torstai 30. kesäkuuta 2011

Vielä on kesää jäljellä...

Vesiaihe = vanhasta muuraussaavista kyhätty "köyhän naisen suihkulähde" piiloutunee vielä ennen syksyä kokonaan perennojen taakse ja alle. Onneksi veden solina kuuluu edelleen.

Vielä vaan näitä pioneja, kun ne ovat niiiiiin ihania. Sateen rumasti katkomat varret on leikattu syvien huokausten saattelemana pois.


Valkoinen akileija aloitti muutama päivä sitten kukintansa. Minusta akileijan kukka on kaunis kuin koru.

Onko kimalainen piiloutunut kesäkulleroon vai onko kesäkullero siepannut kimalaisen?


Ja kerta kiellon päälle...tässä taas ne pionit.




Lehtosinilatva on vanha perinnekasvi, jota meillä ei aiemmin ole ollut. Sen taimia istutimme tänä keväänä ensimmäistä kertaa. Nyt, kun ne sitten alkoivat kukkimaan, ilmeni, että tässä kuvassa olevassa yksilössä on  toisessa kukkavarressa sinisiä ja toisessa valkoisia kukkia!!! Onko jollakulla kokemusta samanlaisesta ilmiöstä? (Voin laittaa semmoisenkin kuvan, missä näkyy, että ne todella kasvavat samassa yksilössä, jos joku epäilee.)




Tilasin Viherpeukaloilta tarhajuorun taimia, mutta tämä taitaakin olla palava rakkaus...

Onneksi näitä loistosalvioita on kolme, sillä yksi niistä on kitukasvuinen ja toisen vetäisin itse vahingossa trimmerillä matalaksi.




Tämä perhonen voisi olla keihäsmittari, mutta kasvi on isotöyhtöangervo.




Ritarinkannuksetkin aloittelevat kukintaansa, joka ei aivan mitättömän näköinen n. puolimetrisissä kukkavanoissa olekaan. Kukkavanojen ylimmät nuput ulottuvat ikkunan puolivälin korkeudelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti