keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Espanja, Gran Canaria


20.3.2013 Keskiviikko

Lento on myöhässä ja arvioitu lähtöaika on klo 17.35 sijasta tällä hetkellä klo 21.00. Että näin! Tuntuu olevan tämmöinen myöhästely ainakin meidän kohdallamme enempi sääntö kuin poikkeus nykyään. Kone kyllä laskeutui ajallaan, mutta koneeseen pitää tuoda Rovaniemeltä käynnistyskampi (tai siis joku vastaava  vekotin), että saadaan kone käyntiin?!? Papa tarjosi avuliaana ihmisenä auton apukäynnistyskaapeleita tai vaihtoehtona, että jos eivät sammuttaisi ollenkaan moottoreita, mutta ei se kuulemma käy:)
Kokin Tomppa antoi meille korvauksena 2 kpl 15€ vouchereita lentoaseman ravintolaan.
Papa haki kaksi ihan OK sämpylää, kahvit ja pullon vettä ja koska voucherista ei makseta takaisin, niin tasoitteli vielä hintaa hillomunkilla.

Lentokone on kentällä mutta moottorit eivät käy...

Suuremmin ei olisi haitannut, jos matkatoimisto olisi ilmoittanut viiveestä, niin oltaisiin voitu odottaa kotona. Mitä lie sitten töppäilleet koneen laskun jälkeen, koska se tuli kenttään ajallaan. Muutenkin luulisi, että lentokoneen saa käyntiin ilman ulkopuolista apua ja toisekseen olettaisi, että Rissala International Airportilla olisi vekottimet koneen käynnistämiseen, onhan tämä myös sotilaskenttä.
J heitti meidät kentälle ja ehti poistua ennen kuin ehdimme soittaa, että odota, niin tulemme kotiin vielä muutamaksi tunniksi. Siispä odottelemme nyt täällä. Nyt juuri tulikin tieto, että arvioitu lähtöaika on klo 21.


Menee siis aamuun, ennen kuin olemme hotellilla. Ei mahda mitään, mutta kyllä harmittaa!!!
J oli yrittänyt meille antamallani avaimella, mutta se ei kuulemma käynytkään ulko-oveen. Minkähän avaimen lienen antanut? Onneksi vara-avain, joka oli piilotettu ulkosalle, kävi oveen ja J pääsi sisään. Kissat olivat kuulemma nukkumassa ja J itse aikoi mennä ensi töikseen saunaan.
Vasta nyt tuli Finnmatkoilta pahoittelutekstari lennon viivästymisestä!!!
Toinen 15 €:n ruokaseteli on siis vielä käyttämättä. Täytynee kohta hakea lisää sapuskaa ennen kuin se pääsee kokonaan loppumaan.
Papa kävi joutessaan jonottelemassa toisella voucherilla uuden satsin tavaraa. Tällä kertaa mukaan tarttui kinkkusämpylät, kahvit ja pullo sitä toista kolajuomaa. Kahdella irtokonvehdilla 15€ täyttyi tarpeeksi hyvin.


 Jonossa keskusteltiin lähinnä lentoaseman kovista hinnoista, jossainhan sen kansainvälisyyden pitää näkyä.

21.3.2013 Torstai

Boeing 757 on sitten semmoinen kone, johon minä en enää jalallani astu. Eikä astu muuten Papakaan. Paitsi takaisin kotiin mennessä. Vanha kuin taivas ja ahdas kuin mikä! Ei edes kelloa nähnyt mistään eikä näin ollen oltu oikein missään vaiheessa selvillä siitä, paljonko matkaa oli jäljellä. Kaiken huippuna vielä koneen laskeuduttuakin saimme odotella kuumassa koneessa kauemmin kuin laki sallii, kun tälle meidän myöhässä olleelle lennollemme ei liiennyt lentokentältä kuin yksi bussi kuljettamaan koko koneellinen matkustajia terminaaliin. Aika monta kertaa se bussi ajoi sen välin, ennen kuin kaikki matkustajat olivat terminaalissa.

Lopultakin siellä terminaalissa
Aamuyöllä kolmen maissa sitten lopulta päästiin hotelliin eikä siinä enää ruvettu matkalaukkuja purkamaan, vaan painuttiin pehkuihin ja uni tulikin pian. Tuli pian, mutta ei kestänyt pitkään! Varmaan jo siinä neljän aikoihin alkoivat paikalliset tipuset vaihdella kuulumisia keskenään ja niin kovaäänisesti se kantautui meille vessan tuuletusikkunan kautta, että joka sanan kuulin, mutta en kylläkään ymmärtänyt.

Vilkaisu auringonpuoleiselta terassilta ylöspäin ensimmäisenä aamuna

Piha näytti tällaiselta. Roskapöntöt kadun toisella puolella olivat näin aamusta vielä tyhjät.
Sitä juoruilua onkin sitten riittänyt koko päivän, missä tahansa olemme liikkuneetkin. Eivätkö ne koskaan lepää? Koska nukkumisesta ei siis tullut mitään, vaikka kännykän herätys olisikin ollut vasta yhdeksältä, lähti Papa jo ennen kahdeksaa tomerin ja määrätietoisin askelin respaan vaatimaan huoneistoon kuuluvaa kalustoa eli kahvinkeitintä ja mikroaaltouunia, joita huoneistossa ei ollut, vaikka huoneistokuvauksen mukaan piti olla.

Huoneisto oli vaatimaton, mutta tilava.
No kahvinkeitin tuotiinkin hetikohta ja mikroaaltouunikin luvattiin toimittaa perästä. Kahvit keiteltiin ja tuoreet croissantit ja sämpylät nautittiin ja lähdettiin sitten kävelemään ostoskeskus Varaderoa kohti.

Näistä en pääse ohi ottamatta valokuvaa
Majakastakin oli pakko ottaa jo ensimmäinern kuva
Matkalla sinne ihailimme erilaisia kaktuksia, joita oli tien varrella jos jonkinlaisia. Isoja ja pieniä, korkeita ja matalia.

Tämä oli yksi niistä kauneimmista
Taustalla näkyvä Varadero-Shopping Center sijaitsee Meloneras-kävelykadulla, jonka varrella on myös upeita putiikkeja ja kosmetiikkaliikkeitä


Löytyihän se sitten se Varaderokin ja siellä aikamme kierreltyämme päätimme sitten tehdä ruokaostokset sieltä ja kävellä rannan kautta hotellille. Siinä vaiheessa Papa totesi, että lompakko taisikin unohtua hotellille, vaikka minä sanoin, että kyllä se siellä sinun repussasi on. Jääräpää ei uskonut minua, vaan lähti takaisin hotellille hakemaan lompakkoa. Minä jäin kiertelemään Varaderoa ja hypistelemään houkutuksia. Tulihan se Papakin lopulta takaisin ja joutui myöntämään, että repussahan se lompakko oli kuin olikin ollut taskujen ja poimujen kätköissä ja totesi vain, että:" Hehheh, kylläpäs meitä nyt naurattaa."  Ai "meitä"? Puhukoon vaan omasta puolestaan...

"Lompakonhakureissullaankin" Papa intoutui kuvaamaan matkan varrella kaikenlaista,
mm. tätä suihkulähdettä
Ruokaostokset saatiin lopulta tehtyä ja rannan kautta käveltiin hotellille takaisin.

Katsojat miettivät tempun salaisuutta



Matkalla nähtiin mm. hiekasta tehty "Pyhä ehtoollinen"

Majakka näkyi myös rantaravintolakadulle
Keitettiin siinä uudet kahvit ja lähdettiin hotellin uima-altaalle lepäämään.

Ei ollut altaalla tungosta...

Minä tietysti ensimmäisenä uimaan ja vasta siinä vaiheessa loma alkoi tuntua lomalta. Papa on arkajalka eikä uskaltautunut altaaseen, vaan piiloutui kirjansa taakse. Pari tuntia altaalla viihdyttiin ja nyt ollaan hotellilla hoitelemassa näitä juoksevia asioita eli mm. blogin päivitystä, suihkussa käyntiä ja valmistautumista illalliselle ravintolaan. Näillä näkymin olemme menossa Bali-nimiseen ravintolaan, jonka jo näimmekin aamulla Varaderoon mennessämme. Se on indonesialainenn ravintola ja koska emme ole ennen semmoisessa käyneet, lienee nyt sovelias aika kokeilla.
Papalla on muuten otsikko aika punainen ja minulla koko naama aamullisen kävelyn jäljiltä, kun kuvittelimme, ettemme ole auringossa kauaa ja läksimme ilman rasvausta liikenteeseen. Rantabulevardilla oli kuitenkin niin paljon kaikenlaista nähtävää, että lopulta ostosreissumme kesti melkein kolme tuntia ja siitä ajasta olimme vielä suurimman osan ulkosalla.

Uima-altaan ympäristössä on paljon puita ja muuta kasvillisuutta. Banaanin lehdetkin ovat valtavan suuria ja kurkottelevat taivaisiin.

Banaanin lehtiä hotellialueellamme
Rannan kautta hotellille kävellessämme näimme ensimmäistä kertaa myös laguunin ja sen ympäristön. Uidahan tuossa laguunissa ei voi, koska vesi on likaista, mutta kaunis se on.

Laguuni kuvattuna rantakadulta

Tässä vähän dyynejäkin

22.3.2013 Perjantai

Siellä Balissahan sitä sitten illallista käytiin syömässä ja ruoka oli ihan oikeasti herkullista, vaikka "sisäänheittäjä" niin vakuuttelikin!


Papa söi vihanneksia maapähkinäkastikkeella ja minä kanaa samalla kastikkeella (siis oli meillä kummallakin oma kastike). Lisukkeena tarjoilija toi minulle pienissä kupeissa kahta erilaista kastiketta, joista toinen oli kuulemma "very hot" ja toinen "not so hot". Hot or not, Papa varasti oitis minulta lusikallisen "very hottia" eikä maistettuaankaan irvistellyt yhtään (on se melkoinen chilinsyöjä!) Lisäsin sitä minäkin annokseeni, mutta enemmän tykkäsin siitä miedommasta. Balissa tulemme varmaan tämän loman aikana käymään toistekin!

Indonesialaisessa ravintola Balissa
      
    
Balista talsittiin rantabulevardin ja lähes tyhjän ravintolakadun kautta hotellille ja aikaisin nukkumaan, koska univelkaa oli rutkasti.


Maspalomasin tyhjä ravintolakatu illalla
Aamulla olikin taas aikainen herätys, sillä roskiksentyhjennysauto saapui huoneistomme kohdalla olevat jäteastiat tyhjentämään viiden aikoihin aamulla  ja meteli oli huomattavan kova verrattuna edellisaamuiseen lintu-twitteriin, joka sekin meni reilusti yli sallitun desibelirajan. Tänä aamuna tosin twitter alkoi vasta jäteauton poistumisen jälkeen, mutta se oli laiha lohtu, koska jäteauton metelistä umpiunesta hereille säikähtäneinä emme enää pystyneet nukkumaan juuri lainkaan.
No siitä taas kahvinkeittoon ja Papa hakemaan tuoreita sämpylöitä. Aamiaisen jälkeen muotoutui mielissämme ajatus lähteä Las Palmasiin, koska punoittavaa nahkaa olisi ollut typerää tarjota rannalle. Bussilla sinne kaupunkiin sitten mentiin ja ostettiin samalla sightseeing-bussiin liput.

Sightseeingbussi pysähtyy mm. Las Palmasin satamassa El Muelle- ostoskeskuksen lähellä.
Hintaa tuli kaikkiaan 25 € / nenä, mutta laskimme sen silti kannattavaa meidän (huonojalkaisten) kohdallamme. Tietyömaan vuoksi liikenne oli ruuhkautunut ja etenimme hitaasti ja välillä pitkiä aikoja olimme ihan pysähdyksissäkin jonossa. Matkaan tuhraantui noin 1 t 30 min eli perille pääsimme noin puolilta päivin.
Nämä "Hop on, hop off"-bussithan toimivat silla periaatteella, että ne pysähtyvät tietyissä paikoissa ja aina haluamassaan paikassa voi jäädä kyydistä pois ja myös hypätä takaisin kyytiin. Pysähdyspaikkoja on kymmenkunta ja bussilippu on voimassa vuorokauden.
Me jäimme kyydistä pois ensimmäisen kerran ostoskeskus "El Muellen" kohdalla ja noin tunnin aktiivisen shoppauksen jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin mukanamme 4 eriväristä pesupussia, jotka maksoivat huikeat 1 € kappale.

Ennen ostoskeskukseen menoa pidimme pienen tauon satamassa

El Muellessa oli hämmästyttävän paljon tyhjiä liikehuoneistoja

Näkymiä ostoskeskuksesta satamaan päin


Lompakko ei paljoa ostoskeskuksessa keventynyt

Seuraava stoppimme oli "Playa de Las Canteras", joka on noin 3 kilometriä pitkä ja oikein viihtyisän oloinen ranta.

Las Canteras-ranta
"Pyhä ehtoollinen" hiekasta taiteiltuna
Lounastimme siellä myös paikassa nimeltä: " Los Años Locos" eli "Hullut vuodet". Minä söin "Croquetas con jamon" eli kinkkutäytteisiä kroketteja ja Papa kananrintaa ja ranskalaisia salaatilla.

Cafeteria "Hullut vuodet"

Kinkkutäytteisiä kroketteja

Seuraavaksi menimme kävellen Santa Catalinan puistoon ja sieltä edelleen "Hop on, hop off"-bussin lähimmälle pysähdyspaikalle, mutta se olikin yllättäen poissa käytöstä, koska paikkaa tarvittiin rallin Euroopan osakilpailun näyttämöksi.

Santa Catalinan puistossa voi halutessaan levähtää hetkisen

Siellä on myös mm. Toyotan lahjoittama taideteos
 
Papa arpoi info-pisteen ihmisen kanssa sopivaa seuraavaa paikkaa kohdata bussi ja lähimpänä oli "El Muellen" pysäkki. Sinne siis takaisin ja melkein läpi rallivarikon. Yllättävän läheltä päästiin näkemään kisan valmisteluja. Yksi "kisatyttö" antoi meille ystävällisesti pari purkkia kaakaojuomaa. Papa kuvasi piruuttaan Skodan tallin valmistautumista kisaan.
"El Muellen" luota oli jo bussi lähdössä, kun huidoimme itsemme sinne sisään ja sitten jatkettiin jo tuttua reittiä ohi museon, uimarannan ja Santa Catalinan puiston. 
Ohitimme El Corte Ingles-tavaratalon sujuvasti, sillä olimme päättäneet säästää jalkojamme Las Palmasin vanhimmassa kaupunginosassa Veguetassa sijaitsevaan Santa Anan katedraaliin. Katedraali oli hieno ja seutu sen ympärillä upeaa vanhaa kaupunkia, joka on myös Unescon maailmanperintäkohde.

Las Palmasin goottilaista ja neoklassista rakennustyyliä oleva katedraali, jonka rakennusurakka alkoi Amerikan löytämisen aikoihin.


Casa de Colón - Kolumbuksen talo muistuttaa Kolumbuksen laivaston vierailusta saarella vuonna 1492 ennen Amerikan löytöretkelle lähtemistä.

Kolumbuksen talo on ollut museo vuodesta 1951 lähtien.
Kuvasimme toisiamme ja ympäristöä innokkaasti. Maksoimme kolmen euron pääsymaksun katedraaliin ja sen museoon ja kiersimme paikat kuvaten ahkerasti.

Las Palmasin katedraali sisältä




Aikaa oli vain kolme varttia ennen paikan sulkemista. Hyvin se aika meille kuitenkin riitti. Tungostakaan siellä ei ollut, sillä välillä olimme katedraalissa ihan kahdestaan.
Kierroksen jälkeen päätimme odottaa kiltisti bussia katedraalin lähellä olevalla bussipysäkillä emmekä lähteneet huonojalkaisina etsimään oikotietä San Telmon bussiasemalle.

Katedraalin lähistöllä bussia odotellessa


Korkealle kaupungin yläpuolelle kohoava värikäs talorykelmä on muualta maahan muuttaneen köyhän väestönosan asuinaluetta.
Bussiasemalla totesimme, että kiertoajelu on nyt ohi meidän osaltamme ja ostimme kaupasta hiukan vahvistusta (siis vettä ja sipsejä) loppumatkalle. Aikataulun tarkistus oli helppoa ja oikea bussi ja laituri löytyivät hetkessä. Bussi tuli ajallaan ja jo vartin päästä asemalle tulosta istuttiin linjurissa (numero 30) kohteena Faro Maspalomas eli em. kylän bussiasema. Matka kesti toista tuntia ja vaikka vuoro oli ns. "directo", niin se koukkasi San Agustinin ja Playa del Inglesin kautta. No, se ei ollut mitään aamuiseen ruuhkan aiheuttamaan viiveeseen verrattuna. Hotellille tultiin noin puoli seitsemältä eli ihan täysi työ(loma)päivä tehtiin.
Jalat oli kulutettu niin loppuun päivän aikana, että minnekään syömään ei enää lähdetty, vaan valmistettiin huoneistossa pastaa tonnikalakastikkeella. Oli oikein hyvää! Väsymys alkoi painaa pian silmäluomia, joten yöpuulle oli mentävä taas jo heti iltakymmenen jälkeen eikä sitä unta taaskaan tarvinnut etsiä.

23.3.2013 Lauantai

Kello on vasta 7.20 ja tässä minä jo naputtelen täyttä päätä blogipäivitystä läppärillä. Papa nukkuu vielä, mutta minun oli jo pakko nousta ylös, kun levottomat jalat ja kolotukset siellä sun täällä eivät antaneet enää nukkua. Lintu-twitterkin alkoi jo taas ennen aamukuutta. Pesänrakennuspuuhissa vaaditaan näköjään paljon pulinaa, että asia etenee. Metelöitsijät ovat enimmäkseen puluja ja mustarastaita ja niitä on todella paljon ihan tuossakin meidän "puutarhamme" (joka on kylläkin oikeasti naapurin puolella) palmussa.
Vasemmalla naapurin palmu ja oikealla meidän nurmikkoinen "puutarhamme"
Tahtoo palmuja Suomeenkin kotipihalle!!! Kunhan Papakin tuosta heräilee ja juodaan aamukahvit, lähdetäänkin sitten pistäytymään tuolla dyyneillä.
Eräänä aamuna Papa huomasi ottaessaan jääkaapista tuoremehua, että kun siellä on saman valmistajan purkkeja useita, niin kannattaa katsoa, että nauttii mehunsa oikeasta pöntöstä.

Vasemmalla mehu- ja oikealla viinipönttö. Mehu on kaupassa kalliimpaa ja
sekin maksaa vain noin 1.60€.

Samana aamuna Papa huomasi, että pihapalmussamme oli pulun pesä ja siitäkös Papa intoutui runon lausumaan:

"On pululla palmussa pienoinen pesä!"

Siinä se runo olikin ihan lyhentämättömänä.

Palmussa oli pulun pesä

No niin, nyt Papakin heräsi ja lähti saman tien hakemaan tuoreita sämpylöitä. Takaisin tullessaan kertoi, että rantakadun kautta koukkasi kameroineen ja tältähän siellä oli näyttänyt.

"Rantakadun vilskettä"

Musta kissa pesupuuhissaan

Kaktus kurottelee ruukustaan
Mereenkin pitäisi jo lopultakin päästä uimaan, kun sinnekään ei vielä tähän mennessä ole ehditty.  Eilisen kävelyn jäljiltä ei varmaankaan tuntikausia jakseta dyyneilläkään vaellella, vaan tarkoitus on tulla iltapäiväksi uima-altaalle välillä vähän lepäilemäänkin.

Nyt on sitten niillä kuuluisilla Maspalomasin dyyneillä käyty ja olihan se kieltämättä aika erikoinen kokemus.

Dyyneille mennessä pysähdyimme rantakadulla kuvaamaan kalaparvea laguunissa.

En sitten tiedä, olisivatko syötäviä olleet, mutta onkimaan ei kuitenkaan jääty.



Suuntana dyynit
Kävelimme ensin muutaman sata metriä pitkin aaltoilevia dyynejä vähän korkeamman sellaisen päälle ja sieltä avautuva näkymä oli huikea. Pelkkää hiekkaa ympärillä silmän kantamattomiin, yläpuolella sininen taivas ja hehkuva aurinko. On helppoa kuvitella olevansa Saharan autiomaassa eikähän se maantieteellisesti kovin kaukana olekaan.

Paitsi että hotellirakennukset  näkyivät dyyneille hyvin

Jos ei olisi ollut vettä mukana, olisi varmasti tullut heti hirveä jano.
Vuorovesi nousee joskus näköjään tänne asti

Dyynialue levittäytyy monen kilometrin matkalle


Olisikohan tästä letkusta tullut kenties vettä?
No, oli siellä jokunen muukin turisti ihmettelemässä hiekan paljoutta. Rantaa pitkin käveltiin takaisin, mutta uimatta jäi, koska rannalla oli punaiset liput. Syystäkin, sillä aallot olivat tosi korkeita. Minä vaan olisin uimaan tahtonut, mutta Papa sanoi, että: "Kyllähän sinä aina sinne mereen pääset, mutta millä sinut sieltä pois saadaan?"

El Faro on majakka, joka on 68 m korkea.

Ei olisi mamaa saatu kuulemma tuolta pois

Maspalomasin ranta on lähes 6 km pitkä

En sitten uskaltanut lähteä yrittämäänkään, mutta toivottavasti sentään jonakin päivänä vielä tämän loman aikana pääsen.

Tämä ravintolakatu oli illalla ihan kuollut, mutta päivisin siellä liikkui paljon väkeä.

Tästä teki mieli napata yksi



"Päätön taiteilija" kaipasi ropoja kuppiinsa turisteilta
Bussiaseman vastapäätä olevasta supermarketista, Gordillosta, haettiin lounastarpeet ja syötiin tarpeista valmistetut herkulliset hodarit huoneistossa.



Supermarket Cordillo
Nyt olemme uima-altaalla ja Papakin uskalsi jo loman kolmantena päivänä uida, vaikka ilmeestä näinkin, että vesi oli hänen mielestään hyytävän kylmää (noin +23 astetta arviolta).  Papa lukee kirjaa ja minä päivitän blogia. Illala on tarkoitus mennä syömään "The 19th Holeen", jonka tarkka sijainti on vielä arvoitus, mutta sen tiedän, että melko lähellä se on.

Ravintola "19th Hole" oli oikein hyvä valinta ruokapaikaksi.
Palvelu oli hyvää ja ruoka tuli nopeasti, mutta ennen kaikkea ruoka oli hyvää. Minä söin grillattua kielikampelaa ja ryppyperunoita mojo-kastikkeella. Papan annos oli grillattua kanaa ja ranskalaisia valkosipulikastikkeella. Tarjoilijat olivat pukeutuneet hauskoihin vanhanaikaisiin golfasuihin.

Papa tilasi "jotain aurinkoista viiniä" ja niinpä tarjoilija toikin meille sinisessä pullossa La Sol-nimistä juomaa.
Aromi toi jotenkin mieleen autoilun syksyn loskassa, kummallista... Vitsi, vitsi:)

24.3.2013 Sunnuntai

Jiin ja Papan työkaverin laittamien tekstiviestien (eivät ilmeisesti muistaneet aikaeroa) lisäksi normaali aamumeteli ja jo niin turhankin tutut ikälisäkolotukset herättivät taas aikaisin eli klo 7 aikoihin. Kahvi on tuossa tippumassa ja Papa keräilee aamiaistarpeita puutarhan puoleiselle terassille vietäväksi, sillä nautimme aamukahvin aina siellä.
Eilenkin tuli käveltyä tosi paljon, joten tänään aiomme pitää lepopäivän ihan vaan hotellin uima-altaalla torkkuen, uiden ja lukien. Kai sitä lomallakin saa välillä olla vaan! Tämän päivän ainoa pakollinen "tehtävä" on vuokrata auto kolmeksi päiväksi. Toivottavasti saamme sen jo huomiseksi, niin Papa voi viedä minut syntymäpäiväajelulle! 

Nyt olemme uima-altaalla ja meidän lisäksemme täällä on vain muutama saksalaisvanhus.
Allas oli typötyhjä
Linnut säksättävät täällä yhtä ahkerasti kuin meidän puutarhassammekin.  Altaassa ei ole ketään, sillä näin aamupäivällä ja varsinkin varjossa on vielä varsin vilpoisaa eikä edes minun tee vielä mieli mennä uimaan.
Papa lukee Dan Brownin "Angels & Demons"-kirjaa ihan alkuperäiskielellä ja tuntuu päässeen lukemisessa hyvään vauhtiin, kun ei enää malttaisi kirjaa ollenkaan käsistään laskea.
Autovuokraamo ei ollut vielä auki, kun kuljimme sen ohi tänne tullessamme, mutta täytyy käydä katsomassa päivemmällä, josko joku olisi näin sunnuntainakin viitsinyt puljun avata muutamaksi tunniksi. Jos ei, niin sitten autonvuokraus siirtynee tuonnemmaksi. Onhan tässä vielä näitä päiviä jäljellä.
Papan kanssa oli alustavasti puhetta siitä, että menisimme tänä iltana Playa del Inglesiin syömään. Suomalaisravintola Kuparipannua ajattelimme nyt kokeilla. Taksilla sinne tietysti on meidän mentävä, koska minun jaloillani ei kilometritolkulla kävellä. Olisi tietysti kiva Inglesiinkin jollakin tavalla tutustua, mutta se on kuitenkin loppujen lopuksi (vain) mitä tyypillisin turistirysä ja nehän ovat joka paikassa suunnilleen samanlaisia. Ei niin, että sitä mitenkään väheksyä haluaisin, vaan niin, että säästän mielummin huonoja jalkojani jossakin muualla kävelyyn.

Joulutähdet kukkivat kadun varrella
Papa istuu homeisen banaanipuun alla ja pelkää homehtuvansa itsekin, joten suunnittelee tuossa siirtymistä toiseen paikkaan. Varjopaikkoja on tässä altaalla melko vähän ja ne ovat kovin varattuja. Ilmeisesti saksalaisvanhuksetkin pitävät enemmän varjopaikoista.
Tänään kokkailemme lounaan taas  huoneistossamme eikä tarpeitakaan tarvitse lähteä kaupasta hakemaan, sillä ostimme eilen sen verran kaikkea, että niistä vielä tälle päivälle jotakin taiotaan. Papa tuossa jo suunnitteli alkavansa pitää ruokablogia, jossa keskitytään ruoanvalmistukseen matkoilla huoneistohotellissa!
Tässä uima-altaan ympäristössä on aivan valtavia peikonlehti- ja fiikuspuita palmujen vierellä. Myös pelargoniat ovat sitä kokoluokkaa, että puiksi minä niitäkin sanoisin. Eilen muuten ostin kaupasta kissoille tuliaisiksi jotakin paikallista kissanruohoa ja itselleni yhden strelitzian eli kolibrikukan siemenen. Saahan nähdä, miten se lähtee Suomessa kasvuun vai lähteekö ollenkaan?
Kissoja on ikävä, kun emme sitä keittiöön viritettyä nettikameraa saaneetkaan toimimaan, mutta J viestitti, että kissat voivat hyvin! Paikallisia kissoja on korvikkeeksi kuvattu ja  vähän naapurin koiraakin, joka aina yksin jäätyään haukkuu kovaäänisesti. Meitä se ei haittaa, vaikka seinänaapureita olemmekin, mutta monet muut naapurit tuntuvat häiriintyvän haukunnasta.     
Nyt alkaa olla sen verran kuuma, että lähdenpä tästä uimaan. Paljonkos teillä taas onkaan siellä koto-Suomessa pakkasta? Vetäkäähän villasukkia jalkaan, että tarkenette! Adios!

No niin, paitsi uimassa, kävin myös pienellä kävelyllä kameran kanssa.

 
Näin kukkii banaani...

...ja näin ihmeköynnös eli bougainvillea

Kurki lentää laguunin yllä

Autovuokraamo ei ole näköjään tänään auki, koska se oli vielä puolilta päivin edelleen kiinni. Papa on niin kirjansa lumoissa, ettei korvaansa lotkauttanut, kun asiasta kerroin. Taitaapa jäädä auto saamatta huomiseksi.
Ehkäpä Papa yllättää minut sitten huomenna lukemalla koko päivän kirjaansa.
Katsoin muuten Maspalomasin sääennusteen kymmenelle seuraavalle päivälle eikä ainakaan sadetta luvattu, vaikka tälläkin hetkellä tuulee aika lailla ja tummia pilviä purjehtii yli taivaan. Rannalla näytti olevan tänään keltaiset liput, mutta aallot olivat aivan yhtä suuret kuin eilen, jolloin rannalla oli punaiset liput.
Iltapäivällä altaalta huoneistoomme palattuamme valmistimme herkullisen lounaan, joka koostui pastasta ja purkkilihapullista leipälisukkeen kera.

Ei mummon lihapullien veroisia, mutta ihan OK.
Papa lukee taas kirjaansa sisätiloissa ja minä siirryin tänne meidän toiselle pihallemme, jossa on mm. aurinkovuoteet ja pyykinkuivausteline. Tämä on se puoli huoneistostamme, johon aurinko paistaa koko päivän. On tämä luksusta, kun voi kahdesta omasta pihasta valita joko varjoisan tai aurinkoisen puolen. Sillä varjoisella puolellahan meillä on pöytä ja tuolit sekä se "puutarha".Kohta keitellään iltapäiväkahvit ja sen jälkeen suihkuun. Päätimmekin lähteä sinne Inglesiin vähän aikaisemmin, jotta ehdimme käydä katsastamassa sen suuren Yumbo-ostoskeskuksen ennen illallista.
Papa soitti autonvuokrausasiassa Finnmatkoille ja todennäköisesti sitä kautta saamme kuitenkin auton vielä huomiseksi. Varmistussoitto tulee neljän jälkeen, kunhan sen autovuokraamon siesta on ohi.

Finnmatkoilta soitettiin neljän jälkeen ja ilmoitettiin, että auto järjestyy huomiseksi. Auto tuodaan meille huomenna klo 10.30 ja se on vuokrattu siis kolmeksi päiväksi. Vuokra on 125 € ja siihen sisältyvät kaikki vakuutukset ja verot. Siinä lähimmässä vuokraamossa hinta olisi ollut 20 € halvempi, mutta vakuutusmaksuista ym. olisi tullut vielä n. 10 € lisämaksua eli hinnassa ei lopulta ollut merkittävää eroa.
Pistäydyimme nyt illalla siellä Playa del Inglesissä. Taksikyyti maksaa n. 5 € sivu. Kiersimme suuren Yumbo-ostoskeskuksen ja mukaan tarttui vain yksi laukku minulle. Papa kyllä katseli paria t-paitaa, mutta painatus ei lopulta kuitenkaan miellyttänyt ja ostamatta jäivät paidat kauppiaan pettymykseksi. Ruokapaikka vaihtui Kuparipannun sijasta Red Cowksi, koska Kuparipannun tarkkaa sijaintia emme tienneet, mutta Red Cown mainoskyltti osui silmään heti ostoskeskuksesta ulos astuttuamme. Taksiasema oli myös siinä melkein vieressä, joten  asia oli sillä selvä. Pizzalinjalle päädyttiin ja Papan valinta oli "Neljä juustoa", kun taas minä otin "Roman", jossa oli kinkkua, herkkusieniä, sipulia ja oliiveja. Hyvät olivat pizzat ja ihan kohtuuhintaiset vielä. Ravintolasta suoraan taksiasemalle ja "kotiin". Tultiinkin muuten melkoista kyytiä, sillä nuorella taksinkuljettajallamme tuntui olevan todella raskas kaasujalka. Ehjinä kuitenkin perille päästiin ja huokaistiin helpotuksesta.
Huomenna siis autoilupäivä ja ensimmäisenä suunnataan auton nokka kohti Fatagaa, "Tuhannen palmun laaksoa". Siitä eteenpäin jatketaan ilman mitään etukäteissuunnitelmaa ja katsotaan, mistä itsemme lopulta löydämme.

25.3.2013 Maanantai ja maman syntymäpäivä

Olipahan niin kiire päivä, että huhhuh! Koko päivä meni autoillessa ja "kotiin" tultiin illalla vasta kahdeksan jälkeen. Edes syömässä ei missään käyty, vaan pärjättiin jäätelöllä ja Agüimesissa nautitulla kahvilla kera empanadillosten. Siksi päivitänkin nyt vain lyhyesti päivän tapahtumat.

Pysähdyimme Fatagan kanjonin näköalapaikalla ennen Fatagan kylää. Maisema oli kaunis, mutta karu. Vanhat länkkärit siitä tulivat väkisinkin mieleen.

Kanjonissa kulkee kuulemma 13 kilometrin mittainen helppokulkuinen vaellusreitti

Ensimmäisen pidemmän pysähdyksen teimme Fatagassa, joka on kyllä yksi kauneimmista kylistä, mitä olemme koskaan nähneet.

Fatagan pieni ja viehättävä vuoristokylä sijaitsee niin kutsutussa Tuhannen palmun laaksossa


Mikäpä täällä oli kävellessä

Fatagan talojen pihat kukkivat upeasti
Papa lähti vähän edeltä kiertelemään kylän kapeilla kaduilla ja kujilla ja minä jäin istumaan penkille  lepuuttamaan jalkojani vähäksi aikaa. Toinen kamera oli jäänyt autoon eikä sitä viitsitty enää lähteä hakemaan. Niinpä sitten Papan kanssa tietenkin eksyimme toisistamme ja juuri kun minulla olisi ollut ihana tuolilla nukkuva kissa kuvattavana, oli Papa kameran kanssa jossakin muualla. Lopulta Papa kuitenkin  ilmestyi paikalle ja hoputin häntä ottamaan kissasta kuvan, mutaa juuri silloin paikalle pölähti metelöiva turistiperhe, jonka lapset hyökkäsivät silittämään kissaa ja kissa livahti tiehensä. Minua harmitti ihan oikeasti!

Tuolilla loikoillut oikea kissa livisti karkuun juuri ennen kuvan ottoa
Matkamuistomyymälä
Fatagan kirkko on rakennettu 1880



Fatagan lähistöllä on myös kakasi tekoallasta, De Chira ja Las Ninas, jotka näkyvät kuvassa takana vasemmalla.

Sieltä matka jatkui Tejedaan, jossa Papa kävi katsomassa lähempää Roque Nublon, basalttikallion, joka on yli 70 m korkea. Kävelymatkaa sinne parkkipaikalta oli niin paljon, etten huonoine jalkoineni lähtenyt edes yrittämään, vaan kärvensin naamani taas ihan punaiseksi auringossa odotellessani Papaa siinä parkkipaikan lähistöllä.

Maisemat olivat näin komeat siinäkin parkkipaikan lähistöllä
Papa oli vasta menossa, toiset olivat jo tulossa.

Yli 70 m korkea Roque Nublo läheltä. 

Roque Nublo kaukaa.
Seuraavaksi oli tarkoitus mennä Santa Brigidaan, mutta erehdyimme tiestä ja jouduimme ajamaan pitkähkön pätkän suhteellisen tylsää tietä Teldeen, josta sitten päätimme ajella Guayadeqiin ja Agüimesiin.
Guayadeqissa jotkut ihmiset asuvat edelleenkin luolissa samoin kuin tekivät  muinaiset esi-isänsä eli Gran Canarian ensimmäiset tunnetut asukkaat guanchit, jotka palsamoivat vainajansa ja kätkivät heidät luoliin. Niin eivät varmaankaan enää nämä nykyiset asukkaat tee...

Kylän sisäänkäynnin molemmin puolin olevat patsaat kuvaavat guanchikuningasta ja -kuningatarta
Papa eksyi välillä kylän ravintolan keittiön puolelle ja sielläpä roikkuikin katosta kinkku poikineen



Itse kylässä istui tämä papparainen kaikessa rauhassa kivipenkillään eikä antanut ohi vaeltavien turistien häiritä rauhaansa millään tavalla.

Grilli luolakylässä

Luola-asunto viihtyisine pihoineen
Kylän kaikki hyötyeläimet olivat omassa aitauksessaan korkealla kylän yläpuolella
Mutta sitten sinne Agüimesiin. Se on varsin viehättävä kaupunki, jossa kävimme myös kahvilla kuten jo aiemmin mainitsinkin. Vanhassa keskustassa on keskiaikaisia kapeita katuja ja kauniin värisiä taloja sekä kirkko, joka sijaitsee Plaza del Rosariolla.


Parroquia de San Sebastiánin kirkko,  joka on julistettu historialliseksi kulttuurimuistomerkiksi.

Sellonsoittajan patsas Agüimesissa


Kahvia ja espanjalaiset lihapiiraset eli empanadillos

Portaiden kaunistuksia
Sieltä sitten huokaistiinkin Vecindariossa sijaitsevan Gran Canarian suosituimman ostospaikan, Atlantico-ostoskeskuksen,  ja siellä olevan Carrefour-ruokakaupan kautta hotellille.

26.3.2012 Tiistai

Autoilu jatkui tänään ja ensimmäinen kohde tälle päivälle oli n. 10 km päässä sijaitseva Arguineguinin pieni kalastajakylä.  Sattuikin niin sopivasti, että siellä on tiistaina aamupäivisin isot markkinat, jotka kestävät iltapäivään klo 14 saakka, joten sinne siis muun markkinaväen joukkoon suunnistimme.

Sinivioletein kukin kukkiva jakarandapuu Arguineguinissa
Mukaan tarttui kaikkea ehdottoman tarpeellista kuten kello, kengät, lasinen kissa  ja pusero. Kaikki siis minulle, koska Papa ei taaskaan kuulemma tarvinnut mitään.

Tältä kaverilta ostin lasisen kissan

Seuraavaan pysähdykseen eli Puerto de las Nievesin satamaan olikin matkaa aika pitkälti, koska se sijaitsee saaren luoteiskolkassa.

Matkalla Puerto de las Nievesiin pysähdyimme näköalapaikalla

Maisemat olivat huikeat
Monin paikoin teiden varsilla oli kiinnitetty kallioon suojaverkkoja, joilla estetään kivien putoaminen autojen päälle.

Suojaverkoissa oli sen verran ylhäältä kalliosta  pudonneita kiviä, että siitä pystyi päättelemään verkkojen olevan todella tarpeellisia.

Puerto de las Nievesissä käytiin ensimmäiseksi katsomassa kalliomuodostelma, jota kutsutaan "Jumalan sormeksi". Se tosin tuhoutui joitakin vuosia sitten myrskyssä eikä sitä sormea enää ole, mutta ahkerasti sitä kuvasimme silti muiden turistien kanssa.

Myrskyn runtelema "Jumalan sormi"
Tässä osana isompaa kokonaisuutta

Satamassa on paljon kalaravintoloita ja lounastimme yhdessä sellaisessa. Nauttimamme kala oli taatusti tuoretta ja tosi hyvää muutenkin.

Puerto de las Nievesin uimaranta oli kivikkoinen, mutta sielläkin riitti auringossa loikoilijoita. Uimassa ei käyty, koska ei olleet uikkarit mukana eikä ranta muutenkaan kyllä houkutellut.


Satamasta nousimme Agaeten vihreään laaksoon, jossa viljellään mm. appelsiineja ja sitruunoita. Eivät kylläkään sattuneet ne viljelmät meidän silmiimme.



Upea strelitzia Agaetessa

Agaeten tunnelmallinen kirkko
Kylässä on myös tosi vanhoja 1500-luvulla rakennettuja taloja. Kävelimme kylässä pienen kierroksen ja otimme muutamia kuvia. Kävimme vielä ennen poislähtöä paikallisessa kahvilassa syömässä herkullista juustotorttua kahvin kera.

Iso juustotorttu ja pieni kahvi


Sieltä sitten ajelimmekin Las Palmasin kautta moottoritietä pitkin takaisin hotellille.

27.3. 2013 Keskiviikko

Kolmantena autoilupäivänä lähdettiin liikkeelle n.  klo 10. Auto on muuten aivan pulun paskassa (oli toissayön palmun alla). Olikin muuten Papalla mekoisen kova pyörittely pois parkista, sillä sekä auton edessä että takana oli tilaa vain senttejä seuraaviin autoihin.  Minä autoin näyttämällä käsimerkkejä ja Papa veivasi rattia. En ymmärrä, miten se edellisiltana on onnistunut sen siihen ahtaaseen rakoseen keskenään veivaamaan!

Papa kertoo:

Opin taskupysäköinnin jo lähes parrattomana nuorukaisena, mutta minun on myönnettävä, että tuohon koloon auto asettui vasta kolmannella yrityksellä, tosin ilman naarmuakaan:)

Papan edellisiltaista malliparkkeerausta ihailtiin aamulla ennen matkaanlähtöä.
Päätimme lähteä liikkeelle Melonerasin kautta. Sitä kautta tuli vähän kiertoajelua, mutta näimmepähän seudun hyvin yläviistosta. Alueella on todella paljon hotelleja ja niille varattuja alueita.
Siitä eteenpäin jatkoimme nopeaa moottoritietä päästäksemme pian ja helposti ensimmäiseen etappiimme. Se oli Tamariceita, jonka kautta ajoimme Arucasiin ihailemaan upeaa basaltista (Wikipedia: Basaltti on tumma, hienorakeinen ja usein huokoinen vulkaaninen kivilaji, yleensä laava) rakennettua katedraalia.
 Matkalla Arucasiin näimme muuten hirmuisen korkean sillan tai paremminkin se oli vielä keskeneräinen siltatyömaa.

Huimaavan korkea silta
Kaunis Johannes Kastajan kirkko Arucasissa
Ajaminen täällä on Papan mukaan helppoa, koska täällä ei ole pahoja ruuhkia ja ihmiset ajavat suhteellisen siististi, vaikka roikkuvatkin kiinni peräpeilissä. Opasteet taas ovat vähän niin ja näin! Kun huomaat kyltin osoittavan kääntymissuuntaa johonkin paikkaan, niin oletkin jo itse asiassa siitä ohi ja kääntyminen on mahdotonta. Kääntymissuunnat pitää siis joko tietää tai arvata oikein.
Parkkeeraaminen täällä on suuri ongelma, sillä parkkipaikkoja on liian vähän ja ne ovat aina viimeistä paikkaa myöten täynnä. Arucasista tosin onnistuimme saamaan parkkipaikalta viimeisen vapaan ruudun ja vieläpä ihan kirkon vierestä.  Ei ole siis vielä tuuri kokonaan loppunut!
Itse Arucasin kirkko on hieno, vaikka onkin basaltista (tämä on vitsi). Ovella ystävällinen laitapuolen kulkijan näköinen kaveri keräsi kolehtia joko itselleen tai kirkolle.
Valokuvaus ei ole kiellettyä kirkossa eikä kukaan moiti salaman käytöstäkään, toisin kuin monessa muussa kirkossa.








Papa pohdiskeli sitä, että mistä ne rahat näin komeisiin laitoksiin tulevat ja muistinsa kätköistä kaiveli tiedon, että lahjoituksista. Synnin tuskissaan poloiset kauppiaat yms. liikemiehet lahjoittavat kymmenykset kirkolle saadakseen helpomman ikuisen elämän sitten joskus.
Kirkon seinällä oli tekstiä espanjaksi ja päivämäärä vuodelta 1917. Papa kuunteli sujuvasti huonolla ranskallaan, kun ranskalaisen ryhmän opas kertoi, että  kirkon ensimmäinen messu oli pidetty tuona päivänä ensimmäisen maailmansodan alla.
Papa kysyi infopisteestä parturia, mutta neuvotussa paikassa ei ollut aikoja vapaana. Tuoleissa oli jo kolme daamia odottamssa käsittelyä. Papa kiitti kohteliaasti ja poistui.
Minulle haettiin lääkettä apteekista. Palvelu oli mitä parhainta ja vieraalla nimellä haetulle lääkkeelle löytyi paikallinen vastine, mikä yhdessä todettiin. Hinta oli hiukan pienempi kuin kotona.
Papa kävi pikavisiitillä kaupungin kauniissa puistossa kuvaamassa patsaita ja istutuksia.



Ennen ajomatkan jatkumista mentiin pieneen kahvilaan tonnikalaleiville ja kahville paikallisten joukkoon. Kahvit ja leivät maksoivat vain 4.4€ eli samalla selvisi, että eilen Agüimesin kahvilassa meiltä nyhdettiin tuplahinta. Hyi hyi.



Seuraava kohteemme oli Firgasin kylä, jossa on pienen kyläaukion yläpuolelle nousevassa rinteessa mosaiikkitauluja, joihin on kuvattu erilaisia reliefejä saariryhmän kaikista seitsemästä saaresta.

Firgasin kylässä katotkin kukkivat

Suuret mosaiikkitaulut Firgasissa
Koululaiset olivat ilmeisesti maantiedon oppitunnilla ihan paikan päällä opettelemassa Kanarian kuntia.



Firgasin kylässä pullotettavaa hiilihapollista lähdevettä myydään kaikkialla saarella.


Pienestä kioskista ostimme ennen poislähtöämme mehujäät.

Matka jatkui Terorin kylään, jossa Finnmatkojen opaslehtisen mukaan on puukirkko ja siellä "Mänty-Madonna". Muuten oikein, mutta se kirkko ei ole puuta nähnytkään!





Kirkolle kävellessä sattui silmään tämä upea parveke.
Ja tämä kadun kaunistus

Terorin kirkko on saaren suojeluspyhimyksen muistomerkki

Asia selvisi, kun emme löytäneet kylästä puukirkkoa ja lopulta Papa kysyi arpojen myyjältä, joka kertoi, että olemme kyllä ihan oikean kirkon luona, mutta se aukeaa siestan jälkeen eli klo 15. Saksalaisia turistiryhmiä kylässä liikkui oppaineen pilvin pimein ja kun yksi noista ryhmistä päästettiin kirkkoon jo ennen virallista aikaa, livahdimme mekin sinne. Komea oli kirkko ja löytyihän sielta yläkerrasta se "Mänty-Madonnakin".


Pramea ilmestys tämä saaren suojeluspyhimys "Virgen del Pino" eli "Mänty-Madonna"

Kirkolta ylöspäin johti muuten tosi kaunis katu, jossa oli kukkaistutuksia ja taidokkaasti koristeltuja talojen seiniä upeine  parvekkeineen.

Katunäkymä ylhäältä kirkolle alaspäin

Katunäkymä kirkolta kadulle ylöspäin

Upeita puuparvekkeita

Loppumatka Terorista eteenpäin olikin vuoroin syviä laaksoja, vuoroin korkeita vuoria ja kapeita teitä, koska tulimme taas takaisin "kotiin" vuoriston halki.

Ylöspäin Cruz de Tejedaan noustessa avautui komea nälöala alaspäin Las Palmasiin
Cruz de Tejedan näköalapaikalla, yli 1400 metrin korkeudessa, nautimme hintavan (60 €) lounaan ja kuvasimme ympäristöä. Roque Nublo näkyi sinnekin hyvin.

Cruz de Tejeda ja kallis ravintola
Kuvan keskellä pilkottaa Roque Nublo
Maisemat olivat todella kauniit
"Kotona" olimme vasta kahdeksan jälkeen illalla ja kaiken kaikkiaan kolmen päivän aikana ajoimme melkein 600 km, joten tulihan siinä pari kertaa ajeltua saaren läpi ja kerran kokonaan ympäri.

28.3.2013 Torstai

Tänään oli rantapäivä tiukan kolmen päivän saarikiertelyn jälkeen. Rannalle mennessä huomasimme laguunissa kalaparven, joka ui koko ajan hauskannälöisesti suu auki!


 Lopultakin pääsin uimaan tänä aamuna, sillä aamupäivällä aallokko oli vielä melko pientä. Papahan ei ui kylmissä vesissä, joten hän luki kirjaansa ja minä käppäilin lähiympäristössä kameran kanssa ja välillä ilmankin. Vesi oli lämpimämpää kuin luulin eli arviolta ehkä +21 asteista. Kävin vielä toistekin uimassa, kun on tuossa uintikiintiössä ollut aika lailla vajausta.

Tämmöisissä aalloissa vielä mamakin uskaltaa käydä

Rantakadulla eli "Boulevard de Oasiksella" riittää vilskettäja vilinää päiväsaikaan

Päivästä tuli kuitenkin  lähes pilvinen ja aallotkin alkoivat nousta korkeammiksi iltapäivällä. Kävimme lounaalla ihan rannan tuntumassa olevalla ravintolakujalla Don Quijote-nimisessä ravintolassa.

Ravintolakujalla on molemmin puolin vieri vieressä ravintoloita, kuppiloita ja kauppoja.
Otimme molemmat pastaa ja niin minun äyriäispastani kuin Papan Carbonarakin olivat yllättävän hyviä noin rantaravintola-annoksiksi.
 

Menimme ravintolasta vielä toviksi rannalle, jossa aallot nousivat välillä hyvinkin ylös rantahiekalle.


Papalle tuli pian kuitenkin niin kylmä, että lähdimme sieltä omalle terassillemme. Siihen ei tuule, joten siinä kyllä tarkenee juuri ja juuri. Pyykkiäkin piti pestä tänään, kun rötväsin uimapuvun ja rantamekon spagettikastikkeella.

Papan tarinaa...

Kameroiden muistikortit alkavat olla täynnä, joten lähdin etsiskelemään ainakin yhtä uutta korttia. Menin Varaderossa olevaan, heti ovesta ensimmäiseen, elektroniikkakauppaan ja innokas myyjä alkoi esitellä kortteja. Hänellä oli hirmuinen vimma laittaa uusi kortti kameraani, edes hintaa kertomatta. En luovuttanut kameraani hänelle. 4Gb:n kortin hinta nopeusluokalla 20 ja hdd-ominaisuuksilla lähti liikkeelle reilusta kolmestakympistä  (paketin kyljessä tosin luki 129€)! Sanoin, että kallista on. No hinta putosi, kuten yleensäkin, aika nopeasti viiteentoista euroon. Ajattelin, että olkoon. En viitsi enää lähteä muualle ja tein kaupat, kun tuo nopeusluokkakin oli noin hyvä.
Hotellilla avasin paketin ja huomasin, että nopeusluokka olikin vain neljä, vaikka kortin rasia kertoi muuta! En tiedä miten kaveri sen teki. Hänellä oli ilmeisesti oikeissa paketeissa vääriä eli halvempia kortteja. Prkl. Kerään tuskaa huomiseen ja käyn vähän jututtamassa ketkua.

 29.3.2013 Pitkäperjantai

Eilen teimme illalla "kotona" ruoaksi vain munakasta, koska söimme päivällä niin tukevan lounaan ravintolassa.
Tänään onkin sitten allaspäivä.


Lähes kaikki kaupat ovat kiinni, koska on pitkäperjantai. Hotellimme supermarket oli kuitenkin auki, joten saimme joka-aamuiset tuoreet sämpylät aamukahville.
Papa lähti kylälle katsomaan, josko se kauppa, jossa tuli eilen huijatuksi, olisi auki.  En usko, että kauppa on tänään auki, joten todennäköisesti Papa tekee turhan reissun. Tänään uima-altaalla onkin melko täyttä ainakin näin aamupäivästä. Puolipilvistä säätä on luvattu tällekin päivälle, mutta ainakin tällä hetkellä aurinko paistaa vielä ihan täydeltä terältä. Eilen tuli yläkertaamme joku espanjalaisporukka, joka on metelöinyt tulostaan lähtien. Yölläkin kailottivat ulkona ja paiskoivat ovia ja aamuyöllä vetivät vissiin tuoleja pitkin lattioita. Siltä se ainakin kuulosti. Ovat kyllä varsinaisia idiootteja! Ei ole paukapäille tullut näköjään mieleen, että samassa rakennuksessa asuu muitakin ihmisiä, jotka saattaisivat jopa nukkua yöllä, jos vain meteliltä pystyisivät.  
Altaalta lähdettyämme menimme vielä vähäksi aikaa aurinkoisemman puolen terassillemme, jolla näkyvyys naapurien puolelle oli erinomaisen hyvä.


Tässä Papan vuodatus kauppareissunsa jälkeen...

Intialainen elektroniikkakauppa oli  auki ja kysyin ekana eiliseltä myyjältä, että miksi? Hän pyöritteli silmiään ja kysyi, mitä miksi, vaikka tiesi jo varmasti, että miksi palasin kauppaan. Vastasin uudella kysymyksellä, että miksi huijasit minua? Intialainen selvästi kalpeni mutta kyseli lisäselvitystä. Näytin ottamaani valokuvaa muistikortin takapuolesta ja hän laittoi kädet suulleen, kuin ruman sanan lipsauttanut pikkutyttö ja sanoi, että tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut ja tottakai tämä korvataan ja antoi minulle 2Gb:n kortin isommalla nopeusluokalla. Sanoin, että pienempi kapasiteetti ei käy ja liero alkoi selittämään, että tähän mahtuu yhtä paljon kuvia, kuin siihen isompaankin. Eilen huijari yritti saada minut ostamaan isomman kortin, koska 4Gb on niin vähän! Tässä vaiheessa paikan pomo heräsi ja tuli pikkurosmon avuksi. Hänkin halusi saada kamerani käteensä, että kokeillaan tätä korttia niin näet, että kuvia mahtuu yhtä paljon. En antanut heille kameraani ja väittely kapasiteetista jatkui. Pääpuliveivari väänsi väkisin keskustelun kortille mahtuvien kuvien määrään ja kokeiluun ja piti minulle luentoa aiheesta, että kokeilu on kaikkein tärkeintä. Pikkunilkki yritti vielä epätoivoista vetoa, että kortin takana oleva numero ei ole nopeusluokka vaan kortin numero. Nopeusluokka kerrotaan yleensä ison C-kirjaimen sisällä, kuten oheinen kuva osoittaa! C muodostaa melkein ympyrän ja numero kertoo nopeusluokan.  Kumma, että kaupasta ei löytynyt toista 4Gb:n korttia! Lopulta päädyttiin nahkapäätökseen, että pienellä välirahalla saan 16Gb:n kortin. Kortti maksoi siis lopulta saman, kuin Kuopion Prismassa mutta parempi niinkin, kuin se edellinen ylihintainen kortti.
Vähän jäi sellainen huijatuksi tulemisen maku koko hommasta. Tuota nopeusluokkaa 20 ei taida edes virallisesti olla olemassa muualla kuin myyntimiesten mainoksissa, mutta kortti kuitenkin toimii, kun sitä kokeilin. Se aikaisempi huijauskortti meni takaisin myyntitiskiin! Helppoheikki halusi vielä esitellä minulle jotain, mutta en enää kuunnellut. Löin vanhan kortin tiskiin, otin uuden taskuun ja kävelin pois mainospuheen kaikuessa kuuroille korville...
mutta totuus on tämä, class = 4
Kortin kotelo lupaa tätä...












mama jatkaa...

Illalla menimme syömään uudestaan Baliin ja ruoka oli todella hyvää, niin kuin edelliselläkin kerralla.


maman kalaruoka Balissa

Balin keittiöön oli avoin näkymä


30.3.2013 Lankalauantai

Tämä päivä menikin sitten ihan tarkkaan Las Palmasissa. Nukuimme aamulla sen verran tavallista pitempään, että ehdimme vasta klo 10.30 lähtevään bussiin ja matka Las Palmasiin kesti reilut  1,5 tuntia. Koska tämä "directo" kiertää Playa del Inglesin, San Agustinin ja ties minkä vielä kautta, oltiin klo 11 aikoihin vielä Inglesissä. Että semmoinen "directo"!  Luulimme ensin, että bussissa ei ollut edes ilmastointia, koska siellä oli niin kuuma, mutta kuski halusikin vaan ilmeisesti vähän kiusata hikoilevia turisteja ja laittoi ilmastoinnin päälle vasta moottoritiellä. Perille kuitenkin päästiin. Meillähän oli tavoitteena Palmasissa pelkästään kiertää ensin se El Corte Ingles-tavaratalo ja mahdollisesti sen jälkeen jotain muutakin, jos jalkoja riittää.

Santa Catalinan puiston liepeillä on näin kaunis pöytäryhmä

No siellä meni muutama tunti kierrellessä ja Papa katsasti vielä sen jälkeen kadun toisella puolella olevan samaa tavarataloa olevan  elektroniikka-  ym. tavaraa kauppaavan kompleksin, josta ostikin sitten muistikortin toiseenkin kameraan.Siitä ensimmäisestä,  vaatepuolen El Corte Inglesistä ei hirveästi tuliaisia löytynyt, vaikka sen varaan olin ilmeisesti turhankin paljon laskenut.
Olihan siellä paljon tavaraa ja tarjousta jos jonkunlaista, mutta esimerkiksi naisten kenkien koot loppuivat kokoon 41, joka kapeutensa takia vastaa suunnilleen kokoa 39 suomalaisessa jalassa. Niinpä sitten luovutin lopulta kenkien suhteen ja siirryimme ruokapuolen ostoksille.
Siellä oli erikseen gourmet-puoli ja varsinainen ruokakauppa. Gourmet-puolelta ostin mm. tämän fudge-purkin ihan vain tuon kissakuvioinnin takia. Oikeastaanhan tämä näyttää olevan tuliainen nimenomaan kissanhoitajalle, mutta meillä se jäi kyllä omaan käyttöön.

Ihana kissakuvioinen Fudge-purkki 8 €

Papa oli hieman kiinnostunut tästä erikoisesta työkalupakista, mutta kiinnostus lopahti hintalapussa oleviin numeroihin.

Jäi työkalupakkikin ostamatta
Sieltä varsinaiselta ruokapuolelta löytyikin jo huomattavasti edullisempaa tavaraa. Mukaan tarttui mm. pistaasipähkinöitä, mousse de gofiota eli paikallista jälkiruokaa, mustaa pastaa jne.
Ennen poislähtöä piti molempien vielä kuitenkin pistäytyä vessassa, joka oli siinä kirotussa kenkäkerroksessa. Papaa odotellessani ajauduin taas ihan epähuomiossa sinne kenkäpuolelle ja löysinkin lopulta yhdet pistokkaat, jotka tosin vähän puristivat kävelystä turvonneita varpaitani, mutta joiden arvelin mahtuvan jalkaan hyvin "normaalitilassa". En ole vielä uskaltanut kokeilla niitä...
Meille selvisi vasta El Corte Inglesissä kiertelyn loppupuolella, että turistit saivat (ainakin silloin) 10 % alennuksen ostoksistaan siellä. Asiakaspalvelussa piti vain näyttää passi tai joku muu henkilöllisyystodistus ja sieltä sitten annettiin dokumentti, jolla alennuksen sai kassalla.

(Liian pienet?) pistokkaat 27 €  turistialennuksella
Ennestäänhän olen ostanut jo mm. toimimattoman kellon ja liian pienen puseron, joten saahan nähdä, tuleeko kengistä jatkoa samaan sarjaan.

Papa jatkaa...

"Directo" varmaankin tarkoittaa sitä, että matkalla ei ole bussin vaihtoa. Sehän tuosta alku- ja loppumatkan kiertelystä olisikin vielä puuttunut. Reissu Faro de Maspalomasista Santa Catalinaan maksoi 6,9€/persoona. Bussi kävi  Las Palmasissa ensin San Telmon asemalla ja jatkoi sitten välittömästi Sta Catalinaan.
Siitä Cortesiin ei tarvittu suurtakaan suunnistustaitoa.  Ensimmäistä katua seitsemän korttelia etelään eli rannan suuntaisesti  ja käännös oikeaan ja siinäpä tavaratalo jo olikin. Rakennuksia on kaksi ja molemmissa on kuusi kerrosta maan päällä ja yksi alhaalla ja vaatetalossa vielä lisäksi parkkipaikat alempana. Vaatetalon kerrosten teemat olivat naiset, miehet, lapset ja nuoret. Ylhäällä erikoistarjoukset ja alhaalla ruoka- ja gourmetkaupat ja kahvila. Varsinainen ravintola oli portaiden päässä kutoskerroksen yläpuolella. Ykköskerros oli kooste 2-5 kerroksista.
Kadun toisella puolella olevassa tavaratalossa ovat huonekalut, keittiötarvikkeet, rautakauppa ja elektroniikka yms. Kerroksia on yhtä paljon kuin toisessakin poislukien parkkipaikka. Papa kävi parempijalkaisena katsastamassa tämän toisenkin talon. Minä jäin odottamaan talojen välissä olevalle kävelykadulle, jossa oli penkkejä.

Palattuamme Sta Catalinaan huomasimme,että myöhästyimme puoli minuuttia bussista ja seuraava lähtee tunnin päästä. Menimme kiireettä kahvilaan ja tilasimme ei teetä vaan kahvit ja leivoksia. Tai oikeastaan yhden ison suklaatortun kahdella lusikalla kahvien kanssa. Hyvää oli ja hintakin koko satsille oli vain 4.4€.

"Me kahvilassa istuttihin..."
Joku turisti kyseli kahvilan työntekijältä Maspalomasin bussia ja yllättäen viereiselle laiturille (siis väärälle aikataulun mukaan), ilmestyikin bussi, jossa luki "Faro de Maspalomas".  mama siitä kuskilta kyselemään, että oletko ihan tosissasi ja kuski kommentoi, että puolen tunnin välein näitä ajellaan! Ei siis ole niihin aikatauluihin luottamista! Papa oli juomaveden ostossa automaatilla ja kiirehän siinä tuli ehtiä kyytiin ennen bussin lähtöä. Ehdittiin kuitenkin. Bussi ajoi vielä San Telmon aseman kautta, missä se täyttyi lähes viimeistä paikkaa myöten.
Mökillä oltiin vasta kuuden jälkeen iltapäivällä eli täysi työpäivä tuli täyteen retkellä.

mama jatkaa...

Illallinen eli keitettyjä perunoita ja tonnikalakastiketta valmistettiin huoneistossa vasta yhdeksän jälkeen illalla ja minä lähdinkin siitä heti kohta nukkumaan. Papa jäi vielä läppärille yrittämään Google Chromen päivitystä, kun Mozilla toimii onnettoman hitaasti.

Ilmeisesti pääsiäisen kunniaksi järjestetty ilotulitus lauantai-iltana Maspalomasissa terassiltamme kuvattuna
31.3. Sunnuntai ja 1. pääsiäispäivä

Kellojen siirto kesäaikaan oli viime yönä eli tunti tästäkin lomasta menetettiin sen myötä. Aamukahvin jälkeen lähdimme rannalle, mutta siellä odottikin yllätys. Vesi oli kadonnut rannalta!!!

Rannalla oli vain kivikkoa!
Papa jo pohdiskeli ääneen, että onkohan tänne tsunami tulossa. Ei kuitenkaan vielä lähdetty kiipeämään korkealle mäelle, vaan jäätiin rannalle ja pian Papa keksikin selityksen rannan katoamiselle. Se oli se kellojen siirto! Olimme siis rannassa tuntia aikaisemmin kuin viimeksi ja koska täällä on vuorovesi, niin vesi ei ollut ehtinyt vielä nousta niin ylös kuin edellisellä kerralla. Nyt täytyy siis vielä hetkinen odottaa, ennen kuin pääsee uimaan. Rannassa on nimittäin vain kivikkoa tällä hetkellä ja sen yli on aika paha edes yrittää mennä mereen. Papa lukee taas kirjaansa ja minä pikapäivitän viimeaikaisia tapahtumia siihen asti kun pääsen uimaan. Papahan ei tosiaankaan ole meressä vielä käynytkään eikä taida arkajalka uskaltaa jatkossakaan. Kaksi tuolia ja aurinkovarjo päiväksi maksaa 7,50 €. Ei halpaa, mutta kovempiakin hintoja on jossakin maksettu. Rannalla tuulee aina enemmän tai vähemmän ja esimerkiksi nyt Papalla on kuulemma kylmä. Papa tosin pyrkiikin aina olemaan kokonaan varjossa. Neuvoin äidillisesti Papaa laittamaan paidan päälleen ja tulemaan hetkeksi aurinkoon. Papa teki työtä käskettyä ja jatkoi kirjansa lukemista.
Neljän maissa aamuyöllä kuului taas kovaäänistä kailotusta kadulta, kun joku ruotsalaispariskunta saapui taksilla hotellille illanvietostaan. Lintujen mekastukseen sen sijaan näköjään tottuu eikä se enää ole haitannut. Tuli vain mieleen, että käyköhän tässä niin, että kotona ei saakaan enää nukuttua, kun lintujen mekastus puuttuu?
Muistaessani kerron muutaman asian, jotka on hyvä tietää, jos ei ole ennen täällä Gran Canarialla käynyt.
Ensinnäkin tummat tytöt ainakin täällä Maspalomasissa rantakadulla kauppaavat varsin erikoisella tavalla tekemiään rannenauhoja. Ensin he kysyvät, että mistäs olet kotoisin ja sitten ojentavat kätensä ja kertovat olevansa Afrikasta. Jos erehdyt ojentamaan kätesi tervehdykseen, on ranteessasi samalla sekunnilla nauha, josta he haluavat maksun. Viisainta on olla ojentamatta kättään ellei sitten halua semmoista rannenauhaa.
Toiseksi paikalliset hedelmäkauppiaat rannalla ovat myös melko röyhkeitä ja yrittävät myydä tuotteitaan ihan väen väkisin, vaikka sanoisitkin ei. Prova, prova-kehotukset kuuluvat joka puolelta, kun kauppiaat tarjoavat ilmaisia maistiaisia ja kyselevät, että eikö olekin hyvää melonia. Kun vastaat, että on joo, niin kauppias on viipaloinut sinulle pussiin valmiiksi 5 viipaletta melonista. Ensimmäisellä kerralla erehdyimme mekin kysymään, että paljonkos se maksaa?   Kauppias sanoi, että 5 € eli euron viipale, mutta sekös meitä nauratti ja kauppiaskin oli vähän nolona. Luulisi suuhun koskevan, kun tuommoisia rahoja ilkeää muutamasta melonisiivusta pyytää. Papa tarjosi 2,5 €, mutta kauppias vielä pyyteli 4 €. Minä ojensin pussia takaisin, että pidä melonis, mutta kauppias tyytyi silloin siihen 2,5 euroon. Siinäkin oli vielä ainakin puolet liikaa, mutta eikös turistin kuulukin tulla välillä vähän huijatuksi?

Majakka on oiva maamerkki

Viimeiseksi vielä varoitus niistä lomaosakekauppiaista. Siinähän ne Maspalomasin rantakadulla nekin pyörivät. Tarjoavat ilmaiseksi jotain lehtisiä, joilla juuri sinulle tulee päävoitto eli esim. t-paita tai vastaava. Se vain täytyy kaydä itse noutamassa paikan päältä jostakin tietystä paikasta, jossa joudut sitten kuuntelemaan parin tunnin esittelyn lomaosakkeista ja jollet ole esittelyn jälkeen kiinnostunut, saatat jäädä ilman t-paitaa tai ainakin joudut poistumaan paikalta omine kyyteinesi. Eli tarkkana kannattaa olla jokaisen kanssa, joka juttusille pyrkii. Näihin olemme törmänneet ennekin, joten siinä vaiheessa,  kun kauppias katsoi Papan lippusta ja ilmoitti, että yleensä lipussa on vain yksi tähti ja Papan lipussa niitä oli peräti 5 ja se oli todella hyvä merkki ja tarkoitti varmasti päävoittoa ja blaablaablaa, lähdimme kävelemään eteenpäin hekotellen keskenämme. Että joskus nämä vekkulit osaavat olla kyllä aika taitaviakin ja voi mennä vähän aikaa, ennen kuin "uhri" tajuaa, mistä on kysymys.
Nyt seuraa yllätys! Papa, tuo kaikkien viluisten sankari ja kylmien vesien kaukaa kiertäjä, kävi meressä!!!

Siellä se on Papa meressä!

Juu-u, niin teki ja totesi vielä, että eihän se vesi niin kylmää ollutkaan!  Täällä rannalla on muuten jonkun verran hieronnan tarjoajiakin. Papa tiedusteli yhdeltä naispuoliselta, onko hän Thaimaasta, mutta nainen vastasi olevansa Kiinasta. Ihan kohtuuhinnat tuntuu näillä hierojilla olevan eli tämäkin pyysi 15 € ymmärtääkseni ihan perusselkähieronnasta.
Tänään onkin muuten vaihteeksi ihan pilvetön päivä ja väkeä on rannalla mustanaan (ja punaisenaankin). Aallot ovat kasvaneet päivän mittaan suuremmiksi, mutta kyllä minä vielä aion uida ja päästä poiskin merestä ihan voimineni.

Tässä vesi on noussut jo uimakorkeuteen

Rannalla riitti väkeä, vaikka varsinainen talvikausi alkaa olla jo ohi.

Eri rantaosioiden välille oli tänään viritetty jotkut kankaat. Papa päätteli, että varmaankin ne ovat jonkinlaiset tuulensuojat, mutta tiedä häntä sitten. Nyt niitä ainakin jo keritään pois, vaikka iltapäivää on vielä pitkästi jäljellä.
Siitä uinnista sen verran, että tuli sitten iso aalto, vielä mamaakin isompi ja heitti akan nurin ennen kuin akka ehti tarpeeksi syvälle. Siinä se akka sitten pyörähteli vesirajasssa kuin hylje konsanaan edestakaisin, kun aallot heittelivät ensin rantaan päin ja sitten vetivät takaisin merelle päin. Syrjäsilmällä näin, että Papa lähti tulemaan avuksi, mutta pari naista ehti ensin kysymään: "Do you need some help?", johon minä, että:"Yes, please!" Niin vetivät ystävälliset naiset maman kuiville merestä ja Papa kehotti jättämään seuraavan uinnin huomiseen aamupäivään, kun aallokko on taas pienempi. En pistänyt hanttiin.
Pitänee alkaa tehdä lähtöä "kotiin" lounaan tekoon, kun kello alkaa huidella jo neljän korvissa ja tulee muuten siitä lounaasta illallinen, jos tänne enää yhtään pidemmäksi aikaa jäädään. Papa on niin uppoutunut kirjaansa, joka lähentelee loppuhuipennustaan, ettei ole normaaliin tapaansa ollenkaan kysellyt poislähdön perään. No, joskus näinkin päin!


1.4.2013 Maanantai 2.pääsiäispäivä ja aprillipäivä

Illalla kävimme ensin supermarket Cordillossa, josta ostimme tuliaisiksi itsellemme mm. kaktuslikööriä ja mojo-kastiketta.

1 dl kaktuslikooriä 4,40 €

Vihreää ja punaista mojokastiketta, 3,75 € purkki.
Sen jälkeen kävimme vielä Blue Oasis- ja Varadero-ostoskeskuksissa sekä apteekista hakemassa särkylääkettä ja lopuksi syömässä taas The 19nth Holessa. Siellä muuten tuodaan ruokalista tarjolle selattavaksi iPadista.

Enpä ole ennen ruokalistaa tutkinut iPadista.

Näin komeana näkyi auringonlasku rantakadulla
Viime yönä meitä viihdytti Maspalomasin maukuvien mirrien kollikvartetin a capella keskiyön kuutamolla. Vähän aikaa piti ihan kuulostella , että mitä on tekeillä, kun meteli ei kuulostanut oikein tutulta lintujen huuhuhuulta eikä juhlista palaavilta hurreiltakaan, vaikka aika huuhuhuu nekin juhlista palatessaan olivat. No, kollikissathan ne vain kuutamolla mourusivat! Huonosti nukutun yön ja aamukahvin jälkeen lähdimme valumaan asemalle ja odottamaan bussia, joka veisi meidät Gran Canarian parhaalle, hienohiekkaiselle Amadoresin rannalle. Seuraavan bussin lähtöön näytti olevan melkein tunti aikaa eli ilmeisesti onnistuimme taas myöhästymään edellisestä bussista muutaman minuutin. Emme jaksaneet jäädä odottamaan bussia, vaan hurautimme herroiksi taksilla Amadoresiin. Kustansi reilun 20 €, vaan ehdittiinpä nopeammin aaltoihin. Sinnehän mama aina ensimmäisenä rannalla askeleensa suuntaa. Täällä ei ollut semmoista Maspalomasin akannurinheittoaallokkoa, vaan sen tilalla oli vedestä noustessa ikään kuin korkea hiekkaporras, joka oli mamalle hankala, koska vesi kuitenkin teki koko ajan edestakaista rantaan-merellepäin- aaltoliikettä, vaikkeivat aallot korkeita olleetkaan.  Kolmesti mama siellä kaikkia meren vaaroja huimapäisesti uhmaten kuitenkin kävi ja vain kerran piti Papan tulla hakemaan mama hiekkaportaan yli. Papakin ylitti itsensä ja kävi meressä ei yhtä vaan peräti kaksi kertaa!



Syömässä käytiin Ciao Beach-rantaravintolassa ja hyvää, joskin kallista oli Escalope Milanese (10,90 €/hlö). Siihen vielä isot oluet kyytipojaksi (4 €/hlö), niin jopa alkoi rantatuolissa ramasemaan. Vastustin kuitenkin unen houkutuksen ja kävin sen sijaan pienellä kuvauskävelyllä.

Tämän hotellin yläpuolelle oli laitettu suojaverkot estämään isojen kivien putoamisen hotellin päälle



Nämä kivet ovat selvästikin osan aikaa veden alla
Tästä ei ranta enää paljoa parempi voi olla
Tässä rantaravintolassa kävimme lounaalla
Muutama tunti siellä hurahti nopeasti ja puoli neljän jälkeen lähdimmekin jo etsimään pysäkkiä, ettei tarvitsisi kalliilla taksilla takaisin mennä. Pysäkki löytyi ja bussikin tuli melko pian.


Puerto Ricon ranta bussin ikkunasta kuvattuna

Puerto Ricosta tämäkin
Kyyti välillä Amadores-Maspalomas maksaa 3,10 € per nenä. Perillä Maspalomasissa Papa lähti hakemaan vettä aseman lähellä olevasta marketista ja minä lähdin jo hiipimään hotellille. Matkalla oli pakko pysähtyä kuvaamaan kukkia.


Ihmeköynnökset kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini
Nyt ollaan taas "kotona" ja alamme tänä iltana jo pakkailemaan joutavia vaatteita ja muuta tavaraa matkalaukkuihin.
Koska lounas nautittiin Amadoresissa, syömme taas illallisen huoneistossa. Silti taitaa jäädä ruokia vielä poisheitettäväksikin, kun tuli sieltä Carrefourista yhtenä autoilupäivänä ostettua kaikkea vähän liikaakin.

Papa tuossa kuului ottavan pienet torkut, mutta virkosikin yllättäen kahvinkeittoon. Kahvin tippuessa kävi vielä kiertämässä hotellin ympäri kameran kanssa ja ottamassa kuvia kadulta päin terassillemme.

Tämä on se varjoisampi aamukahviterassi.


Hotellikirjassa ei vielä näkynyt aikaa, jolloin lentokenttäbussi  noutaa meidät hotellilta, mutta aikaisin se on, koska koneen lähtöaika Suomeen on 7.20. Pahoin pelkään, että noutoaika on jo puoli viiden maissa. Kaikki pitää olla siis ehdottomasti pakattuna jo huomisiltana, kun meistä ei kumpikaan ole mitenkään virkeimmillään pakkaushommissa siihen aikaan aamuyöstä.  No kukapa olisi? Eiköhän sitä kuitenkin onnistuta itsemme jotenkin sinne bussiin vääntäytymään ja siitä se sitten kärsimysmatka kohti kotia alkaakin. Ei se bussimatka vielä mitään, mutta annahan, kun lentokoneeseen päästään! Hallelujaa, että sitä istumista siinä antiikinaikuisessa sardiinipurkissa riittää. Nyt minä ymmärrän, miksi lentoemot ovat niin hoikkia. Tulomatkallakin yksi lentoemo nosti heti kohta lähdön jälkeen matkapakaasinsa lattialle keskelle koneen käytävää. Joutui vaihtamaan raukka siinä kaiken kansan tuijoteltavana talvikengät jalastaan pikkukenkiin. Sujautti sitten talvikengät laukkuunsa ja laukun takaisin säilytyshyllyyn. Minusta lentoemännän ammatissa ei ole mitään kadehdittavaa!  Paitsi ehkä palkka. Jos se on hyvä. Sitäkään kun en tiedä.
Vähiinhän tämä loma käy, ennen kuin loppuu! Enää huominen päivä eikä sitäkään oikein lasketa, kun se on semmoista lähdön valmistelua kuitenkin. Tässä vaiheessa vielä askarruttaa, tuleeko matkalaukkuihin ylipainoa, kun ne olivat aika painavat jo lähtiessä. Viinaksia on ostettu pelkästään yksi kolmen vartin Bacardi-pullo ja sekin menee tuliaisiksi kissanhoitajalle.

2.4.2013 Tiistai

Aamukahvin jälkeen suunnistimme jo vähän kotiinlähtötunnelmissa rantaan viimeisen lomapäivän viettoon.


Minä menin taas ensimmäisenä uimaan, koska aamulla aallot ovat vielä pienet.


Saa nyt nähdä, uskallanko vielä päivemmällä yrittää uudestaan. Matkalaukkujen pakkaus on tehty niin valmiiksi kuin tässä vaiheessa on mahdollista ja illalla vielä pakataan ne loput tavarat.  Puolipilvistä säätä on luvattu tälle päivälle ja sitä se myös ainakin tällä hetkellä onkin. Papa lukee taas kirjaansa, jonka todennäköisesti saa luetuksi loppuun joko tänään tai huomenna lentokoneessa. Minä päivitän blogia WordPadille talteen ja siirrän sen sitten myöhemmin blogiin. Koska tullessa otimme langattoman internetyhteyden kolmeksitoista päiväksi (28 €), saattaa yhteys katketa milloin tahansa. Kotona viimeistään sitten päivitän kertomuksen loppuun. Papa luki muuten eilen Iltalehdestä, että Maspalomasin rannalla on tehty havaintoja "Portugalin sotalaivoista" eli yhden sortin meduusoista, jotka ihmiseen koskiessaan polttavat ihon pahasti ja kuulemma pahimmassa tapauksessa  voivat jopa tappaa. Toisin sanoen muutenkin (kylmä)vesikauhuinen Papa ei enää täällä jalallaan mereen astu! Lupasi sentään tulla minut hakemaan pois rantavedestä, jos satun joutumaan taas "akannurinheittoaallokkoon"!
Kävin välillä pienellä kävelyllä ja kuvasin vielä mm. dyynejä.


Tuliaisia ei ole tullut paljon osteltua muuta kuin itsellemme. Mitäs meillä nyt sitten onkaan? Gofio-jauhoa, Mojo-kastiketta kolmea erilaista, pähkinöitä, pastaa, kissanruohoa, Strelitzian siemen, parit kengät, pari puseroa ja lasinen kissa. Pitäisi varmaan vielä illalla käydä ostamassa jotakin tuliaisia muillekin, mutta katsotaan nyt, miten pitkälle jalat kantavat ja uskaltaako laukkuihin enää mitään lisäpainoksi ostaa. Kissanhoitaja J viestitti käyneensä kaupassa ja ostaneensa jotain jääkaapin täytettä meillekin. Huomenillalla kotona on vielä pestävä pyykkiäkin, että jo torstaina töihin menevä Papa saa puhdasta vaatetta ylleen. Jos kone on aikataulussaan, olemmekin varmasti kotona jo joskus viiden maissa iltapäivällä, joten ehtiihän siinä vielä pyykinpesuunkin. Ihanaa nähdä taas kissat, vaikka muuten täällä kyllä viihdyttäisiin vielä vaikka toiset kaksi viikkoa. Kissoista tulikin mieleen, että täällä on hämmästyttävän monilla turisteilla koira mukana. Meilläkin on ollut sekä oikealla että vasemmalla puolella asuvilla naapureilla koira, toisilla iso äänekäs ja toisilla pieni hiljainen. Olisiko meidänkin pitänyt ottaa katit mukaan?
Kävimme huoneistossamme valmistamassa keitetyistä perunoista, pekonista ja makkaroista herkullisen lounaan.

Lautasmallin täyttää virtuaalisalaatti, koska Carrefourista hankitut salaatit on jo syöty.

Jääkaappi tyhjenikin ihan kiitettävästi eikä siellä enää valojen lisäksi paljon muuta olekaan. Tulimme sitten vielä viimeisen kerran uima-altaalle, jossa Papankaan ei tarvinnut pelätä "Portugalin sotalaivoja", vaan saattoi tämä lämpimien vesien mieskin ilman pelkoa solahtaa altaan vilvoittavan veteen.

Näkymä uima-altaalta kadulle päin
Yläkerran metelöivät saksalaisetkin ovat altaalla, mutta ihme kyllä aivan hiljaa. Tänään meillä ovatkin käytössä hotellin pyyhkeet, sillä omat eivät ehtisi millään kuivua ja toisivat vain turhaa lisäpainoa niihin matkalaukkuihin. Kiellettyähän se on, tiedetään, mutta hätä ei lue lakia! Papa yrittää säästellä kirjansa loppuunlukua lentomatkalle ja torkkuu tuossa aurinkotuolillaan. Nyt ei kyllä kannata pitkiä päikkäreitä ottaa, että unta säästyisi edes vähän vielä ensi yöllekin.

Hibiscukset kukkivat uima-altaan lähistöllä
Tuommoinen aikainen herätys on siitäkin paha, että eihän sitä kuitenkaan voi mennä aikaisemmin nukkumaan, kun ei se uni kuitenkaan tule ennen kun "normiaikaan".
Meitä tullaan noutamaan lentoasemalle arviolta 12 tunnin kuluttua, mutta matkatoimisto ei ole vieläkään vahvistanut asiaa. Pitänee illan mittaan kysellä, jos mitään ei kuulu.
Saas nyt nähdä, että oliko tämä viimeinen päivitys tällä erää, vai vieläkö illallakin on yhteys käytettävissä.

Papa kävi kiertämässä kameran kanssa lähiympäristössä sen jälkeen, kun lähdimme altaalta.

Hotellin supermarketin aina niin iloinen myyjätär poseeraa Papalle
Huoneistohotellimme aurinkoisempi puoli kadulta päin
Yhteys toimi kyllä vielä illallakin, mutta emme ehtineet enää päivittämään blogia, koska kävimme illalla syömässä viimeisen kerran jo tutussa Balissa ja sen jälkeen piti vielä pakatakin loput tavarat.
Ruoka oli Balissa yhtä hyvää kuin ennenkin.

"Udang bakar Bali" eli maman jättikatkaravut Balissa (21 €)

"Ayam curry" eli Papan kanaruoka Balissa (12 €)

"Puding djahe" eli Papan inkiväärivanukas mangon ja hunajan kera (3.50 €)
Papa jätti hajoamaisillaan olevat rantasandaalinsa suosiolla roskikseen. Minä taas olin pakannut kokeilematta mukaan housut, jotka olivat "kutistuneet" ja nekin saivat jäädä hotellisiivoajan hoidettavaksi samoin kuin siellä hajonneet sandaalini. Siitä huolimatta laukut tulivat täpösen täyteen ja niiden painoa voitiin vain arvailla. Hotellikirjaan ei ollut vielä illallakaan tullut tietoa hakuajastamme, joten Papa joutui soittamaan Finnmatkoille. Sieltä ilmoitettiin hakuajaksi klo 4.20 ja bussin numeroksi 54. Kännykät laitettiin herättämään klo 3.20 ja painuttiin punkan pohjalle muutamaksi tunniksi.

3.4. 2013 Keskiviikko

Kännykät piippasivat ajallaan ja nousimme ylös. Aamiainen ei siihen aikaan vielä maistunut eikä kahviakaan viitsitty keitellä, vaan vedettiin vaatteet niskaan, harjattiin hampaat ja tarkistettiin, ettei mitään jäänyt kaappeihin ja laatikoihin.

Hetki ennen lähtöä

Sitten vaan pimeään yöhön matkalaukkuja perässä vetäen ja respan ulkopuolelle kyytiä odottelemaan.

Adios, Oasis Maspalomas!

Hotel.imme supermarket on kovin hiljainen klo 4.15
Kyyti tuli lähes ajallaan ja niin jätimme taaksemme nukkuvan Maspalomasin. Lentoasemalla oltiin joskus puoli kuuden aikoihin ja koneeseen päästiin klo 7.00, joten ehdittiin lentoasemalla ne aamukahvit hörpätä.


Lentomatkasta ei paljon kertomista ole, kunhan siinä sillipurkissa jotenkin kärvisteltiin perille asti. Onneksi kapteeni teki (jos oikein kuulimme) ennätyksen lentoajassa ja ennätysaika oli 5 t 10 min., kun se normaalisti on muistaakseni 6t 30 min.! Papakin sai kirjansa luettua loppuun juuri ja juuri, ennen kuin rysähdimme kenttään.
J oli vastassa lentoasemalla ja kotona oltiin jo puoli viiden maissa iltapäivällä. Oli ihanaa päästä silittämään rakkaita katteja pitkästä aikaa, vaikka kissat jättivätkin silitykset huomiotta ikään kuin olisimme niille pelkkää ilmaa. Niinhän me itse asiassa olemmekin, paitsi silloin, kun niillä on nälkä.

6 kommenttia:

  1. Kyynisempi saattais todeta vaikka että "Sehän meni sitten melkein hyvin!" ;)

    T: A (...joka ei vaan muka jaksanut kirjautua sisään kommentoidakseen omalla Blogger-tilillään...) :P

    P.S. Per aspera ad astra!
    P.P.S. Muistatte vaan että "Kaikki on mahdollista paitsi pyöröovista hiihtäminen..."
    P.P.P.S. Hyvää lomaa! :)

    VastaaPoista
  2. Wow, your blog is really beautiful, congratulations. Kisses from Spain.

    http://redecoratelg.blogspot.com.es/

    VastaaPoista
  3. Anonyymi: Vastaan nyt vähän myöhässä, että kaiken kaikkiaan meni oikein hyvin :)

    VastaaPoista
  4. Maria: Thanks for the compliment! Your blog is just great and I really like it! Kisses from Finland :)

    VastaaPoista
  5. Mahtavia kuvia ja mukava lukea blogia kun sana on hallussa.



    VastaaPoista