lauantai 28. toukokuuta 2011

Voi voi voikukkia!

Nyt niitä taas kasvaa piha keltaisenaan. Tuhoontuomittu on jo etukäteen taistoni niitä vastaan. Etupihalta kun olen kaiken keltaisen kitkenyt, siirryn päätynurmikkoa puhdistamaan ja sen siivottuani kun huokaisen hetken ja vilkaisen sattumoisin etupihalle, niin jo on kymmenittäin uusia sinne auennut. Jos saisin edes 5 centtiä jokaisesta kitkemästäni yksilöstä, niin mukaville päiväpalkoille siinä pääsisin...








Onneksi pihalta löytyy muutakin ja paljon mieleisempää kukkivaa. Esimerkiksi tämä tulppaani, jonka nimeä en enää muista. Eikö olekin häkellyttävän kaunis?




Rönsytiarella on yksi suosikeistani. Se on jotenkin niin siro ja kaunis. Hyvä maanpeittokasvinakin, muttei kuitenkaan leviä liikaa.





Tämä kesäpikkusydän kyllä on minun mielestäni se kaikista paras perenna. Ei ehkä kaikkein kaunein, mutta kukkii toukokuusta syyskuuhun ja leviää hillityn hallitusti tai haluttaessa myös hallitsemattomasti. Viihtyy kokemukseni mukaan yhtä hyvin puolivarjossa kuin varjossakin ja jopa auringossa, mutta aurinkoisella paikalla se näyttää jossakin vaiheessa kesää "kirvoittuvan" pahasti.
Nyt tässä joutaa näitä mietteitä kirjoittelemaan, ulkona kun sataa vettä. Huomiselle on luvassa poutapäivä ja puutarhassa tekemistä riittää. Olen jo kehottanut omaa puutarhatonttuani Papaa venyttelemään hyvin huomista varten, ettei sitten tule päivän töissä mitään yllättäviä nitkahduksia eikä venähdyksiä : )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti