Maanpeittoruusu (Fairy) on todellakin nimensä veroinen. Tämän puskan läpi ei tule näetsen edes vuohenputki, joka on muutoin valloittanut ison osan pihamaasta.
Tänä vuonna tulee omenoita tosi paljon. Valkean Kuulaankin oksat oikein notkuvat omenoiden painosta. Ikävä kyllä omenoissa on myös paljon omenakääriäisen jälkiä ja se tarkoittaa sitä, että ne omenat ovat pilalla.
Liljojen, syysleimujen ja angervojen kukinta on ainakin täällä meidän korkeuksillamme juuri nyt parhaimmillaan. Nämäkään kaunottaret eivät runsaista sateista ole millänsäkään.
Tässä samat kukat vähän eri suunnasta. Taustalla maman pikkuriikkinen kasvimaa, josta näkyvät perunan-ja valkosipulinvarret sekä taustalla omenapuut.
Sateiset säät ja äskeinen Tallinnan matka ovatkin saaneet aikaan sen, että mama on heilutellut virkkuukoukkua ahkerasti. Ruokapöytään valmistuivat eilen kateliinat ja lasinaluset Tallinnasta Karnaluksista ostetusta Madame Tricotin Camilla-puuvillalangasta.
Vertti halusi välttämättä samaan kuvaan tekeleiden kanssa. Juu, kyllä Vertti on paljon nätimpi kuin mokomat läpyskät!
Karnaluksissa siis tuli käytyä ensimmäistä kertaa ja heti siellä sekosi pää. Kuka idiootti nyt ostaa 1,5 kg vaaleanpunaista verkkolankaa ja mihin tarkoitukseen? No mamapa tietenkin ja ajatus (!??) oli kai neuloa 20 vaaleanpunaista huivia??! Onneksi löysin eräästä käsityöblogista hauskan ohjeen, jossa verkkolangasta oli neulottu myssy. Se oli nimeltään Kukkahattutätimyssy ja itse neuloin sen Novitan valkoisesta Tennesseestä ja siitä Karnaluksista ostetusta Rico Designin Loopy Creative-akryylilangasta. Hyvin sopi myssy meidän Kutri-Kalervollekin!
Tässä hauska myssy vielä ruokapöydän koristeena uusien virkkausten keskellä. Myssyn alla on taikinakulho, joten se näyttää vähän tärkätyltä, mutta ihan pehmeä lutrake se oikeasti on.
Ai niin, se Vertti! Kovasti tuntui pitävän pehmeästä puuvillalangasta, kun ihan nukahti virkkausten päälle. Myssyäkin tarjosin päähän, mutta se ei kelvannut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti