä oikeita pakkassäitä taitaa odotella vielä syysleimukin.

Kas kuusen latvassa...

"...oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö."

 

Terveisiä vaan Koolle ja Veelle sinne, missä oravaperheen kanssa samassa pihapiirissä asustelevat!

Kummallinen syksy, sillä myskimalva kukkii ainakin maman puutarhassa vielä lokakuun loppupuolella!

Niin tekee tosin neilikkaruusukin, mutta sen kohdalla se on ihan normaalia, koska se on joinakin vuosina kukassa vielä silloinkin, kun lumi on jo maassa.

Nyt sitten vaan odotellaan niitä lumia ja pakkasia, että päästään kitumaan talvi alta pois ja valmistautumaan sitten tulevaan kevääseen!

"Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa,
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää."

Ikävä Lokakuu-Marraskuu

"Tulee lokakuu, sitten marraskuu

ja se tuiskuttaa lunta mun puutarhaan."

(Movetron
Lokakuu-Marraskuu)

Madame Julia Correvon vielä sinnittelee talvea vastaan.

Niin tekee myös konnantatar.

Eikä lannistettu ole vielä Europeana-ruusukaan.

"syksyn tuulissa hiljenemme
pisaroina muistot putoilee
pilvet matelevat ylitsemme
kaikki värit taittuu harmaaseen"

(Hausmylly Lyrics - Ikävä lokakuu)

Kannattipa haravoida...

Sattuipa niin, että tuossa päivänä muutamana innostuin kauniin syyssään houkuttelemana pihahommiin ja mm. haravoimaan etupihan, kun remppapolvetkin tuntuivat kerrankin harvinaisen toimivilta. Reilu tunti siinä aikaa meni, mutta lopputulos oli oikein hyvä ja vielä siinä vähän työnsankariksi itseni tuntien ja kirkas sädekehä pään päällä aavistuksen paheksuen silmäilin naapureiden ah ja voi, niin epäsiistejä haravoimattomia pihoja. Niin, siis ahkeran haravoinnin lopputulos oli todella hyvä! Vähän aikaa, sillä muutaman tunnin päästä illalla alkoi tuulla myrskyisästi ja kun aamulla menin hakemaan lehden postilaatikosta, kohtasi minua varsin harmillinen näky. Nimittäin puunlehtiä oli nyt etupihalla tuplaten se määrä, jonka olin edellisenä päivänä haravoinut pois. Tuuli oli kyllä varmasti ihan piruuttaan lennättänyt pihallemme kaikkien naapurienkin haravoimattomilta pihoilta lehdet...Että tarina jatkuu sitten niin, että Papa ajelkoon käsikäyttöisellä leikkurilla nurmikon ja samalla ne lehdet maanpeittokatteeksi...minähän en enää nimittäin haravoi...siitä sen kirkkaampaa kruunua saa...

Papa sitten viikonloppuna purki Dr Ruppel-kärhöltä köynnöstuen alta ja pelasti tämän kaunokaisen sisälle maljakkoon. Taustalla kasvia ihmettelemässä Kynsilaukkaajien Vertti-herra.

Niin ja sitten vielä voitte itsekin todeta, että syyshortensiat ovat edelleen kauniin vaaleanpunaisia, vaikka jo alkavatkin pikkuhiljaa "ruskistua".

 

Villiviini kauneimmillaan

Muutaman päivän villiviini on kauneimmillaan punaisen eri sävyissä syysloistossaan. Tämän villiviinin sisällä on muuten joka vuosi ollut jollakin linnulla (häveten myönnän huonon lintutuntemukseni)pesä poikasineen. Niin oli tänäkin vuonna, mutta nyt, kun lehdet ovat siitä jo osin putoilleet, ei pesästä näy enää jälkeäkään. Pakko antaa periksi ja todeta kylmä tosiasia, että talvea kohti mennään... hrrrr.

Kärhö- ja keijunmekkoporttikin tuli jo purettua pois, vaikka molemmat, varsinkin keijunmekko kukkivat vielä komeasti. Otin sitten yhden oksan kummastakin maljakkoon, kun jotenkin niin säälitti heittää kaikkia pois, nyyh. Pikkuhiljaa alkavat syyshommat olla paketissa, joten pitänee alkaa vaan odottelemaan vielä satamattomien lumien sulamista ja tulevaa, vielä niin kaukaista kevättä.

Vanhoja virkkauksia

Löytyipä taas komeron perukoilta pari upouutta, mutta toistaiseksi käyttämättömäksi jäänyttä virkkausta eli siis turkoosi kolmiohuivi...

...ja vihreä pyöryläjakku. Nämä ovat ostettavissa, jos jotakuta kiinnostaa! Toinen vaihtoehto on alkaa käyttää niitä. Näitä vaan tulee tehtyä välillä niin paljon, ettei millään ehdi kaikkia pitämään eikä aina edes muista, mitä kaikkea on tullut värkätyksi.

Jos pyöryläjakun sielunelämä ei jollekin tästä kuvasta avautunut, voin sitä pyynnöstä vielä selventää = )

Syksy saapui sateineen

Europeana-ryhmäruusu se vielä jaksaa kukkia. Onkin yksi niistä syksyn viimeisistä kukkijoista maman puutarhassa. Saa nähdä, montako tainta taas keväällä joutuu ostamaan niiden tilalle, jotka eivät talvesta selviä. Yleensä keväällä on pitänyt hankkia ainakin yksi kolmen taimen paketti. Kalliiksi tulee, mutta enpä ainakaan vielä ole malttanut ruusupenkistä luopuakaan kokonaan.

Kesäkukkaosastolla sinnittelee vielä keijunmekko. Oikeastaan se vasta nyt onkin näyttävimmillään. Lähti mokoma niin hitaasti kesällä kasvamaan, että olin jo heittää sen pois jossain vaiheessa. Kaipa sen kävi kateeksi köynnösportin toisella puolella kasvavia kärhöjä ja se päätti sisuuntuneena kasvaa yhtä isoksi kuin nekin. Suomen kesä vaan oli liian lyhyt, mutta onneksi vielä on sentään pakkasilta säästytty.

Syksyn kauneimmat kukkijat ovat syyshortensiat, jotka ovat jo muuttuneet vaaleanpunaisiksi. Niissä on tällä kertaa sekä pieniä että isoja kukkia, vaikka yleensä kukat ovat joko isoja, jolloin niitä on vähemmän tai pieniä, jolloin niitä on enemmän. Tässä yksi iso kukka tulisi näköjään mielellään ikkunan läpi sisälle. Isot kukat ovat kauniimpia, mutta eivät kestä sadetta ollenkaan, vaan painavina taipuvat ja katkeavat heti.

Pihahommat ovat jääneet vähän retuperälle. Syyslannoitteetkin on vielä laittamatta ja puutarhakalusteet ulkona plus että istutuksia pitäisi taas siirrellä ja rupsahtaneet kesäkukat heitellä pois, vaan kun tuntuu, että aina sataa. Onneksi pikkuruisen kasvimaan sato on jo korjattu. On pakastettu, säilötty ja kuivattu. Perunat ja herneet syöty jo kaikki tuoreeltaan, samoin kuin retiisitkin. Olisikin jo aika kääntää kasvimaakin odottamaan uutta kevättä. Sitten kun sateet loppuvat...