Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 1

20.-21.8.2011

Kreetalta edellisiä lomalaisia tuova kone kone laskeutui Rissalaan noin kymmenen minuuttia myöhässä, koska se oli kuulemma päässyt lähtemään myöhässä Haniasta, mutta myöhästyminen alkoi kertaantua muutamien pikkuasioiden johdosta eli Hanian koneen perässä laskeutui Riian kone ja kenttähenkilökunnalla oli siis kahden koneen kuorma purettavana ja yksi lastattavana, koska Riian kone yöpyy Kuopiossa.
Koneemme lastaus kesti sen verran liian kauan, että koneen lähtöikkuna meni ohi ja jo kertaalleen viivästetty lähtö viivästyi uudestaan, vaikka meidät oli jo otettu koneeseen sisään ensimmäisen (20 min.) viivästetyn lähtöajan mukaan.
Matkaan päästiin kohti Kreetaa lähes tunnin myöhässä. Lähdimme siis noin klo 22.30 ja Hanian kentälle laskeuduimme noin klo 2.15 eli aikataulua saatiin matkalla hyvin kiinni. 

Lopulta on laskeuduttu Haniaan

Samalla lailla odoteltiin sitten myös täällä päässä, kun matkalaukkujen tulo hihnalle kesti ja kesti.

 
Lopulta mekin lähes viimeisinä saimme matkalaukut hihnalta ja ne lastattiin bussiin ja lähdettiin pilkkopimeässä yössä kohti hotelleja. Meidän hotellimme oli kolmas purkauspaikka ja hotellilla olimme vähän vailla neljä. Eipä siinä siihen aikaan yöstä muuta kuin lakanan alle ja unta kaaliin. Sen verran vielä kuitenkin jaksettiin, että otettiin maksullinen ilmastointi (7€ / vrk) ja tallelokero (10€ / vko), kun suma oli ohi ja kaikki Nontasin uudisasukkaat ohjattu huoneisiinsa.
Herätyksen laitoin kännykkään klo 9, ettei nyt tulisi vaan nukuttua ensimmäistä arvokasta lomapäivää kokonaan, mutta ylhäällä keikuin jo kuitenkin ennen kahdeksaa.
Ilmastoinnin kytkimet tuli laitettua yöllä sen verran kaakkoon, että Papaa palelsi aamyöstä ja  hän sääti pakastuksen pois päältä.

Näkymä huoneistomme patiolta

Hotellin uima-allas aikaisin aamulla

 Papa vielä nukkui jonkun aikaa, mutta heräsi sitten kolisteluuni ja lähti etsimään kauppaa, että päästäisiin aamukahville (meillä on siis huoneistohotelli, jossa saa aamiaista vain lisämaksusta).

 
Kauppa löytyikin ihan kulman takaa ja aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään rantaa.

Kattiloissa ei löytynyt välikokoja, joten munia keitettiin ihan kunnon kaukalossa

Sekin löytyi ja siellä torkuttiin muutama tunti huonosti nukutun yön jälkeen. Vaikka varjossa siellä oltiinkin, niin lähdettiin siinä neljän maissa pois, kun arveltiin, että palanutta nahkaa tässä ei ole suinkaan tarkoitus heti ensimmäisenä päivänä hankkia. Kaupan kautta hotellille, koska lounas jäi väliin. Lisää leipää ja jotain palan painiketta, että pärjätään iltaruokailulle asti.

Nyt sitten lähdetään kylän iltaelämää tutkailemaan...eli siis syömään.

Pisteltiin tällainen mättö (Gyros-lautanen kahdelle)...

... tässä paikassa.

mama & Papa

Vieläkin on kesää jäljellä

Jackmanii-kärhö on tämänhetkinen lempilapseni, koska se kukkii tänä kesänä  tosi runsaasti. Violetti on muutenkin lempivärini, joten tästä kärhöstä en malta olla taas laittamatta kuvaa, kun se on niiiiiiiiin ihana!

Europeana-ruusu kukkii myös ihan pakkasiin asti. Harmi vain, että kaikki taimet eivät talvesta selviä, vaan keväällä on aina ostettava uusia taimia. paleltuneiden tilalle. Etualalla kukintaansa lopetteleva komeasinikuunlilja.

Valkea kuulas tuottaa tänä vuonna vähemmän satoa kuin vuosiin, mutta eiköhän noista omiksi tarpeiksi riitä. Päästäänpä vähän helpommalla tänä vuonna, kun muutamana viime vuotena sato on ollut niin runsas, että vuoden 2009 omenasosevuosikertaakin on vielä jäljellä.

Keijunmekon kukka on tosi kaunis. Tämä yksilö kasvaa Jackmanii-kärhöportin toisella puolella yhdessä Pohjantähti-köynnösruusun kera, mutta kasvaa huomattavasti hitaammin kuin kärhö. Köynnösruusukin on maassa vasta ensimmäistä vuottaan eikä kukkinut vielä tänä kesänä.

Maanpeittoruusu Fairy sen sijaan levittäytyy vuosi vuodelta isommalle alalle ja saa sen toki mieluusti tehdäkin. Vaaleanpunaisia kukkia on parhaana kukinta-aikana tosi paljon.

 Mustaviinimarjat on jo mehuksi keitelty yhdessä Kynsilaukkaajien
Vertin kanssa. Marjoja kahdesta pensaasta ei paljon tule, koska lehdistössä majailee inhottava äkämäpunkki, joka osaltaan heikentää satoa. Ensi keväänä yritän tosissani päästä niistä eroon.

Tässä kärhöistä vaihteeksi Miss Bateman, joka kasvaa yhdessä Jackmaniin kanssa, mutta suostuu tekemään vain muutaman kukan koko kesänä.

Kesää on siis todellakin vielä jäljellä, mutta me Papan kanssa varmistamme kesän jatkumisen ensi viikolla Kreetalla. Lähtö on lauantaina ja matkakuume alkaa nousta pikkuhiljaa...Yritämme Papan kanssa kirjoitella sieltä blogia päivittäin livenä.

Päivitys riippumatosta käsin

Erään lukijan toivomuksesta seuraa nyt elämäni ensimmäinen blogipäivitys miniläppärillä riippumatosta käsin.

 Näkymä riippumatosta ylöspäin.

Tällä hetkellä tuntuu, että tämä on myös viimeinen.  Asento on äärimmäisen epämukava, ei voi käyttää hiirtä eikä tämä pahuksen rakkine tottele käskyjäni ollenkaan, huoh! Enää puuttuu vain, että mätä omena putoaa päähän (muumiotautia tuntuu taas esiintyvän), riippumatto hajoaa hoikan varteni alla (on tosin kolmen hengen sellainen ja vahvaa venezuelalaista tekoa) tai jos ei hajoa, niin Papa katoaa kitkentähommistaan huutoetäisyyden päähän eikä tule vetämään minua pois riippumatosta. Täältä kun ei ihan hevillä pois pääse (ainakaan meikämamma). No niin, juuri nyt Papa huusi katkaisseensa vahingossa kurkun, joten: "Juuston, vii häv ö problem!" Mutta miten se voi huutaa, jos on kurkku poikki? Ai, kyseessä olikin kuulemma avomaan sellainen...

 

 Näitä on muuten jo kaupoissa myynnissä. Maman puutarhassa ovat vasta n. viisisenttisiä, joten saa nähdä, ehtivätkö raukat syötävän kokoisiksi ennen pakkasia.

No, joka tapauksessa nyt asiaan eli puutarhaan. Nimittäin reilun parin viikon päästä alkavaa Kreetan matkaa odotellessa ehtii pari puutarhan tilannekatsausta kirjoitella. Sitten seuraakin matkablogin päivitystä reaaliajassa
Kreetalta viikon ajan. Ellei sitten mene hermot tämän rakkineen kanssa.

Tämä vaaleanpunainen lilja on ehkä Algarve?; kaunis ainakin. Taustalla näkyy vähän punaista syysleimua ja valkeaa jaloangervoa.

 Tämä taas on joku päivänlilja; nimeä en muista. On ollut nimittäin vuosia istutettuna ja unohdettunakin, mutta kukki nyt vasta ensimmäistä kertaa.

Tämä katseenvangitsija on luultavasti nimeltään Mother's Choice?, mutta en ole ihan varma. Tämä on omista  liljoistani ehdoton suosikkini!

Tässä sitten kärhöt Jackmanii ja valkokukkainen Miss Bateman (jonka kukat näkyvät huonosti kuvassa ja niitä on vain kolme) kurottelevat kohti omenapuita.
Kyllä kesä on ihanaa aikaa...

Kelvottoman toiminnan riski???

Tiedoksi vain kaikille, että sain sähköpostin, jonka mukaan Google AdSense-tiimi on tarkistanut tietoni ja päättänyt, että AdSense-tiliini liittyy kelvottoman toiminnan riski ?!? Tarkoittaa käytännössä sitä, että blogistani ovat mainokset poistuneet. Pienehkö rahasumma, joka sieltä oli tulossa, palautetaan takaisin mainostajille?!? Huvittavaa! No, jatketaan ilman mainoksia. Ketä ne edes kiinnostaa? Onko teillä muilla bloggaajilla kokemusta tämmöisestä? 

Täältähän tämä selviää...http://blogit.tietokone.fi/ossi/2009/05/varo-google-adsensea/

Apua! Syysleimussa on yksi kukka auki...Ei vielä oo syksy!

"The President" on avannut jo parikymmentä kukkaa ja nuppuja on ainakin tuplaten se määrä. Jes! Ihana kärhö!

Tässä meillä on kissa "mansikkamaan" vartijana. Eipä ole räksiä näkynyt. Hyvin tuntuu toimivan vähän hengettömämpikin katti.

"Lollypop"-lilja se tässä komeilee. Eikös vain olekin kaunis! Vähän on jäänyt varjoon komeasinikuunliljan taakse, mutta kuunliljapa siirtyykin syksyllä toisaalle, joten ensi kesän liljaloistoa jo mielessäni kuvittelen...

Nepalinhanhikiti ovat kokeneet kovia. Papa on niittänyt niistä toisen jo kaksi kertaa ruohonleikkurillä tänä kesänä. Tässä se toinen kuitenkin kukkii!

"The Fairy"-peittoruusu on täynä nuppuja ja kukkiakin on jo auki joitakin. Kukat ovat ihanan vaaleanpunaisia ja niitä on paljon.

Tämän kivikkokasvin nimeä en tiedä. Tämäkin kauempaa katsottuna kovin vaatimattoman näköinen, mutta lähikuvassa oikein kaunis.

Nyt sitten kukkivat ne valkoiset ritarinkannukset. Sade niitä katkoo ja kallistelee eri suuntiin, kun en huomannut ajoissa niille tukia laittaa.

Luin myskimalvasta erään kuvauksen, jossa sitä luonnehdittiin noin puoli metriä korkeaksi vanhaksi perinneperennaksi. En tiedä, mikä kromosomiyksilö tämä minun kasvini on, mutta korkeutta sillä on noin kaksi metriä!!!

 

Uusin liljatulokkaani on tämä "Black-Out". Luulin sitä kylläkin vielä paljon tummemmaksi, mutta tämmöinen on väriltään ainakin tämä ensimmäinen auennut kukka.

Viinikärhö "Madame Julia Correvon" on "Pressan" lisäksi toinen tällä hetkellä kukkivista kärhöistäni. Viihtyy hyvin aurinkoisella seinustalla.

Paljastuksia maman "puutarhasta"

Neilikkaruusut aloittelevat kukintaansa. Viime kesänä niissä oli joku tauti ja näytti jo siltä, että ne kuolevat kokonaan. Onneksi vaiva näytti olevan tilapäinen, sillä nyt ne ovat taas ihan ennallaan.

 Nyt kun pionien kukinta on kertakaikkiaan loppu slut, jaksan hehkuttaa näitä ritarinkannuksia. Seinällä köynnöstävä villiviinikin peittää jo osittain ikkunan.

Ritarinkannuksen kukka on kaunis, eikö vain...Valkoiset ritarinkannukset ovat vasta nupulla, mutta aloittavat kukintansa sitten, kun nämä siniset alkavat jo karista.

Tässä nämä kaunokaiset vielä kerran...Näitä voi muuten ihailla sekä ulkona että sisällä, kuten huomaatte. Tässä nytkin kirjoittelen ja samalla välillä niitä ikkunasta vilkuilen :)

Europeana-ruusut omassa penkissään kukkivat myöhään syksyyn asti. Sitä minä vain en lakkaa ihmettelemästä, että kukkavarret ovat niin erimittaisia aina, vaikka leikkaan ne kaikki keväällä yhtä lyhyiksi.

Isotähtiputken kukinnot ovat kauempaa katsottuna suhteellisen vaatimattoman näköisiä, mutta entäpäs näin läheltä...

Nyt paljastan totuuden puutarhastani! Siis ensinnäkään puutarhani ei ole mikään puutarha, vaan pieni pihapahanen. Tuntuu vaan paljon mukavammalta puhua puutarhasta kuin pihasta. Puhun siis jatkossakin puutarhasta!
No joka tapauksessa maman puutarha on kaikkea muuta kuin viimeisen päälle hoidettu mallipuutarha. maman puutarha on villi tai ainakin puolivilli sellainen. Vähän niin kuin englantilainen cottage garden, you know! Kuva puhukoon puolestaan: tässä kasvaa aivan hallitsemattomassa kaaoksessa ritarinkannusta, persiljaa, ruohosipulia, metsämansikkaa, villiviiniä, poimulehteä ja pioni. Että tämmönen puutarhuri täällä.

Tämän metsämansikan taimen kaivoin lähimetsästä muutama vuosi sitten ja istutin puutarhaan. Nyt se leviää ihan vapaasti maanpeitekasvina. Sokkelin vieressä mansikalla on lämmin ja aurinkoinen kasvupaikka.

No mutta, tillikös se siellä kasvaa kurjenpolvien keskellä. Viime kesänä tilli kasvoi samalla paikalla ruukussa. Näyttävät siemenet levinneen.

Jalokärhö "The President" on avannut tänään ensimmäisen kukkansa. Kasvaa yhdessä "Dr Ruppelin" kanssa ja paljon on nuppuja, mutta en tiedä vielä, ovatko nuput pelkästään "Pressan".

Vielä on kesää jäljellä...

Vesiaihe = vanhasta muuraussaavista kyhätty "köyhän naisen suihkulähde" piiloutunee vielä ennen syksyä kokonaan perennojen taakse ja alle. Onneksi veden solina kuuluu edelleen.

Vielä vaan näitä pioneja, kun ne ovat niiiiiin ihania. Sateen rumasti katkomat varret on leikattu syvien huokausten saattelemana pois.

Valkoinen akileija aloitti muutama päivä sitten kukintansa. Minusta akileijan kukka on kaunis kuin koru.

Onko kimalainen piiloutunut kesäkulleroon vai onko kesäkullero siepannut kimalaisen?

Ja kerta kiellon päälle...tässä taas ne pionit.

Lehtosinilatva on vanha perinnekasvi, jota meillä ei aiemmin ole ollut. Sen taimia istutimme tänä keväänä ensimmäistä kertaa. Nyt, kun ne sitten alkoivat kukkimaan, ilmeni, että tässä kuvassa olevassa yksilössä on  toisessa kukkavarressa sinisiä ja toisessa valkoisia kukkia!!! Onko jollakulla kokemusta samanlaisesta ilmiöstä? (Voin laittaa semmoisenkin kuvan, missä näkyy, että ne todella kasvavat samassa yksilössä, jos joku epäilee.)

Tilasin Viherpeukaloilta tarhajuorun taimia, mutta tämä taitaakin olla palava rakkaus...

Onneksi näitä loistosalvioita on kolme, sillä yksi niistä on kitukasvuinen ja toisen vetäisin itse vahingossa trimmerillä matalaksi.

Tämä perhonen voisi olla keihäsmittari, mutta kasvi on isotöyhtöangervo.

Ritarinkannuksetkin aloittelevat kukintaansa, joka ei aivan mitättömän näköinen n. puolimetrisissä kukkavanoissa olekaan. Kukkavanojen ylimmät nuput ulottuvat ikkunan puolivälin korkeudelle.