Vanha sananlasku sanoo, että
Kun on Urpo (25.5.) turkki päällä,
silloin on kesä paita päällä.
Saa nähdä, kuinka äijän käy! Vaikka viime päivinä onkin ollut kylmää, eivät kasvit sentään kokonaan ole lakanneet kasvamasta. Isotöyhtöangervo on valmiina esittelemään juuri aukeamassa olevia lehtiään.
Sireenin lehdetkin alkavat avautua pikkuhiljaa. Valkoisen sireenin kukinta alkukesästä on niin kaunis, että odotan sitä jo malttamattomana!
Raekuuro yllätti täälläkin muutama päivä sitten ja pihamaa näytti vähän aikaa tältä. Nyt kuitenkin kaivattaisiin jo kasveille vettä eikä mitään raekuuroja!
Tämän näköisiä pilviä kuljeskeli koko päivän pitkin taivasta, mutta tuohon yhteen raekuuroon se sade sitten kuitenkin jäi.
Pajunkissat söpöilevät edelleen. Nämä ihastuttivat minua hurmaavalla kellanvihreällä värillään venerannassa.
Kevätpikkusydän on avaamaisillaan kukkansa millä hetkellä hyvänsä. Niin minä olen sanonut jo monena päivänä...
Narsissit ovat tällä hetkellä puutarhan erottuvimmat yksilöt jo ihan värinsäkin puolesta. Tulppaaneissakin on kyllä nuppuja, mutta yksikään ei ole vielä auennut.
Ei yhtä eikä kahta eikä kolmea vaan kokonaista neljä oravanpoikasta oli tässä koivussa yhtä aikaa! Kolme niistä oli oksien hangoissa lepäilemässä ja yksi, joka ei mahtunut samaan kuvaan, vielä alhaalla puun juurella!
Ikävä kyllä en päässyt niin lähelle, että olisin saanut ne paremmin kuvaan, mutta tämä yksi rohkea tuli myöhemmin tuijottamaan minua oikein silmästä silmään.
Aiemmin olin nähnyt kaksi poikasta yhtä aikaa ja kummastellut, miten ihmeessä ne ehtivät niin äkkiä paikasta toiseen, kun tuntui, että ne ovat koko ajan kaikkialla! Sillähän se sitten selittyi, että niitä olikin neljä! :)