Sattuipa niin, että tuossa päivänä muutamana innostuin kauniin syyssään houkuttelemana pihahommiin ja mm. haravoimaan etupihan, kun remppapolvetkin tuntuivat kerrankin harvinaisen toimivilta. Reilu tunti siinä aikaa meni, mutta lopputulos oli oikein hyvä ja vielä siinä vähän työnsankariksi itseni tuntien ja kirkas sädekehä pään päällä aavistuksen paheksuen silmäilin naapureiden ah ja voi, niin epäsiistejä haravoimattomia pihoja. Niin, siis ahkeran haravoinnin lopputulos oli todella hyvä! Vähän aikaa, sillä muutaman tunnin päästä illalla alkoi tuulla myrskyisästi ja kun aamulla menin hakemaan lehden postilaatikosta, kohtasi minua varsin harmillinen näky. Nimittäin puunlehtiä oli nyt etupihalla tuplaten se määrä, jonka olin edellisenä päivänä haravoinut pois. Tuuli oli kyllä varmasti ihan piruuttaan lennättänyt pihallemme kaikkien naapurienkin haravoimattomilta pihoilta lehdet...Että tarina jatkuu sitten niin, että Papa ajelkoon käsikäyttöisellä leikkurilla nurmikon ja samalla ne lehdet maanpeittokatteeksi...minähän en enää nimittäin haravoi...siitä sen kirkkaampaa kruunua saa...
Papa sitten viikonloppuna purki Dr Ruppel-kärhöltä köynnöstuen alta ja pelasti tämän kaunokaisen sisälle maljakkoon. Taustalla kasvia ihmettelemässä
Kynsilaukkaajien Vertti-herra.
Niin ja sitten vielä voitte itsekin todeta, että syyshortensiat ovat edelleen kauniin vaaleanpunaisia, vaikka jo alkavatkin pikkuhiljaa "ruskistua".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti