Mietteitä helmikuussa

Viimeinen talvikuukausi menossa ja ilmassa on jo aavistus tulevasta keväästä. Varpushaukan vierailun jälkeen ei pikkulintuja näkynyt pihassa lainkaan pitkään aikaan. Nyt ne ovat onneksi palanneet silmäniloksemme. Pitää vain muistaa ruokkia niitä läpi talven. Auringonkukan siemenet näytttävät kyllä maistuvan myös isommille linnuille kuten puluille ja harakoille. No, kyllä  niitä riittää kaikille nälkäisille.

Tämä pallomainen muodostelma on viinimarjapensas. Matkakuumeisen maman silmissä muoto on jollakin tapaa myös meduusamainen. Luminen meduusa, no joo. Puutarhatietouteni marjapensaiden talvihoidosta on sen verran rajoittunut, että en tiedä, pitäisikö tämä meduusa ravistella lumettomaksi vai ei. Kärsiikö se enemmän lumesta vai ravistelusta? Ainakin näillä korkeuksilla alkaisi muuten tuo lumentulo jo riittää, mutta se lienee vielä toistaiseksi turha toivo. Maaliskuussa kun kuulemma sataa jopa kolmasosan koko talven lumista.

Orapihlaja-aidasta lumet on jo kertaalleen ravisteltu, mutta tältä se taas näyttää. Tottahan se on, että neljä vuodenaikaa on rikkaus, mutta ei nyt tarvitsisi kuitenkaan liioitella. Miksi talvella pitää olla metri lunta, kun 10 senttiäkin riittäisi ja kesällä sataa vettä viikon putkeen, kun kasveille ja varsinkin ihmisille riittäisi kevyt yösade silloin tällöin? Miksi talvet ovat niin pitkiä ja kesät niin lyhyitä? Aasialainen tammikuu keskellä Suomen talvea olisi mukava piristysruiske kaikille talven pimeydessä nuutuneille!

Paremmalla puolella talvea tässä jo kuitenkin ollaan. Kevät koittaa ihan tuossa tuokiossa :)

10000

Tämä on se päivä, jolloin blogimme sivujen näyttömääräksi tuli tasan 10000! Kiitos kaikille sivuillamme joko sattumalta tai tarkoituksella vierailleille ja erityinen kiitos tietenkin kaikille blogin varsinaisille lukijoille! Kaikille vierailijoille olisi vielä semmoinen vieno toivomus, että jokainen jättäisi jonkun merkin käynnistään!
Hyvä, jos joku teistä on täältä kenties matkakohteensa valintaan tai matkansa suunnitteluun vinkkejä löytänyt. Hyvä sekin, jos joku muuten vaan lukee matkahöpinöitämme mielellään. Minä ja Papa lueskelemme etukäteen ennen matkaa toisten matkakertomuksia ja kokemuksia k.o. paikasta. Niistä saa monesti hyviä vinkkejä esim. retkille, autonvuokraukseen tai vaikkapa vain suosituksia hyvistä ravintoloista. Jaettavaksihan kaikki omakohtaiset kokemukset matkoilta on tarkoitettu eikä se keneltäkään ole itseltään pois, jos toisille reitin sille parhaalle "salaiselle" autiorannalle neuvoo.
Viimeisin matkammehan peruuntui Papan iskiasvaivan takia, mutta kova suunnittelu uutta matkaa varten on käynnissä koko ajan. Tällä hetkellä on päällä täysin hallitsematon "Thaimaasta vuokrahuvila pariksi viikoksi ensi talvena"-hässäkkä. Hässäköitsijöiden tämänhetkinen arveluttavan alhainen tulotaso huomioonottaen olisi viisainta tyytyä lokoisaan ja vaivattomaan nojatuolimatkailuun takkatulen äärellä, mutta kun tämä krooninen matkakuume ei empiiriseen kokemukseen perustuen kertakaikkiaan taltu muutoin kuin pariksi viikoksi maisemaa vaihtamalla, niin säästetään sitten kaikesta muusta mahdollisesta ja mahdottomastakin eli pysytään riisipuurolinjalla eikä edes uneksita mistään hummereista ennen kuin sitten joskus, jahka päästään sinne Thaimaan taivaan alle...

P.S. Thaimaalaiset ovat kovia nukkumaan ja ottavat pienet torkut, aina kun se on mahdollista...

Näin Wat Chalongin temppelialueella Phuketissa

Vierivät kivet eivät sammaloidu eli  อิงหินรวบรวมไม่มีตะไคร่น้ำ!

mapa & Papa

Thaimaan kissat

Nyt iski niin hirveä kaukokaipuu, että oli pakko katsella vanhan Krabin matkan kuvia. Huomasin, että kissaihminen näköjään kuvaa paljon kissoja, joten laadin sitten tämmöisen kuvakoosteen joistakin kissoista, joihin matkallemme törmäsimme. Samanlaisia nautiskelijoita ne ovat niin Thaimaassa kuin kotomaassakin. Thaikkulassa ne vaan saavat nauttia auringon lämmöstä kesänsä talvensa, kun taas Suomessa on tyytyminen talvisin takan tai saunan tai muun vastaavan korvikkeen lämpöön.

Tiikeritemppelin istuva kissa

Tiikeritemppelin makaava kissa

Tiikeritemppeliltä tämäkin korvaansa rapsuttava kissa

Lading Islandin naukuva kissa

Sama töpöhäntäinen kissa toivoo saavansa pöytäseurueelta makupaloja

Ao Nangin varjoon jäänyt kissa

Phi Phillä lämpimistä lattialaatoista nauttiva kissa

Phi Phillä ravintolan puukaiteella kaihoisasti merelle katseleva kissa

Phi Phin kuuluisa kissa, joka nukkuu yleensä selällään kaulassaan kyltti: "I sleep well in Phi Phi"

Ao Nangissa ravintolassa päivystävä kissa

Ao Nangissa toinen ravintolapäivystäjä

Näkemilläni Thaimaan kissoilla on muuten yleensä syystä tai toisesta katkennut tai muuten vaan mutkainen häntä. Vain harvoilla olen nähnyt normaalin täysimittaisen hännän. Tiedä häntä, miksi on kissalla töpöhäntä ?

Pitsisukat ja VHS-nauhamatto

Jos ei ole kovin ahkera ja/tai taitava neuloja ja aikoo kesäksi saada valmiiksi pitkävartiset pitsisukat Kotiväki-langasta numero 2 puikoilla neulottuna, on syytä aloittaa neulominen jo talven kovimpien pakkasten aikaan. Niin tein ja ensimmäisen sukan varsi alkaa olla valmis. Ohje on Novitan joulun alla ilmestyneestä sukkalehdestä.

Tällä hetkellä on semmoinen tuntuma, että jos ja kun saan tämän parin valmiiksi, neulon seuraavan kerran sukkia villalangasta ensi syksynä. Pitsineule on kyllä tosi kaunista, mutta ohuesta langasta suhteettoman hidasta neuloa. Vaihtelun vuoksi virkkaankin välillä jo ennen joulua aloittamaani VHS-nauha-/lankamattoa numeron 10 virkkuukoukulla. Veikkaan, että matto valmistuu nopeammin kuin sukat : )

Pipot SM-liigan kärkijoukkueen faneille!

Koska se odotettu Kanarianmatka jouduttiin perumaan ja täällä kotomaassa pakkanen paukkuu -30 asteen korvilla, ei meikätytöllä ole paljon asiaa ulos ollut. Sen verran kuitenkin, että perheen jääkiekkofanien pyynnöstä sain vihdoin ostettua langat kannatuspipoihin. Kaksinkertaisesta Novitan Nalle- ja Nalle Aloevera-langasta ne valmistuivatkin nopeasti, vaikka konttineule olikin minulle uusi haaste. Tosin ensimmäisestä piposta tuli ohjeen puuttuessa tosi suuri rastamallinen esitys, johon olisi kyllä mahtunut Papan pitkien hiusten lisäksi myös tyttären rastat, mutta toisesta piposta tuli jo silmukoiden vähentämisen myötä paljon parempi. Purkamalla ensimmäisen rastajutun sainkin tehtyä kolmannen pipon, josta tuli jopa ihan hyvä. Useampaan pipoon ei lanka riittänyt, mutta seuraavista olisi varmaan tullut jo A-luokan tavaraa!

Tässä Papa pipo päässä odottaa jo malttamattomana iskiaksen lannistumista, jotta pääsisi taas pitkästä aikaa ihan paikan päälle pelejä katsomaan.

Tässä Papalla päässä tyttären pipo, koska tytär asuu toisella paikkakunnalla eikä ole vielä itse pipoaan päässyt käyttämään. Toivottavasti tytärkin ehtii sen verran täällä käymään, että johonkin peliin isänsä kanssa vielä tällä kaudella pääsee. Jos ei, niin sitten brassailee siellä nykyisellä asuinpaikkakunnallaan  liigan kärkijoukkueen väreissä! Sikäläinen liigajoukkue kun on vähän alempana sarjataulukossa, heh heh!

Tässä vielä molemmat pipot samassa kuvassa, johon tyrkkäsi myös Kynsilaukkaajien Vertti-herra komean häntänsä. Ylempi siis Papan ja alempi tyttären pipo. Kyllä myö tänä vuona se mestaruus voetettaa!

Iskias voitti Inglesin

Iskias sitten voitti Inglesin, vaan minkäpä sille voi! Inglesin kuvien sijasta esittelenkin tässä kuvia mm.ihmisen anatomiasta ja turkkilaisesta ruokakulttuurista. Ensimmäisenä esittelyssä Papan iskiasvaiva.

Otettiinkin sitten  iskiaksesta ilo irti ja heitettiin siitä huulta oikein urakalla. Ingles jouduttiin siis perumaan, mutta Papa aloitti jo uuden matkakohteen arvonnan toteamalla, että Ischiallakin pitäisi käydä joskus. Hyvä pointti, niin pitäisikin!

Ischia

Siispä uutta matkaa heti suunnittelemaan. Ensin vaan pitäisi Papan siitä iskiaksesta toipua. Viime perjantain lääkärireissulta tuli viikko lisää saikkua ja uusi käynti tohtorille on varattu ensi perjantaille. Eipä tässä kyllä meikäläisenkään voinnissa ole kehumista, kun tuo jo vuosia vaivannut trochanter bursiitti eli limapussin tulehdus lonkan ison sarvennoisen takapuolella (ja vielä molemmissa lonkissa, juutas!) on äitynyt varmaan myötätunnosta Papaa kohtaan tosi pahaksi. Tässä tämä maman vaiva havainnollistettuna.

Toisin sanoen me iskias-Papan kanssa täällä yhdessä öisin kierretään huoneistoa, kun kumpikaan ei pysty olemaan pitkään makuulla ja käveleminen taas tuntuu molempien vaivaa vähän helpottavan. Toinen marssii ympäri huoneistoa myötäpäivään ja toinen vastapäivään ja aina ohittaessa moikataan. Mitenkähän olisi onnistunut lentokoneessa? Paranemista ja mahdollista Ischian matkaa odotellessa päätettiin kuitenkin nauttia kotomaan perinneruokia eksoottisemmista herkuista ja tilattiin läheisestä italopizzeriasta iskender-kebabit! Wikipedian mukaan iskender-kebab on nimetty keksijänsä Bursassa, Turkin luoteisosassa asuneen İskender Efendin mukaan. Iskenderin sukulaisilla on edelleen ravintola Bursassa, ja tavaramerkki on edelleen heidän käytössään. Tämän johdosta annos tunnetaan Turkissa laajemmalti myös nimellä ”Bursa kebab”. Hah hah, bursathan ovat myös limapusseja. Bursa-mamalle bursa kebabia. Kylläpä meitä nyt naurattaa, vaan annahan olla, kun yö on käsillä. Hymyt hyytyvät, kun kaksi pientä elefanttia marssii näin...

Bursa kebab

"Hyvä ruoka, parempi mieli!" Niin, onhan se Turkkikin vielä meiltä käymättä...

Voittaako iskias vai Ingles!

Kanarian matkaan viikko aikaa ja Papa saikulla iskiaksen takia ainakin tämän viikon. Edellisen kerran eli joitakin vuosia sitten kun oli matka varattuna meille ennenkäymättömälle Gran Canarialle, jouduttiin matka perumaan minun vaivojeni takia. Nyt se on sitten pahasti katkolla Papan vaivan takia. Perjantaihin asti tässä kuulostellaan, kumpi voittaa, iskias vai Ingles! Tuntikausien istuminen lentokoneessa kun ei tuommoisen vaivan kanssa ole mitään herkkua.
Pysytäänkö siis näissä maisemissa...

vai päästäänkö vaihtamaan pariksi viikoksi näihin maisemiin?