Väkerryksiä

Puutarhahommat alkavat olla tältä syksyltä ohi eikä matkojakaan ole tiedossa kuin vasta joulukuussa Tallinnaan, joten lienee syksyisen käsityökatsauksen aika. Kesäiseltä Tallinnan matkalta ostettu Austermannin Alpaca Silk-lanka on osoittautunut neuloessa ihanan pehmeäksi ja arvatenkin myös käytössä lämpimäksi. Tässä siitä neulotut palmikkolapaset (tai siis toinen niistä lapasista).

Tähän asti minulla ei ole ollut selvyyttä siitä, kuinka paljon kaikenlaisia lankoja minulla on hajallaan mikä missäkin pussissa ja kaapissa. Asia alkoi kiinnostaa lopulta siinä määrin, että sain tehtyä lankainventaarion, jee! Nyt kaikki tai ainakin melkein kaikki langat ovat samassa isossa laatikossa jaoteltuina villaisiin, puuvillaisiin ja muihin ja ne vielä erikseen langan paksuuden mukaan. Paljon on kaikenlaisia jämälankoja, mutta myös jonkun verran tarjouksista ostettuja usean sadan gramman lankapusseja. Novitan Isoveli-langasta tekaisin nämä lapsen raitalapaset.

Samasta Isoveli-langasta myös nämä toiset lapsen lapaset, luonnonvalkeat vaaleanpunaisin raidoin.

 
Sama lanka edelleen ja naisen tai nuoren vaaleanpunaiset palmikkokämmekkäät. Isoveli on aika paksua, joten siitä neulotut lapaset ja kämmekkäät ovat varmasti käytössä lämpimiä.

Sitten Tallinnasta tarjouksesta vyyhtenä ostettua paikallista villalankaa, josta muotoutuivat harmaat palmikkolapaset.

Samoin Tallinnasta samaisesta Käsityökammari Jollerista tarjouksena vyyhtenä ostetusta luonnonvalkoisesta villalangasta palmikkolapaset naiselle tai nuorisolle.

Novitan paksua Flip Flop-lankaa löytyi ainakin yksien musta-oranssien kämmekkäiden verran.

Novitan tummansinistä Rose Mohairia löytyi peräti 300 grammaa ja siitä tein sitten tämän ruusukoristeisen lierimyssyn ja lapaset virkkaamalla. Lankaa jäi vielä runsaasti jäljellekin.

Nyt pitänee taas alkaa jo neulomaan sukkia ja lapasia pukin konttiinkin, ettei tule sitten joulun alla liian kiire :O)

Vielä jaksetaan kukkia

Puutarhan kasvit alkavat pikkuhiljaa antaa periksi syksylle ja tulevalle talvelle ja kukkijoita on aina vaan vähemmän. Syysleimuissa on enää jokunen valkea kukka, mutta ympärillä tuo kirottu vuohenputki ja ihana Marokon minttu ovat vielä hyvissä voimissa.

Valkokukkainen syysleimu, Marokon minttu ja vuohenputket.

Myskimalvalle pitää muistaa laittaa ensi kesänä hyvissä ajoin kunnollinen tuki. Tänä kesänä se ehti liian pitkään kasvaa maata pitkin ja sitten lopulta tuen saatuaan retkottaa nyt vinossa.

Myskimalva

Konnantatar kukki alkukesästä niin kuin kuuluukin, mutta aloitti nyt syksyllä yllättäen uuden osittaisen kukinnan.

Konnantatar

Syyshortensiat jätän kukkineen talventörröttäjiksi ja leikkaan ne perinteisesti vasta keväällä.

Syyshortensia

Miljoonakello on kyllä kiitollinen kukkija. En mitenkään raaski heittää sitä pois ennen kuin se alkaa näyttää edes vähän ränsistyneeltä.

Miljoonakello

Lobeliakin kukkii vielä yllättävän hyvin, joten en pidä kiirettä senkään poisheiton kanssa.

Lobelia

Villiviini on edelleen parhassa väriloistossaan ja leviää vuosi vuodelta niin, että on jo kiertänyt versojaan talon päädystä sekä etu- että takapihan puolelle.

Villiviini

Puutarhaviikko kuvattuna

Omenoita, omenoita, omenoita... No okei, en mainitse omenoita enää sanallakaan, vaikka edelleen on sesonki parhaimmillaan. Valkosipulit kai pitäisi jo kaivaa maasta ylös, mutta en ole saanut nostettua kuin vasta muutaman. Sipulit ovat normaalikokoisia, mutta kynsiä on vähemmän ja ne ovat suurempia kuin "kaupan" valkosipuleissa.
Europeana-ruusu kukkii vielä ihan täyttä päätä, mutta ennen talven tuloa se on leikattava vähän matalammaksi, vaikka vielä kukkisikin.

Europeana-ruusuja ja valkosipulin varsia itusilmuineen

Neilikkaruusu ei pienistä syyskylmistä vielä hätkähdä, vaan kukkii edelleen ja odottelee kunnon lumipeitettä päälleen, ennen kuin suostuu lopettamaan kukintansa.

Neilikkaruusu ja sen vasemmalla puolella jo kukkinut myskimalva

Villiviini ei kuki, mutta ilahduttaa silmää syksyisellä väriloistollaan. Itse asiassa se kyllä kukkiikin jossakin vaiheessa, mutta kukinnot ovat aika mitättömiä lehdistön upean syysvärityksen rinnalla.

Villiviini kurkottelee kohti taivasta

"Metsään (ja puutarhaan) on tullut jo syys..."

Eivätpä ehtineet maman gladiolukset tänä kesänä kunnolla kukkimaan ennen syyskylmiä, mutta onneksi ne voi ottaa nuppuisina maljakkoon, jossa ne avautuvat nopeasti ja kestävätkin siinä kauniina pitkälti toista viikkoa.

"The President"-kärhö vielä jaksaa kukkia seinustalla villiviinin lämpimään syleilyyn kietoutuneena. Seitsemästä kärhöstä kukki tänä kesänä vain kaksi ja tämä oli niistä se toinen ja toinen oli "Madame Julia Correvon".

Syyshortensia sen sijaan kukkii uskollisesti joka syksy ja sen kukinta alkaakin olla juuri nyt parhaimmillaan. Osa kukista on jo muuttunut vaaleanpunertaviksi.

Rastasverkot ovat toimineet yllättävän hyvin virassaan puusta tippuvien omenoiden pudotusta pehmentämässä.

Pakko myöntää, että syksy on tullut ja tuulisella säällä puista lenteleekin jo lehtiä siihen malliin, että kohtaan "päästään" haravointihommiin :)

Omenoita, omenoita, omenoita...

Syyskuun (ja todennäköisesti vielä lokakuunkin) teema on siis omenat. Valkean kuulaan alle Papa viritteli kaksi rastasverkkoa ja laavun sieppaamaan enimmät puusta tippuvat hedelmät. Yläoksilta näetsen putosi jokaista varrelliseen omenapoimuriin saatua omenaa kohti vähintään viisi muuta omenaa  maahan. Täydellisen kypsät pehmeät omenat huokaisivat pudotessaan ja maahan osuessaan soseeksi muuttuessaan surullisen kuuloisesti: " Posh!" Tämä kävi niin maman sydämeen, että Papa heltyi laittamaan ne verkot. Much better! No nyt alkaa sitten olla tämä Bergius siinä tilassa, että verkot siirrettäneen lähiaikoina sen alle.

Valkea kuulas alkaakin jo tyhjentyä pikkuhiljaa, mutta Bergius on vielä lähes nykäisemättä. Vain pudokkaita on kerätty!

Välillä tässä tuntee olevansa ikään kuin isommankin hedelmätarhan omistaja, kun suurin osa ajasta menee näiden kahden omenapuun ympärillä pyörimiseen! Ei niin, etteikö tämä mukavaa olisi; juuri nyt pikkuriikkinen puutarha tarjoaa parasta antiaan. Verkot on viritetty, saalista odotellaan!

Terveisiä omenansäilöntäasemalta!

Tänä syksynä molemmat vanhat omenapuumme tuottavat satoa harvinaisen runsaasti. Valkean kuulaan omenat ovat suurimmaksi osaksi jo kypsiä, mutta Bergiuksen eivät aivan vielä. Olenkin tässä keitellyt mehua, hilloa, sosetta ja marmeladia niin paljon, että juotavaa ja syötävää riittää varmaan moneksi vuodeksi, jos ne vain säilyvät niin kauan. Mihinkähän minä sen Bergiuksen sadon laitan, kunhan se aika on käsillä?

Pakko on hyväksyä se tosiasia, että kesä on mennyt ja syksy tullut, mutta onhan syksyssä toisaalta paljon hyvääkin. Esimerkiksi monet perennat ja ruusut kukkivat vielä täyttä päätä. Nurmikkoakaan ei tarvitse enää leikata yhtä usein kuin kesällä. Omenapuiden alimpia oksia pitääkin taas muuten sadonkorjuun jälkeen karsia, kun alimmat niistä roikkuvat omenoineen jo ruohonleikkaajan tiellä.

Alkavat kohta olla puutarhassa istuskelut loppusuoralla ilmojen viilenemisen myötä. Vielä siellä kuitenkin kaikenlaista silmäniloa on. Esimerkiksi viime päivinä on ollut liikkeellä tosi paljon kaiken maailman pörriäisiä, perhosia ja sudenkorentoja.Keltaisissa nauhuksissa varsinkin on pörriäisiä useitakin samanaikaisesti.  Samoin varsinkin neitoperhoja näkyy tietyissä kukissa tosi paljon.

Menneessä sateisessa kesässä oli hyvää muun muassa se, että eipä tarvinnut puutarhassa paljon istutuksia kastella. Seuraavaksi täytyy kai alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan kukkasipulien syysistutuksia, ahtaalla olevien vanhojen perennojen siirtoja sopivammille paikoille ja katsoa, vieläkö uusille perennoille löytyisi jostain pihan sopukasta tilaa :)

Verkkolangasta neulottu poncho ynnä muuta

Mitä muuta verkkolangasta voi tehdä kuin huiveja ja hauskoja hattuja? No minä ainakin tein ponchon. Sitä en sitten tiedä, onko sille koskaan mitään käyttöä :)

Lankavarastoa tutkaillessa löytyi kalalankaa runsaasti ja siitä tuli tehtyä välityönä joitakin pikkuliinoja. Kaipa ne jostakin paikkansa löytävät.

Varsinaisia ohjeita näihin minulla ei ole. Olen tehnyt nämä "katsomalla" netistä löytämistäni kuvista. Onnistuu yllättävänkin hyvin, jos vain kuva on tarpeeksi selvä ja suuri!

Tämä keltareunainen liina on Novitan virkkauslangasta ja myöskin kuvasta "katsomalla" tehty. Ei tullut ihan samanlaista kuin malli oli, mutta ihan riittävän hyvä.

Jämälankoja löytyi lankavarastosta aika paljon ja osa niistä tulikin hyödynnettyä virkattuun vessan mattoon. Mallia ei ollut (ei edes katsottavaa kuvaa); siitä vain muotoutui tällainen.

Nyt on suunnitteilla vauvanpeitto isoäidin neliöistä. Peiton saa vaunuihinsa päälleen ystäväni vielä toistaiseksi syntymätön lapsenlapsi :)