Kannattipa haravoida...

Sattuipa niin, että tuossa päivänä muutamana innostuin kauniin syyssään houkuttelemana pihahommiin ja mm. haravoimaan etupihan, kun remppapolvetkin tuntuivat kerrankin harvinaisen toimivilta. Reilu tunti siinä aikaa meni, mutta lopputulos oli oikein hyvä ja vielä siinä vähän työnsankariksi itseni tuntien ja kirkas sädekehä pään päällä aavistuksen paheksuen silmäilin naapureiden ah ja voi, niin epäsiistejä haravoimattomia pihoja. Niin, siis ahkeran haravoinnin lopputulos oli todella hyvä! Vähän aikaa, sillä muutaman tunnin päästä illalla alkoi tuulla myrskyisästi ja kun aamulla menin hakemaan lehden postilaatikosta, kohtasi minua varsin harmillinen näky. Nimittäin puunlehtiä oli nyt etupihalla tuplaten se määrä, jonka olin edellisenä päivänä haravoinut pois. Tuuli oli kyllä varmasti ihan piruuttaan lennättänyt pihallemme kaikkien naapurienkin haravoimattomilta pihoilta lehdet...Että tarina jatkuu sitten niin, että Papa ajelkoon käsikäyttöisellä leikkurilla nurmikon ja samalla ne lehdet maanpeittokatteeksi...minähän en enää nimittäin haravoi...siitä sen kirkkaampaa kruunua saa...

Papa sitten viikonloppuna purki Dr Ruppel-kärhöltä köynnöstuen alta ja pelasti tämän kaunokaisen sisälle maljakkoon. Taustalla kasvia ihmettelemässä Kynsilaukkaajien Vertti-herra.

Niin ja sitten vielä voitte itsekin todeta, että syyshortensiat ovat edelleen kauniin vaaleanpunaisia, vaikka jo alkavatkin pikkuhiljaa "ruskistua".

 

Villiviini kauneimmillaan

Muutaman päivän villiviini on kauneimmillaan punaisen eri sävyissä syysloistossaan. Tämän villiviinin sisällä on muuten joka vuosi ollut jollakin linnulla (häveten myönnän huonon lintutuntemukseni)pesä poikasineen. Niin oli tänäkin vuonna, mutta nyt, kun lehdet ovat siitä jo osin putoilleet, ei pesästä näy enää jälkeäkään. Pakko antaa periksi ja todeta kylmä tosiasia, että talvea kohti mennään... hrrrr.

Kärhö- ja keijunmekkoporttikin tuli jo purettua pois, vaikka molemmat, varsinkin keijunmekko kukkivat vielä komeasti. Otin sitten yhden oksan kummastakin maljakkoon, kun jotenkin niin säälitti heittää kaikkia pois, nyyh. Pikkuhiljaa alkavat syyshommat olla paketissa, joten pitänee alkaa vaan odottelemaan vielä satamattomien lumien sulamista ja tulevaa, vielä niin kaukaista kevättä.

Vanhoja virkkauksia

Löytyipä taas komeron perukoilta pari upouutta, mutta toistaiseksi käyttämättömäksi jäänyttä virkkausta eli siis turkoosi kolmiohuivi...

...ja vihreä pyöryläjakku. Nämä ovat ostettavissa, jos jotakuta kiinnostaa! Toinen vaihtoehto on alkaa käyttää niitä. Näitä vaan tulee tehtyä välillä niin paljon, ettei millään ehdi kaikkia pitämään eikä aina edes muista, mitä kaikkea on tullut värkätyksi.

Jos pyöryläjakun sielunelämä ei jollekin tästä kuvasta avautunut, voin sitä pyynnöstä vielä selventää = )

Syksy saapui sateineen

Europeana-ryhmäruusu se vielä jaksaa kukkia. Onkin yksi niistä syksyn viimeisistä kukkijoista maman puutarhassa. Saa nähdä, montako tainta taas keväällä joutuu ostamaan niiden tilalle, jotka eivät talvesta selviä. Yleensä keväällä on pitänyt hankkia ainakin yksi kolmen taimen paketti. Kalliiksi tulee, mutta enpä ainakaan vielä ole malttanut ruusupenkistä luopuakaan kokonaan.

Kesäkukkaosastolla sinnittelee vielä keijunmekko. Oikeastaan se vasta nyt onkin näyttävimmillään. Lähti mokoma niin hitaasti kesällä kasvamaan, että olin jo heittää sen pois jossain vaiheessa. Kaipa sen kävi kateeksi köynnösportin toisella puolella kasvavia kärhöjä ja se päätti sisuuntuneena kasvaa yhtä isoksi kuin nekin. Suomen kesä vaan oli liian lyhyt, mutta onneksi vielä on sentään pakkasilta säästytty.

Syksyn kauneimmat kukkijat ovat syyshortensiat, jotka ovat jo muuttuneet vaaleanpunaisiksi. Niissä on tällä kertaa sekä pieniä että isoja kukkia, vaikka yleensä kukat ovat joko isoja, jolloin niitä on vähemmän tai pieniä, jolloin niitä on enemmän. Tässä yksi iso kukka tulisi näköjään mielellään ikkunan läpi sisälle. Isot kukat ovat kauniimpia, mutta eivät kestä sadetta ollenkaan, vaan painavina taipuvat ja katkeavat heti.

Pihahommat ovat jääneet vähän retuperälle. Syyslannoitteetkin on vielä laittamatta ja puutarhakalusteet ulkona plus että istutuksia pitäisi taas siirrellä ja rupsahtaneet kesäkukat heitellä pois, vaan kun tuntuu, että aina sataa. Onneksi pikkuruisen kasvimaan sato on jo korjattu. On pakastettu, säilötty ja kuivattu. Perunat ja herneet syöty jo kaikki tuoreeltaan, samoin kuin retiisitkin. Olisikin jo aika kääntää kasvimaakin odottamaan uutta kevättä. Sitten kun sateet loppuvat...

maman uusimmat väkerrykset

Kaulaliina on virkattu Flipflop-langasta.

Neulottu kirjoneulepipo Novitan Kelo-langasta.

Virkattu trendikauluri isoäidinneliöistä Seitsemän Veljestä-langasta.

Näitä kaikkia teen myös tilauksesta!

Torkkupeitto

Nyt minä sitten alan esitellä tässä blogissa myös virkkauksiani ja neuleitani. Niitä onkin kertynyt niin käyttöön kuin kaappien uumeniinkin läjäpäin. Tämä käsityöharrastus (samoin kuin keittiöblogini) toimii "enemmän intoa kuin taitoa"-pohjalla, mutta joihinkin tekeleisiin olen ollut jopa ihan tyytyväinen. Ensimmäisenä kehiin pääsee nyt isoäidinneliöistä virkattu torkkupeitto.

Peiton koko on  93 cm x 123 cm ja lanka on Novitan Flipflop. Näitä peittoja olen tehnyt eri langoista useitakin, mutta tämä on ikään kuin ylimääräinen, joten jos jotakuta kiinnostaa, tämä on ostettavissa. Isoäidinneliöihin saa mukavasti uppoamaan kaikki lankakerien loput; tosin tähän nimenomaiseen peittoon ostin joka väriä ihan erikseen.

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 6

27.8.2011

Kotiinlähtöpäivä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ei saatu pitää hotellihuonetta klo 13 asti, koska uudisasukkaita oli siihenkin tulossa ja siivoojat odottivat jo ennen puolta päivää huoneistomme ulkopuolella. Niinpä käytiin vielä aamupäivällä tunnin verran uiskentelemassa altaassa ja istuskelemassa allasalueella. Pilviä näkyi taas taivaalla, mutta aurinko paistoi silti.

Napsin vielä kuvia sieltä täältä hotellialueelta, sillä aikaa kun Papa kävi hakemassa lähellä olevasta keramiikkapajasta lisäosia oliiviaiheiselle tarjoiluastialle, jonka olin jo aiemmin ostanut. Parituntinen meni melko nopeasti lentokenttäbussia odotellessa ja lopulta vääntäydyimme sisään autoon ja pääsimme lähtemään kohti lentokenttää.

Lentokentällä oltiinkin jo ihan tuotapikaa ja lähtöselvitykseenkin päästiin heti. Vilkaisin lentoaikatauluja ja siitä kävi ilmi, että lentomme on lähdössä tunnin myöhässä. Harmillista, mutta ei mahda mitään. Miksihän se on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että aikataulut eivät pidä? No, lentoasemalla sitten odoteltiin ulkosalla penkillä istuen, koska siellä oli viileämpää ja enemmän tilaa kuin turvatarkastuksen jälkeisessä odotustilassa.

Lento lähti lopulta reilusti yli tunnin myöhässä, mutta aikataulua saatiin kiinni matkalla taas aika hyvin, joten perille laskeuduttiin noin tunti myöhässä. A ystävineen oli meitä vastassa ja kotiin hurautettiin autolla nopeasti. Kissat tulivat oitis meitä ynnä matkalaukkuja haistelemaan ja täytyy sanoa, että vaikka reissussa on kiva olla, niin kiva on tulla kotiinkin ja päästä viikon" noroilun" jälkeen oikeaan suihkuun...