Puutarhaviikko kuvattuna

Omenoita, omenoita, omenoita... No okei, en mainitse omenoita enää sanallakaan, vaikka edelleen on sesonki parhaimmillaan. Valkosipulit kai pitäisi jo kaivaa maasta ylös, mutta en ole saanut nostettua kuin vasta muutaman. Sipulit ovat normaalikokoisia, mutta kynsiä on vähemmän ja ne ovat suurempia kuin "kaupan" valkosipuleissa.
Europeana-ruusu kukkii vielä ihan täyttä päätä, mutta ennen talven tuloa se on leikattava vähän matalammaksi, vaikka vielä kukkisikin.

Europeana-ruusuja ja valkosipulin varsia itusilmuineen

Neilikkaruusu ei pienistä syyskylmistä vielä hätkähdä, vaan kukkii edelleen ja odottelee kunnon lumipeitettä päälleen, ennen kuin suostuu lopettamaan kukintansa.

Neilikkaruusu ja sen vasemmalla puolella jo kukkinut myskimalva

Villiviini ei kuki, mutta ilahduttaa silmää syksyisellä väriloistollaan. Itse asiassa se kyllä kukkiikin jossakin vaiheessa, mutta kukinnot ovat aika mitättömiä lehdistön upean syysvärityksen rinnalla.

Villiviini kurkottelee kohti taivasta

"Metsään (ja puutarhaan) on tullut jo syys..."

Eivätpä ehtineet maman gladiolukset tänä kesänä kunnolla kukkimaan ennen syyskylmiä, mutta onneksi ne voi ottaa nuppuisina maljakkoon, jossa ne avautuvat nopeasti ja kestävätkin siinä kauniina pitkälti toista viikkoa.

"The President"-kärhö vielä jaksaa kukkia seinustalla villiviinin lämpimään syleilyyn kietoutuneena. Seitsemästä kärhöstä kukki tänä kesänä vain kaksi ja tämä oli niistä se toinen ja toinen oli "Madame Julia Correvon".

Syyshortensia sen sijaan kukkii uskollisesti joka syksy ja sen kukinta alkaakin olla juuri nyt parhaimmillaan. Osa kukista on jo muuttunut vaaleanpunertaviksi.

Rastasverkot ovat toimineet yllättävän hyvin virassaan puusta tippuvien omenoiden pudotusta pehmentämässä.

Pakko myöntää, että syksy on tullut ja tuulisella säällä puista lenteleekin jo lehtiä siihen malliin, että kohtaan "päästään" haravointihommiin :)

Omenoita, omenoita, omenoita...

Syyskuun (ja todennäköisesti vielä lokakuunkin) teema on siis omenat. Valkean kuulaan alle Papa viritteli kaksi rastasverkkoa ja laavun sieppaamaan enimmät puusta tippuvat hedelmät. Yläoksilta näetsen putosi jokaista varrelliseen omenapoimuriin saatua omenaa kohti vähintään viisi muuta omenaa  maahan. Täydellisen kypsät pehmeät omenat huokaisivat pudotessaan ja maahan osuessaan soseeksi muuttuessaan surullisen kuuloisesti: " Posh!" Tämä kävi niin maman sydämeen, että Papa heltyi laittamaan ne verkot. Much better! No nyt alkaa sitten olla tämä Bergius siinä tilassa, että verkot siirrettäneen lähiaikoina sen alle.

Valkea kuulas alkaakin jo tyhjentyä pikkuhiljaa, mutta Bergius on vielä lähes nykäisemättä. Vain pudokkaita on kerätty!

Välillä tässä tuntee olevansa ikään kuin isommankin hedelmätarhan omistaja, kun suurin osa ajasta menee näiden kahden omenapuun ympärillä pyörimiseen! Ei niin, etteikö tämä mukavaa olisi; juuri nyt pikkuriikkinen puutarha tarjoaa parasta antiaan. Verkot on viritetty, saalista odotellaan!

Terveisiä omenansäilöntäasemalta!

Tänä syksynä molemmat vanhat omenapuumme tuottavat satoa harvinaisen runsaasti. Valkean kuulaan omenat ovat suurimmaksi osaksi jo kypsiä, mutta Bergiuksen eivät aivan vielä. Olenkin tässä keitellyt mehua, hilloa, sosetta ja marmeladia niin paljon, että juotavaa ja syötävää riittää varmaan moneksi vuodeksi, jos ne vain säilyvät niin kauan. Mihinkähän minä sen Bergiuksen sadon laitan, kunhan se aika on käsillä?

Pakko on hyväksyä se tosiasia, että kesä on mennyt ja syksy tullut, mutta onhan syksyssä toisaalta paljon hyvääkin. Esimerkiksi monet perennat ja ruusut kukkivat vielä täyttä päätä. Nurmikkoakaan ei tarvitse enää leikata yhtä usein kuin kesällä. Omenapuiden alimpia oksia pitääkin taas muuten sadonkorjuun jälkeen karsia, kun alimmat niistä roikkuvat omenoineen jo ruohonleikkaajan tiellä.

Alkavat kohta olla puutarhassa istuskelut loppusuoralla ilmojen viilenemisen myötä. Vielä siellä kuitenkin kaikenlaista silmäniloa on. Esimerkiksi viime päivinä on ollut liikkeellä tosi paljon kaiken maailman pörriäisiä, perhosia ja sudenkorentoja.Keltaisissa nauhuksissa varsinkin on pörriäisiä useitakin samanaikaisesti.  Samoin varsinkin neitoperhoja näkyy tietyissä kukissa tosi paljon.

Menneessä sateisessa kesässä oli hyvää muun muassa se, että eipä tarvinnut puutarhassa paljon istutuksia kastella. Seuraavaksi täytyy kai alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan kukkasipulien syysistutuksia, ahtaalla olevien vanhojen perennojen siirtoja sopivammille paikoille ja katsoa, vieläkö uusille perennoille löytyisi jostain pihan sopukasta tilaa :)

Verkkolangasta neulottu poncho ynnä muuta

Mitä muuta verkkolangasta voi tehdä kuin huiveja ja hauskoja hattuja? No minä ainakin tein ponchon. Sitä en sitten tiedä, onko sille koskaan mitään käyttöä :)

Lankavarastoa tutkaillessa löytyi kalalankaa runsaasti ja siitä tuli tehtyä välityönä joitakin pikkuliinoja. Kaipa ne jostakin paikkansa löytävät.

Varsinaisia ohjeita näihin minulla ei ole. Olen tehnyt nämä "katsomalla" netistä löytämistäni kuvista. Onnistuu yllättävänkin hyvin, jos vain kuva on tarpeeksi selvä ja suuri!

Tämä keltareunainen liina on Novitan virkkauslangasta ja myöskin kuvasta "katsomalla" tehty. Ei tullut ihan samanlaista kuin malli oli, mutta ihan riittävän hyvä.

Jämälankoja löytyi lankavarastosta aika paljon ja osa niistä tulikin hyödynnettyä virkattuun vessan mattoon. Mallia ei ollut (ei edes katsottavaa kuvaa); siitä vain muotoutui tällainen.

Nyt on suunnitteilla vauvanpeitto isoäidin neliöistä. Peiton saa vaunuihinsa päälleen ystäväni vielä toistaiseksi syntymätön lapsenlapsi :)

Olis taas Venezuelassa käyntiä...

Kyllä se on niin, että rahallakaan ei saa enää kunnon tavaraa. Vasta 4 vuotta sitten Venezuelasta ostettu riippumatto kun otti ja hajosi. Kun ois tuota hilloo, niin kävishän sieltä uuden hakemassa.
Jos tässä harmillisessa tapahtumassa jotain hyvää oli, niin se oli se, että kuvaaja oli saanut hieman aiemmin vihiä epäilyttävistä ritinöistä riippumaton jalkopäässä matossa oleskelevalta herrahenkilöltä. Kuvaajan ehtiessä paikalle ratkeaminen oli edennyt jo huolestuttavan pitkälle.

Mitään ei ollut enää tehtävissä, vaan vain vajaa minuutti myöhemmin tilanne tapahtumapaikalla oli tämä.

Ilmeisesti riippumatosta maahan luiskahtanut mies oli jonkinlaisessa shokissa, koskapa hysteerinen naurunkätkätys ei ollut loppuakseen ollenkaan.

Jossakin vaiheessa  tuo kovia kokenut, vielä hetkeä aiemmin kaikessa rauhassa Waltarin "Appelsiinin siementä" lueskellut pudokas kuitenkin onnistui köntyilemään ihan omin avuin maasta ylös.

Pitkään piti vielä kuitenkin riippumaton vaurioita onnettomuuspaikalla tutkia ja lopputulema oli se, että tämä rakas matkamuisto oli tullut nyt tiensä päähän. Amen.

Sekopään seikkailut Karnaluksissa

Vaikka kesä onkin ollut luvattoman sateinen, riittää sateesta piittaamattomia kukkijoita vielä elokuullekin. Kesä ja kärpäset. Ja isotähtiputki.

Maanpeittoruusu (Fairy) on todellakin nimensä veroinen. Tämän puskan läpi ei tule näetsen edes vuohenputki, joka on muutoin valloittanut ison osan pihamaasta.

Tänä vuonna tulee omenoita tosi paljon. Valkean Kuulaankin oksat oikein notkuvat omenoiden painosta. Ikävä kyllä omenoissa on myös paljon omenakääriäisen jälkiä ja se tarkoittaa sitä, että ne omenat ovat pilalla.

Liljojen, syysleimujen ja angervojen kukinta on ainakin täällä meidän korkeuksillamme juuri nyt parhaimmillaan. Nämäkään kaunottaret eivät runsaista sateista ole millänsäkään.

 
Tässä samat kukat vähän eri suunnasta. Taustalla maman pikkuriikkinen kasvimaa, josta näkyvät perunan-ja valkosipulinvarret sekä taustalla omenapuut.

Sateiset säät ja äskeinen Tallinnan matka ovatkin saaneet aikaan sen, että mama on heilutellut virkkuukoukkua ahkerasti. Ruokapöytään valmistuivat eilen kateliinat ja lasinaluset Tallinnasta Karnaluksista ostetusta Madame Tricotin Camilla-puuvillalangasta.

Vertti halusi välttämättä samaan kuvaan tekeleiden kanssa. Juu, kyllä Vertti on paljon nätimpi kuin mokomat läpyskät!

Karnaluksissa siis tuli käytyä ensimmäistä kertaa ja heti siellä sekosi pää. Kuka idiootti nyt ostaa 1,5 kg vaaleanpunaista verkkolankaa ja mihin tarkoitukseen? No mamapa tietenkin ja ajatus (!??) oli kai neuloa 20 vaaleanpunaista huivia??! Onneksi löysin eräästä käsityöblogista hauskan ohjeen, jossa verkkolangasta oli neulottu myssy. Se oli nimeltään Kukkahattutätimyssy ja itse neuloin sen Novitan valkoisesta Tennesseestä ja siitä Karnaluksista ostetusta Rico Designin Loopy Creative-akryylilangasta. Hyvin sopi myssy meidän Kutri-Kalervollekin!

 
Tässä hauska myssy vielä ruokapöydän koristeena uusien virkkausten keskellä. Myssyn alla on taikinakulho, joten se näyttää vähän tärkätyltä, mutta ihan pehmeä lutrake se oikeasti on.

Ai niin, se Vertti! Kovasti tuntui pitävän pehmeästä puuvillalangasta, kun ihan nukahti virkkausten päälle. Myssyäkin tarjosin päähän, mutta se ei kelvannut!